Onnellisin aika elämässä. Milloin?

Minun paras nuoruus on vuosina -65 - 70 silloin oli rillumarei elämää! Senjälkeen kun vuonna 74 kun tapasin vaimoni on ollut elämä parempaa ja seesteisempää, on ollut joku päämäärä elämässä ! Nuorille sanoisin että älkää hetken huumassa menkö lapsia tekemään, vaan tehkää elämänmittainen liitto yhdessä! Se on lastenkin kannalta mukavampaa, ja teidän vanhuuden kannalta!
Aina on mukavampaa jos on vanhuksilla yhdet omat lapset turvana, eikä ole kymmenestä lasten avioliitosta perinnön kärkkyjiä vanhuksilla!

Nyt tuli tanakkaa tekstiä onnellisen miehen kynästä. Kyllä on tosi mukavaa kun vanhuksilla on omat lapset turvana. Ja kissan viikset. Lapset eivät juurikaan välitä vanhuksistaan eikä perinnöstä liene kovin paljon kärkyttävää. Jotta onnea vaan ja menestystä.

Meillä sillon 60-luvun alkupuolella tehtiin peltoa isommilla koneilla. Kaikki puskukoneet oli "katepillareita", vaikka olisikin olleet esim. Alliksia, Fordeja tms.
No se meidän pelloilla touhunnut katepillari oli Allis-Chalmers ja varustettu piikkipuskulevyllä. Painoa jotain 14 tonnia. Hyvin lähti niin kivet kuin kannotkin.
Ei tullut minusta viljelijää, eikä sellaista ollut koskaan edes suunnitelmissa. Meniköhän kymmenisen vuotta siitä pellonraivuusta, niin olin itse pyöräkoneen, pillarin ja kaivurin pukilla. Muutamia satoja kilsoja tuli kuokittua ja puskettua metsäautoteitä koskemattomiin korpiin, rakennusmonttuja, kaapeliojia, kunnalistekniikkaa ym.
En jäänyt koneen pukille vaan lähdin koulun penkille. Se kannatti.

Kyllä elämä Lieksassa oli aivan erilaista -70-80 luvulla. Hyytyminen on ollut hurjaa. Liekkö aikakin kultaillut muistoja, mutta tuntuu että ennen oli paremmin. Hyviä muistoja lähihistoriasta ei vaan juuri ole.
Oma elämä sen sijaan on mallillaan. Eläke juoksee, terveyttä ja toimintakykyäkin vielä on vähän jäljellä. Puutetta ei tarvitse kärsiä, kaikki tarpeellinen on. Aurinko paistaa ja n 18 lämmintä. Tammikuussa ihan ok!

50-luvulla kiersi kylillä taisi olla pellonraivaus OY n katepillari,joka raivasi isännille peltoa tilauksesta,oli kyllä mahtava peli jonka möyrimistä oli mukava seurata. Pikku poikana ei ollut puhelimia,eikä kaikilla sähköäkään,mutta silti elämän parasta aikaa. Nykyisin nuoret pelaa pelejä älylaitteilla otetaan pikavippejä ja valitetaan kaikesta.

Sitä minä ihmettelen että missä olis laturaivo -50 ja -60 luvulla? Tietysti ei ollut valmiita koneella tehtyjä latujakaan, mutta kaikki sopi hiihtämään samoilla laduilla! Aina kun lumet tuli niin joku hiihtí sen latulenkin joka sitten tamppautui kovaksi pitkin talvea!
Pärnänvaaralla ei ollut valoja, mutta latu oli aina hiihtokunnossa olipa lumisade tai pakkanen kun hihtäjiä oli todella paljon, ainakin viikonloppuisin!
Nopeiammat hiihtäjät huuteli jo kauempaa "latua" silloin tiesi väistää, eikä tullut yllätetyksi niinkuin nykyään, että saattaa tulla tiikka perseeseen tai suksisauva päänuppiin jos et anna äkkiä lisätilaa tiukoissa hiihtovarusteissa ja merkkisuksilla mustissa hiihtolaseissa kiitävälle kouhelolle joka on laturaivoa täynnä! Silloin kaikki muut suksilla liikkujat ovat este kouhelon etenemiselle!Tuommoinen hiihtäjä kun tarvitsee noin 5-8 metriä leveän latupohjan kiitäessään kohti hiihtokeskusta jossa odottaa vähän parempi auto suksiboksi katolla!

Onnellisin aika elämässä on ollut melkein joka päivä. Työura ohi eikä taloudellisia huolia ole omien toimien seurauksena. Terveyskin vielä mallillaan vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Todennäköisyyksiin on tietysti voinut vaikuttaa omilla valinnoillaan. Elämänkaareni on mennyt suotuisissa merkeissä. Onnellinen lapsuus ehjässä perheessä, vanhempien kannustus koulunkäyntiin, fiksu tyttöystävä, onnellinen avioliitto, terveet elämäntavat, vanhuudenturvan hankkiminen sijoitustoiminnalla. Kaikki on mennyt juuri kuten olin ja olemme suunnitelleetkin. Hienoa elämää.

Ei tuonne ladulle tee yhtään mieli lähteä,kun pitäisi olla jotkut merkkivaatteet ja varusteet. Hiihtäjilläkin on niin kiire,että luisteluhiihdolla mennään,joka vie pari kolme netiä hiihtoalueen leveydestä. Hiihteleepähän sitten noilla kevähangilla auringon paisteessa,siellä riittää tilaa ja ottaa pilkkivehkeet mukaan Pieliselle,niin voisipa sanoa,että eipä olotila siitään enää parane.

Onnea tuli silloin kun voitin lotossa huomattavan summan joku vuosi sitten!

Onnea on elää ihanan miehen kanssa.

Onnea on elää sinkkuna , kun pääsin siitä juoposta, haisevasta ukonrylläkkeestä eroon.

minä pääsin siitä kaappijuoposta marketien pelikoneen pyörittäjästä haisevasta akasta eroon

Kyllä onnellisin aika on nyt vanhuksena eläkkeellä , vaimokultakin tuossa vielä .- Aikuiset lapset tulevat toimeen omillaan.- Vielä tässä jaksaa lenkillä käymään ja saunomaan , Nilsun risteilyllekin toukokuussa :)

Minä ajoin 60, ja - 70, luvuilla paljonkin traktoreilla. se oli onnelista aikaa. Ei ollut nelivetotraktoria silloin. Leikkuupuimuri oli Sampo, Sillä oli mukava ajella. Nykyisin ei tule enää traktorilla ajeltua joten ei ole niin onnellista aikaa ja muutenkin nämä nykyiset traktorit eivät ole niin hyviä esim. pakkasella toimimaan.