Siinä se tulikin...kirjoittelette tänne. Mikä estää kertomasta suoraan kaipaamallenne...? :(
Mua estää tästä lähin se et "turpaan tuli", oon liian kiltti ja avoin. Hyväksikäytetty olo! En uskalla enää ikinä!! :( Turpa pysyy visusti kiinni.
Mua estää tästä lähin se et "turpaan tuli", oon liian kiltti ja avoin. Hyväksikäytetty olo! En uskalla enää ikinä!! :( Turpa pysyy visusti kiinni.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Saada turpaan jos et ole kertonut tunteistasi?
Kerrottu on, mutta selvyyttä ei saatu. Toinen ei suostunut kertomaan onko tunteita vai ei. Halusi kyllä tavat jne. en pöhde siihen leikkiin, joten katkaisin kaiken yhteyden. Ja nyt sitten täällä seikkailen.
Voi olla hyväksikäytetty olo jos toisella ei ollut tunteita sua kohtaan? Tottakai oli hyvä että kerroit tunteesi? Miksi koet että sait turpaan? Vaikutat henkiseltä maailmaltasi vielä nuorelta. Katso asiaa kymmenen vuoden päästä uudestaan niin näet asiat (toivottavasti) eri valossa.
Varmaan nainen, miehille pakkien saaminen nyt on normaalia ja kuuluu "rooliin". Naiset ei kestä pakkeja.
Miehet ei kestä pakkeja. Naiset kestää koska osaa antaakin niitä.
Ei se ole helppoa sanoa tunteitansa. Minullla on se vaikeus en meinaa saada sanotuksi, menen jotenkin lukkoon. Se vaatii tosi paljon rohkeutta. Vaikka kova puhumaan.
Olen varattu, niin en voi. Tämä toinen henkilö on pyörinyt mielessäni melkein yötä päivää kohta kaksi kuukautta. Hulluksihan tässä tulee! Mistään ei oikein meinaa tulla mitään ja elämä ahdistaa.
Olen ajatellut, että kaverustuminen ihastuksen kohteen kanssa voisi auttaa, jolloin turhat pilvilinnat saisi purettua ympäriltä. En ole kuitenkaan kyennyt lähestymään häntä kaverimielessäkään, mikäli satunnaisia törmäämisiä ei lasketa.
Usein nämä "varattujen ihastumiset" tulkitaan niin, että kokee omasta suhteesta puuttuvan jotain. Tähän annetaan vinkkinä omaan suhteeseen panostaminen ja kumppanin huomioiminen ja hänen kanssaan juttelu. Hyviä vinkkejä ja näinhän se asia onkin. Juteltu on, mutta tuntuu ettei niihin asioihin mihin tarvitisi korjausta, ole mahdollista saada korjausta ajan puutteen ja eriävien mielenkiinnon kohteiden vuoksi.
Nämä suhteen puutokset olen huomioinut aiemminkin, mutta vasta nyt toiseen ihmiseen ihastumisen myötä olen alkanut heräämään ja asiat ovat alkaneet toden totta ahdistamaan. En tunne "romanttista" rakkautta enää kumppaniani kohtaan.
Ihastukseni on todennäköisesti yksipuolinen. Tulemme kyllä hyvin toimeen ja hänessä on paljon piirteitä, joita arvostan. Ihastumisia on toki ollut parisuhteemme aikana aiemminkin, mutta pakko sanoa etten ole näin voimakkaasti tuntenut ketään kohtaan aiemmin vielä tähän mennessä (siis ihastuessani, en edes omaa kumppania kohtaan aikoinaan). Siksi tämä tuntuukin niin ainutlaatuiselta ja tavallaan kauhealta, jos annan tuon ihmisen vain unohtua enkä yritä edes kaverustua hänen kanssaan.
Vastaukseni nyt rönsyili alkuperäisestä kysymyksestä, mutta jospa kukaan ei pahoittaisi mieltänsä.
Ihan kun mun kirjottama, eli siis sama tilanne. Tosi vaikeeta enää löytää fiiliksiä kumppania kohtaan ja välillä se vaan ärsyttää. Ja tää ihastus, olis kiva edes tutustua siihen paremmin niin ehkä tää saattais laantua, en tiedä..
Samanlainen tilanne minullakin, paitsi että tämä on kestänyt jo pari vuotta, eikä näytä loppuvan. Olen yrittänyt jo tuota vähäistä kaveruuttakin, mutta ei sekään taida auttaa, kun kuitenkin joutuu pitämään välimatkaa ja välit kunnossa, koska niitä en tahdo menettää. Ei ole helppoa ei..
Talven_Lapsi, kyllähän noin voimakkaista tunteista on lähes pakko ottaa selvää. Ihminenhän on tunteineen kuin vastaanotin ja kaikki tunteet kertovat jostain sellaisesta, että osaa valita itselleen oikean tien kulkea. Näin ainakin itse ajattelen, ja oman uskalluksen rajoissa yritän ainakin itse elää näin. Mutta ymmärrän että tilanteesi tuntuu jopa pelottavalta, jos tunteet ovat noin poikkeuksellisen voimakkaat. Silloinhan tiedät jo sen, että jos et kuuntele sydäntäsi, niin tulet sitä myöhemmin katumaan.
