mielenterveys keskusteluja niin ei voi tulla kuin siihen tulokseen, että suomessa on mielenterveystyö on todella surkealla tasolla ja sekin sana on suurrealistinen, koska taso on todella huonoa. Tuossa kun kyselin yleisesti mielenterveyteen liittyen sairastuneita niin lähes kaikki olivat tervehtyneet lopulta jossain toisessa maassa. Mikä tämän maan terveydenhuollossa on oikein vikana? Parantua täällä ei ainakaan voi. En ajatellut enää käydä koskaan tämän maan terveydenhuollossa, ainoa mitä sieltä saa on lasku ja diagnoosi, ei hoitoa. Onko se sittenkin lääkäreiden ja hoitajien ahneus ja se ettei tehdäkkään töitä potilaan hyväksi vaan asuntolainan ja matkojen takia. Palstalla tuskin lääkäreitä tai hoitajia on, mutta kunhan kerroin.
Tässä kun lukee palstaa ja yleisesti netin
paskamaa
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Oon miettinyt samaa. Jos itse saisin samaa palkkaa tekisin oikeasti töitä auttaakseni potilaitani. Jos olet opiskellut lääkäriksi sulla pitäisi olla luonnollista halua tutkia asioita. Mutta näin ei ole. Rahat ja nopeasti ulos. Lääkäri istuu Suomessa kuin konttorissa vailla minkäänlaista vastuuta.
Psykiatria on haastavampi lääketieteen haara sillä kun ihmisellä menee jokin elin rikki niin sen voi konkreettisesti ommella ehjäksi, vaihtaa uuteen, kipsata tms.
Lääkärit siis tekee kokonaan sen korjaustyön ja potilas vaan sitten lepäilee.
Psykiatriassa onkin potilas todella keskeisessä roolissa parantajana.
Potilas tekee sen ”lääkärin työn” ja lääkäri taasen siirtyy vain ohjeistajan, tukijan, oireitten seuraajan ja lievittäjän rooliin mutta ei pysty korjaamaan tilannetta.
Potilas on ainoa joka pääsee omaan mieleensä ”käsiksi” ja pystyy muuttamaan tapojaan ajatella ja käyttäytyä
Potilaan motivaatiosta, yhteistyöhalusta lääkäreiden kanssa ja sinnikkyydestä on kaikki kiinni
Monet mt potilaat käy vastentahtoaan terapiassa. Ei halua puhua ongelmistaan. Vastustavat saamiaan diagnooseja ja niihin saamia hoito-ohjeita.
Hoito-ohjeissa usein on paljon ”kotiläksyjä ” esim. Päihteet pois, säännöllinen liikunta, joka ilta samaan aikaan unille ja joka aamu samaan aikaan ylös. Jne
Potilas vastustaa tätä kaikkea ja toimii samoin kuin tähän astikin eli niin miten on saanut olonsa kurjistuun terapian tarpeeseen saakka!
Hoito ja paraneminen ei etene. Tietenkään
Psykiatria on todella mielenkiintoinen ala. Jos miettisin itselleni uutta koulutusta tahtoisin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi.
Vastasit juuri siihen mistä tein aloituksen. Kuvitellaan, että potilas osaisi hoitaa itsensä kuntoon, ei se niin ole, senhän takia on tullut hakemaan apua ettei osaa hoitaa itseään. Mistä moinen ajatus?
Se on haastava lääketieteen haara joka vielä aika tuntematon alue.
Tiede ei ole psykiatrian saralla yhtä kehittynyttä kuin fyysisten sairautten puolella.
Vaikea ala koska kyse on alueesta mitä ei käsien väliin saa konkreettiseen otteeseen.
Mielialaa ei pysty ompeleen tai kipsaan. Sitä ei voi vaihtaa ruumiilta elävälle. Ei tehdä muovista tai metallista korvaavaa uutta
Mieli on myös työpari kehon kanssa eli mieleen voi vaikuttaa monet kehon sairaudet ja muut tilat. Mieltä ei pysty täysin irrottaan kehosta vaan niitä on hoidettava kokonaisuutena.
