Monille on jäänyt outo käsitys siitä, että herätysliikkeemme olisi jotenkin muuttumaton. Tämä outo käsitys perustuu ehkä tähän: näin isämmekin uskoivat ennen!
Toki isämme ja miksei äitimmekin uskoneet ennen ihan samalla tavalla Jumalaan, maan ja taivaan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaa, ja Pyhään henkeen, pyhien yhteyteen jne jne.... Tavat ja käytänteet ovat vain muuttuneet aikain saatossa, mutta uskon kohde on heillä ollut sama.
Vanhoillislestadiolaisuuskin on muuttunut sen lyhyen historian aikana, mutta muutokset ovat herätysliikkeessämme paljon hitaampia, mitä monissa muissa herätysliikkeissä tai ajallisissa järjestöissä. Esimerkiksi Paavo Ruotsalaisen alulle laittama Herännäisyys on muuttunut todella voimakkaasti alkuaikojen körttiläisyydestä.
Lars Levi Laestadiuksella oli se uskon käsitys, että myös yksinäisyydessä voi tulla uskoon, mutta että rippi helpottaa uskossa pysymistä. Rippi ei ollut siis mikään ehdoton pakko, kuten se on nykyisin kaikille uusille vanhoillislestadiolaisiksi haluaville.
Vanhoillislestadiolaisuudessa muutokset ovat hitaita. Jos joku vaatii liian nopeaa muutosta, hänet hoidetaan pois. Vanhoillislestadiolaisuutta voi muuttaa niin rivijäsenet, kuin johtokin, mutta johdolle se on helpompaa, koska heillä on käytössään Päivämies-lehdet ja muut viralliset tiedotuskanavat.
Johtohenkilötkään eivät voi tehdä liian nopeita muutoksia, ellei heillä ole riittävän hyviä puheenlahjoja asian perustelemiseksi. Hänen täytyy saada siis enemmistö puolelleen, muuten uudistusta ajanut henkilö hoidetaan yhteisestä rakkaudesta pois. Uudistusta ei pidä markkinoida uudistuksena, koska siinä sanassa on huono kaiku. Liikkeemehän kun ei muutu. Sen sijaan uudistusta pitää enemmänkin markkinoida tarkennuksena... että näin se itseasiassa on aina ollut, mutta kun me olemme vioissa ja virheissä välillä vain käsittäneet vähän vierestä, vaikka sekään ei ole ollut vakavaa, että olemme jossain vähän väärin käsittäneet. Sillä eihän nämä ole uskon kannalta edes oleellisia asioita. Noin uudistusta täytyy markkinoida johdossa!!!!
Miten rivijäsen voi muuttaa liikkeen käytäntöjä?
Tietynlainen ”kansalaistottelemattomuus” on ihan toimiva, kunhan sen tekee maltillisesti. Esimerkiksi kravatit miesten pukuihin tuli pikku hiljaa. Aluksi niitä oli vain muutamilla. Heitä puhuteltiin, mutta nää puheenlahjoillaan onnistui selviytymään tilanteista. Kravattimiehiä pidettiin ”kysymysmerkkeinä”. Ennen pitkään kravatteja alkoi näkymään kuitenkin enemmänkin ja pikkuhiljaa niihin ei enää puututtu. Nykyisin seuroihin tosin ei edes tulla puvut päällä, eikä naisetkaan peitä hiuksiaan.
Uudempia muutoskia ovat mm. suhtautuminen naisten lyhyisiin ja miesten pitkiin hiuksiin.
Lyhyet hiuset naisella kun oli merkki jonkinlaisesta haureudesta. Lyhyet hiukset naisilla kuitenkin yleistyivät koska niistä ei enää saarnattu niin paljoa. Myös katukuvassa näkyi paljon lyhythiuksisia naisia, joten siihen oli totuttu.
Paljon enemmän kesti siinä, että miehille sallittiin pitkät hiukset. Nehän ovar Raamatun mukaan miehille kauhistus! Moni silti ihmetteli, miksi Jeesus kuvataan aina pitkätukkaisena ja jopa Rauhanyhdistysillä on kuvia pitkätukkaisesta Jeesuksesta. Nykyään pitkätukkaisia miehiä näkee paljonkin seuroissa!!!
Korvakorut yrittivät tulla todenteolla kristillisyyteemme 2010 alussa. Alkuun muutamat laittoivat korvakoruja. Lopulta korvakoruja alkoi näkymään paljon enemmänkin, tatuointejakin.
Mikä on korvakorullisten tilanne nyt? Heidät hoidettiin pois! Ei heitä enää seuroissa näy, paitsi ”entisinä meikäläisinä”. Miksi he eivät onnistuneet? Syy: liian nopeasti yrittivät muutosta. Ei tota asiaa noin nopeasti vain muuteta. Muutokseen vaaditaan vl-liikkeessä kymmeniä vuosia. Uskoisin, että vuonna 2040 voi hyvinkin olla se tilanne, että uskovaiset voivat ihan vapaasti käyttää korvakoruja. Suosittelenkin tässä asiassa muutosta vaativia käyttämään ensin hillittyjä tukkakoristeita. Kun niistä tulee enemmän valtavirtaa vanhoillislestadiolaisuudessa, niin kukaan ei enää niin pahana nää, että niitä koruja roikkuu hiuksien sijasta myös korvissa!
