Tässä taannoin selvisi, että 20 vuoden avioliiton jälkeen mieheni on löytänyt toisen naisen.
En tullut hysteeriseksi, en järjestänyt draamaa.
Itseasiassa mietin. MIETIN! Miten tästä etenen?
Miten kerron että tiedän?
Uskokaa tai älkää, en haluaisi menettää häntä.
Olen tutkiskellut tunteitani ja rakastan häntä edelleen.
Miten taistellaan miehestä?
En tullut hysteeriseksi, en järjestänyt draamaa.
Itseasiassa mietin. MIETIN! Miten tästä etenen?
Miten kerron että tiedän?
Uskokaa tai älkää, en haluaisi menettää häntä.
Olen tutkiskellut tunteitani ja rakastan häntä edelleen.
Miten taistellaan miehestä?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kai miehelläsi on oma tahto ja valitsee sen naisen jonka hän haluaa?
Tai taistella aina voi, mutta luulen, että häviät.
Vaakakupissa mies punnitsee, kumpi painaa enemmän menneet vaiko tulevat. Monet miehet vanhempina haluavat uuden naisen, uuden elämän ja nykyinen elämä, perhe, muistot ovat silloin historiaa.
Se on vanhenemisen kapinointia.
Voihan olla, että miehesi on vain hairahtanut ja kun uusi lempi loppuu miehesi on valmis palaamaan luoksesi. Jos odotat, että näin käy etkä mainitse tietäväsi, oma elämäsi menee hukkaan ja mietit koko ajan miestäsi ja hänen uutta naistaan.
En voi muuta, kuin sanoa, että parempi puhua asiasta. Monta kertaa olen tuon asian huomannut parhaaksi.
Onko teillä lapsia?
Voimia sinulle
Itse annoin omassa vastaavassa tilanteessani periksi heti. Loukattuna käskin miehen mennä, jos parempi kerran löytyi. Myöhemmin olen miettinyt, että olisi kannattanut niellä ylpeytensä ja kertoa, miten itse vielä rakastaa.Kannattaa olla mahdollisimman ystävällinen ja katsoa vaikkapa vanhoja valokuvia yhdessä, järjestää yhteistä aikaa ja yrittää näin saada mies huomaamaan, että teillä on vielä asioita, joiden takia kannattaa olla yhdessä. Voimia sinulle!
ei kannata.Puhukaa mieluimmin asiat suoraan.Se on molempien kannalta parasta.
Anna sen mennä. Sinulle tulee vielä ihanampi mies tulevaisuudessa. Niin kävi minulle. Olin 22 v. naimisissa, kun ukkoni suhde paljastui. Kun panin eron vireille, niin aneli anteeksi, eikä meinannut panna nimeänsä eropaperiin. Ostin sen ulos kodistamme, otin kertakorvauksena elatusmaksut, pidin myös huolen, että lapset saivat hänen äitinsä kuolinpesästä oman osuutensa jne. Nälkää ei ole nähty. Lapset nyt omillaan toimeentulevia. Ison asuntoni vaihdan nyt pienempään, että saan vähän rilluttelurahoja. Pidä lippu korkealla ja kuten edellä eräs kirjoittikin, että ei nöyristelyä.
Nyt tiedämme, miksi Suomessa on niin paljon avioeroja! Luettuani nämä vastaukset en voi kuin hämmästyä: avioliiton pelastamisyritystä pidetään nolona nöyristelemisenä ja tulevaisuutta mielikuvien kultamaana, jossa kaikki hyvä odottaa.
Selailkaa näitä deittipalstoja ja lukekaa näiden yksinäisten ihmisten kaipuusta! Tutustukaa ihmisiin; eräänkin tutkimuksen mukaan yli puolet eronneista katuu eroaan muutaman vuoden kuluttua. Hätiköiden ei eroamaan kannata lähteä. Asiat kannattaa hoitaa niin, että myöhemmin voi rehellisesti todeta, että itse teki parhaansa. Kävi, miten tahansa, varmasti selviät elämässäsi eteenpäin!
Vastaus: Satsataan aina ja ikuisesti MIEHEEN ja AVIOLIITTOON sensijaan kuin ITSEENSÄ!
