Pikkuisen kun tulee ikää ja narsismi hellittää, niin alkaa myöntämään, että omassa pääkopassa voi olla viallinen aivo sisällä.
Luulin siis, että täällä on yksi hemmetin hyvän näköinen nainen, jonka kanssa juttelin tiettyjä oikean elämän tunnistesanoja käyttäen, jotka vain me kaksi tiedetään.
No tämä kuuma kisu kysyi minulta täällä, että olenko ollut silleen hänen ystävättärensä kanssa, joka hänkin on varsinainen sulokas hunajapupu (ei tosin itse sitä ymmärrä). Ei, en ollut koskaan sillai sen kanssa.
Näistä en uskaltaisi ikinä jutella edes psykiatrille.
Luulin siis, että täällä on yksi hemmetin hyvän näköinen nainen, jonka kanssa juttelin tiettyjä oikean elämän tunnistesanoja käyttäen, jotka vain me kaksi tiedetään.
No tämä kuuma kisu kysyi minulta täällä, että olenko ollut silleen hänen ystävättärensä kanssa, joka hänkin on varsinainen sulokas hunajapupu (ei tosin itse sitä ymmärrä). Ei, en ollut koskaan sillai sen kanssa.
Näistä en uskaltaisi ikinä jutella edes psykiatrille.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Onhan meitä täällä!
Onkohan se geeneissä?
Ootko metti? Sul piti olla työprojektikiireitä.
Niin minä aloittaja olen siis mies, enkä takuulla kukaan kaivattusi.
Miksi se oli sellainen, silloin?
Ja täällä sama suora puhetyyli, ei mitään kiemuroita. Asia päin näköä vaan. Kasvatus ehkä?
Harha oireilee joskus näin. Enempää en kerro, kun tämä on ihan pieni osa vyyhteä.
On sulla. Täällä ei ole muita kuin minä joka on hemmetin pahan näköinen ja tosi kiukkuinen, ei ole kuule hunajaa luvassa täältäpäin.
Eikä kiinnosta vaikka panisit 100 000 eukon kanssa joka ikinen ilta. Ihan vapaasti, vaikka 1 000 000.
Ei varmaan olla ihan samaa ikäpolvea. Palstaharhan tunnistaa vanhemmista ihmisistä helposti, mutta ei omasta itsestään niinkään.
Arvaa mikä on kaikkein omituisin harha?
Et ikinä arvaa.
Kerro vaan, en osaa nyt arvata.
Se on se harha kun luulee jonkun rakastavan itseäsi mutta se joku oikeasti viisveisaa.
Se on pahin se.
Tiedätkö sitä, että ihailu ei ole rakkautta? Moni kaunis ihminen luulee että hänen saamansa ihailu on rakkautta. Toisen pitää koko ajan livertää ja palvoa että "rakkaus" todistetaan kerta toisensa jälkeen.
Ihaileva ihminen ei välttämättä välitä tippaakaan ihailunsa kohteesta. Ehkä vain himoitsee. Näin sanoi eräs hyvin kokenut terapeutti, tämän koko ajatuksen siis, jonka esitin.
Vai niin. No sitten se ainakin on oikeaa rakkautta, ei kuulu liverrystä. Eikä muutakaan.
Ei yhtään mitään koskaan ja nyt mitta on täynnä.
Oikeesti, et voi toimia noin. Lopeta ajoissa. (Näin se harha oireilee).
Rakkautta ja välittämistä on siis esimerkiksi se, että kertoo ihmiselle totuuden elämästä. Hänen elämästään. Niin kaikki oikeasti välittävät ihmiset tekevät.
Kuule, et se sinä ole josta ei mitään kuulu ja joka ei livertele. Älä ala harhailemaan. Älä ota ns. henk. koht. Minä suutun kyllä oikeasta asiasta oikealle pässinpäälle, sitä saa mitä tilaa.
Ko hlö ei ole edes narsismiin taipuvainen. En kuvittele sinua häneksi. Sori kun olin sinulle kiukkuinen, väärä kohde sai paljon niskaansa. Anteeksi. En tee toiste.
Jos ihminen on sairas niin siloin kannustetaan ylöspäin. Ei kaikki ihmiset kestä tptuuksia elämästään, jos joku on hauras ei tarvitse sitä toiselle julistaa.
Me kerromme vaan omia totuuksiamme toisille, joiden saappaissa emme ole viettäneet hetkeäkään. Mitä totuuksiane sellaiset totuudet ovat?
No se on varmaan sitten pehmomies, kun ei ole narsisti. Itse olen ehkä ajautunut jo nuorena liian syvälle machokulttuuriin, mikä vääristää maailmankuvaa jonkin verran. Omat hyvät puolensa siinä toki, ja liika pehmous on varmasti pahasta sekin. Jos on kiltti mies, niin älä törmyytä pahasti.