Esim. Kun ihminen on nälkäinen hän on helposti ärtyvä -> verensokerin lasku veressä
Kun ihminen on liian väsynyt. Hän ei pysty painaan muistiin, ei pysty keskittymään, muuttuu tunteikkaaksi
Kehon tilat siis vaikuttaa mieleen ja mieli taas vaikuttaa kehoon esim. Kaikki varmaan tietää että masentunut usein valittaa päänsärkyjä ja vatsasärkyä, niskat on jumissa jne
Ahdistuneella vapisee kädet ja sydän hakkaa, pyörryttää jne
Kuka+tässä+maassa+haluaa+puhua+mistään+ongelmasta.+Sanallakin+mainitset+maswntuneisuudesta+niin+jo+on+pollarit+ja+sossutantat+pyörimässä+jaloissa+ja+pilaavat+loputkin+ilosi+elämästä.+Se+siinä+hauskaa+juuri+onkin+kun+ihminen+tarvitsee+vain+sen+keskustelutuen+ja+vertaisia+kokemuksia,+eikä+todellakaan+sitä+että+kaikki+menee+lopulta+niin+pieleen,+että+koko+perheen+taikka+omaistenkin+asiat+ovat+päin+persettä.+Kenelle+siitä+kiitos+pitäisi+antaa,+jollekkin+kuka+ystävällisyyttään+halusi+laittaa+jonkun+asiat+paremmaksi,+tietämättään+kaiken+menevän+vain+huonompaan.+Veikkaisin,+että+noin+98%+kaikista+mielenterveyteen+liittyvistä+sairauksien+hoidoista+meneekin+täysin+käänteiseksi+juuri+sen+takia,+että+sählätään+ja+säädetään,+otetaan+mielellään+muukin+sukulaisia+mukaan.+Soppa+on+valmis,+eri+tahoja+miljoonia,+kaikki+säätää+ja+sekoittaa+asiat+niin+päin+persettä+kuin+vain+ne+voi+laittaa+ja+kapellimestarit+mastermaindina+saa+jos+jonkun+näköisiä+älyväläyksiä+”prinsessatarinoista”
Olen itse ollut vakavasti masentunut yhtä jaksoisesti 5 vuotta ja toiset 5 päälle oli toipumisen jakso jolloin oireet oli vähäisiä mutta esiintyi silti joitain lievinä edelleen.
Ensin olin potilas joka luuli että voin vaan protestoida kaikkea vastaan ja blokata kaikki mitä lääkärit sanoo. Toimia miten tähänkin asti ihan miten huvittaa. Ja silti odottaa et lääkärit tekee mulle taikoja.
Sitten eräs päivä lääkäri sanoi minulle näin:
”Me voimme pitää sinua terapiassa vaikka koko sinun eliniän. Voimme keskustella näitä asioita satoja kertoja mutta siitä ei ole hyötyä jos sinä et ala meidän kanssa yhteistyöhön! Jos et sä halua yrittää, jos et sä halua noudattaa ohjeita ja työskennellä meidän kanssa itses hyväksi niin terapiaa on turha jatkaa. Et hyödy siitä. Nyt saat päättää haluatko jatkaa hoitoja joka tarkoittaa että alat yhteistyöhön kanssamme vai lopetetaanko tämä tähän? Sun valinta. Tulit pyytään apua. Me annamme sitä mutta sinun täytyy tehdä osuutesi. ”
Silloin tein valinnan ja aloin noudattaan kotihoito-ohjeita.