Aiheen aloittajalla nyt sopiva tilaisuus päästä itsekkäästä miehestään eroon ja aloittaa vihdoinkin OMA ELÄMÄ!
aloittajalle. On hyvä, että teillä menee hyvin. Minun ex on vaihtanut naisia minun jälkeeni kuin sukkia.Asunut saman katon alla ja ollut niille uskoton ja sitten vaitanut taas uuteen. Kaikki on ihmisestä kiinni. Loppujen lopuksi selvisi, että sen minun aikana ollut pitkäaikainen suhde ei ollutkaan ainoa. Matkoilla ollessaan oli hyppinyt vieraissa. Olen nyt todella iloinen, ettei tarvitse näivettyä sen kanssa vaan olen löytänyt elämäni miehen, jonka kanssa on tosi hyvä olla.
tilanteeseen pitää suhtautua! Menköön vaan, elämä odottaa minuakin ja paremmassa muodossa! Niin kävi minullekkin!
nimittäin jos jää kieriskelemään ja voivottelemaan tilannetta se pysyykin sellaisena. Mutta kun suhtaudut avoimin mielin ja innoissasi tulevaan sieltä myös tuleekin jotain.
uskoo ja toivoo kauan ennen kuin antaa periksi..Ehkä niin kauan, että sairastuu itse..onko tämä sitten rakkautta, vai sairautta..mene ja tiedä..
Todella vahva nainen voi katsoa tilannetta näin niin kuin sinä. Heikot emännät katoavat huonon hetken tullen kun pieru saharaan. Jos jaksat vuoden katsoa tilannetta, olet jo paljon viisaampi. Neuvon, ettet moiti miestäsi tästä uudesta suhteesta. Voit ottaa sen esille ja hyväksyä, mutta ole aina se saman nainen, johon miehesi rakastui. Voi olla, että saat vielä miehesti muuttamaan mielensä. Aina kannattaa taistella, sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista. Pelaa vähän. Yleensä miehet ovat mukavuudenhaluisia tolloja.
Kiitos ihan hurjasti teille kaikille kirjoittajille. Olen saanut upeita neuvoja, kannanottoja, rohkaisuja ja "pyyhkeitä".
Kaikista kiitos!
Tiedänhän minä, että kun jompi kumpi aviopuoliso lähtee vieraisiin, jotakin on silloin pilalla parisuhteessa.
Tilanne on se, että mies majailee nyt jossakin muualla kuin kotona, varmaan siellä uuden rakkauden luona.
Mutta jostakin olen saanut rutkasti voimaa, kestän ihan hyvin ja katselen tilannetta.
Avauksessa kirjoitin, kuinka rakastan miestäni yhä. Nyt mietin rakastanko, vai mitä tämä tunne on. Olenko sittenkin onnellisempi näin, että päästän hänet menemään? Mietin, mietin...yökaudet MIETIN.
tulet vahvemmaksikin tämä kaiken myötä, ja se jos mikä auttaa sinua jatkossa:) Hyvää kevään odotusta!
Hanki uusi ja ehompi!
Alkuun se kirpaisee, mutta ajan kanssa, noin pari vuotta, kaikki on kuin pahaa unta.Mutta sitten uusi elämä koittaa ja aurinko paistaa.Uuteen vakisuhteeseen ei kannata mennä ennenkuin olet elänyt tämän pahan vaiheen ohi.
Puhtailla vesillä on oltava ennen kuin aloittaa uutta.. Ne asiat seuraavat uuteen suhteeseen, jos niitä ei ole "perkannut" mielessään..
Ihania kommentteja. Kyllä olette upeita naisia.
Tällä hetkellä tuntuu tosi kummalliselta, en tiedä tuntuuko edes pahalta, mutta kummalliselta.
Annan vielä muutaman päivän kulua, sitten otan asian esille. Annan ajan kulua siksi, että pystyn hallitsemaan ja hillitsemään itseni, kun alan asiasta puhua.
On pakko selvitellä edelleen omia tunteita, rakastanko vai enkö rakasta...ajatukset häilyy, yhteiset muistot häilyy, lasten syntymät, joulut, juhannukset, syntymäpäivät...kaikki yhdessä koettu kulkee ajatuksissa kuin filminauha... Onneksi ei itketä.
Itse olen sitä mieltä, mikä ihmeessä teillä meni mettään... se tulee seuraamaan kumpaakin ns. seuraavissa suhteissa, eli tosiasia on jos et pysty nykyisiä asioitasi hänen kaa selvittämään ne seuraa jatkossa. Sama koskee häntä, jos teillä jotain ongelmia on ollut, ne tulee jatkumaan hänen uuden kumppanin kanssa kunhan uutuuden huuma hälvenee. Eli ei se elämä kummallakaan siitä miksikään muutu, lapset vaan kummissaan tilanteesta.