No, kaikki totuudet eivät välttämättä edellytä kykyä samaistua jonkun ihmisen tilanteeseen.
Jos ei osaa samaistua toisen ihmisen tilanteeseen eikä ole empaattinen, niin aika köykäisiä totuuksia siinä vaiheessa alkaa tipahdella suusta.
Ei totuus ole elämän suurin asia vaan rakkaus, näkee totuuden mutta rakastaa silti.
Mitä suotta, kun ei tykätä niin ei tupata. Minä olen hyvin kiltti ihminen. Ei varmaan uskoisi kun näitä lukee.
Alkaa taas olla se tunne, että yksin oleminen on yhä paras vaihtoehto mulle. On tainnut kauan tuo tunne. Nyt on pakko saada paremmin palkattu työ ja mahdollisimman pian. Haluan itse hoitaa omat asiani. Mun elämään on liikaa puututtu vuosien ajan. Jos olen kymmenen vuoden päästä elossa niin sitten alan harkita kaveri etsimistä.
No suomalaiset on monesti niin pahapäisiä, että ihan ensimmäisenä ei pidä tarjoilla sitä suurinta empatiaa. Se jätetään ikään kuin siihen syventämisvaiheeseen. Näin me siis toimitaan ja moni muukin kulttuuri. Tämä pakkoempatia on eräänlainen muoti-ilmiö. Tai siis oli. Nythän aika on muuttunut jälleen kerran.
Oikeesti, sinne mettään se lähti.
Suomessa ei enää tykätä niin paljon. Yhtenäiskulttuuri on hävinnyt ja sosiaalinen liima heikentynyt. Siinä on haastetta. Tekee ihmiset varovaisiksi.
Niinhän ne sanoo että se kun ihmiset joutuu yksin asumaan, niin se lisää köyhyyttä ja sosiaalimenoja, kun ei ole sosiaalisia turvaverkkoja ympärillä. Asumisen hinta on niin kova.
Kun on ollut kerran kauan kestäneessä parisuhteessa niin se riittää. Yksin olemisessa ei ole tuntunut olevan mitään ongelmaa. Iso ongelma on ollut se, että on yritety tyrkyttää jos jonkinlaista ihmistä ja se on vienyt osan elämänhalusta ja aiheuttanut paljon pahaa oloa monella tavalla. Työ on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhteet. Kohtuullista olisi jos "auttamisen" takia menetetyt työvuodet ja kaikki siihen liittyvä otettaisiin huomioon ja saisi paremmin palkatun työn nopeasti.
Ns. kauan jatkunut "työpaikkakiusaaminen" on "pakottanut" menettämään paljon tuloja.
Sinä olet tosi kiva ihminen, saat minut aina paljon paremmalle tuulelle muutamalla lauseella. Ikävää, etten tunne sinua. Se ei ehkä sinusta ole ikävää kun olen tällainen kiukkupussi vuodesta toiseen.
Hyvää yötä.
No nyt kyllä täytyy sanoa että niin rehellistä tilitystä on, että ihan tekisi mieli heittäytyä empaattiseksi. Ota vaikka sairaslomaa, jos uuvuttaa eikä uni tule. Uupumus on tosi yleinen ongelma nykyään.
Toivon että mietit sitä mitä joskus kauan sitten sinulle kerroin.
Vaikuttaa olevan oikeasti paha tilanne. Ongelmat on ongelmia siksi että ne on niin vaikeita ratkaista. Itselläkään ei ole ollut ihan helppoa viime vuosina. Ensin tuli stoppi yhteen juttuun kun ajauduin ylemmän tahon kanssa vaaralliseen konfliktiin. Kukaan ei tiedä siitä.
No sitten rupesi tulemaan perheenjäsenten keskuudessa ongelmia ja piti jeesata. Rankkaa on ollut, mutta olen selvinnyt.
En tiedä kenelle tämä on, mutta minä en kaipaa ketään enkä enää mieti minkäänlaista ihmissuhdetta moneen vuoteen.
Menen myös nukkumaan. Hyvää yötä. :)
Joo en minäkään tiedä kuka sinä olet. Olen vain harhoissa. Mutta sinä se olet vaan edelleen napakka... :D En ihan SITÄ keskustelua tarkoittanut. Voi hemmetti mikä ilme se oli, kun avasin sen oven.
Tarkoitin sitä edellistä keskustelua.
Kuussa veisataan. Ok, hyvä vihje.
Ihan selkeästi.
Onneks olen juopotelle itteni henkihieveriin, sillon ei täälläkään oo voinu horista.
Mene ja tiedä
Jos autolla kyttää ja päästelee pakokaasuja