Puufolkkari

Hyvä yhteenveto yliamiraalilta. Kysymys siitä millaista ylläpitoa tarvitsee tehdä 50 vuotiaaseen puuveneeseen niin puhun mielelläni ajankäytöstä mitä hommaan menee aikaa olettamalla, että tekijä olkoon hän sitten veneen omistaja joka osaa työn ja jolla on aikaa ja paikka tehdä työ tai käyttääkö ammattimaisen veistäjän palveluita rahallista korvausta vastaan.

Tarvittava työmäärä on suhteessa tavoiteltuun veneen kuntotasoon ja millainen tilanne ja käsitys laadusta on kullakin veneen omistajalla ollut historiansa aikana. Pedantti omistaja saa halutessaan uppoamaan kunnostustyöhön aivan kaiken vapaa-aikansa kuten myös ison tukun rahaa. Ihan toinen kysymys sitten on kannattaako aikaa ja rahaa pistää folkkarin tyyppiseen veneeseen.

Jos vene on ns. "minttikunnossa" vielä 50 vuotiaana - ja sellaisena sen haluaa pitää, eli kaikki veneen omistajat ovat olleet pedantteja ja heillä on ollut riittävät taloudelliset resurssit ja halu toteuttaa niin vuosittainen ylläpito kuin peruskorjauksetkin, niin silloin vuosittainen ylläpito on nopeaa ja helppoa, eli hommasta folkkarin kokoisen veneen ollessa kyseessä riittää rungon vedenpäällisen osan ja kannen kevyt hionta ja päälle 1-ohut lakka- tai maalikerros myrkkyväri pohjaan maston lakkaus joka syksy. lisäksi kerran viiteen vuoteen sisäpuolinen pellavaöljyn juotto toki sillä olettamalla, että sisäpuolta ei ole maalattu tuohon menee aikaa n. 3-4 päivää verkkaiselta tekijältä. Sitten vielä rungon pesut, nostot ja laskut ja talviteltan rakentelu y,m ja pienimuotoinen painokaarien uusiminen tms. peruskorjaus iäkkäällä veneellä, niin menisiköhän vuosittain ylläpitoon 1-2 viikkoa työaikaa kaikkinensa.

Tosin on aika harvinaista, että löytyy minttikuntoinen 50 vuotias folkkari… itse en ole nähnyt kuin 1 tai 2 tässä vuosien varrella. Niitä ei juurikaan ole koska folkkarit eivät tyylillisesti oikein ole suosiossa piireissä joilla olisi halukkuutta investoida tämän tyyppisen veneen peruskorjauksiin enemmän kuin mitä veneen uushankintahinta tulisi olemaan. Folkkari on toki klassikko omassa luokassaan, mutta entistämiskohteena ei houkuttele samaan tyyliin kuten esimerkiksi A-veneet tai metristen luokkien veneet. Folkkari on siis ensisijaisesti lyhyemmän elinkaaren käyttövene ja useimmat omistajat jos siis teetättävät lainkaan peruskorjauksia teetättävät niitä pienellä budjetilla naruttaakseen veneeseen vielä hieman lisää elinaikaa ja ennen muuta mukavampaa käytettävyyttä.

Osa veistäjistä on uskollisia klassisille korjausmetodeille, mitkä limisaumaisissa veneissä lahovaurioiden tapauksissa tarkoittaa steevien, kaarien, polvioiden ja runkolautojen uusimista säännöllisin kertaalleen n. 40-50 vuoden välein, mikä on usein hieman kalliimpaa kuin esimerkiksi tiiviyden korjailu liimaamalla epoksilla rimoja auki jyrsittyihin halkeamakohtiin, mikä on osan nuoremman polven veistäjistä tarjoama korjauksen halpisratkaisu .

Olen samoilla linjoilla yliamiraalin kanssa myös siinä, että jos puuvenen kaupoille mielii puhuttiinpa sitten 50 vuotiaasta tai 2 vuotiaasta veneestä, niin asiantuntijaa kannattaa käyttää arvioimaan mahdolliset lähitulevaisuuden peruskorjaustarpeet ja niiden hinnan.

Hyvin pidetyssä puuveneessä ei elinkaari lopu kesken sitä kun voi korjata loputtomasti. Nykyisin tosin yksi puuveneiden korjaamisen suuri haaste on, että laadukasta puutavaraa ei kovin helposti enää saa ja osa puulajeista on kuollut sukupuuttoon tai niiden hakkuu on kielletty. Jos puuvenettä on kunnostusnäkökulmasta täydellisesti laiminlyöty tai tehty karkeasti väärin, niin ääritapauksessa upo uudesta veneestä saa korjauskelvottoman raadon 6-10 vuoteen...

Kiitos vastauksista. Yhteenvetona ymmärsin, että puuveneen kanssa on ikään kuin kaksi vaihetta. Ensin peruskunnostus, jos vene päässyt rapistumaan vuosien aikana. Tähän kuuluu mahdolliset lahovauriot, lautojen vaihdot yms. raskaat työt. Sitten vuosittainen huolto (kevyt pintalakkaus, sisäpinnan öljyäminen, maalaus) joka kevät ja tietty normaalit veneen ylläpitoon liittyvät jutut. Eli ei kuulosta lainkaan kamalalta. :)

Folkkari on valikoitunut malliksi oikeastaan siksi, että niitä saa hyvin edullisesti ja esim. Ruotsissa hyvät markkinat. Toisaalta vene ei ole turhan suuri huoltoa ja kunnostusta ajatellen, ja siihen saa melko edullisesti myös purjeita ja muuta takilan osaa. Lukemani perustella malli on myös varsin merikelpoinen Suomen rannikoille.

