Minä en kokenu simputusta armeijassa, se kuulu koulutuksseen Kontiorannassa aamulla ennen normmaalia herätystä häläri. Sotilaan pitää olla valmiudessa.
Koulussa yks pällinaama yritti kiusata, kun se, käytän ilmaisua se, oli kolme vuotta vanhempi. Kiusasi, kunnes vahvistuin fyysisesti ja tirvasin nokkaan, pesin keväthangen kovettamalla lumella lärvin ja vetelin turpaan huolella. Loppu kiusaaminen.
Työpaikoilla ei ole itseäni kohtaan ollu kovinkaan venkuiluja, kun kasvoin fyysisesti kohtuullisen isoksi. Pieniä yrittelyjä oli, mutta ne loppu lyhyeen.
Ite en ole ketään kiusannut, en työssä enkä missään. Raukat kiusaa, ei miehet.
Koulussa yks pällinaama yritti kiusata, kun se, käytän ilmaisua se, oli kolme vuotta vanhempi. Kiusasi, kunnes vahvistuin fyysisesti ja tirvasin nokkaan, pesin keväthangen kovettamalla lumella lärvin ja vetelin turpaan huolella. Loppu kiusaaminen.
Työpaikoilla ei ole itseäni kohtaan ollu kovinkaan venkuiluja, kun kasvoin fyysisesti kohtuullisen isoksi. Pieniä yrittelyjä oli, mutta ne loppu lyhyeen.
Ite en ole ketään kiusannut, en työssä enkä missään. Raukat kiusaa, ei miehet.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos ei elon simputusta kestä kuka, on vähä heikko korviesa välistä, tai muuten;)
Kohtaha meijä veronmaksajie pittää persauskin pyyhkiä kaiken maailman hörhopolitikoilta ja hyväntahdon eleiltä.
Ilman kovaa ei ole elämää.
Pankko kiusas, mutta siitä selvittiin.
Pientä on hänen kiusaamisensa suuren elon kiusattujen rinnalla. Turvaisaa ei tunturin rinteeltä löydy, enää. Turva löytyy jalosta muutoksesta.
60-70 luvulla minua kiusattiin aivan mahottoman paljon.
Ja minä kiusasin takasin kohtuullisen mahottoman paljon. Kerranni oli nyrkkitappelu kiusaajan kanssa jotta silimä mustana ja verta tuli nenästä. Ei kukkaan kirjottanu lehissä. Ei ollunna juttua somessa. Poliisia ei tarvittu. kaks päivää meni ja taas oltiin jotenkuten kavereita.
Nyt on samassa yhistyksessä oltu suorastaan ystäviä.
Nykyisestä somesta ja valtamediasta saa kyllä tosiystävää etsiä, kuin neulaa heinien paljosta suovasta.
Kukkaa ei tiijä nykyään hevonvittuukkaa misttää. Mualima on paekallaan, vaen immeiset ei.
Kyllä minua koulukiusattiin 50-luvun alun kansakoulussa. Minun kiusaajani oli vanha opettajaämmä, eivät oppilaat. Aviottomana lapsena olin monta vuotta opettajan silmätikkuna, kun hän ei suvainnut huoripentuja.
Kukaan ei voinut minua auttaa, koska seminaarin käyneet kansakoulupohjaiset opettajat olivat kaiken kansan yläpuolella. Vanhemmat olivat hyvin kaukana opettajista eikä mitään yhteyttä opettajien ja vanhempien välillä ollut.
Ainoa lohtu minulle oli se, ettei opettajan tytär päässyt koskaan oppikouluun, vaan minä pääsin ja siihen loppui kiusaaminen minun kohdallani. Oppikoulussa eli silloisessa yhteiskoulussa minua ei kukaan kiusannut.
Työpaikoilla on kyllä vaikka minkämoista ilmapiiriä, osittain jopa sairasta, voin sanoo. Olen ollut sekä mies, että naisvaltasilla aloilla ja kyllä ne ukotkin aikamoisia munamarttoja ovat kun niikseen tulee. Siis suorastaan juoruämmiä ja selkään puukottajia.
Naisiahan ei tarvii olla kun kolme, niin kaksi heistä kehiytyy omaksi piirikseen ja kolmannesta tehdään sylkykuppi ja halveksunnan kohde.
Mutta kun kulkee omia polkujaan ja tekee työnsä hyvin, niin siinäpähän venkulat venkuloi. Se on heidän päänsärkynsä. Isäni antoi ohjeen maailmalle lähtiessä: Kun mitä teet, niin tee se niin hyvin kun osaat, yritä ja kysy neuvoa tarvittaessa ja surua elätartuta puseroon. Näillä on menty ja elakkeelle piästy.
Kotoa lähteissä sain evääksi neuvon "Minkä tiet, niin tie tervan kansa" Työelämässä pyrin olemaan suora, sanoin edessä päin sen mitä sanottavaa oli. Nyt eläkkeellä tapaan entisiä työkavereita ja käymme yhdessä juttelemassa ja syömässä. Joten kaipa sitä osasi jotenkin olla ihminen ihmiselle.
Kaupungin siivoojia simputetaan heittämällä roskat WC:n lattialle, ja ne konttoriakat on yksiä narsistipiruja jotka siivoojaa kyykyttää!
Tekeeköhän ne kotona samalla tavalla kotonaan, moisetkin narsistiporsaat!
Eikö yhtään hävetä narsistiakat½