itsesi? Mitä ajatuksia herää sinusta itsestäsi?
Miten koet
Kyys
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Lapsi hyvä. Mene tekemään jotain hyödyllistä ja lopeta ympärivuorokautinen postaaminen.
Paraskin sanomaan toiselle, itse kyttää aloituksia ja postaa ihan samallalailla. Ootte te tyhmiä.
Ehkä siunkin ois kannattanut tutkailla hieman sitä millainen ihminen olet sisimmässäsi ja muita kohtaan eikä alkaa heti parjaamaan aloittajaa. Vaikka näytithän kommentillasi hyvinkin sen millainen olet.
Mistä sinä löysit aloittajan iän ? Minä en nähnyt sitä mainittavan missään.
Ymmärtämiseni vaatii semmoista pitkäjänteisyyttä, että sitä ei ole itsellänikään. Siksi ei ole vaimoakaan, kun minua ei tunne kukaan oikeasti, niin ei voi rakastaakaan.
Koen itseni ihan hyvänä vaikka valtaväestö ja suoli24 haukkujat ei ole samaa mieltä
Ihmettelen joskus tuleeko kaikki höpinä mitä kuuntelen päässäni ihan oikeasti aivoistani.
Viimeksi ihmettelin toissailtana kun en saanut stopattua ajatusvirtaa ja kuuntelin ihmeissäni... itseäni. Mietin miten ne keksii kaikenlaista... on varmaan tullut katsottua liikaa tv sarjoja.
Onneksi ei tarvitse kokea tuota 24/7, joskus harvoin vaan...
Kieltämättä joskus tuntuu hullulta. Tajusin kuitenkin että ongelma on ollut olemassa lapsesta lähtien ja tämä vaan on minun normaali... vaikka olenkin outo eri asteikolta katsoen. En mä vaarallinen hullu ole vaan... autisti varmaan.
Mä olen sitkee...
Rohkea..en tarpeeksi....
Iloinen...
Kekseliäs...
Ymmärtäväinen..
Äkkijyrkkä...
Elämä haluinen ..ymmärtäväinen...eläjä..👍🤔👅💫💫🙂
Niinhän sinä itse kuvittelet, joka pitää omasta mielestäsi paikkansa, mutta vierestä katsojan mielestä voit olla täysin toisenlainen persoona ;)
Eiköhän toi ole trolli.
Mutta myös vierestä katsojat voivat olla typeriä, väärässä ja nähdä kovin oman maailmankuvansa näköisesti muut ihmiset – sinut, hänet, minut, heidät.
Niin tietystikin jos on narsistinen persoona, joka aina luulee olevansa oikeassa, ja kaikki toiset väärässä :D
Niin, vierestä katsoja voi olla narsistinen persoona, joka aina luulee olevansa oikeassa ja kaikki toiset ovat huonoja, kehnoja ja väärässä.
Ylipäänsä noille valehtelijanarsisteille on ominaista tarve leimata/mustamaalata jotkut joksikin mitä ne eivät ole koskaan olleet, kolmen sormen osoittaessa rauhassa itseään kohti.
Sehän onkin jo uutisoitu monta kertaa, että nettitrollin - kuten ellutrolli - todellinen kirjoittaja on usein psykopaatti. Jotenkin tämä ei hämmästytä ketään.
Niin filosofista, kumpikin, voi olla yhtä narsisteja silloin :D
Itseasiassa tuollaisesta väittelystä tulee mieleen joku Lukion ajan filosofian tunnin väittely tyttöjen kanssa, josta opettaja tykkäsi kovastikin, tuollaisesta asiallisesta väittelystä, ja saimme hyvät numerot :D
Yleensä ihmiset, jotka haluavat kyhätä nettiin trolleja, jotta muut ihmiset tai he itse toisella nimimerkillä voisivat kivittää niitä feikkihahmoja, ovat narsistisia.
Feikkihahmo ei ole yhtään mitään, se on kirjaimia ruudulla. Ja niitä jotkut ihmisparat kivittävät tai romantisoivat.
Säälittävä luuseri jolla ei ole mitään virkaa maan päällä. Arvoton. Turha.
Toivoton. Kunnianhimoton.
Pelkuri josta ei ole edes itsemurhaan.
Täysin epäonnistunut.
No helevetti. Haistakaa paska koko valtiovalta!! :D Parodiaa vai oikeaa luovuttamisen meininkiä? Tää oli hyvä.
Kysymys jota monen palstalla pitäisi miettiä. Tarve hyökätä kimppuun kun jonkun ulkonäköä, suosioo, luonnetta tai menestystä kehutaan on merkki alhaisesta itsetunnosta. Huono itsetunto usein tekee ihmisestä aikas ilkeän muita kohtaan ja muille kateellisen.
Muita katsellaan ajatuksella "mikä tuokin luulee olevansa? "
Itselläni on hyvä itsetunto mutta vähän haavoittuva ja vielä alueittain korjaantumassa oleva itseluottamus eli tiedän oman ihmisarvoni ja ylpeyttä löytyy niin paljon etten suostu ihan minkä tahansa kohtelun alaiseksi... mutta jatkuvasti törmään siihen miten aliarvioin osaamistani. Epäilen sitä jatkuvasti. Kaikessa mitä teen.
