Näinhän se meni: Ihminen tuli kaupunkiin ja tapasi ensimmäisenä portin vieressä istuvan vanhan miehen jolta kysyi: Minkälaisia ihmisiä täällä kaupungissa asuu? Vanha mies kysyi: Millaisia ihmisiä siellä edellisessä kaupungissa kohtasit. Ihminen vastasi: Ihania, hymyileviä ja avuliaita ihmisiä. Vanha mies sanoi: Samanlaisia ihmisiä kohtaat täälläkin. Kaupunkiin tuli toinen ihminen. Hänkin kysyi vanhalta mieheltä: Millaisia ihmisiä täällä asuu. Sama kysymys: Minkälaisia ihmisiä kohtasit edellisessä kaupungissa. Ihminen vastasi: Vihamielisiä, inhottavia ihmisiä. Vanha mies vastasi: Samanlaisia kohtaat täälläkin.
Minkälaisia ihmisiä Sinä kohtaat tänään?
Minkälaisia ihmisiä Sinä kohtaat tänään?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sitähän me kohtaamme, mitä jaamme. Tämän kun muistaisi!
Sisällämme vellovaa pahaa oloamme me sillä ilkeilyllä puramme. Joskus tuntuu siltä, että varsinkin miehet purkavat sitä epävarmuuttaan ja miehekkyyden menoaan peittämällä sen reteeseen naisiin kohdistuvaan herjanheittoon.
Kyllä! Kun lukee näitä tämänkin palstan juttuja, niin tuntuu siltä, että sitä ollaan monesti noustu aivan väärällä jalalla. Mahtaneeko se helpottaa oloa, jos voi sohaista umpimähkään toista. Voihan tämä juttu olla monelle ainoa keino kommunikoida. Se on surullista.
Niin metsä vastaa kuin sille huudetaan. Jos tulee muiden ihmisten kanssa vaikeuksia, voisi vilkaista peiliin!
Ei toiselle voi sanoa mitä tahansa eikä ns. sananvapaus ole sitä, että voi loukata muita tahallaan. Ei ainakaan mitään hyvää sillä saa aikaan.
Ikivanha kultainen sääntö kuuluu: "tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" taikka kääntäen "älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.
Kun itse ei ole toisille ilkeä eikä sano pahasti, kun kuitenkin itse saa sellaista kokea niskat kyttyrässä peloissaan, niin miten se voi olla metsän vastaamista, en ymmärrä näin mulle ainakin on elämässä useimmiten käynyt, jään aina sormi suussa ihmettelemään, että johan taas.
Aina on sellaisia ihmisiä, jotka voivat tosi pahoin. He vain loukkaavat toisia ihmisiä ja näyttävät jopa nauttivan siitä. Mielestäni he eivät kuitenkaan voi hyvin, vaan sisimmässään ovat suunnattoman pahoinvoipia ja kateellisia nähdessään toisen iloitsevan. Tällaisen ihmisen loukkaukset pitäisi tietysti jättää omaan arvoonsa. Tiedän, että se on vaikeata. Mutta juuri silloin, kun tällainen loukkaaja näkee hartioittesi menevät lyttyyn, kokee loukkaaja onnistuneensa. Koeta seuraavalla kerralla pitää hartiat kasassa ja surra surusi jossain muualla (toivottavasti Sinulla on ainakin yksi hyvä ystävä). Yksi hyvä konsti on kuitenkin kysäistä tällaiselta ilkeilijältä, että HELPOTTIKO? Kaikesta huolimatta kysy se aurinkoisella naamalla. Se potuttaa tällaista ilkeilijää kaikista eniten.
Ilkeät ja kateelliset eivät lopu täältä. Mutta kai sitä paremmin porskuttaa, jos osaa sellaiset ohittaa sujuvasti. Siihen auttavat ystävät. Nuo pelastusrenkaat. Vaikka onhan tuo sana Ystävyys jo niin väärinkäytettykin sana. Sen varjossa tehdään myös paljon pahaa
hyvät sivupersoonasi ovat tässä?