Pitääpä lähteä kirjastoon hakemaan joku alan perusteos, niin hieman aukeaa enemmän tuo työn määrä.

Lycka till !

Opiskelu ennen hankintaa maksaa varmasti itsensä takaisin. Mielestäni sellaisia puuveneitä kannattaa välttää mitkä on maalattu / lakattu sekä sisä, että ulkopuolelta. Ulkopuolelta maalaus OK, sisäpuolella tulisi mieluiten olla pellavaöljy sinkkinaftenaatti tai aspergooli tai jos maalaus niin sitten ainoastaan pilssissä klassinen hengittävä lyijymönjä. Pellavaöljyn asemesta esimerkiksi ovatrol tai keitetty hylkeentraani ovat kohtalaisia. Traani jopa erinomaista joskin äärimmäisen harvinaista folkkareissa. Kantotervaa / pineenitärpättiä voi olosuhteista riippuen harkiten käyttää. Tervan suhteen tosin pitää olla todella varovainen koska vaikka se pienissä määrin seostettuna sisältää hyviä puuta suojaavia ominaisuuksia, niin liiallisena seostuksena se ei lopulta imeydykään täydellisesti vaan kihoaa vuosien varrella kovettuen tahmaisiksi kikkareiksi puun pintaan .

No miksei saa maalata molemmin puolin hengittämättömällä maalilla… Puupaatilla on tasan 2 mahdollisuutta säilyä vuosia hyvänä, ja ne vaihtoehdot ovat jotta puu on kokonaisuudessaan kaiken aikaa märkä tai sitten se on kaiken aikaa kuiva. Kaikki välimuodot aiheuttavat joko nopeampaa tai hitaampaa tuhoa. Jos sekä sisä-, että ulkopuoli on maalattu hengittämättömällä mönjällä, niin maalikerroksen välissä oleva puuaines muuttuu varsin nopeasti kukkamullaksi. Klassisten folkkareiden kyseessä ollen kun puuaines kuitenkin kastuu, niin paras on hyväksyä kastuminen faktana ja huolehtia siitä, että kun vene telakoidaan talveksi, on kosteudella mahdollisuus haihtua veneen sisäpuolelta.

Jos veneen veistäjä ja omistajat ovat halunneet veneelle pidempää ikää, on vene jo veistämöllä juotettu kylläisekseen pellavaöljyllä sillä ajatuksella, että kun puun solukko täyttyy öljyllä niin se ei enää juo vettä. Ja sittemmin kun vene telakoidaan talveksi, niin mahdollinen pienempi määrä vettä ehtii haihtumaan rakenteesta koska pellavaöljy mahdollistaa puulle hengittävyyden. Samalla kun puu hengittää, niin siitä haihtuu myös öljyä, mitä kannattaa lisätä muutaman vuoden välein.

Joku vuosikymmen sitten veistäjät vannoivat ovatrolin nimeen pellavaöljyn asemasta. Joo jos käsittely on tehty pieteetillä, niin kyllä silläkin päästään ihan kohtalaiseen tulokseen. Menemättä syvemmälle yksityiskohtiin, niin itse pidän pellavaöljykäsittelyä parempana koska pellavaöljyä voi tarvittaessa lisätä jälkikäteenkin rakenteeseen kun taas ovatrol sulkee puun solukon, jolloin käsittelyä ei voi enää jatkaa sitten kun aine on kertaalleen kokonaan kuivunut.

Kyllä hyväkuntoisen kohtuukokoisen puuveneen pito onnistuu yksinkin, etua on jos muulla perhellä on vähänkään kiinnostusta ylläpitoon. Kunnon venemökki jossa vene talvehtii on tärkeää. Veneen päällä makaava pressu teettää keväällä paljon lakkaustöitä. Töistä pari päivää vapaata ja muutama viikonloppu veneellä keväällä riittää. Aamulla veneelle ja illalla pois periaatteella.
Tuollaisessa kimpassa on se vaara että yksi on puuveneexpertti ja hoitaa ylläpidon, muut purjehtii. Sitten kun tulee se vuosi jolloin kesä vietetäänkin kokonaan tai syksyyn asti telakalla isommissa kunnostustöissä on se puuveneexpertin syy. Jos kimppa saadaan toimiomaan hyvin se voi olla hyvä ratkaisu mutta usein talkooperiaate ei vaan toimi nyky ihmisillä jotka sukkuluivat työn ja (lasten) harrastusten välillä.

Puuveneen omistaminen epäilemättä rajoittaa muuta harrastustoimintaa. Toisaalta osa viehätystä on juuri tuossa "kauniin puuesineen" kunnostamisessa, kunhan tuo ei vain laajene kohtuuttoman suuritöiseksi. Ja yksi syys pysyä pienessä veneessä on se, että tekemistä on vähemmän ja painon puolesta vene on mahdollista siirtää itse trailerilla sopivaa työpaikkaan.