Aina kun teki mieli viillellä en viillellyt vaan tein niin kuin terapiassa oltiin sovittu jne
Aloin myös noudattaan säännöllisiä unirytmejä vaikka tekkkarista olisi jotain kivaa tullut just silloin kun unille pitäis mennä
Minä toivuin niin lopulta täysin masennuksesta ja hoidot lopetettiin ja nyt siksi että olin parantunut enkä tarvinnut enää hoitoja
Näen asian täysin päinvastaisena. Kertoilin tuossa yhdelle psykologille (entiselle luokkakaverille) kaikesta mitä ajattelen. Hän sanoi ettei ymmärrä jutuistani yhtään mitään ja sanoinkin, että eikös se riitä kunhan itse ymmärtää omat juttunsa. Tämä kertoo juuri sen ettei ole mitään neutraalia tai vakioajatusmaailmaa siitä, mikä on oikea tai väärä. Tietenkin kaikki lakisääteiset asiat ja muut, mutta se miten ihminen yleensä näkee muut tai tuntee. Nykyaikanakin seassa on neroja, mutta eivät uskalla tulla esiin, koska pelkäävät juuri tahoja jotka ajattelevat heidän mietteensä olevan epänormaalia ja se täytyy muuttaa. Tulevaisuuden keksijänero jäikin jonkun sekopoltsihoitajan käsiin ja elämäntyö meni hukkaan.
Niin. Minä uskonkin tuloksiin.
Minun tapani lopputulos oli toipuminen täydellisesti masennuksesta
Ja kun tuttavieni tyyliä katson niin heistä moni on siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja protestoivat edelleen lääkäreiden ohjeita vastaan
Heidän tyylillä siis tuloksia ei paranemisen suuntaan ole tullut vaan päinvastoin
Noh, minulle ainakin riitti yli vuoden kokeilu näistä lääkäreiden ohjeista, joista jokainen vei tilaani vain huonompaan ja huonompaan suuntaan. Lopuksi tilani oli niin huono ettei voinut enää muuta kuin luottaa enää itseensä ja lopettaa veikkailujen varaan jätetyt neuvot.
Minäkään en yhtä suosi masennuksen hoidossa. Lääkehoitoa.
Muuten kaikki käytöksen, ajatuskuvion ja käytöskuvion muutokset. Tietoisuustaitojen opettelu, uni,päivä, liikunta ja ruokailun säännölliseksi rytmitys sekä sairausloman vähäisenä pito olivat hyviä ohjeita
Niitä kun sinnikkäästi jatkoi vaikka itkua väänsi kun vaikeaa oli niin tuloksia alkoi syntyyn.
Sovin että itsetuho käytöksen meinatessa alkaa menen muiden ihmisten seuraan tai ilmaisen jollekin joka tietää ongelmistani et nyt on taas vaikea hetki et voitko olla hetken mun seurana
Yksi suurimmista opeista on se et masennukseen taipuvaisilla on tapana murehtia ja märehtiä kaikkia stressaavia asioita ja tapahtumia itsensä sairaaksi asti.
Terapiassa opin tunnistaan milloin murehtiminen meinaa mennä liian pitkälle. Opin myös siellä toimintatapoja millä katkaisen murehtimisen ennen kuin se alkaa kääntyä vaaralliseksi terveydelleni. Yleensä nykyisin katkaisen sen jollain fyysisellä tekemisellä. Alan vaikka tiskaan taikka lähden lenkille! Se on naks poikki. Vajoaminen murheen aallonpohjaan katkeaa ja vaara kehittää masennus sillä käytöksellä katkeaa samaten.
Masennusherkät ovat tietyn luonteisia ja sitä synnynnäistä tempperamenttia ei voi poistaa tai muuttaa mutta sen hallintaan voi oppia erilaisia keinoja. Terapiassa opetellaan niitä keinoja.
Masennusherkät ovat murehtijoita jotka usein jää jumiin pieniin ja suuriin asioihin ja murehtii, suree, pohtii ja märehtii niitä päiväkausia viikkoja jopa kuukausia. Tätä piirrettä terapiassa opetellaan hallitseen niin ettei se ole henkilölle vaarallinen
Hyvä jos olet saanut apua terapiasta. Kaikille se ei sovi eikä kummatkaan, niin kuin ei minullekkaan. Silloin on pakko ottaa jalat alle ja etsiä muita menetelmiä, esimerkiksi toisista maista. Näin näen asian, voi olla että ilmapiiri sairastuttaa. Kokemuksistasi sai sellaisen kuvan, ellet tottele lääkäriä pysyt sairaana, eli kyse olisi vain vallankäytöstä ja yhteistyökyvystä. Se vain kun lääkäri ei ole kukaan sanomaan miten ihmisen pitäisi elää, jokainen elää niin parhaaksensa näkee, muuten ei ole oma aito itsensä eikä myöskään onnellinen.