Tässähän oli vasta seitsemän henkeä.
Miksi esiinnyt salanikeillä?
Ai perhana, -pitäähän sinun suojautua ilkeiltä ja kateellisilta ihmisiltä.
Samaa sanomaasi jatkuvasti ilkeydestä ja kateudesta lukiessani mieleeni tuli, että katkeruutesi ei poistu noin. Pusikosta hutiin ampumasi myrkkynuolet eivät ilmeisesti tepsi, koska se lähde näyttää olevan ehtymätön.
Kokeile bumerangia!
johon kalikka kalahti!
Toivottavasti helpotti Anna Emiliaa. Nyt lähdekin ulos raittiiseen ilmaan ja toivon, että tänään kohtaat niitä avuliaita ja iloisia ihmisiä!
joka puolella ilkeilemässä tuo sama henkilö A-E. Hän lähtee tänään kauppoihin pankkiinhan ei pääse ja siellä löytyy myös työihmisiä joita saa mielensä mukaan tölviä, niin hänen päivänsä taas on joksikin aikaa pelastettu, meitä on niin moneen junaan ja näitä varsinkin tapaushan on tuttu
luen joskus huvikseni, mutta pitemmän päälle se ei jaksa kiinnostaa.
Koiran haukkumista voi kuunnella, jos koiralla on asiaa, mutta tyhjän räkyttämiseen kyllästyy.
Teeskentelijöitä ja turhan tärkeilijöitä lukiessani mieleeni tulee siinä samalla ideoita siitä, mitä vastata.
sinne 50 -palstalle, ethän muuten siinä kirjoittaisi.
Älä lähetä enää kimppuuni niitä -montako henkeä niitä olikaan?
Sillä MISTÄ minä sinulle olisin kateellinen ja MIKSI olisin ilkeä?
Kun lukee noita lähes jokaisessa viestissä olevia A.-E:n hengentuotteita, niin herää kysymys siitä, onko hänellä menossa murros- vai vaihdevuodet. Pahaolo purskahtelee
tämän pahempaa kuin minkä vakinikilläni tuon julki.
Muistin äsken, että täällähän oli äskettäin yhtäaikaa tuon Hilman kanssa toinenkin häirikkö, joka ei tuonut nikkiään julki. Tämä häirikkö pyöri aina minun nikkini vanavedessä ja usein samoihin aikoihin siinä solvaten, - en nyt muista ketä.
Sinun sinun kieroilullasi on pitkä historia ja jos kukaan muu ei ilmoittaudu, niin epäilykseni kohdistuvat sinuun.
nimimerkki Anna Elina käy pärskähtelemäs vähä joka jutus
minä kohtaan aina..
Ihania ihmisiä kohtasin minäkin. Hiihdimme yli 20 kilometriä, paistoimme latulaisten kanssa makkaroita ja joimme kuumaa mehua. Noilla latulaisilla eivät pipot ja pikkarit kiristele, eikä ilkeämielisyys esiinny puheissa.
Oli ihana kevätpäivä, aurinko paistoi tosi kirkkaasti, tuulen viimakaan ei tuntunut pahalta.
Nyt saunomaan ja jotain hyvää ja lämmintä vatsaan. Onpa hyvä olo.
Kaikille leppeää iltaa. Tänään on jotain hyvää luvassa, joten en näillä palstoilla puikkelehdi.
Tääll Karjalan kunnail on ilosii ja avuliait ihmissii. Jos jottai ahistaap muualpäi, tänne saap tulla. Tuun vastaa
iloisia ihmisiä ollaan, tiedän sen, mutta näinköhän vastaankin tulisit, jos joukolla yllättäisimme ja tulisimme? :)
Mihin meidät veisit?
jos kesä olis Saimaall ja siit sitte Saimaan kanavall. Kierrättäisin Linnotuksen ja yrittäissin kertoo sen historiaa. Saattaisinpas hujahuttaa teijät lavatannsiloihkii.
