piimän antaminen ja lenkkeily

Meillä on 14 viikkoinen tyttö pentu ja kasvataja suositteli piimää ruoan sekaan. Ja myös viili oli hyvästä.
Itse odotin että pentu täytti 3 kk ja sitten aloitin ulkoilun. Sellaisia puolisen tuntia kestäviä käelylenkkejä joissa menin ihan pennun ehdoilla. Hitaasti mutta varmasti :) Nyt olemme sitten käyneet lähes päivittäin juoksetelemassa vapaana. Sielä olemme olleet 1-2 h.

Pennun kanssa nenänkäyttöä vahvistavia leikkejä.
Nenän ja aivojen "käyttö" väsyttää pentua kummasti enemmän kuin pitkäkään lenkki.
Piilottamisia, vaikkapa jälkikapuloita yhtä kerrallaan siten, että leikität pentua kepillä hetken otat sen pois ja vierität pennusta poispäin, pitelet pentua sekunnin pari ja päästät sen hakemaan sitä jännää "lelua", houkuttelet sen tuomaan keppiä ja sama toistamiseen.
Tämä sen takia, että pennulle tulee aavistus siitä mitä sen tulee etsiä.
Vie keppi sitten pennun kanssa, vaikka nurkan taakse ja päästä pentu "etsimään" keppiä, (lähetys sana "etsi") seuraa sen tekemistä ja ole hiljaa (näin pentu saa työrauhan, eikä keskity sinun kuuntelemiseesi) ja kun se "löytää" lelun sitä kehutaan.
Kepistä voi sille antaa makupalan palkaksi, jos se vaikka tuo sen vahingossa sinulle.
Myös voit hyvin "piilottaa" (pudotat vaan jonnekin lattialle silloin kun pentu on keskittynyt omiin touhuihinsa) sille yllätyksenä jonnekin nokareen jauhelihaa, on hauska seurata pentua, kun sen "nenä aukeaa" kesken leikin sen tajutessa tämän oudon ja mielenkiintoisen hajun.
Siitä käsien puremisesta sen verran, että minua ei pennut purreet,kun en niiden sitä "antanut" tehdä olivat sen tavan kyllä kodeissaan oppineet jokainen.
Pentu kannattaa (sen vielä ollessa pieni)kääntää istumaan selin itseen ja sitä vaan rapsutellaan siitä kaulan molemmin puolin, kohta se kyllästyy kun ei pääse puremaan ja siinä vaiheessa sille voi tarjota narupallon järsittäväksi, hampaathan ne kutiaa ja niille ois pennun mielestä mukava saada käyttöä.
Siitä narusta aina välillä vähän nykii vastaan ja antaa pennun "voittaa".
Hirveitä riepomisleikkejä en sisällä suosittele pennullekaan opetettavaksi.
Välillä voi aivan "opettaa" rauhoittumistakin, pennun on vaan silloin oltava jo muutenkin valmis nukkumaan, eli mennään sen viereen ja silitetään pitkin rauhoittavin liikkein ja puhutaan samalla rauhottavasti käyttäen sanaa rauha, se ehkä voi oppia sen ja kun sille todennäköisesti sanaa joudutaan sitten isompana käyttämään niin se oletettavasti jollain tasolla jo tietää sanan merkityksen.
Nauttikaa pentuajasta ja "käyttäkää" nopean oppimisen kausi hyödyksi, sivulle perusaentoon voi esim. ruokakupilla pennun opettaa jo muutaman viikon vanhana.
Muutenkin siitä yhdessä tekemisestä tulee koiralle "se juttu" jota ei sitten tarvitse aikuisena opettaa.
Tuosta piimän antamisesta voi antaa, ja kermaviili ja raejuusto on myös hyvä lisäkalin lähde, raakoja rustoluita voi hyvin antaa välillä.

Minä olen antanut pennulle erikseen sen piimän/viilin koska se on ahmatti. Kun se saa sen avulla pahimman nälkänsä hillittyä, se ei ahmi kiinteää ruoki niin hurjasti vaan malttaa purrakin sitä.
Piimän/viilin latkimisen aikana minulla on hyvää aikaa ottaa esiin kiinteän aterian tarpeet ja alkaa valmistaa niistä annosta.
Tämä keino vähensi siltä myös hikottelun.