Psykiatrit eivät ainakaan heidän mielestään vakavampien häiriöiden kanssa suoraan kohtaa potilaita, kerro diagnoosia, anna sitä arvosteltavaksi. Yleensä lääkärikäynti on sellainen että siellä käydään, saadaan diagnoosit ja suositellaan lääkkeet yms. ja kerrotaan niiin paljon kuin ehditään miten voit ehkäistä ja hoitaa, tai ohjataan materiaalin äärelle. Ja olet kiitollinen siitä.
Psykiatria taas haluaa 24/7 valvonnan ja ettet hetkeksikään unohda heitä, puhuvat ainoastaan läheistesi kanssa, jos puhuvat. Diagnoosia ei kerrota, jottet ala teeskentelemään. Ja eivät luota pätkääkään. Ehkä jotain fyysisistä sairauksista mainitaan, mutta tämä on kuitenkin selvästi toisarvoista heidän agendansa rinnalla. Ja puhuvat vain heidän etujensa mukaan. Ja diagnoosit ovat erittäin epätarkkoja, ja tosiaan niitä ei välttämättä kerrota potilaalle ja lyövät loppuelämäksi leimansa potilaaseen, vaikka olisivat vääriäkin. Ja jostain pikkukommunikaatiovirheestä vaikka voi näitä diagnooseja tipahdella.
Masennus ei ole varmaan niitä kauheen vakavia mielenterveyshäiriöitä mutta kyllä muistan että sain aika nopeasti tietää mikä minulla on. Vaikka olin 14 vuotias diagnoosin saadessani.
Olin kyllä jo noin 8 kuukautta nimittänyt itse oloani masennukseksi eli jollain tavoin itse tehnyt päätelmän siitä mikä minulla on päässä vialla.
Silloin kun minä olin lapsi ja nuori ei masennus ollut mitenkään muotia eli siitä ei kauheasti vielä puhuttu ja minullekin oireet ja masennuksen hoito oli täysin pimennossa. suosikki ninisen lehden artikkelin perusteella olin sitten jotenkin alkanut epäileen että se olo jota ensin kuvasin sanalla ”tuska” olikin masennusta.
Kun pääsin hoidon piiriin niin minua jututti lastenpsykiatri joka oli erikoistunut lasten ja nuorten psykiatrisiin sairauksiin.
Sitten ne jututti mun äitiä ja isää ja lopuksi yhdessä meitä kaikkia.
Silloin sitten siinä minulle kerrottiin että minua vaivaa depressio
Myöhemmin tehtiin lisätutkimuksia joihin liittyi ihan psykologisia testejä ja pään kuvaamista sekä pään sähköisen toiminnan tutkiminen.
Tämän jälkeen diagnoosi vahvistui ja minulle kerrottiin että minulla on vakava asteiseksi luokiteltu masennustila.
Sain nämä kaikki tiedot vaikka minulla oli ikää 14 v
Kaikki tiedot ei ensimmäisenä kulkeneet edes vanhempieni kautta vaan suoraa ensimmäisenä minulle.
Tietenkin kun olin lapsi niin koko perhe oli mukana hoidoissa mm. Perheterapioiden muodossa.
Sain kysellä sairaudestani ja siitä mitä nyt sitten tapahtuu ja miten tätä hoidetaan.
Muistan kysyneeni: paranenko mä?
Tietenkin aivan niin kuin fyysisten sairauksienkin kohdalla tulee virheellisiä diagnooseja niin sitä helpommin psykiatriassa on virheiden mahdollisuus sillä diagnoosi perustuu paljon potilaan omiin puheisiin sekä potilaan käytöksen havainnointiin.
Jos potilas salaa asioita. Ei puhu mutta käytös puhuu ihan helvetisti omaa kieltään voi napsahtaa väärä diagnoosi
Monet diagnoosit omaa samankaltaisia oireita mutta merkittävää on onko potilaan elämässä taustalla jokin syy lähellä miksi potilaan tunne-elämässä on sellaisia fiiliksiä
Esim. Päihdeongelma, väkivallan tai raiskauksen uhriksi joutuminen tms voi olla asioita joita potilas haluaa salata hoitavalta taholta.
