Lainsäädännön heikosta tasosta

Kun en ole virkamies tai oikeusoppinut, en ole asiantuntija laeissa enbkä hallinnossa. Ihmettelen kuitenkin miten Suomessa voidaan hyväksyä niin sanotun aktiivimallin ehdot sosiaaliturvan perusteeksi. Aktiivisuus on yksilön ominaisuus tai ominaisuuksien, elämäntilanteen, persoonan ja mahdollisuuksien tulos. Kyse on kanslöaisen yksityiselämästä kun puhutaan hänen aktiivisuudestaan. Lakitermiksi ei aktiivisuuden pitäisi kelvata sillä laeissa kaikki termit ovat yleensä hyvin tarkasti määritelty. Jos ei olisi, niiden soveltaminen olisi mahdotonta.

Esimerkiksi maaseudulla elävä työtön, jonka lähiomaiset ovat hänestä riippuvaisia iän, terveydentilan, vammaisuuden, henkisten tarpeiden tai muusta syystä vaikuttaa suoraan työnhakijan mahollisuuksiin hakea työtä toiselta paikkakunnalta. Ehkä työnhakijalla ei itsellään ole kaikki asiat kunnossa tai hän kokee ettei ammattitaito riitä oikein mihinkään. Jos hän ei suostu lähettämään epäaitoja työhakemuksia, häntä rangaistaan sosiaaliturvaa alentamalla.

Uudet aktiivimallin ehdot tai laajennukset menevät työnhaklijan yksityiselämän alueelle ja hänen osallistumisensa järjestötoimintaan ja jopa kansalaisopiston kursseille katsotaan kuuluvan TE-toimiston henkilökunnalle. Eivät kuulu. Oma elämä ja yksityinen aktiivisuus ei kuulu viranomaiselle vaikka henkilö olisi TE-toimiston asiakas. Eihän kenekään muunkaan järjestötoimintaa tutkita ja arvioida.

Työnhakijoiden oma ykstyinen työnhaku ei tietenkään kuulu TE-toimistolle eikä sitä voida kontrolidakaan. Työnantajallakaan ei ole velvollisuutta työnhakijoista ilmoitella.

Ihmettelen ettei maan oikeusoppineet ja OIkeusministeriö reagoi mitenkään nykyiseen lainsäädäntöön. Outoa oli myös Työministeri Lindströminkin esiintyminen hetken Oikieusministerinä. Hän tuskin on riittävän pätevä ymmärtämään hallintolakeja ja lainsääädännön lakien hierargiaa ja lakien vaikutuksia. Työttömistä on luotu sterotyyppinen kuva tietyn ikäisestä syrjätyneestä ja laiskasta henkilöstä, mutta todellisuudessa TE-tomiston asiakas on työnhakijana verrattavissa identiteetiltään työntekljään. Työttömien työpaikkojahan ei ole olemassakaan. Ja tietysti työnhakijoina on hyvin erilaisia henkilöitä perheen isistä entisiin pitkäaikaisiin työntekjöihin ja korkeasti koulutetuista koututtamattomiin.