Talvell veisin teijät katsomaa vaikk Jesus Christ Superstar' ia (jos esityksiä vielä olisi) tai Kolmee Muskettisoturrii. Voi voi, paljo on tääll esiteltävvää.. millo työ tuutta?
kun pakkasista pääsemme ja kevät koittaa...
Saimaan kanavalla ei ole tullut käytyäkään.
Kehittelehän toki.
ja piiraset tulemaks paistallan. Saimaa ko aukeaap, ni työ näättäkii tosj komeat veen ja saaret.
tässä ketjussa mielestäni. Enkä kyllä haluaisi muitakaan ketjuja arvostella, kun ovat myönteisiä ja - kun en itse parempaankaan pysty. Ja mikäpä minä olen arvostelemaankaan!
Mutta tästä aiheesta:
Tarinasi oli hyvä, oli sitten omasi tai kerrottu. Se vastasi sanontaa "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Mutta tarinana oli mukavampi lukea, kiitos.
On myös kritisoitu kiittämisiä, toisten ihmisten myötäilemisiä. Miksi ei niin voisi tehdä, jos niin tuntee. Olisiko se mielestämme jotenkin "lällyä"? Ollaanhan me - tai minä ainakin - tässä jatkuvassa joltisenkin kielteisessä ilmapiirissä oleskeltu jo jokunen tovi, meikäläinen vuoden verran. Miksi ei nyt tultaisi jo "tuvistamme" keskustelemaan hyvässä hengessä, kun se henki vallitsee.
Kohdataan ihania, hymyileviä, avuliaita ihmisiä! (Provoja ja erimielisyyksiäkin kunnioittaen.)
Kohtasin sinutkin, Ruislintu.
Saarnaksi meni, vaikka ei ole edes pyhä vielä.
Paineitaniko vain poistin? Kenties. No, ainakin olen tätä mieltä. Mitäs mieltä te muut olette tästä tai muista asioista?
olemme tulleet kaikista "tuvista" ulos ,kirjoittelemaan,etkö ole huomannut.
Toisaalta tuvassakin voi pistäytä ,vai onko se jotenkin vaikeaa,leppoisiahan siellä ollaan kaikille kirjoittajille.
Sisäänlämpiävä , sanotaan,ei ole.
Totta tuo ,että on tullut lunta tupaan tämän vuoden aikana,mutta on myös paljon myönteistä,siitä on riittänyt pahan mielenkin karkoitukseen.
Uudet tuulet puhaltaa ja nyt vain ,kaikille oikeus sanoa ja olla missä ketjuissa tuntuu mieleistä asiaa löytyvän,ja halua kirjoitella.
Huumori ja hymy herkempään.
Sanon hyvin usein puhekielessäni, että pitäisi lähteä vaan ulos tuvasta... ja tuossakin tarkoitin siis yleisesti ottaen tuvista... Sattuipa metkasti, en tarkoittanut Sinun tuvastasi! Joskin, nyt ajateltuna, miksikäs ei!
No. Jokainen viihtyköön, missä viihtyy, kunhan osallistutaan, jos kirjoituttaa. Ellei - sitten vaan ei. - Ja nyt kahvihetki-terveisin Helena
- - -
PS. Jos ihmettelet, kun aikanaan vain alussa käväisin "tuvassasi", niin kerron, että minä vain vapaana viihdyn vapailla markkinoilla. Luonnejuttu! Ikävähän teitä joskus on ollut.
näissä jutusteluissa ja tupastani, (mikä suinkaan ei ole minun muuten, kuin aloitus,sekin siksi,kun odotetaan minun sen tekevän) kohtaan tulleesta torjuvastakin asenteesta,olen tullut hyvin hienohipiäiseksi.