Hoitava taho näkee hyvin voimakkaasti tunteilta heilahtelevan ihmisen jonka tunne-elämä ei ole tasapainossa mutta ei näe merkittävää syytä tälle ? Eli mikään ei selitä käytöstä. Loogista olisi että raiskattu on tunteikas tai vieraan aineen vaikutuksessa ollaan arvaamattomia ja tunne-elämältä heilahtelevia.
Mutta jos tällaista ei tiedossa, tulee diagnoosi sen mukaan ja se on sitten ehkä ihan väärä
Psykiatriassa potilaan kannattaa olla hyvin rehellinen jotta häntä hoidettaisiin oikein.
Tunteettomuus ei ole sairaus. Toiset haluavat itseään sosiaalisemmaksi ja toiset taas olla yksinään. Näillekkin on keksityt nimet, introvertti ja extrovertti, minkä takia? Ihminen on miksi se on syntynyt eikä se ole mitään omituista käyttäytymismallia, jota pitäisi tutkia. Sitten kun menet lääkärille niin saat jos jonkin näköistä lääkettä siihen, että viihdyt yksinäsi tai olet mukamas ylisosiaalinen. Sitten keksitään adhd diagnooseja ja masennusdiagnooseja lääkityksineen ja lopulta kaikki asiat ovat pielessä.
En ole ikinä ymmärtänyt lääkityksen merkitystä potilaan hoidossa. Jos puhutaan esmerkiksi masennuslääkkeistä niin en ole kenenkään sanoneen saavansa niistä minkän sortin apua. Masennus parantuu itsestään lyhyessä ajassa jos kerran kyse on aivojen välittäjäaineiden tasapainosta. Tyhmäkin ymmärtää lääkeiden vain sekoittavan normaalin tasapainon ja pelkästään pitkittää parantumista. Montaa eri lääkettä kokeilleena voin sanoa ainakin omasta puolestani aina kokeilujen menneen pahasti huonompaan suuntaan kuin myös edellinen yritykseni. Silti olen niin tyhmä, että uskon aina niiden apuun ja huomaan alta kuukauden kaiken menneen niin huonoksi etten ole enää edes kyvykäs liikkumaan. Toivottavasti jotkut saavat näistä avun, mitä epäilen todella rankasti.
Vielä tuosta psykiatrian alasta, se on varmasti haastellinen ala varsinkin jos potilas ei ole yhteistyökykyinen eikä kerro kaikkea. Asian tosin voi kääntää toisinkin, eipä lääkärikään mitään mistään kerro, ainoa mitä sanotaan ”pari viikkoa menee niin toimii”, potilas elää epätietoisuudessa masennuksen oireista ja lääkkeen vaikutuksista ja silloin paraneminen on mahdotonta. Kyllä sen oikein informaation pitäisi kulkea kumpaankin suuntaan. Sitten kun saat tietää kaiken niin silti pitäisi pitää suu kiinni, minkä takia. Sen takia vai, että vielä on 4/5 osaa potentiaalista joiden täytyy saada kokea kaikki itse, ihan kuin kyseessä olisi vain paljstus kaikesta, josta ei saa puhua muuta kuin silloin kun olet sairas. Mielestän aika hataralla oleva ajatus, no mutta jos se jollain asteella toimii, niin toimikoon tai ei. En ole alalla töissä, joten asia ei minulle kuulu enkä tiedä siitä mitään, joten tämäkin kirjoitukseni on vain tyhjänpantin mielipide.
En tule koskaan paranemaan ilman lopullista rauhaa autiosaarella, jossa ei ole ketään muita, ei edes elämiä. Silloin voin sanoa viilessä tuulessa meren vaahtovan äänen seurassa kirkkain ajatuksin olevani terve. Täällä se ei ole mahdollista nyt eikä koskaan, en tule koskaan olemaan onnellinen normaali elämässä muiden seurassa- se ei ole minulle, enkä minä ole muille. Voisin sanoa etten ole edes luovuttanut, kun ei ole mitään mitä voisi enää menettää, kaikki on menetetty. Itsetunto, elämän pohja, realiteetit, onnellisuus, luottamus, määräpää, elämäniloakaan en ole menettänyt, koska sellaista en tämän hetkisessä elämässä voi saada. Kaikki itsensä etsijöille toivotan onnea siihen mitä etsivät. Minä en etsi enää, ei ole etsittävää.
