Oli eräs torstai-ilta, yksi monista. Olin jännittynyt ja kireä. Minulla ei ollut viinaa kotona, oli keksittävä jokin tekosyy, että pääsin lähtemään kapakkaan. päätin mennessä, että otan vain 2 enintään 3 grogia. Kapakassa kohtasin samanlaisia "suuria ajattelijoita", mitä olin itsekkin. Aika kului nopeasti valomerkkiin, sitten taxilla kotiin, täydesssä kännissä. Vaimo oli siirtynyt makuuhuoneestamme johonkin muualle, kuten aina ennenkin. Perjantai aamuna herätys täydessä humalassa hoitamaan työtäni. Siellä kuumeinen odotus, että Alko avaisi ovensa ja saisi
helpottavat krapularyypyt, siitä alkoi työpaikalla juominen, tietenkin "kaikilta salaa".
Sitten kotiin Alkon kautta,pullot pariksi päiväksi. Lauantaina oli hyvä juoda ilman keskeytyksiä, vaimo oli lähtenyt lasten kanssa, ystävällisesti kyläilemään. Sunnuntai-aamuna oli vähän saatanallinen krapula, onneksi vaimo ei ollut kaatelemassa viinoja viemäriin, joten löysin helpottavat ryypyt. Sitten heräsi ajatus, että pitää lähteä ravintolaan syömään, kun vaimo ei ole laittamassa ruokaa. Taxilla matkaan ja kapakkaan. Ensiksi ruokaryyppyjä muutamat ja sitten ruokaa, joka kuitenkin jäi syömättä. Tosi ystävät alkoivat kokoontua ympärille ja valtava kokemusten vaihto alkoi jota kestikin koko sunnuntaipäivä.
Minusta riippumattomasta syystä kapakassa alkoi tappelu, jostain suurenmoisesta yksityiskohdasta ja paikalle tuli poliisit ja koko seurue vietiin poliisiputkaan, meidän estelyistä huolimatta. Koitti maanantaiaamu ja oli vähän helvetillinen tilanne selvittää kulustelijalle oma osuuteni "hauskanpidosta". Työpaikalle olisi pitänyt kiirehtiä, mutta vaatteet olivat siivottomassa kunnossa, kotiin meno tuntui olevan vielä kauheampi paikka, siellä olisi kohdattava perhe.
Tällaista oli huvittelu ja hauskanpito minulla, silloin kun luulin hallitsevani alkoholin käytön.
Kului vielä muutamia vuosia kuningas Alkoholin puhuttelussa, ennenkö pääsin eroon alkoholista.
Sain sellaisen ymmärryksen, että avasin AA:n oven ja tästä on kulunut riittävän monia vuosia, että voin sanoa, että se oli elämäni viisain ratkaisu.
helpottavat krapularyypyt, siitä alkoi työpaikalla juominen, tietenkin "kaikilta salaa".
Sitten kotiin Alkon kautta,pullot pariksi päiväksi. Lauantaina oli hyvä juoda ilman keskeytyksiä, vaimo oli lähtenyt lasten kanssa, ystävällisesti kyläilemään. Sunnuntai-aamuna oli vähän saatanallinen krapula, onneksi vaimo ei ollut kaatelemassa viinoja viemäriin, joten löysin helpottavat ryypyt. Sitten heräsi ajatus, että pitää lähteä ravintolaan syömään, kun vaimo ei ole laittamassa ruokaa. Taxilla matkaan ja kapakkaan. Ensiksi ruokaryyppyjä muutamat ja sitten ruokaa, joka kuitenkin jäi syömättä. Tosi ystävät alkoivat kokoontua ympärille ja valtava kokemusten vaihto alkoi jota kestikin koko sunnuntaipäivä.
Minusta riippumattomasta syystä kapakassa alkoi tappelu, jostain suurenmoisesta yksityiskohdasta ja paikalle tuli poliisit ja koko seurue vietiin poliisiputkaan, meidän estelyistä huolimatta. Koitti maanantaiaamu ja oli vähän helvetillinen tilanne selvittää kulustelijalle oma osuuteni "hauskanpidosta". Työpaikalle olisi pitänyt kiirehtiä, mutta vaatteet olivat siivottomassa kunnossa, kotiin meno tuntui olevan vielä kauheampi paikka, siellä olisi kohdattava perhe.
Tällaista oli huvittelu ja hauskanpito minulla, silloin kun luulin hallitsevani alkoholin käytön.
Kului vielä muutamia vuosia kuningas Alkoholin puhuttelussa, ennenkö pääsin eroon alkoholista.
Sain sellaisen ymmärryksen, että avasin AA:n oven ja tästä on kulunut riittävän monia vuosia, että voin sanoa, että se oli elämäni viisain ratkaisu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaimo ja työ? Ootko uskossa tai lopetitko muuten vain?
Teoreettinen laskelma, jos viikossa on kolme päivää huppelissa muut juhlat ja tekee sitä 40v, on elämässään ollut n. 7000 päivää juovuksissa, mitähän kertomuksia ukilla on lapsenlapsilleen näistä ajoista. Kyllä kannattaa miettiä, mitä näistä on jäänyt käteen, olisikohan elämän voinut elää toisinkin.
Millainen ihminen olisin nyt tällä hetkellä, ellei noita juopotteluvuosia olisi ollut.
Jotain hyvää niistä ajoista on ollut pakko tarttua mukaan ja ilmeisesti minulle ne ovat olleet tarpeen (kohtalonuskoa sekaan)
Tulee mieleen alasajo ja raitistumisen myötä palikka palikalta päänupin uudelleenrakentaminen aikuisiällä - ja monien ihmisten avulla.
minustakin. Nyt 40 vuotias, takana ulkomaan/kotimaan rankkoja matkatöitä. Jotenkin tuntuu, että vauhti oli niin kovaa, ettei omalla "aikuistumiselle" ollut aikaa ja meno jatkui. Perhe jäi... tuntui kuitenkin, että teki kaikille oikein tehdessään rahaa/kodin. Jaksoin huolehtia uskomattoman määrän asioita; sukulaisten yms. läheisten murheet. Vauhti ja tärkeäksi kokemisen tunne oli päällä. Enpä pohtinut asioita kummemmin, tyytyväisyys työhön/ratkaisuihin toi mielihyvää. Mutta kuitenkin piti juoda, että jaksoi ?!! Huh huh - mielentöntä... Tarinaa tulisi vaikka kuinka, mutta vaikea pysyä loogisena.
Jospa kasvan joskus isoksi... heh heh.
Voimia ! T:Juha
Valitettavasti minun alkoholismi pahentui siitä mitä kirjoitin "Muistiinpalautuksessa". Meni vaimo, lapset, työ ja asema yhteiskunnassa, minusta tuli kuningas Alkoholin vapiseva alamainen. Monien vaiheiden jälkeen kohtasin entisen juoppokaverin ja hän ehdotti, että "voisit lähteä mukaan sellaiseen, entisten juomarien seuraan". Minulle käsittämättömästä syystä lähdin mukaan, se paikka oli AA-ryhmä. Minulle tapahtui sellainen kokemus, että olen siitä illasta lähtien ollut raittiina.
Olen saanut näiden vuosien aikana palata takaisin normaaliin elämään, hylkäämäni perhe on eheytynyt ja olen mielestäni täysin oikeuksin elämässä mukana.
Uusi elämä alkoi minulle AA-yhteisön avulla.
Te joilla on alkoholin kanssa vaikeuksia kokeilkaa AA:n apua , ettei tarvitse menettää kaikkea, jopa henkeään.
Ei ole helppo arvata minkätakia raittius on ihan jees!