johtuu. Eräs pölkkypää ei ymmärrä, näe, suostu katsomaan. En kirjoita ruikuttaakseni, että tunnista mut sun
muuta p*skaa, kirjoitan, koska itselleen kirjoittaminen on niin surullisen yksinäistä. Että edes tuikituntemattomat ihmiset sanoisivat jotain, ihmisen merkki, siksi. (Jos joku meinaa nillittää, ettei ajatusten tänne purkaminen mitään auta, vaan kohteelle itselleen jne jne, niin en kai mä tänne kirjoittaisi ellei olisi muutamia painavia kohteelle tästä asiasta kirjoittamisen ESTEITÄ.)
Rakastaminen. Kun ihmisen sisälle asettuu rakastaminen, kaikkien kuiden asennot muuttuvat. Rakastaminen on ihmeellistä. Rakastamisen kipu on ihmeellistä. Sitä kummastelee, että hyvänen aika maailma, tällainenko on oikeasti mahdollista? Ettäkö minäkö, tällä lailla, ihan puskista tulee jotakin noin selittämätöntä ja minun päivieni ainoaksi tavoitteeksi alkaa muodostua se, että edes hetken saisin nähdä rakastamani ihmisen kasvot. Niissä on kaikki, ja enemmänkin. Yhteys. Että näin.
Kun sitten rakastamaansa ei näe, tuntee olevansa vain puolikas. Puolikas, ja sitäkö minä suren lopun elämääni?
muuta p*skaa, kirjoitan, koska itselleen kirjoittaminen on niin surullisen yksinäistä. Että edes tuikituntemattomat ihmiset sanoisivat jotain, ihmisen merkki, siksi. (Jos joku meinaa nillittää, ettei ajatusten tänne purkaminen mitään auta, vaan kohteelle itselleen jne jne, niin en kai mä tänne kirjoittaisi ellei olisi muutamia painavia kohteelle tästä asiasta kirjoittamisen ESTEITÄ.)
Rakastaminen. Kun ihmisen sisälle asettuu rakastaminen, kaikkien kuiden asennot muuttuvat. Rakastaminen on ihmeellistä. Rakastamisen kipu on ihmeellistä. Sitä kummastelee, että hyvänen aika maailma, tällainenko on oikeasti mahdollista? Ettäkö minäkö, tällä lailla, ihan puskista tulee jotakin noin selittämätöntä ja minun päivieni ainoaksi tavoitteeksi alkaa muodostua se, että edes hetken saisin nähdä rakastamani ihmisen kasvot. Niissä on kaikki, ja enemmänkin. Yhteys. Että näin.
Kun sitten rakastamaansa ei näe, tuntee olevansa vain puolikas. Puolikas, ja sitäkö minä suren lopun elämääni?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itse en ole nähnyt rakastamaani ihmistä viime aikoina. Olo on päivä päivältä kurjempi kuin osasi kuvitellakaan. Olen itse pysynyt hiukan syrjässä, jatkui vaan hiukan pitempään, kuin oli tarkoitus. Jotenkin vaikea täältä kotoa lähteä ihmisten ilmoille, vaikka hauskaa pitämään kuppilaan. Liian iso kuilu siinä välissä.
Ok, yritän kerätä voimia. En tiedä onnistuuko se enää täällä neljän seinän sisällä. On joitain tapahtumia ollut, aika vaikeita. Se että auttaako se sitä asiaakaan että minä olen sulkeutunut nyt tänne ja uhraan elämäni pähkäilemällä niitä.. Jotenkin on ollut vaan todella väsynyt olo.
Nyt sain idean: Lähden täältä ulos, enkä tarkasta kellosta takaisin tuloa. Prosessi alkakoon nyt, eli hyvää yötä sinulle aloittaja. Paljon samantapaista tuntui meillä olevan. Voimia ja iloa päivääsi/yöhösi, sekä kiitokset kirjoituksestasi, joka todella antoi ajattelemisen aihetta! :)
Tuo keskimmäinen kappaleesi kolahti täysin. Elän tällä hetkellä ihan samanlaisissa tuntemuksissa, vaikka omalla kohdallani kyse onkin ihastumisesta. Mutta vaikka kyse onkin vain ihastumisesta, on tunteen voimakkuus yllättänyt minut. En tiedä olenko ikinä tuntenut elämässäni ketään ihmistä kohtaan näin voimakasta vetoa ja kaipuuta.
Ihastumisia on ollut aiemminkin ja ne ovat tulleet ja menneet omia aikojaan, eivätkä ne ole hallinneet elämääni. Tällä kertaa tunne on kuitenkin erilainen, vaikken häntä tunnekaan kovin hyvin. Hän kulkee ajatuksissani kaikkialle minne menenkään. Tällaisena hetkenä alkaa todella pohtimaan elämän suurempaa merkitystä ja kohtaloa - onko meille määritelty sellainen? Olen pitänyt kaikkea sitä ihan huuhaa-juttuna tähän mennessä.
Ja voi tätä tunteiden skaalaa ja ailahtelevuutta, mitä tämä ihastus on aiheuttanut minussa. Päivieni tavoitteeksi muodostuu hänen kasvojensa näkeminen, kuten sinäkin tuossa mainitsit, tähän voin samaistua. Odotan nälissäni niitä hetkiä, että näkisin hänestä vilauksen ja jos saan yhden isommankaan kontaktin (katse, tervehdys, pienikin juttutuokio), leijailen loppu päivän. Se on kuin tekohengitystä kuolevalle, jaksan taas hetken. Jaksot, jolloin en häntä näe tai saa kontaktia, olen ahdistunut ja sydäntä särkee.