Tämä kaikki oli keksitty ja eilisetkin kokemukseni, joita en kokenut aidoiksi. En anna enää millekkään painoarvoa, oli se sitten hyvää tai huonoa. En usko iloon, rakkauteen, tunteiseen tai hyvään. Kaikki on keksitty, teatteria jolle en anna arvosanaa, koska se ei ole aitoa. Kaikki epäaito on pelkkää tyhjää itselleni ja mitä ympärillä olevat asiat? Juurikin epäaitoa. Jos joku elämässäni sanoisi vielä rakastavansa minua niin sanosin heti takaisin ettei se ole aitoa, koska en usko rakkauteen ja pyytäisin hänen lähtevän elämästäni. En rakasta vanhempiani, lapsiani, siskoja tai veljiä, koska kaikki on vain kuviteltua kiintymystä vailla todellista sitä, mitä ei oikeasti ole olemassa.
Niille jotka uskovat omien ja muiden ajatuksien olevan aitoja voin sanoa vain, että saahan niin ajatella, se on kaunista ja sen kanssa on ihana elää, mutta se ei ole aitoa eikä sitä ole olemassa. Tästä saa ajatella mitä tahansa, koska keksisin hatusta koko kirjoituksen. Pohjimmaani en koskaan kerro kenellekkään, koska joku voisi saada väärän kuvan minusta.
Auttakaa toisianne, se oikein ja tärkeää... nille jotka sitä tarvitsevat.
Ps: elän vain itselleni- en muille!
Tähänkin kaikkeen on yksikertainen vastaus miksi jotkut ihmiset sumentavat mielensä päihteillä. Eivät siksi, että pakenisivat todellisuutta vaan siksi ettei kukaan kerro, mitä todellisuus on! Muaalla maailmassa nämäkin asiat ovat yksikertaisia ja niitä käaitellään ala-asteelta lähtien, täällä kaikki on niin salaista ja epämääräistä. Ihan kuin jotain x- files tavaraa, kuka jaksaa. Ja jos satut haluamaan vastauksia niin sinusta haluaan keinoin millä hyvänsä eroon yhteiskunnasta, eihän normaalinen pulliaisen ole lupa saada tietää miatään mitään ja jos tietää niin alkaa loputon kissa-hiiri leikki hiljentämiseksi. Miksi näin kehitysvaltiossa? Kaikki asiat lakaistaan sängyn alle ja jätetään ihminen oman onnen nojaan.
Suomalaiset ovat tunnevammaisia juoppoja ja narkkareita. Tutkimuksissa mukamas maailman onnellisimpia ihmisiä. Just joo! Eihän täällä osata sanoa eikä puhua mistään. Kännipäissään puukotetaan kaveri henkiltä, kun on kertynyt patoutumia toisen vittuilusta. Turpaanveto on sallittua, kaikki muu kosketus mielletään seksuaaliseksi. Jos halaat samaa sukupuolta, oot homo, jos eri sukupuolta, yrität sitäkin päästä panemaan. Sisulla tehdään mettähommia ajattelematta mitään sen kummemmin, itsepäisesti revitään turvetta ja perunoita kun tarvitaan. Muulle ajattelulle ei ole koskaan ollut tilaa, kun olosuhteet ovat olleet niin kurjat. Suurinosa ei edes ymmärrä, että itsessä voisi olla jotain kehittämisen tarvetta. Ajattelu ei ole mistään kotoisin. Vain vanttera työtä tekevä härkä on ihmisarvonsa ansainnut!
Juu ja
- oletteko te muut huomanneet tuon uuden pojan tekevän kengännauhojen rusetin silmukan väärässä järjestyksessä?