Toki isämme ja miksei äitimmekin uskoneet ennen ihan samalla tavalla Jumalaan, maan ja taivaan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaa, ja Pyhään henkeen, pyhien yhteyteen jne jne.... Tavat ja käytänteet ovat vain muuttuneet aikain saatossa, mutta uskon kohde on heillä ollut sama.
Vanhoillislestadiolaisuuskin on muuttunut sen lyhyen historian aikana, mutta muutokset ovat herätysliikkeessämme paljon hitaampia, mitä monissa muissa herätysliikkeissä tai ajallisissa järjestöissä. Esimerkiksi Paavo Ruotsalaisen alulle laittama Herännäisyys on muuttunut todella voimakkaasti alkuaikojen körttiläisyydestä.
Lars Levi Laestadiuksella oli se uskon käsitys, että myös yksinäisyydessä voi tulla uskoon, mutta että rippi helpottaa uskossa pysymistä. Rippi ei ollut siis mikään ehdoton pakko, kuten se on nykyisin kaikille uusille vanhoillislestadiolaisiksi haluaville.
Vanhoillislestadiolaisuudessa muutokset ovat hitaita. Jos joku vaatii liian nopeaa muutosta, hänet hoidetaan pois. Vanhoillislestadiolaisuutta voi muuttaa niin rivijäsenet, kuin johtokin, mutta johdolle se on helpompaa, koska heillä on käytössään Päivämies-lehdet ja muut viralliset tiedotuskanavat.
Johtohenkilötkään eivät voi tehdä liian nopeita muutoksia, ellei heillä ole riittävän hyviä puheenlahjoja asian perustelemiseksi. Hänen täytyy saada siis enemmistö puolelleen, muuten uudistusta ajanut henkilö hoidetaan yhteisestä rakkaudesta pois. Uudistusta ei pidä markkinoida uudistuksena, koska siinä sanassa on huono kaiku. Liikkeemehän kun ei muutu. Sen sijaan uudistusta pitää enemmänkin markkinoida tarkennuksena... että näin se itseasiassa on aina ollut, mutta kun me olemme vioissa ja virheissä välillä vain käsittäneet vähän vierestä, vaikka sekään ei ole ollut vakavaa, että olemme jossain vähän väärin käsittäneet. Sillä eihän nämä ole uskon kannalta edes oleellisia asioita. Noin uudistusta täytyy markkinoida johdossa!!!!
Miten rivijäsen voi muuttaa liikkeen käytäntöjä?
Tietynlainen ”kansalaistottelemattomuus” on ihan toimiva, kunhan sen tekee maltillisesti. Esimerkiksi kravatit miesten pukuihin tuli pikku hiljaa. Aluksi niitä oli vain muutamilla. Heitä puhuteltiin, mutta nää puheenlahjoillaan onnistui selviytymään tilanteista. Kravattimiehiä pidettiin ”kysymysmerkkeinä”. Ennen pitkään kravatteja alkoi näkymään kuitenkin enemmänkin ja pikkuhiljaa niihin ei enää puututtu. Nykyisin seuroihin tosin ei edes tulla puvut päällä, eikä naisetkaan peitä hiuksiaan.
Uudempia muutoskia ovat mm. suhtautuminen naisten lyhyisiin ja miesten pitkiin hiuksiin.
Lyhyet hiuset naisella kun oli merkki jonkinlaisesta haureudesta. Lyhyet hiukset naisilla kuitenkin yleistyivät koska niistä ei enää saarnattu niin paljoa. Myös katukuvassa näkyi paljon lyhythiuksisia naisia, joten siihen oli totuttu.
Paljon enemmän kesti siinä, että miehille sallittiin pitkät hiukset. Nehän ovar Raamatun mukaan miehille kauhistus! Moni silti ihmetteli, miksi Jeesus kuvataan aina pitkätukkaisena ja jopa Rauhanyhdistysillä on kuvia pitkätukkaisesta Jeesuksesta. Nykyään pitkätukkaisia miehiä näkee paljonkin seuroissa!!!
Korvakorut yrittivät tulla todenteolla kristillisyyteemme 2010 alussa. Alkuun muutamat laittoivat korvakoruja. Lopulta korvakoruja alkoi näkymään paljon enemmänkin, tatuointejakin.
Mikä on korvakorullisten tilanne nyt? Heidät hoidettiin pois! Ei heitä enää seuroissa näy, paitsi ”entisinä meikäläisinä”. Miksi he eivät onnistuneet? Syy: liian nopeasti yrittivät muutosta. Ei tota asiaa noin nopeasti vain muuteta. Muutokseen vaaditaan vl-liikkeessä kymmeniä vuosia. Uskoisin, että vuonna 2040 voi hyvinkin olla se tilanne, että uskovaiset voivat ihan vapaasti käyttää korvakoruja. Suosittelenkin tässä asiassa muutosta vaativia käyttämään ensin hillittyjä tukkakoristeita. Kun niistä tulee enemmän valtavirtaa vanhoillislestadiolaisuudessa, niin kukaan ei enää niin pahana nää, että niitä koruja roikkuu hiuksien sijasta myös korvissa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiivistä, tiivistä ja tiivistä tarinasi 5-6 riviin!