masentunut

monesti sitä itsekkin ajattelee että on kamala paska ja huono ihminen joka ei ansaitse mitään, ei ainakaan elää. sillo sitä toivoo, että kuolis pois ja miettii että muiden elämä varmaan olisikin helpompaa kun ei olisi itse siinä pilaamassa muiden maailmaa. mutta vaikka sitä ei itse osaa ajatella masentuneena, niin asia on kuitenkin niin, että jokainen ihminen on elämän arvoinen ja jokaista jää joku kaipaamaan ja toivoo että masennus ei olisi voittanut juuri sinun elämää. yleensä näillä palstoilla sanotaan että mene äkkiä hakemaan hoitoa ja niinhän se on, että se olisi hyvä ja tarpeellinen asia tehdä. Itse tiedän kuinka vaikeaa se avun hakeminen on, ja kuinka vaikeaa on nousta aamulla kouluun, itselläni se jäi kesken enkä kadu sitä yhtään. en olisi muuten tässä. sen verran koville se koulunkäynti otti. sitten kun hain apua, ajattelin myös, että he eivät ota minua tosissaan ja en tiennyt että olenko edes masentunut, olin aika ymmälläni ja haukuin itseäni laiskaksi paskaksi. nyt sen myöhemmin tajuaa että oli masentunut, ja varsinkin se nukkuminen kertoi siitä. vaikka se ei nyt tunnu siltä, niin elämällä on paljon vielä tarjottavana, kun vaan jaksaa taistella. älä anna periks! huuda vaikka kurkku suorana että p****t kaikille, minähän p*****e haluan elämäni takaisin, ja ota se mikä sulle kuuluu: oikeus olla onnellinen. mutta muista, että alhainen paino ei sitä tuo. ole onnellinen että olet nyt normaalin painoinen ja varmasti kauniimpi kuin silloin. ihan varmasti."jokainen ihminen on laulun arvoinen"
voimia suunnattomasti... mä yritän lähettää niitä telepaattisesti sulle sinne...