"Miten tuo tuollai... minä en koskaan ikinä toimisi noin!"
Miten yleinen ajatus tuo onkaan!
Kuinka paljon ihmiset tuomitsevatkin toisia ja olettavat itse olevansa niin paljon parempia kuin muut.
Oletteko kohdanneet tällaista? Saaneet osaksenne tuomitsemista?
Minä olen. Toisinaan aiheesta ja toisinaan aiheetta. Kritiikin otan vastaan kun se on aiheellista ja tulee minua kunnioittavassa muodossa sekä myönnän että nyt mokasin. Toimin väärin. Minulla itsetunto riittää siihen reiluun asian myöntämiseen.
Olen kokenut myös aiheetta tuomitsemista. Se on ikävä tunne seistä tilanteessa jossa ilmassa leijuu sellainen arvosteleva ilmapiiri. Toinen on noussut minun yläpuolelle ja arvottanut itsensä "korkeampaan asemaan" ihmisyydessä ja ihmisenä tietämättä ja tuntematta minua ja asiaa missä arvostelee minua.
Esim. Joskus muinoin minä bailasin paljon enkä kokenut mitään halua kertoa muille miksi tai millainen tausta minulta löytyy.Kohtasin paljon seuraavia arvostelevia kommentteja.
"Sä oot vaan tollanen pintaliitäjä"
"vastuuton bilehile. "
"oot joku baarihoro joka harrastaa irtosuhteita. Joka viikonloppu uus jätkä sängyssä aamulla"
"ei sulla varmaan oo ollu yhtään pitempää suhdetta."
"Juhlit kaikki rahasi etkä osaa ottaa vastuuta. Olla aikuinen"
Minä en välittänyt koska en halunnu silloin kertoa muille kuka todella olen.
Totuushan oli aivan toinen. Mikä totuus oli?
Join elämäni ensimmäisiä kännejä silloin 27 vuotiaana. Olin ollut siihen asti alkoholista totaalikieltäytyjä. Kiertänyt seurakunnissa seurakuntien nuorten illoissa. Kantanut ristiä kaulassani. Minulla oli lähempänä 10 vuotta kestänyt avoliittosuhde taustalla menneessä.
Kun join ja bailasin olin ainoa porukasta joka jokaisen illan jälkeen päätyi omaan kotiinsa. yksin. aina. Irtosuhteet eivät olleet minun luonteisen juttuja. Rahaton.. noh.. käyttötililtäni kyllä. Se laski usein jopa miinuksille. Säästötililtäni en todellakaan. Rahankäyttöni oli äärimmäisen vastuullista ja hyvin suunniteltua ja laskeskeltua.
Ainoa totuus oli että jokin oli saanut entisen ristiä kaulassaan kantavan nuoren naisen juomaan alkoholia jokainen viikonloppu ja bailaan rankasti ja aivan holtittomasti valomerkkiin asti baareissa. Mikä saisi aikaan sellaista? Jotain oli sattunut ja jotain oli pielessä. Mutta mitä?
Niin siihen olisin tarvinnut empatiaa enkä ihmisiä jotka eivät näe pintaa syvemmälle ja nosta itseään ja omaa arvoaan korkeammalle. Olisin tarvinnut ihmisen joka seisoo vieressäni tasa-arvoisena pitäen.
siihen aikaan minä avauduin hyvin heikosti syistä mitä taustalta löytyi ja hyvin heikosti edelleenkään vaikeista henk.koht. asioista avaudun. Silloinkin minä vain olin ja vain annoin käytöksen puhua puolestani tarinaani joka taustalta löytyy.
Olisin saattanut murtua jos baarissa vaikka käteeni olisi silloin tartuttu estämään juomista ja sanottu:
"Mä näen että kannat jotain raskasta taakkaa sisälläsi. Tiedän miten helppoa on tuomita ja lyödä leima millainen joku on. Näen että haluat kantaa sitä leimaa tahallaan. Olet tottunut siihen ja sillai sinun ei tarvitse kohdata itseäsi. Niin on sinulle helpompaa. Mutta minä en anna sinun päästä helpolla ja juoda tuota juomaasi. Mikä tekee noin kipeää?"