Tosiasia on myös, sun lapsilla on yks ainut isä ja yks ainut äiti, näitä ei voi kukaan koskaan korvata. Tosiasia myös, sun mies tulee jossain vaiheessa tajuamaan, ei ehkä nyt, mut myöhemmin ja hän katuu, että hänellä ei koskaan tule olemaan mitään "niin rakasta ja ihanaa ja YHTEISTÄ" kun hänen omien lasten äidin kanssa. Oikeesti, kukaan nainen ei hälle voi sitä antaa, kun hänen lasten äiti, kun on yhteisiä lapsia, on sitä JOTAIN, mikä on elämässä tärkeintä.
Tosiasia on myös, jos hän lähtee, hän näkee vielä kuolinvuoteellaan lasten itkut ja kaipauksen häntä kohtaan, "älä isi jäätä meitä".
Toivon että löydätte yhteisen tien ja yritätte parisuhteessanne parempaan, mennyt on mennyttä, mutta huominen on edessä ja toivoa täynnä, elämässä eteenpäin.
Tsemppiä ja voimia.
Niin, noinhan se on. MUTTA. Sinä rakastat mistäsi, jos pääsi on noin selkeä, ajatuksesi noin hyvin jäsenneltyjä.
Minä koen ihan toisella tavalla:
Minun miehelläni on naisia joka sormelle, missä hän liikkuikin. Siitä huolimatta rakastin häntä palavasti, kaipasin, huolehdin, pidin hyvänä. Se oli rakkautta. Lasten vuoksi pelkästään en olisi jaksanut, en tiedä onko se itsekkyyttä vai mitä.
Siihen "sairauteeni" oli tultava järki mukaan. Minun itseni takia oli pakko päästää irti. Pikku hiljaa rukoukseni kuultiin, rakkaus miestäni kohtaan katosi.
Päästiin muuttamaan lasten kanssa pois, aloittamaan ihan alusta koko elämä. Minun mielenterveydelleni se oli parasta mitä voi tapahtua. Uskon että olen tasapainoisempi äiti, osaan iloita elämästäni, lasten elämästä paljon enemmän kun osasin päästää hänet menemään.
Kevätkin tulee keväänä, ei sellaisena pakkomielteenä, että pihan pitäisi kukoistaa että mieheni huomaisi miten kauniiksi olen paikat laittanut.
Ymmärrätkö? Rakkauteenkin voi tukehtua.
yhtä monta ratkaisua asiaan kuin on tarinoita, ihan niin kuin kirjoititkin. Niin kuin niin monessa muussa asiassa, ei tässäkään voi yleistää. Eikä ainoa tapa olla lapsilleen isä/äiti ole suhteessa, siinä saattaa toinen joutua paikkaamaan toisen poissaoloa. Joskus lapsetkin voivat voittaa avioerolla.
Juuri niin. Jokainen tapaus on yksilöllinen.
Kannattaa käyttää järkeä, jota meidän ikäluokkaan kuuluvilta ihmisiltä jo toivoisi löytyvän.
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle..vanha sanonta joka pitää paikkansa.
Ei ole lapsille terveellistä nähdä kuinka äitiä nöyryytetään ja hitaasti murretaan henkisesti!
kuitenkin sellainenkin asia, että äiti voimistuu kaikesta kivusta ja särystä..tulee entistä vahvemmaksi..
Neuvo: Älä taistele. Minulle meinasi käydä noin. Tai kävikin. Taistelin, muka voitin. Mutta lopulta huomasin, ettei mokomasta olisi kannattanut taistella.
Kun on tullut kunnolla petetyksi, ei luottamus koskaan palaudu....ei koskaan.
pääset siitä yli,usko vaikka se nyt kuulostaakin pahalta. ajattele itseäsi ja elämää eteenpäin. Valo tulee vastaan tunnelin päässä.
Tsemppiä ! ja hyvää kevättä
teillä nyt? Oletteko jo puhuneet asioista. Toivon kaikkea hyvää.
Kiitos kysymästä, ketjussa mukana olevalle.
Sunnuntai-iltana otin asian puheeksi. Kysyin mieheltäni (kummallista laittaa tuo omistusliite..), että onko sinulla toinen nainen.
