TUULEN POIKA
TUO TULLESSASI
TUHAT TULIMMAISTA KIPUNAA,
KIVEÄ MONTA SYLTÄ.
VEEN POIKA
SYÖKSE SYVISTÄ VESISTÄ,
MAA EMO
MAAN UUMENISTA,
MAAN MAJOILTA, MAAN HELMOISTA HELÄYTÄ;
SATA KIVEÄ KIPUNOIVAA,
POHJAN POIKA PUHALLA
KYLMÄ VIIMA,
KUURAA PARTA,
PAHOJEN POSKET PUNERRA.
TUPAHAN TUO LUNTA
MONTA TUUMAA
TUIMIMMAN TUULOSEN MUKANA.
SÄÄN HERRA SÄÄTE´ELE,
LUMIHUIPUT SILOTTELE
TASAISEKSI TALVISEKSI MAAKSI.
VEEN POIKA,
VIRTOINESI
VIERITÄ KIVIÄ KILVAN.
MAA EMO,
SYÖKSE TULTA,
PAUHAA MERTA,
PAHOJEN POSKET PUNERRA.
TAIVAAN HERRA
TAIDOLLASI,
TEE TAIASTA TAPASI.
VIE TURVAAN VIATTOMAT,
VIRTOJEN ÄÄRELLE VIPUA.
KAMPEA KAITSELMUS KAPALOVÄKI.
KÄSITYKSIN,
KAKSIN KÄYDEN
KAUAKSI KATOAVASTA KODOSTA.
TUO TULLESSASI
TUHAT TULIMMAISTA KIPUNAA,
KIVEÄ MONTA SYLTÄ.
VEEN POIKA
SYÖKSE SYVISTÄ VESISTÄ,
MAA EMO
MAAN UUMENISTA,
MAAN MAJOILTA, MAAN HELMOISTA HELÄYTÄ;
SATA KIVEÄ KIPUNOIVAA,
POHJAN POIKA PUHALLA
KYLMÄ VIIMA,
KUURAA PARTA,
PAHOJEN POSKET PUNERRA.
TUPAHAN TUO LUNTA
MONTA TUUMAA
TUIMIMMAN TUULOSEN MUKANA.
SÄÄN HERRA SÄÄTE´ELE,
LUMIHUIPUT SILOTTELE
TASAISEKSI TALVISEKSI MAAKSI.
VEEN POIKA,
VIRTOINESI
VIERITÄ KIVIÄ KILVAN.
MAA EMO,
SYÖKSE TULTA,
PAUHAA MERTA,
PAHOJEN POSKET PUNERRA.
TAIVAAN HERRA
TAIDOLLASI,
TEE TAIASTA TAPASI.
VIE TURVAAN VIATTOMAT,
VIRTOJEN ÄÄRELLE VIPUA.
KAMPEA KAITSELMUS KAPALOVÄKI.
KÄSITYKSIN,
KAKSIN KÄYDEN
KAUAKSI KATOAVASTA KODOSTA.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Takaa taivaanrannan,
seasta satain vuotten.
Tuon tuhkan ja kiven,
Tuon tuhkan ja kiven,
Vetten yltä sulatan jään,
höyrynä herätän henkiin,
usvana emon uneksimaan.
Kivet muruiksi murran,
teen rikkaaksi köyhän maan.
Viima vielä puhaltaa päälle,
porstuan perälle pyrkii.
Sano sanasi ja lämpö jo tuntuu,
tuiskut vaikenee veräjän suulle.
Tuulenpoka on tupahan käynyt,
pyytämättä perälle astuu.
Tulenliekkinä takan arinan
poskipäillä jo sen punervan näet.
Näitkö siellä miten kipuna kiisi,
sekosi pilvehen pirullinen.
Hävisi lämpö tuimihin tuuliin,
vaikka sai kalpeille poskille punervan.
Älä peljästy emonen hyvä,
vaikka näitkin sielujen syvimpään.
Sillä puhdas on jäinen sydän,
vaikka yhä vaiettu on tunto tää.
Pää painuu vasten rintaa,
kiven kultaisen noen peitossa näät.
Silloin kurkota kaulaa,
kohti taivasta tavoittele.
Näet sen minkä totuus on tuonut,
iäksi siihen asettanut.