Tuo olisi saattanut olla se hetki kun olisin kohdannut itseni ja laskenut lasin.Toisinaan pieni inhimillinen teko saattaa pysäyttää toisen syöksykierteen ja saada ihmisen ymmärtämään asioita.
toisinaan myös se mitä luulemme totuudeksi muista ei olekaan se oikea totuus. Miksi haluamme silti nostaa niin herkästi itsemme muiden ihmisten yläpuolelle ja sieltä pyöritellä silmiä niin muka tietäen mikä ja millainen toinen ihminen on, (myönnän itse kyllä hiukan lyöneen vettä myllyyn tahallaankin jotta saisin olla rauhassa kaitsijoilta ja hössöttäjiltä)
Tuomita voi olla niin helppoa, mutta kuka meistä oikeasti tietää mitä toinen on, mitä ei ja mitä tekee ja mitä ei?
Miten yleinen ajatus tuo onkaan!
Kuinka paljon ihmiset tuomitsevatkin toisia ja olettavat itse olevansa niin paljon parempia kuin muut.
Oletteko kohdanneet tällaista? Saaneet osaksenne tuomitsemista?
Minä olen. Toisinaan aiheesta ja toisinaan aiheetta. Kritiikin otan vastaan kun se on aiheellista ja tulee minua kunnioittavassa muodossa sekä myönnän että nyt mokasin. Toimin väärin. Minulla itsetunto riittää siihen reiluun asian myöntämiseen.
Olen kokenut myös aiheetta tuomitsemista. Se on ikävä tunne seistä tilanteessa jossa ilmassa leijuu sellainen arvosteleva ilmapiiri. Toinen on noussut minun yläpuolelle ja arvottanut itsensä "korkeampaan asemaan" ihmisyydessä ja ihmisenä tietämättä ja tuntematta minua ja asiaa missä arvostelee minua.
Esim. Joskus muinoin minä bailasin paljon enkä kokenut mitään halua kertoa muille miksi tai millainen tausta minulta löytyy.Kohtasin paljon seuraavia arvostelevia kommentteja.
"Sä oot vaan tollanen pintaliitäjä"
"vastuuton bilehile. "
"oot joku baarihoro joka harrastaa irtosuhteita. Joka viikonloppu uus jätkä sängyssä aamulla"
"ei sulla varmaan oo ollu yhtään pitempää suhdetta."
"Juhlit kaikki rahasi etkä osaa ottaa vastuuta. Olla aikuinen"
Minä en välittänyt koska en halunnu silloin kertoa muille kuka todella olen.
Totuushan oli aivan toinen. Mikä totuus oli?
Join elämäni ensimmäisiä kännejä silloin 27 vuotiaana. Olin ollut siihen asti alkoholista totaalikieltäytyjä. Kiertänyt seurakunnissa seurakuntien nuorten illoissa. Kantanut ristiä kaulassani. Minulla oli lähempänä 10 vuotta kestänyt avoliittosuhde taustalla menneessä.
Kun join ja bailasin olin ainoa porukasta joka jokaisen illan jälkeen päätyi omaan kotiinsa. yksin. aina. Irtosuhteet eivät olleet minun luonteisen juttuja. Rahaton.. noh.. käyttötililtäni kyllä. Se laski usein jopa miinuksille. Säästötililtäni en todellakaan. Rahankäyttöni oli äärimmäisen vastuullista ja hyvin suunniteltua ja laskeskeltua.
Ainoa totuus oli että jokin oli saanut entisen ristiä kaulassaan kantavan nuoren naisen juomaan alkoholia jokainen viikonloppu ja bailaan rankasti ja aivan holtittomasti valomerkkiin asti baareissa. Mikä saisi aikaan sellaista? Jotain oli sattunut ja jotain oli pielessä. Mutta mitä?