Kesken iltauutisten, täysin itsekään varautumatta ne sanat pomppasivat suustani.
Hän säikähti, valahti kalpeaksi, ei sanonut mitään. Sanoin sitten, että sinulla siis on toinen. Hän ei saanut vieläkään sanaa suustaan.
Myöhemmin illalla sitten jo juteltiin. Olin täysin rauhallinen. Hän kertoi, että on vaan yksinkertaisesti niin rakastunut.
Kysyin, miten asiat hoidettaisiin jatkossa, ei kai hän voi kahta naista pitää. Edes seksissämme ei ole minun mielestäni ollut mitään muutoksia.
Hän sanoi miettivänsä, juttelevansa sen toisen naisen kanssa, joka on eronnut.
Hän ei edes kysynyt minun mielipidettäni, mutta oli kai niin häkeltynyt.
Sanoin sitten, että minäkin mietin mitä haluan tässä tilanteessa.
Hän sanoi asuvansa toimistolla muutaman päivän ja miettivänsä.
Nyt siis mietitään...
lankakerä saatu päästä auki. On se hyvä, kun aloit puhumaan. Kyllä minustakin oli silloin kamalaa olla epätietoisuudessa toista vuotta. Huomasin kaikki merkit miehessäni, mutta minulla ei ollut mitään todisteita. Aloin vain itsepintaisesti kyselemään. Ensin se kiisti kaiken mutta lopulta myönsi.Hyvä, että miehesi myönsi heti.Nyt se tuntuu pahalta, kun ei ole kotona. Mieleen tulee, että se on sen toisen luonna, mutta anna olla. Ehkä se katsoo sitä toista nyt uusin silmin.Eromme jälkeen mieheni jätti heti toisen naisensa. Olemme hyviä kavereita ja hän oli ensikolauksen, siis eron jälkeen maailman paras isä lapsille.Parempi kuin avioliiton aikana. Kustansi tytön kilpaurheiluun liittyvät matkat ympäri maailmaa, auttanut nyt aikuisiässä vastavalmistuneita nuoriamme asunnon (antoi omansa tytölle) ja työn kanssa (poika samalla alalla kuin isä, mutta korkeampi tutkinto), eli siis järjestää pojalle ylimääräisiä töitä kotiin , että saisi extra rahaa ja antaa omasta pussistaankin, kun pojalla on opintolainan kanssa välillä tiukkaa.On kuskannut niitä kerran vuodessa Afrikkaa myöten ulkomaille. Olen tullut siihen tulokseen, että elämämme olisi ollut aivan toisenlaista jos olisin katkerana jatkanut sitä avioliittoa. Tsemppiä sulle.
P.S Olen nyt 53 v.Eron aikana olin tasan 40 v.
Nämä on niitä parisuhdekiemuroita.
Nykyään naiset tuntuu pettävän siinä missä miehetkin. Eli ei voi sanoa pelkäksi miesten jutuksi. Ehkä se on tasa-arvoa.
Minunkin vaimollani oli toinen mies ennen eroamme. Oli ollut jo monta vuotta, mutta minä ääliö en huomannut mitään ennen kuin hän sanoi, että haluaa eron.
Puhuit niistä "merkeistä" miehessäsi.. Millaisia merkkejä sinä näit? Monet näkee "merkkejä". Ehkä me miehet ollaan sellaisia, ettei tajuta noita nonverbaalisia viestejä.
Se alkoi olla tarkkana vaatteittensa ja ulkonäkönsä suhteen. Kotiintuloajat viivästyivät ja kesälomalla jopa piti mennä käymään töissä monena päivänä. Itse tein silloin tosi kovaa remonttia, maalasin katot ja seinät keittiöstä, olohuoneesta ja eteisestä.Apua en saanut, kun piti olla "töissä". Muistaakseni sen silloinen pomo kerran vielä soitti kotiin, kun miehen piti olla "töissä". Sen kännyyn ei oltu vastattu. Sitten kun se toi minut töihin autolla se alkoi sellaisen pelin, että pani huulensa törrölleen, ennenkuin astuin autosta ulos - eli piti antaa pusu. Sitä ei ollut tapahtunut vuosiin aikaisemmpin. Moikattiin vain autosta poistuessani.Illat se istui kuin unessa, ei kuullut eikä nähnyt mitä ympärillä kotona tapahtui.
Kiitos kun kysyit "ketjussa mukana" mitä kuuluu.
