Onko kellään kokemusta kissojen yhteishuoltajuudesta? Miten toimii ja eritoten mikä on kissoille parasta? Miehen kanssa ollaan erottu sopuisasti ja koska kummatkin rakastamme kissojamme, haluaisimme ne itsellemme. Tällä hetkellä kissat jäivät miehen luokse entiseen asuntoomme ja ovat pikkuhiljaa totutelleet siihen, että en ole joka päivä niitä käynyt katsomassa (vähintään pari kertaa viikossa kylläkin). Hyvin ovat pärjänneet. Nyt mietityttää se, että mikä olisi sopiva aika kummankin niitä pitää luonaan, niin että kissat eivät ressaisi. Olisiko esim. 3kk liian pitkä/ lyhyt aika? Koirien kanssahan yhteishuoltajuus olisi helpompaa, kissat kun eivät matkustamisesta pidä lainkaan... Jatkossa siis kissoilla olisi kaksi kotia, miten tämä on onnistunut teillä muilla?
kissojen yhteishuoltajuus
viirulainen
61575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Että sopisitte kumpi kissat pitää. Ei kissojen raahaaminen paikasta toiseen ole järkevää.
Kissat varmasti stressaantuvat siitä, että niitä muutetaan koko ajan paikasta toiseen ja taas takaisin. Sitten ne alkavat voimaan pahoin ja osoittavat mieltä... esim. pissaa siellä ja täällä. Onko se kissojen kannalta hyvä?
Ymmärrän kyllä, että molemmat kissojanne rakastatte, mutta ehkäpä kannattaisi ajatella kissojen parasta eikä omaa parasta tässä asiassa.
Meillä on ihan positiivisia kokemuksia kissan ja kolmen kodin kanssa ja kissakin tuntuisi suhtautuneen leppoisasti siihen, että kotia aina välillä vaihdetaan. Kaksi kodeista on omia (yksi ulkomailla)ja kolmas vanhempieni.
Joka huushollissa on potat ja lelut ja sapuskat.
Itseasiassa on ollut uskomatonta seurata miten kissa heti boksista päästyään painelee tarkistamaan kamppeensa, tietää justiinsa missä potta on, sitten käydään kattoon sen huushollin vakio - nukkupaikka, kipaistaan kiipeilypuun piippuhyllylle kurkkaan, että siellä on kaikki kunnossa ja sitten keittiöön nuuskimaan sen kaapin oven taakse, missä ruuat on jemmassa.
Eli meillä ainakin kissan omat rutiinit asettuu heti vanhoihin uomiin huushollista riippumatta.
Olenkin vetänyt sen johtopäätöksen, että me omat ihmiset ollaan tärkeitä ja kun se puoli on kunnossa, niin loputkin sujuu. Hotellihuoneissakin neiti tekee tarkastuskiepin ja käpertyy sängylle huilimaan eli outokin kämppä käy kun on omat ihmiset mukana.
Kissa on nyt 6 1/2 vuotias kullanmuru ja pienestä saakka kulkenut meidän mukana.
Kiitos positiivisesta viestistä. Kiva tietää, että tuollainen usean kodin järjestely onnistuu. Hieman esimakua on meilläkin tuon usean kodin suhteen, nimittäin ihan alusta asti olen junalla kuskannut kissojani omaan lapsuuden kotiini, ja siellä kissat todella viihtyvät. Ainut ressaava asia on se matka. Kissat vihaavat kuljetuskoppia ja junassa/autossa matkustamista. Mutta oikeastaan se voi olla, että MINÄ ressaan enemmän entä kissat. Perille päästyään kissat ovat heti kuin kotonaan ja unohtaneet tympeän matkan.
Kyllä olen tullut siihen johtopäätökseen, että yhteishuoltajuus on edessä. En itse pysty luopumaan kissoista, jotka ovat minulle kuin lapsia (kun niitä oikeita ei ole). Useita vuosia ollaan eletty yhdessä. Miehellekin ne ovat uskomattoman tärkeitä, suunnilleen ensimmäisiä elollisia olentoja, keiltä hän saa pyyteetöntä kiintymystä ja hellyyttä. Joskus on ihan oikeasti asetettava ihminen eläimen edelle. Ei ole hyväksi riistää kissoja mieheltäni. Eikä olisi oikein kissojenkaan kannalta ottaa niiden elämästä pois jompi kumpi tärkeä ihminen.
Mutta vielä kaipaisin käytännön kokemuksia, miten on yhteishuoltajuus onnistunut. Uskon, että kyllä se meilläkin lähtee sujumaan ihan hyvin. Sen verran sopeutuvaisia ja ihania kissoja meillä on :)
Sama juttu eli ei ole lapsia meilläkään :)
Tuohon yhteishuoltajuuteen en kyllä osaa sanoa yhtään mitään mutta eiköhän sekin puoli järjesty.
Ainoa stressaava kohta kissalle mielestäni on matka. Onko se pitkä ja ovatko tottuneita? Monella vapaana ulkona liikkuvalla kissalla on useampi koti meidän jopa tietämättämme. Osaavat kehvelit ottaa hyvät puolet kaikilta ihmisiltä.