voiko muualla vaeltaa kuin Lapissa?

On se kävelyä kuten mainitsit. Nuo polut on usein metsäautoteitä tai niiden välissä olevia reittejä. Taloja saa myös väistellä. Karhunkierroskin on siinä ja siinä mitä se on.

Mihin rajan vetää voi. Siinäpä kysymys. Jos stadin kaduilla kulkee rinkka selässä ja koisaa rantsuilla, niin harva sitä vaeltamiseksi kutsuu. Ja tuskinpa kukaan vaeltamisesta puhuu jos Saariselällä tepastelee turistipolkuja pitkin. Mutta entäpä jos Kiilopäältä lähtee kompassisuunnalla Rautulammelle, niin joko ylennetään vaeltajaksi? Vai pitääkö askeltaa Rautuojan vartta Lankojärvelle ennen kuin portit vaeltajaksi aukeaa? Ja vielä kysymys: Saako vaeltaja nukkua varaustuvissa tahi autiotuvissa vai sallitaanko valita asumismuodoksi luxusta,, esimerkiksi Muorravaarakan kammi tai Sudenpesä?

Rajavetoa. Viikko maastossa on jo vaeltamista, nykyään viisi päivääkin voi riittää vaeltajan titteliin jonka saat kotonasi. Majoitusmuoto ei ole se tärkein vaatimus mutta oma majoite kyllä pitää olla ainakin mukana käytti sitä eli ei.
Niin ja kyllä napapiirin yläpuolella pitää olla. Ainakin kuva kotiin napapiiriltä vaaditaan.

Kyllähän lapissakin kulkeminen on vain tieltä tielle menoa. Kanadalainen ystäväni ihmetteli metsäautoteiden tiheää verkostoa, hänen mielestään emme olleet itäkairassakaan erämaassa koska tiet ovat aina lähellä. On eri asia kun lähimmälle tielle on 400km...

Komppaan avaajaa; napapiirin alapuolisessa Suomessa ei saa aikaiseksi vaellusta (korkeintaan synkimpänä talvena). Kaldoaivissa alkaa olla laajuutta ja väenvähyyttä, jotka itse vaellukselle kriteereiksi asetan. Eli myös tämä väkimäärä näkökohta; jos kulkee jotain samperin polkua (Lapissa tai vaikka Kaivopuistossa), jossa on porukkaa nk. riesaksi asti ei ole kyse vaeltamisesta vaan retkeilystä/ ulkoilusta muiden laumahenkisten kanssa. Suomessa erämaan määritelmä taisi olla jossain vaiheessa (ei taida olla enää) vähintään 20 km lähimmästä tiestä. Siellä kun toikkaroi vähintään viikon (näkemättä montaakaan ihmistä) niin siinä täyttyy ehkä se oma raja vaellukselle.

Tuo 20 km raja poistaa Saariselän lähes kokonaan vaellusmaastona. Vain Talkkunapään ja Anterin välille jää pieni suikale todellista vaellusmaastoa jonne on yli 20 kilsaa lähimmältä teiltä (ajokelpoiset metsäautotiet huomioiden). Vain Kaldooaville, Paistuntureille ja Lemmenjoen kaakkoiskulmaan jää vaelluskelpoista maastoa. Ehkä kriteeriä voisi hieman lieventää, vaikkapa erämaan määritelmään, yli 8 km tieltä. Toisaalta kyllä se vaelluskokemus syntyy korvien välissä yhtälailla kuin kilometreistä.

Kommentti edelliseen. Sieltä Saariselän itäreunalta on alle 20 kilsaa lähimmälle tielle, mutta tosin itään päin! Joten se siitäkin erämaasta.

Raja-aidalla menee myös ainakin mönkijän mentävä tie, tosin näitä ei kai teiksi lasketa. Anterille pääsee nykyään kätevästi ja laillisesti fillarilla, vaikka jopolla ja on fillariparkit ja kaikki.

Kyllä UK-puiston Vongoiva täyttää määritelmän 20 km vähintään lähimmälle käytössä olevalle tielle. Ei siis suotta ole pääsyvaatimuksena Vaeltajien Vanhainkotiin Vongoivan huipulla käyminen.

Jos tarkkoja ollaan, niin Marivaaran tieltä on Vongoivalle vajaa 20 km.
Mutta kuten edellä Gompe kirjoitti, vaellustunnelmaan pääsee lähempänä tietä, varsinkin jos menee alueelle jossa on vähemmän kulkijoita kuin UKK:ssa.

