Mitä palstan naiset tuumaatte, mistä tällainen rakkauden- ja hellyyden janoinen introvertti-mies voisi löytää kumppanin itselleen?
Seurustelusta ekstrovertti naisten kanssa minulta löytyy kyllä kokemusta, mutta suhteet poikkeuksetta kaatuivat suoraan, -tai välillisesti siihen, että kauniimpi osapuoli kaipasi enemmän sosiaalista elämää sukulointeineen, kavereiden kanssa illan viettoineen, ulkona syömisineen jne kuin minä. Tämä tietysti oli täysin ymmärrettävää ja luonnollista heidän kannaltaan.
Itse taas ahdistuin jatkuvien sosiaalisten vaatimuksien, ehdotuksien ja odotuksien ristitulessa, enkä lopulta enää kyennyt rentoutumaan ja nauttimaan yhteiselosta.
Hieman tarkemmin kuvailtuna olen siis alle 4-kymppinen etelä-suomalainen, töissä käyvä ja ihan ok näköinen mies. Olen kiinnostunut esimerkiksi mystiikasta ja ajankohtaisista asioista. Pidän dokumenteista, kirjallisuudesta, musiikista, luonnosta sekä eläimistä.
Parhaiten minua kai kuvaisi luonnehdinta; Omavalintaisesti lähes erakko introvertti mystikko/pohdiskelija;)
Olenko siis tuomittu ikuiseen yksineloon- ja oloon?
Vai voisiko tällainen "kummajainen" löytää jostakin (?) itseään ymmärtävän kaunosielun?
Jos kaipaat yhteyttä, löydät minut S24 nimimerkillä:
RakkaudenTuollaPuolen
Seurustelusta ekstrovertti naisten kanssa minulta löytyy kyllä kokemusta, mutta suhteet poikkeuksetta kaatuivat suoraan, -tai välillisesti siihen, että kauniimpi osapuoli kaipasi enemmän sosiaalista elämää sukulointeineen, kavereiden kanssa illan viettoineen, ulkona syömisineen jne kuin minä. Tämä tietysti oli täysin ymmärrettävää ja luonnollista heidän kannaltaan.
Itse taas ahdistuin jatkuvien sosiaalisten vaatimuksien, ehdotuksien ja odotuksien ristitulessa, enkä lopulta enää kyennyt rentoutumaan ja nauttimaan yhteiselosta.
Hieman tarkemmin kuvailtuna olen siis alle 4-kymppinen etelä-suomalainen, töissä käyvä ja ihan ok näköinen mies. Olen kiinnostunut esimerkiksi mystiikasta ja ajankohtaisista asioista. Pidän dokumenteista, kirjallisuudesta, musiikista, luonnosta sekä eläimistä.
Parhaiten minua kai kuvaisi luonnehdinta; Omavalintaisesti lähes erakko introvertti mystikko/pohdiskelija;)
Olenko siis tuomittu ikuiseen yksineloon- ja oloon?
Vai voisiko tällainen "kummajainen" löytää jostakin (?) itseään ymmärtävän kaunosielun?
Jos kaipaat yhteyttä, löydät minut S24 nimimerkillä:
RakkaudenTuollaPuolen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mystiikasta tykkäävät ovat usein hulluja.
On se mahdollista. Kaverinikin on vähän ujonpuoleinen mutta sai ekstrovertin ja hyvännäköisen muijan. On yhteinen lapsikin. Tuollasissa suhteissa introvertin on ehkä luovuttava "omasta ajastaan" jossain määrin ja oltava liikkeellä enemmän. Vastakohdat voi täydentää toisiaan.
-kauniimpi osapuoli kaipasi enemmän sosiaalista elämää sukulointeineen, kavereiden kanssa illan viettoineen, ulkona syömisineen jne kuin minä. Tämä tietysti oli täysin ymmärrettävää ja luonnollista heidän kannaltaan. -
Joo, siis niin mukava kuin se parisuhde olisikin, niin kaikki tuo muu paska mikä siinä tulee mukana onkin sitten se miks sitä elää mieluummin yksin.
Ap. Meidän laisille miehille sopii melkeempä paremmin satunnaissuhteet tai fwb- tyyppinen ratkaisu, jolloin voi viettää aikaa kaveripohjalta/illanviettoa kun itselleen sopii, saada seksiäkin jne ja sitten vetäytyä takas sinne omaan rauhaan. Tavallaan kirsikat kakun päältä.
Toki varmasti löytyy introverttejä naisiakin, mutta kyllä sitä heidänkin puolellaan joutuu jokatapauksessa välillä sukuloimaan mikäli alat parisuhdetta rakentamaan.
Laita ilmoitus tuonne Suomi treffeihin ja kerro siellä tilanne ja tavoitteet. Ei se oo keltään pois vaikka yrittää useammalla konstilla.
Haha... mä olen nainen ja just kirjoitin tuohon samantyylisen kirjoituksen koskien miehiä. Olen introvertti, inhoan illanviettoa ja rakastan mystiikkaa :D jännä juttu
Kyllä se mahdollista on. Itselläni takana 10 vuotta suhteita käytännössä pelkästään ekstroverttinaisten kanssa vaihtelevin tuloksin. Useamman kerran kaatui puhtaasti omaan introverttiuteeni, ja ainoastaan yhden kerran sanoisin että onnistuimme eroavista persoonistamme huolimatta olemaan ns. täydelliset toisillemme kaikilta muilta osin eikä intro/ekstroverttiyksistämme ollut missään vaiheessa oikeastaan mitään harmia. Se kaatui muutaman vuoden jälkeen muihin syihin.
Nyt olen ollut jo pidempään ihanan introverttinaisen kanssa ja elämä on kyllä tosi paljon helpompaa kun toinen ymmärtää omaa persoonaa ja yksinolemisen tarvetta niin hyvin. Kyllä niitä siis löytyy, saattaa vain ottaa aikansa ja paljon yrittämistä.
Tsemppiä!