Ja kyllä, minäkin kirjoitan tänne vain ja ainoastaan siksi, että on esteitä! Ja sekin on hassua, etten ole koskaan aiemmin kirjoitellut palstoille. Tämä ihastus on ajanut nyt minut tämänkim epätoivon partaalle.
Se on hirveetä ku on nii kauheeta :D
Pakkastyttö: hyvin kuvailtu tunnetila. Itsekin tunnun elävän noista pienistä hetkistä - katse, hymy, pieni juttelu. Hän todella saa pienelläkin eleellä minut leijailemaan.
Kai tämä on universaali tunne tila, ja jotenkin uskon että voimakas juuri siksi, että se on merkki siitä että pitäisi toimia ja kuunnella itseään.
No, esteitäkin on tietenkin. Silti mitä enemmän aikaa kuluu, tuntuu ne esteetkin kokoajan pienenevän mielessä. Se mikä vielä aiemmin tuntui täysin mahdottomalta, ei enää siltä tunnu ollenkaan. Toisaalta tämä todennäköisesti on täysin yksipuolista ja omassa päässäni. Sitten taas toisena päivänä tuntuu että välillämme on vahva näkymätön, sanaton yhteys.
Minkä tyyppisiä esteitä sinun tilanteessasi on?
Suurin este on parisuhdestatus. Lisäksi olemme työkavereita ja luulen, että hän saattaisi pitää minua jo liian vanhana vaikka nuoria aikuisia molemmat olemme.
Se vain, että mitä enemmän tässä on aikaa kulunut sen riipivämmäksi oloni on muuttunut. Sekä ne onnen tuntemukset että tuskan kouraisut ovat niin suuria, että tuntuu etten pysy raameissani.
Tahtoisin kovasti ottaa yhteyttä häneen -ihan vaikka kaverimielessä- oloani helpottaakseni, mutta järki taistelee vastaan.
Hän ei varmasti voisi kuvitellakaan, miten paljon häntä ajattelen ja miten paljon toivon häneen törmääväni.
Vanhenen päivä päivältä, minusta tulee vielä raihnainen ukko, väsynyt.
Tyyppi johon nämä nuoret tyttöset eivät enää katsettaan luo.
Vuodet ovat vierineet ja vierii ilman että he uskaltavat sanoa minulle edes jotain.
Olkoon se sitten vaikka siansaksaa mutta jutelkaa minulle jotain, pliis.
Aina ei mene nallekarkit tasan. Jos on esteitä, kannattaa antaa asian olla. Tunteet väistyvät vain jos annat niille luvan.
Hyvin rationaalinen ratkaisu.
Jos tunteet on rakkautta, ei rationaalisuus auta. Eikä päätös. Tunteet on ja pysyy, mutta nouse kanssa vaan pitää yrittää tulla toimeen, jotenkuten.
Rakkauskin haalenee, mutta siihen menee vuosi tai kaksi tai pidempään.
Meitä pölkkypäitä on joitakin, sori. Erittäin hyviä ja puhuttelevia kirjoituksia edellä. Sitä se ihastuminen tai rakastuminen juuri aiheuttaakin. Sen jälkeen mikään ei ole, niinkuin ennen.
Sama maali tulee vastaan.
https://youtu.be/du8w4B1igaQ
"Isiksen" eli naisen haava oli Atlantiksen aikana että hän ei osannut rakastaa.
Osaavatko nykyajan naiset jo tuon taidon?
Tuntevatko he poltetta vatsanpohjalla?
On sanottu että kohtu on voimanantaja, liittyykö se tähän mitenkään?
Pitääkö meidän miesten vieläkin tänä päivänä antaa naisen olla vapaa ja etsiä rakkauden lähdettä ujona tyttönä joka ei keksi rakastaako hän nyt sitten vai onko tämä jotain muuta?
Kirjoituksia minkä kohdalla mietin pitkään kenen kirjoittamia ovat...
Eivät ole minun, vaikka osittain voisivat olla. En silti sinusta ajattele pahasti, koskaan.
Mitähän hän siitä sitten.
Minuako kaipailet?
Riihimäki palstalla on raiskattu nainen. Viedäänköhän siltä munasoluja?
Chat on ja 24treffit.
Paas nimiä tulemaan niin loppuu ahtistus.
Pakkastyttö ei ajattele ainakaan Ahtia, vaikka nimi alkaakin vokaalilla :D
Jaa muumien hirviöiden jäärouvakaan taida ajatella sen enemää sekään kuin Pakkastyttökään :D
Aika huonot on johtimet sitten, jos ei asiatkaan johdu, resistanssi heikompi kuin kullalla, ehkä luuserin metallia eli hopeaa kenties, jos eivät johdu asiat edes mieleen?
Plaa plaa plaa plaa
Plaa plaa plaa
Yksilöä ei ole
Yhteiskuntajärjestys plaa plaa plaa
Demokratia plaa plaa plaa
Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo
Plaa plaa plaa plaa
Edunmukainen plaa plaa plaa
Toissijainen etu plaa plaa plaa
Harkittu ja järjestelmällinen sabotaasi
Plaa plaa plaa blokattu eli ei olemassa
Plaa plaa plaa tukiasema
E-jäte plaa plaa plaa plaa
Isännätön jäte plaa plaa plaa
Posti ja surunalle
Plaa plaa plaa henkinen pääoma
Pölkkypää mikä pölkkypää
Plaa plaa plaa mereen
Eikö se vielä ole meressä
Plaa plaa plaa katsokaa mikä sitä vaivaa
Piotalloutta tolkun miehille