Täyttävätkö Lokan Alen Muurivaara, Kielitunturi ja Anterinpää vaellusalueen määritelmän (väh. 20 km tiestä)?

Anterin tukkitietä ei lasketa, koska siinä ei saa ajaa autolla. Niin ikään Venäjän puoleiset tiet jättäisin myös pois laskuista, koska niitä ei käytetä, kun UK-puistoon mennään.

Alkaa olla jo kilometrin viilausta. On kuitenkin tullut selväksi, missä Saariselän syrjäisimmät kolkat ovat. Tosin Anterin mönkkäri-tietä pääsee helposti vaikka sähköpyörällä hyvinkin lähelle em alueita.
Myös moottorivenekyytiä Luiroa pitkin on tarjolla lähelle Luirijärveä Karapuljuun asti. Mutta talvella on lähdettävä kauempaa, sillä Marivaaran tiekin taitaa olla ummessa ja myös Aittajärven tie.

Pieniä ovat Suomen "erämaat", aina moottori pörisee jossain päin ja netissä voi surffailla laittamassa kuvia kaukaisuudesta.

Jos nyt vakavasti otetaan tämä kysymykseen vastaaminen, niin vaeltaa voi napapiirin alapuolella kuin yläpuolellakin. Vaeltaminen, noin niinku ammattimielessä, tarkoittaa sitä, että kuljetaan jalkaisin vaellusmatka, joka kestää useita vuorokausia. Vaelluksella ei yövytä useita öitä samalla paikalla (toisin kuin esim. retkeilyssä voidaan patikoida jonnekin mökille tai laittaa teltta pystyyn ja yöpyä useita öitä paikoillaan). Tosin, pitkällä vaelluksella voidaan pitää vaeltamisesta kokonainen taukopäivä. Vaeltamiseen liittyy aina myös suunnistaminen.
Vaeltaminen= 1. useita vuorokausia kestävä vaellusmatka 2. ei yövytä useita öitä samalla paikalla 3. vaeltaja suunnistaa

Vaeltaa voi siis sekä napapiirin ylä että alapuolella.

suomi elää metsästä. tiet pitää olla että saa puut ja marjat mettästä. ja joku miljoona kiloa lihaa ja kalaa. niin se on . ei kasva pottu ja vilja, jos ei peltoja kynnä. mukavahan se olis koskemattomia kairoja kulkea, pitäis vaan palata aikaan kun oli nälänhätä ja suuri lapsikuolleisuus.

Olisi kiva joo tietää, että vaatiiko vaelluksen aloittaminen ja lopettaminen sen vähintään 12 tunnin tasapersein lämpöisessä ja pehmoisella istumisen? Jos vaatii, niin... no, voihan sen tehdä Perhossa ja Reisjärvelläkin.

Peuranpolusta saa aika haastavan, kun kun siirtyy 10 metriä merkitystä reitistä sivuun ja etenee siellä. Ei taitaisi viikko riittää. Muutenhan se menee 3 - 4:llä yöpymisellä jos ei erehdy maisemia katselemaan.

Kyllähän se niin on, että metsää pitää hyödyntää. Itse kukin voimme toki ostaa metsää ja suojella ostamamme metsäpalstan.
Kansallispuistoissa metsää ei kaadeta ja hyvä niin. Tämän päivän ongelma onkin sitten mönkijät. En tiedä oikein edes omaa suhtautumista asiaan. Eli pitääkö mönkijöiden käyttö sallia kansallispuistoissa huoltotarkoituksiin. Ja sitten kun jääjälkiä, niin katoaako erävaelluksen mahdollisuus? Suoraan sanottuna en tiedä oikeata vastausta.

Kukin vaeltakoon tavallaan,
ajatelkoon aivoillaan tai navallaan.
Rinkka selässä tai ihan paljaaltaan.,
kunhan siitä itselleen mielihyvää saa.
Ei sitä tarvitse maailmalle mainostaa,
mutt' kertoakin saa jos haluttaa.
Jokamiesoikeudet kun muistaa ,
ei kulkuaan juurikaan tarvitse rajoittaa.
Jos näistä asioista paljon jaaritellaan,
itse vaellusnautinnosta kauas karataan.

Tässä on vaellusta Saariselkä UKK puisto Urho Kekkosen Kansallispuisto.
https://youtu.be/k9eX5ZsY3Fw Vaellus on vain sana ihmisen päässä. Kannattaa keskittyä erämaassa nautiskeluun eikä johonkin sanaan.