Olenko ainoa, jota ahdistaa nyt kun on palauttanut gradun? Koko ajan tuskailen gradussa olevia yksittäisiä epähuomiossa jääneitä kirjoitusvirheitä ja mahdollisia virheellisiä viittauksia. Yhdessä kohdin gradussani lainaan erään teoksen sivua 77. Kyseisessä kappaleessa on myös osittain sisältöä sivulta 78, mihin en epähuomiossa viitannut.
Ei tullutkaan palautuksen jälkeen euforista olotilaa, niin kuin lupailtiin.
Ei tullutkaan palautuksen jälkeen euforista olotilaa, niin kuin lupailtiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllähän se vähän ahdistaa, kun on kuukausitolkulla jotain työtä laittanut kokoon ja on palautusvaiheessa hyvin tietoinen työssään olevista epäkohdista. Täydellisyyteen pyrkiminen olisi kuitenkin turhaa, koska työ ei välttämättä saisi korkeinta arvosanaa, vaikka sen täydellisyyttä hioisi maailman tappiin asti.
Jos et ole vielä saanut gradusi arvostelua, on se yleensä hyvin yksityiskohtainen vahvuuksien ja heikkouksien läpikäynti. Yksityiskohtaisuudestaan huolimatta ei siinäkään puututtane muutamaan yksittäiseen virheeseen lähteitä ilmoittaessa, varsinkaan, mikäli virhe ei ole asiassa vaan se koskee lähinnä väärää sivunumeroa.
Kunhan saat arvostelun ja arvosanan ja uskot viimein, että gradusi on hyväksytty, tulee helpottunut olo sen jälkeen vähitellen.
Minä lopetin jo opiskeluaikoina esseevastausteni lukemisen tenttitilaisuudessa, eli kirjoitin kerralla minkä kirjoitin. Vain laskutehtävät tietenkin tarkistin. Tentit menivät kuitenkin hyvin. Se vei turhan hermoilun kirjoittamisestani.
Yhden opinnäytteen kirjoitin peräti prototyyppimenetelmällä: Alustavan kirjallisuustutkimuksen jälkeen kirjoitin koko työni alustavan käsikirjoituksen tuloksineen ja johtopäätöksineen, jotka tietenkin kirjoitusvaiheessa olivat pelkkiä sivistyneitä arvauksia. Työn edistyessä päivitin käsikirjoitusta, mikä olikin merkittävästi helpompaa kuin kokonaan uuden tekstin vääntäminen.
Tutkinnon suorittamisen jälkeen tulee useimmille turhaantuminen, kun olo ei tunnu lainkaan aiempaa viisaammalta. Vasta ajan kuluessa huomaa, että osaa tehdä asioita fiksummin ja tehokkaammin sekä ymmärtää laajempia kokonaisuuksia.
Ei kukaan tule tarkastamaan yksityiskohtaisesti viitteitäsi. Ohjaaja vain tarkastaa, että tekniset seikat ovat kunnossa. Tosin kyllä niihinkin tulee virheitä ja varmaan muutama sellainen annetaan anteeksi.
Itse en tiennyt graduni tarkastajaa ennalta, ja kun hänet vihdoin minulle paljastettiin, huomasin käyttäneeni useassa kohdassa hänen kirjoittamiaan kirjoja lähteinäni. Olin myös päätynyt jokseenkin vastakkaiseen näkemykseen kuin mihin graduni tarkastaja kirjallisissa tuotoksissaan oli aikoinaan päätynyt. Kokemus oli jossain määrin kiusallinen, enkä epäile hetkeäkään etteikö hän tarkastajan ominaisuudessa olisi puuttunut pieniinkin epätarkkuuksiin lähteiden merkinnässä.
Ei niitä kukaan tarkasta, joku opponentti voi pomputtaa. Oli työläs tehdä, jostain arkistosta se löytyy.