Persoonallisuuksien sakramentti

Sakramentti on Jeesuksen Kristuksen asettama, ne ovat Kaste ja Herran Pyhä Ehtoollinen.

Persoonallisukksien sakramanttiin uskova ei usko, että ihminen upotetaan kasteessa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja kuolleista ylösnousemiseen. Persoonallisuuksien sakramantalistit eivät myöskään usko Raamatun (Pietari ja Paavali) opettamalla tavalla, että Kasteessa saadaan synnit anteeksi, ja lahjaksi asuvainen Pyhä Henki kirkastamaan ja avaamaan JUmalan sanaa joka johdattaa Kristukseen kastettua läpi elämän, kohti taivaan maata.

Persoonallisuuksien sakramantalisti ei usko myöskään Herran Pyhän Ehtoollisen siunaukseen, jossa Kristuksen ruumiin ja veren USKOSSA nauttinut henkilö saa syntinsä anteeksi.

Persoonallisuuksien sakramantalisti tarvitsee aina sertifioidun henkilön suullisen luvan voidakseen uskoa syntinsä anteeksi.

Joh. 6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."

Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

On vahvat, muuttumattomat ja järkkymättömät nuo Jumalan lupaukset, jotka sisältyvät Herran Pyhän Ehtoollisen sakramanttiin.

Sakramenttiin, tietenkin.

Monta kertaa armoa miettineenä, sen suuruutta ei varmaan tässä ajassa ikinä ymmärrä. Tuo "korvarippi" ja suullinen tunnustus on äärettömän hyvä ja uskoa vahvistava. On raamatullista tuoda synnit valoon ja monta kertaa varsin lohduttavaa saada äänellinen synninpäästö. Keskustelu armossa elämisestä ja uskossa kasvamisesta olisi varsin mielenkiintoista ja varsin tarpeellista, mutta tällä foorumilla se ei taida onnistua. Ei mene kauaakaan, kun tuomitaan saastaiseksi ja lihanpyhittäjäksi. Raamattu jää monelta osin vieraaksi, kun taistellaan maitoruuassa ikänsä. Paavalin sanomaa ei ymmärretä. Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Kristus ei saa meissä vaikuttaa ja toisen kirjoittajan kautta vihollinen koittaa tappaa sen vähäisenkin. Anna Herra meille kaikille herätys, aloita minusta! Sinua siunaten vihne.

Asiat ovat todella yksinkertaisia, mutta mitään ei voi, jos Pyhä Henki ei avaa asioita. Surettaa todella.

Tuossapa se on. Korvaripissä ei tuoda syntejä valoon, vaan haetaan hyväksyvää lohdutusta tutulta saarnamieheltä.

Ei sen luokse usein mennä, jota vastaan on oikeasti rikottu. Esikoisten seuroissa ei ole vielä näkynyt esikoislestadiolaisia puhujia, tekemässä paranuksia häikäilemättömästä ahneudesta, valheista ja vääristä tuomioista.

Ruksallakin kierretään epämiellyttävät henkilöt kaukaa, tämä on totuus "korvaripeistä"!

On tuo erikoista porukkaa joka ei saastaisuuttaan tunne eikä tunnusta. Mihin te Kristusta tarvitsette?

Sekö se nyt on niin kamalaa, kun syntisille tarjotaan pelastusta uskon kautta Kristuksessa Jeesuksessa.

Jos ihminen ei vielä lihaa Hengestä erota, niin silloin on mahdotonta keskustella iankaikkisuusasioista. Kenekään lihassa ei ole mitään sellaista avua, millä voisi maksaa pelastuksestaan latiakaan. Tämä on totuus, ja se on suloista kun ottaa totuuden vastaan pelastuksekseen.

Niin monella on sellainen usko, että Kristuksen todistajat ovat synninrakastajia.

Samat naamat ovat itse ihan yhtä paljon synninrakastajia, mutta vain epärehellisiä, itselleen ja toisille.

Jos tekohurskaudella aletaan kerskailemaan, niin en usko kenenkään elävätuntoisen kristityn alentuvan sellaiseen. Sen sijaan käytämme ajan pelastajamme ylistämiseen ja hänen rakkaudestaan nauttimiseen. Ja siitä rakkauden voimasta toimimme, niin, ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee,. Silloin ymmärrämme että teot ovat Kristuksen, ja kunnia kuuluu kaikesta hänelle.