Se osittain estelee minua vaikkakin terveellä pohjalla oleva itsetunto ja mielenterveys auttaakin minua ottamaan monia haasteita vastaan esim. työrintamalla mistä ajattelen että "mähän olen vasta ihan aloittelija. Enhän minä nyt tällasta osaa. Mitään kokemusta ei tästä ole. "
Mutta kun itsetunto hyvällä pohjalla ja psyykkisesti on vahvoilla niin on voimia sietää enemmän sitä epämukavaa jännittyneisyyttä ja epäluottamusta itseään kohtaan ja silti kyetä nouseen ns. puikkoihin selkä suorassa. Itsellä on koko viime syksy ollut sellaista että olen ollut työnnettynä suoraan ns. etulinjalle kylmiltään tekeen asioita joihin ei mitään kokemusta. Jossain takaraivossa oli vain ajatus: " Teen parhaani ja sen täytyy riittää. Jos jollain on valittamista niin opettaa sitten miten se pitää tehdä tai tekee itse. "
Itsetunto on tärkeä asia joka hyvin pitkälle on tukemassa hyvää psyykkistä tasapainoa ja jos itsetunto horjuu usein horjuu myös mielenterveys jotenkin. Itsetunto on myös pitkälle tärkeässä roolissa siinä miten ihminen kohtelee itseään ja muita. Huono itsetuntoinen voi olla inhottava "sivusta" nipistelijä ja tökkijä tai pahaa puhuva valittaja joka ei muissa näe mitään hyvää.
taikka itseään alentava ja sen kautta ihminen joka antaa itseään kohdeltavan ihan miten huonosti vain eikä nouse puolustamaan itseään ja poistu olosuhteista joissa häntä kohdellaan kaltoin.
Tänään huomasin että taas meinasi itseluottamus harata vastaan, sillä minulla oli mennyt tammikuussa yli 600 euroa rahaa terveydenhoitokuluihin ja päätin kiristää kukkaronnyörejä loppu kuukaudeksi. Leipä oli loppu ja ajattelin että nyt en menekään kauppaan vaan leivon itse ja säästän 20 euroa sillä kun kauppaan menen sieltä tulee ylimääräistäkin aina mukana.
Otin netistä sämpylöiden ohjeen ja leivoin sämpylöitä. Ohjetta katsellessa mietin että mitäköhän rumia kypsymättömiä kökköjä saan leipastua noista kun ei ole hiivaa ja muutama muukin ainesosa piti korvata tai jättää pois.
Ilokseni kuitenkin huomasin että sämpylöistäni tuli aivan mielettömän kauniita ja makukin hyvä. Epäilin taas osaamistani aivan suotta. Iitsetuntoni vahvuus taas näkyy siinä että osaan antaa itselleni kiitosta kun onnistun. Psyykkinen hyvinvointini näkyy siinä että pystyn tuntemaan onnistumisen hetkillä aitoa iloa siitä että onnistun ja se ilo kohottaa minun itseluottamusta joka taasen kannustaa minua entisestään yrittämään vaikka epäilisin itseäni ja kykyjäni.
Nykyään koen itseni paremmaksi kuin aikaisemmin. Edelleen olen arka ja epävarma ja välttelen uuden kokeilemista. Pelkään, että en onnistu. Minun pitäisi saada rohkeutta runsaasti lisää ja uskoa itseeni. Olen huono puolustamaan itseäni, vaikka joskus siihen olisi tarvetta. On myös tilanteita, että siihen ei ole tarvetta. Jälkikäteen minua harmittaa, kun en puolustanut ja minua arvosteltiin. Nykyään olen lämpimämpi ja rakkautta osoittavampi. Olen myös nykyään läsnä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin.
Tunne kun täällä käy on suru siitä kun lukea toiveikkaita viestejä ja kaipauksia jotka eivät kuitenkaan koskaan tavoita oikeasti ketään kun viestit on niin epämääräisiä. Pääsääntöisesti tää on hyvin surullista kaikin puolin myös siks kun on niin törkeitäkin viestejä. Tää on surullinen palsta ja siks täällä ei mielellään ees kävis. Jotenkin on koko perjantai fiilis tietämättömyyden takia ihan mennyt. Leikkiä vain ja pelleilyä. Koen itseni surullisemmaksi ihmiseksi mitä pohjimmiltaan olen.
Väärin ajateltu koska kaikki ajatukset ja viestit ovat niin objektiivisia, että jokainen voi samaistua niihin helposti ja ottaa apua niistä itselleen.
On tietysti eriasia jos kirjoittaa omalla nimellään ja pyytää jotain tiettyä palvelusta joltain tietynnimiseltä, tietysti sellainen olisi ERITTÄIN EPÄEETTISTÄ JA HUONOA.
Koska silloin koko ikävä-palstankin merkitys menettäisi itsensä merkityksen.
Palstan paras anti on se, että pystyy samaistumaan anonyymeihiin kirjoituksiin ja lukemaan toisten ajatuksia.
Vanaha kun taivas, aika paljon töitä tehnyt ja elämässä paljon suruja nähnyt. Yleensä iloinen mutta tällä viikolla hapan. Väsynyt vissiin .
Riittävä ihmiseksi.