- eipä olla huomattu, no siiten heti psykologin haastattelu ja teatraalinen lastesuojelutapaus vaan kehiin niin selvitellään.
Nii se on vähän niiku kahden paatin loukussa, ku yks on ikävä ja toinen mielenterveys.
Onko tämä palstailu auttanut teitä vai vienyt huonompaan suuntaan?
Psykiatriasta ja psykiatreista ei tarvitse tietää muuta kuin että psykiatrit eivät pidä tappamista vääränä tekona silloin kuin maata puolustetaan eivätkä luokittele johtajia jotka antavat käskyn hyökätä tekaistuin motiivein toiseen maahan mielenvikaisiksi. Heidän mielestään on normaalia että toinen ihminen huutaa toiselle ihmiselle taaksepoistua ja laittaa marssimaan rivissä kuin ankanpojat. Siitä voi päätellä kuinka suuri arvo psykiatrien mielipiteillä ja diagnooseilla oikeasti on. Jumalan käsky on älä tapa psykiatrien mielestä se on sallittua ja tervemielisten puuhaa. Aika kova palkka kuitenkin psykiatreilla jokatapauksessa mikä vissiin kuitenkin se tärkein elementti koko sirkuksessa.
Näin on joo "VALELKÄÄKÄRIT JA SAIRAANHOITAJAT" POIS SUOMEN VALTIOSTA SELLAISET RIKOLLISET.
Onko "lääketiede" psykiatriassa idea se että "yhteiskunnan" jäsenillä on kaikilla hyvä mielellisesti olla ja tehdä sitä työtä mihin Jumala alunperin jokaisen tarkoitti vai onko ideana lähinnä se että luodaan enemmänkin sillai sopivasti rikkoutuneita että riittäisi psykiatreille töitä?
Eli halutaanko edes yhteiskunnassa että kaikilla olisi tasapuolisesti samat mahdollisuudet vaiko halutaanko enemminkin että "koulutetuilla" psykiatreilla riittää "töitä" koko psykiatrin elinkaaren ajan. Vinkkinä voidaan kertoa että kaikki "oppilaitokset" ovat saatanasta. Jumala haluaa että me kaikki sielut olemme vapaita toteuttamaan omaa ja sekä myös Jumalan tahtoa joka ei häiritse yhtäkään yksilöä.
Tässä maailmassa Jumalan luomasta puusepästä yritetään tarkoituksella helpon rahan toivossa tehdä sähkömiehestä jota hänestä ei alunperin tarkoitettu.
Jos ajatellaan koko todellista saatanallista juonta "yhteiskunnassa" niin siinä ajassa mitä esim. englannin kielen opettaja kaikkine vapaineen eli koko kesä on vapaa aikaa niin muu kansa joutuu pänttäämään kaikkia muita aineita mitä mulkut satanistit vain keksinevätkään.
Ajatellaan koko ihmisen elinkaari niin että yksilö syntyy englannin kielen tieto hallussaan mutta kuitenkin vaatii että puusepän täytyy myös osata englantia pärjätäkseen elämässä ja sitten noita valtion palkkaamia vaatijoita on yhtäkkiä kymmenen jotka kaikki vaativat että yhden on osattava sama osa-alue jonka itsekin osaavat vaikka eivät itse osaa kuin sen oman osa-alueen. Kuka tästä eniten hyötyy? Koko kesän vapaa on kuitenkin sitä tärkeintä vapaa - aikaa.
Opettajat ovat todellisuudessa todellisia satanisteja.
Hitto että pierettää. Taidan mennä nyt paskalle. 👸
Teepä se.
Ylilääkäreiden ja psykiatrian mielenterveyshän on se nyt joka on retuperällä, kun määrätään ja annetaan TÄYSIN VÄÄRIÄ DIAGNOOSEJA SARJATULELLA.
Olen täysin eri mieltä. Suomessa juuri parasta on terveydenhuolto. Asiallista ja hyvää sekä luotettavaa. Aina olen apua saanut, mutta sitä pitää osata myös pyytää, jos on tarvis. Saan kiittää jopa erästä lääkäriä, että olen ylipäätänsä vielä elossa lapsuuden tapaturman vuoksi.