Suonette anteeksi.
Haluaisin kovin,ettei mitään henkilöihin kohdistuvaa kitkaa olisi ja hyvältähän nyt näyttää.
Minulla ei ainakaan ole syytä olla kenelllekään ikävä,kirjoitellen vain ,väärin ymmärrykset ovat kyllä mahdollisia,mutta näin keskustellen asiat selkiintyy,,,eikö.
Älä ikävöi,tule käymään,ei se sido mihinkään,jos joku viesti innoittaa ,sinne vain,no eipä siitä enään.
Lueskellaan ja kirjoitellaan ,oman inspiraation tullen .
Urheilu ihminen en ole ,mutta satuin katsomaan 30 km hiihdon ja hopeaa tuli,nostan kahvikuppiani minäkin Suomen naisille,
(saikos kahvikuppia nostaa,etiketin mukaan))))D )
... ja eilen Ahosen kullalle, Hautamäki ja Jussilainenkin kymmenen parhaan joukossa, hienoa!
poistaa paineita. Onneksi on niitä hyviäkin paineita. Ihan piti itku tirauttaa Bumtsi bumin takia. Siellä osattiin jakaa hyvää oloa. Kiitos.
Mitä olikaan lauantai-illat ennen Bumtsi bumia!?
Ja mitä ne tulevat olemaan tämän jälkeen, ihmettelen vaan, ainakin kohdallani... -
Bjurströmin veroista vetäjää ja noin laaja-alaista musiikkiohjelmaa jää todella kaipaamaan; kyyneleet vierivät poskille täälläkin Marcon loppusanoja kuunnellessa.
En pelkillä kyynelillä selvinnyt. Taisin ihan kunnon itkun tirauttaa, kun näin Marcon itkevän. Hän ei juontajana koskaan ollut ala-arvoinen, ei kiroillut eikä mollannut ketään. Harmi vain, että monesti jäi ohjelma katsomatta. Nyt täytyy toivoa, että tuo uusi HUUMA olisi edes jonkin arvoinen.
Valitettavan usein tuntuu siltä, että telkkarin ohjelmat ovat ihan poskellaan. Jotenkin teko-sellaisia, ettei oikeasti voi olla iloinen niitä katsellessa. Vaikkei sitä nyt tietenkään aina tarvitse iloisia asioita telkussakaan näyttää.Onhan ne elämän nurjatkin puolet nähtävä.
Minulla oli viime keväänä ilo osallistua BumziBumin nauhoitukseen. Lähdimme linja-autolla liikkeelle ja matka oli tosi antoisa. Meidän kuorossa oli nuoria ja eläkeläisiä ja sehän siinä olikin kivaa, että kaikenikäisillä oli yhtä hauskaa.
Itse ohjelma tuntui menevän niin nopeasti, ettei tahtonut käsittää, kuinka äkkiä se oli ohi. Marcosta eivät kaikki ehkä tykkää, mutta kyllä hän on vallan mainio tyyppi. Kaikkein hauskinta oli melkein se kun hän ennen esitystä valmensi meitä kuorolaisia! Hänellähän on mahtava rutiini erilaiten ihmissuhde- ym. kurssien vetäjänä.
Toivottavasti nähdään taas Marcoa TV:ssä pian. Ja niinkuin Marco eilen sanoi, niin tämä ohjelma oli suuren taustatyöryhmän ja tasokkaiden taiteilijoiden onnistunut tulos.
mutta oletko Kuopion torilla myytävien ruiskukkolintujen sukua?
vaikka ei se hullunpaa olisi. Minulla on pari ystävätärtä tuolta suunnalta ja tunnustautuvat aidoiksi savolaisiksi ja kivoja ihmisiä ovatkin.
Kyllä tiällä Savossa assuu ihan oikeita immeeisiä, vaikka meistä joskus muuta sanottaannii