Itse mietin myös, ettei tunteet voi muodostua todella voimakkaiksi, jos ne jossain muodossa ole molemminpuoliset. Vaikka ei mitään näkyviä todisteita asiasta olisikaan. Voisiko näin olla myös sinun tilanteessa? Vai miksi ajattelet ettei hän tunne samoin?
En voi tietenkään olla varma onko toisella osapuolella tunteita vai ei. En itsekään lähestyisi varattua vaikka olisin kuinka kiinnostunut. Uskon vain vahvasti, että hänen käyttäytymisensä on perus-ystävällisyyttä. Onhan hän luonteeltaan sosiaalinen ja kohtelias.
Varmasti tunnistat katsooko tai kohteleeko hän kuitenkin sinua jotenkin erityisesti. Ei tarvitse olla mitään kovinkaan erityistä, mutta jotain sellaista että sen vain vaistoaa.
Jos tietää sinun olevan varattu niin ei varmasti lähestykään, ellet itse anna siihen ensin signaalia.
Hän kyllä katsoo ja hymyilee todella lempeästi, ja katse tuntuu joskus viipyilevän. Se voi olla kuitenkin harhaa ja omien tunteiden peilaamista, ja tuota aiemmin mainitsemaani ystävällisyyttä.
No nyt täytyy sanoa kyllä rehellisesti että harhaa on ennemmin se, että pidät hänen lempeää ja viipyilevää katsettaan ja hymyä harhana. Ei ihminen sellaisia kuvittele.
Pitäisikö sinun sitten vaan lähestyä häntä kaverillisessa mielessä, niin kuin olit jo aiemmin miettinyt? Siinä nyt ei menetä varmasti yhtään mitään, ja tilanne voi saada sen myötä ratkaisevan selkeyden. Saatat saada hyvän kaverin tai sitten jotain paljon enemmän.
Kiitos sinulle kaikista asiallisista kommenteista. Haluan ja tiedän, että minun pitäisi lähestyä häntä kaverillisessa mielessä. Käytännössä se ei kuitenkaan ole niin helppoa, mutta ehkä minun on vain yritettävä. Sisimmässäni jokin ääni sanoo, että tuosta ihmisestä olisi otettava selvää.
Kiitos kun kerroit tilanteestasi. Kommentoin kirjoituksiasi koska olen itse hieman vastaavassa tilanteessa, ehkä peilaan samalla tilannettasi omaani.
Tseppiä sinulle sen ihmisen lähestymiseen! Itsekin yritän elää niin kuin laulu kertoo: luotan sydämen ääneen :)
Voisi olla hyvä esimerkki jos kaikilla pitäisi olla nimimerkki palstalle:
"sällinänni" kirjoittaa "auliiloll"... "Tervetuloa hautajaisisiisi Sauli Nänni"
Tälläisenkin takia on erittäin hyvää että on anonyymius palstalla kirjoittajilla.
Hän on varattu... myös minä olen pitkässä suhteessa (en tosin pitkään aikaan onnellisessa ja kaikki viittaa että suhde vetelee yrityksistä huolimatta viimeisiään). Tätä henkilöä olen salaa mielessä ajatellut viimeiset 19 vuotta... voi sanoa että hän kuuluu lähimpiin henkilöihini elämässäni.
Hän on myös liian komea, en siis fyysiseltä ulkonäöltäni ole hänen arvoisensa... tai eedes riittävä. Hänen tyttöystä ja entiset ovat kaikki olleet kauniita. Eli vaikka olosuhteet olisivat toisin niin ei minulla olisi mitään saumaa.
Ei ole ketään ketä kaipaisin. Katselen löytyiskö kaveriksi itseäni vanhempaa miestä ja kyllä mahdollisia on näkynyt, mutta missä kohdata heitä.
Olen mies. Miehen tunteet eivät merkitse naiselle mitään.
Minulle erään tunteet merkitsevät
En kerro tunteistani koska en riittäisi hänelle. Luulen niin.
Kertoisin heti kiinnostukseni, jos vain näkisin hänet uudestaan porissa. Toisin sanoen; nainen on hukassa =D
en tietenkään kerro koska hän teki selväksi kaksi vuotta sitten ettei pidä minusta, yritän unohtaa mutta kun en vain pysty.
Miten hän teki asian selväksi?
Millä tavoin tuli turpiin?
Ja millä tavoin olet kiltti ja avoin?
Ihan uteliaisuuttani kysyn, itsekin olen suht tuoreen eron keskellä (joulukuussa tapahtunut) ja takkiin tuli niin että selästä halkesi näin kuvainnollisesti sanoen.
Ilmankos mä kattelin silloin ennen joulua sua ja ihmettelin, että miksi sun pääsi oli puoliksi keltainen, se oli siis mustelmaa, eikä mitään maksasta johtuvaa:)
Hän on parisuhteessa. Eikä muutenkaan enää "törmätä" samoilla hoodeilla. Näin päätin.
n-m
Entäpä jos räiskisit miehen?
Turha jauhaa toiselle tunteista jos toinen haluaa olla vain kaveri.
Minä kaipaisin, että tämä kaivatuista puhuva tekisi lopullisen ratkaisun.