Niin siihen olisin tarvinnut empatiaa enkä ihmisiä jotka eivät näe pintaa syvemmälle ja nosta itseään ja omaa arvoaan korkeammalle. Olisin tarvinnut ihmisen joka seisoo vieressäni tasa-arvoisena pitäen.
siihen aikaan minä avauduin hyvin heikosti syistä mitä taustalta löytyi ja hyvin heikosti edelleenkään vaikeista henk.koht. asioista avaudun. Silloinkin minä vain olin ja vain annoin käytöksen puhua puolestani tarinaani joka taustalta löytyy.
Olisin saattanut murtua jos baarissa vaikka käteeni olisi silloin tartuttu estämään juomista ja sanottu:
"Mä näen että kannat jotain raskasta taakkaa sisälläsi. Tiedän miten helppoa on tuomita ja lyödä leima millainen joku on. Näen että haluat kantaa sitä leimaa tahallaan. Olet tottunut siihen ja sillai sinun ei tarvitse kohdata itseäsi. Niin on sinulle helpompaa. Mutta minä en anna sinun päästä helpolla ja juoda tuota juomaasi. Mikä tekee noin kipeää?"
Tuo olisi saattanut olla se hetki kun olisin kohdannut itseni ja laskenut lasin.Toisinaan pieni inhimillinen teko saattaa pysäyttää toisen syöksykierteen ja saada ihmisen ymmärtämään asioita.
toisinaan myös se mitä luulemme totuudeksi muista ei olekaan se oikea totuus. Miksi haluamme silti nostaa niin herkästi itsemme muiden ihmisten yläpuolelle ja sieltä pyöritellä silmiä niin muka tietäen mikä ja millainen toinen ihminen on, (myönnän itse kyllä hiukan lyöneen vettä myllyyn tahallaankin jotta saisin olla rauhassa kaitsijoilta ja hössöttäjiltä)
Tuomita voi olla niin helppoa, mutta kuka meistä oikeasti tietää mitä toinen on, mitä ei ja mitä tekee ja mitä ei?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oikein hyvä kirjoitus, koskee varmaan monia ihmisiä. Nämä ihmiset jotka luulevat olevansa parempia kuin muut ja tuomitsevat, paheksuvat, ovat vain yksi ihmisryhmä. Ikäviä ihmisiä joilla myös on elämässä "kaikkia" piilossa. Sitä sitten peitellään muita ihmisiä mustamaalaamalla ja mollaamalla.
Nuorena tapahtuu kaikenlaista, eikai se niin vaarallista ole, kun siitä on hengissä selvinny.
Älä suotta pahastu ja älä ainakaan näistä kirjoituksista, mitä tääl on. Suurin osa keksittyä paskoo.
Ei. Kyllä nämä oletukset ja tuomitsevuus on koettu ihan oikeassa elämässä.
Minusta se on ollut helpompi tie minulle että minun puolesta on selitetty kuka olen, mitä olen, miten olen elänyt, mitä teen ja miksi teen. Säästi minua paljon tuskalliselta asioiden ääneen puhumiselta ja asian kohtaamiselta niin että joudun tapahtuneita ajattelemaan jotta saan selkeästi ne toiselle selvitettyä.
Kun puolestani puhuttiin mut päästettiin pälkähästä. Pystyin siivoaan menneisyyden maton alle homehtuun vielä vuosiksi ennen kuin tuli hetki kun minut lopulta eräs ihminen pakotti vastatusten tapahtuneen kanssa.
siihen asti sai vain esittää roolia joka minulle oli puettu "aivoton irtosuhteita harrastava bilehile horo"
Helpompaa mulle oli sen varjolla jatkaa kun silloin ei tarvinnut puhua siitä mitä oli tapahtunut koska se oli pahinta joutua kertomaan ääneen ihan kaikki ja kuinka koville asiat otti. Pelkäsin että kun aloitan saan niin monta paniikkikotausta enkä pysty enää lopettaan itkua ollenkaan.