Olen kyllä ihmeen rauhallinen. Tuntuu että kaikki tämä tapahtuu jollekin muulle, ei minulle. Mutta varmasti palaan totuuteen ennen pitkää.
Niistä "merkeistä". Minun mieheni taas väisteli katsettani, tuntui kuin hän olisi aina ollut vähän vihainen, että saisi olla rauhassa. Vaikea sanoa.
Mutta olenhan aikuinen ihminen, kyllä tästä selviän.
kuinka olet saanut näppäimistöt sauhuamaan ympäri Suomea. Sinulla on niin paljon kohtalotovereita,että sympatiaa ja ohjeita löytyy.Olen seurannut tätä ketjua ja toivon todella, että jaksat. Minulle oli pahinta tehdä kylmästi ratkaisu, koska tiesin sen olevan lopullinen. Ja itkin.Itkin kaikki yhteiset muistot, lapsien syntymät, onnelliset (?) 22 yhteistä vuotta jne. Vaivuin joksikin aikaa masennukseen. Olin niin pettynyt. Mutta kummasti aika parantaa haavat. Onneksi sain tukea vanhemmiltani ja ystäviltäni. Pahalle vain tuntui, että ex-mieheni suku pani minuun välit poikki. Mutta sekin meni ohitse.Yllättäen he alkoivat soitella ja nyt välit ovat aivan ok.Kirjoita edelleen, jos se helpottaa. Ollaan mukana tukemassa sinua. terv. ystäväsi
Laitoin sulle jo viestin, kun ei millään ottanut silmiin tämä sinun alkuperäinen. Eli käy suhteet palstalla. Sieltä varmaan löydät kohtalotovereita.
Mietin vaan, mikä on paras vaihtoehto ihmiselle, jonka rakkaus on tullut tiensä päähän.
Onko parempi erota ja aloittaa kaikki alusta, puhtaalta pöydältä?
Vai onko parempi hankkia salainen rakkaus ja pitää koti ehjänä, ettei lapset kärsi?
No, yksi sopii yhdelle, toinen toiselle.
Tuomita ei pidä ketään.
Taistella miehestä, onko se joku pakko rakkaus?
Lapsia sanoo jotku, mutta kun ihmiset mököttää
pettämisen jälkeen, onko se hyväksi lapsille?
Paljon on mitä ei sanotuksi saa, mutta hyvä on
olla kun se katoaa.
T:Vesa.
Tärkeintä kaikesta on hoitaa myös itseään.
Tärkeintä on, että sydämessä on onnea.
Vasta sitten jaksaa olla ihminen toiselle.
Se on kuulkaas niin!!!
Ihminen saa etsiä elämäänsä onnea.
Jos se löytyy avioliiton ulkopuolelta, se sitten löytyy sieltä. Niin on silloin tarkoitettu.
Taistella!!! ensinnäkin miksi taistella?? ja mistä? No mutta kun vastustajana onkin nainen?? toinen nainen hmm ,, loppuukin ns: keinot ja halut? Miksiköhän. Kun se mies ei olekkaan se kuuluisa vastustaja joka tulisi alistaa, hmm. Joten kannattako, kun mies ei oikeasti tahdokkaan omistaa vaan löytää kunniallisen rakkauden kohdteen jota arvostaa sekä kunnioittaa ja ei vihdoinkin tarvitsisi "taistella" joten tunteista ei kannata taistella kun vastustajaa ei ole??!!
Pettäminen ei miehelle aina merkitse halua lähteä.Tilanteita ja tilaisuuksia
on paljon.Onhan myös paljon naisia miehiä metsästämässä.
Ei kenenkään ole kiva olla yksin.
Ei ole myöskään totta ettei pettämisestä selviä ikinä.Asian voi käydä läpi ja suhde vain vahvistuu silloin.
Eräs mies kävi vaimonsa kanssa sunnuntaisin kirkossa.Siellä mies etsiskeli aina silmillään jotakuta nuorempaa.Vaimo huomasi tämän.Mut ei sanonut siitä mitään miehelleen.Hän vain kutsui aina kirkon jälkeen juuri tuon senkertaisen kohteen heidän kotiinsa kahville.
Jonkin ajan päästä mies sitten tajusi miten valtavan rakastava vaimo hänellä olikaan.
Samalla loppui nuorempien haeskelu.
Jotenkin aavistelen et tossa on sulle jokin vinkki
ja et sä voitat sen taistelun vielä.