ensimmäiset kerrat kun lopulta puhuin asioista sain aivan hillittömiä itkukohtauksia joiden seasta yritin jatkaa tarinaa. Vapisin kauttaaltani koko keholtani paniikkien tullessa läpi kehoni jokaisen lauseeni jälkeen voimakkaampana,
se otti lujille, mutta vain puhumisen kautta hiljalleen bailaus into alkoi hiipuun. Tarve juoda muisti katki alkoi hiipuun, Puhuin , itkin, puhuin ja sain paniikkeja ja taas puhuin, meni viikkoja ja kuukausia ja aina vain vähemmäksi kävi bailuintoni.. Hiljalleen aloin huomaamaan että alan tuntemaan taas itseni, käytökseni alkoi taas muistuttaan enemmän minua itseäni
Lujille otti ne hetket kun joku pakotti puhumaan asioista. Olin aika pitkään ollut tyytyväinen ettei niin ole tehty ja olin saanu vaan oireilla ilman että kukaan kyselee mitään
Joo mut Outokumpu palstalla johtajille luvattiin syytesuoja 2015 asti. Miksi tavallinen kansa ei saa?
Toinen tämä Pyhäjärvi case. 8 syytettyä. Ei olla syyllisiä mutta maksetaan silti. Yksi kantoi kaikkien paskan. Totaalinen kusetus ja ennakkopäätös.
Tämä maa vitun korruptoitunut. Ihmiset ei edes tiedä ja media ei uutisoi mm. Erkki Aho 150 miljoonaa euroa oikeusjuttua valtiota vastaan.
Köyhät vs köyhät ja eliitti nussii kannustaloissa bling blong syytesuojan kanssa.
Esim. Hybridikeskuksen työntekijää ei voi syyttää vaikka se ampuis ihmisiä kadulle.
Kaikki on google haun päässä.
Joo mut Outokumpu palstalla johtajille luvattiin syytesuoja 2015 asti. Miksi tavallinen kansa ei saa?
Toinen tämä Pyhäjärvi case. 8 syytettyä. Ei olla syyllisiä mutta maksetaan silti. Yksi kantoi kaikkien paskan. Totaalinen kusetus ja ennakkopäätös.
Tämä maa vitun korruptoitunut. Ihmiset ei edes tiedä ja media ei uutisoi mm. Erkki Aho 150 miljoonaa euroa oikeusjuttua valtiota vastaan.
Köyhät vs köyhät ja eliitti nussii kannustaloissa bling blong syytesuojan kanssa.
Esim. Hybridikeskuksen työntekijää ei voi syyttää vaikka se ampuis ihmisiä kadulle.
Kaikki on google haun päässä.
Anteeksi antamimen on tärkeää. Kritisoida pitää moraalittomuutta aina (voitte kuvitella mitä seuraa jos kaikkea katsotaan läpi sormien), mutta onhan tuo ikävää kun syytetään perusteettomasti. Jeesuskin oli syytön, joten paljoa eivät ole ajat muuttuneet.
Minä en pysty antaan uutta mahkua niille jotka minut on tuominnut, koska heidän tapansa kohdata ihmisiä on ylemmyydentunnolla.
En usko että pystyisin olemaan sellaisen ihmisen kanssa hyvää pataa joka on niin täynnä itseään ja alistaa niin kovaa muita jalkojensa alle alamaisiksi.
Minusta se on liian suurta itsensä arvostamista ja muiden arvottomaksi ajattelua.
Toisaalta minulla on ollut hiukan jopa huvia siitä miten karsee paniikki iskee niille kun he tajuaa totuuden asioista
En minäkään halua olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa jotka ovat minua satuttaneet. Silti annan heille anteeksi. Jeesus opettaa niin. Annetaan anteeksi toisille niin mekin saamme anteeksi.
Toki anteeksi voi antaa mutta kyllä ihmisellä pitää olla oikeus olla yksin ja valita seuransa. Siinä on hankala olla jos maapallolla on 100 ihmistä ja yksi on raiskattu. Täytyisikö yksin jatkaa elämää raiskaajien keskuudessa koska yksinäänhän siinä ollaan kokemuksen kanssa?
Niin ihmisiä me kaikki tosiaan ollaan., ihan tavallisia eikä miyään ihmeellistä. Ootkin sen nyt varmaan huomannut. Onnea kasvumatkallesi.
Joku taisi nousta korokkeelle?
Onko nyt kivaa ”pomo”?
Olet parempi. Olet olet olet
Ei tarvitse enempää pullistella. Kaikki jo huomasi sen