Monelta taholta olen saanut kuulla, että tässä ikäluokassa yksinolo on joillekuille kauhistus. Jos eletään parisuhteessa, niin toinen ei esim. voi mennä yksin tutussa seurassa teatteriin. Eronneiden uusi suhde on kaatunut siihen, että toinen ei halua muuttaa saman katon alle. Taitaa tässä iässä olla vaikeaa, itse asuin melko nuorena yksin ja parisuhteissani on ollut joustavuutta. Joillekuille olen sanonut, että pitää pikkuhiljaa Totuttautua, yleensä jompikumpi lähtee ensin.
Yksinolo kauhistus
kaksinkovain
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen sanonut yksinäisyyttään valittaville, että katsoisivat ympärilleen. Joillakuilla ei tähän ikään mennessä ole ollut lainkaan kumppania. Jos on pari päivää yksin, niin pitääkö valittaa?
Varsin harvassa kyllä on kyllä niitä, joilla ei ole ollut kumppania lainkaan. Onkohan vain täälläkään ketään?
Mistä sen sivullinen tietää, kuinka monta yhden yön kumppania niillä itse kullakin on ollut?
Ei siitä vähällä tulla kertomaan.
Ei yhden yön panoa sanota kumppaniksi, se on vain panopuu.
Perhe oli sitä mieltä, että mummulle pitää saada avuksi suvun opiskelijapoika, joka on ,uuttanut kaupunkiin eikä ole asuntoa.
No tuli kasseineen ja pusseineen. Rämäytti mnelattialle ja heittaytyi tv;n ääreen. Sanoin, että tö¨änne voit panna vaatteesi, kirjahylly on tuossa. pöytä, vuode, ole hyvä.
Kiitos.
Kaksi päivää katselin tavaroita lattialla, petaamatonta sänkyä ja kenkiä eteisen lattialla.
Sitten ryhdyin toimeen, koska ei minusta ole käskijäksi.
Nyt on tavarat paikoillaan, poika sohvalla, teen ruokaa kahdelle, tiskaan ja siivoan. Kysyn, mitä varten minä tarvitsen nuoren ihmisen huusholliini. Minä olen ihan tarpeeksi vanha, ei minulta pidä odottaa, että rupean piikomaan itseäni 50 v. nuoremman ihmisen huushollia.
Ei se tavaroiden asetteleminen päivässä sujunut. Täytyi tehdä tilaa, tavaraa oli enemmän kuin olin olettanut. Piti raivata vaatehuoneen hyllyjä pojan tavaroille ja vaatteiile, piti löytää sijoituspaikat tavaroille, joiden käyttötarkoitusta en edes tiedä. Liittyvät tietokoneeseen, peleihin ja ties mihin.
Minä en tätä katso pitkään. Huomautan vain, jos joku nuori lukee vuodatukseni, että ikäihmiset eivät haluamalla halua tehdä nuoren elämästä luksusta, hoidettua taloutta, hyvää ruokaa määräaikaan. Se on paljon väsyttävämpää vanhana kuin aikanaan nuorena omien lapsien hoitajana.
Huokaisen helpotuksesta, kun poika lähtee tuulettumaan, en kysy minne ja koska tulee, minä en ole hänen holhoojansa.
Kirjoituksesi perusteella näyttää siltä, että sinulta puuttuu oma tahto. Sukulaisesi ovat varmaan huolissaan siitä, että joudut ties kenen höynäytettäväksi, koska et osaa pitää puoliasi.
---yksin tutussa seurassa teatteriin---
No eihän se mene yksin, jos on tutussa seurassa.
Teatteriin ja lähes kaikkialle muuallekin voi mennä ihan yksin. Eikö me olla aikuisia ihmisiä, jotka ei tarvi isiä tai äitiä enää?
Muistatteko "tytöt" kun vielä 60-luvulla nainen - siis hyvämaineinen sellainen - ei voinut mennä yksin ravintolaan, soittoruokaloita tarkoitan? Aina piti olla miesseuraa.
Muistan elävästi kun yksi minua vuoden vanhempi työkaveri kertoi meidän yhteisestä työkaverista, joka oli kuulemma siskonsa kanssa lyönyt vetoa että hän menee tanssiravintolaan yksin. Oli mennyt ja voittanut vedon. Kauheasti tuo mulle jutun kertonut ihminen hirvitteli sitä, miltä kyseinen nainen (nuori tyttö silloin niinkuin mekin) oli muiden ravintolavieraiden silmissä näyttänyt saliin yksin kävellessään.
Minä vaan ihmettelin koko juttua, kun taisin olla liian nuori ravintolaan vielä silloin enkä ollut tuollaisesta käyttäytymissäännöstä edes kuullut. No, aika pian säännöt (kirjoittamattomat?) muuttui kun me suuret ikäluokat alettiin rynniä sisään, olipa kaksilahkeisia porukassa tai ei.
Huh. Kaikenlaisia 'siveyssääntöjä' niitä on ollutkin - eikä edes hirmu kauan sitten! Ollaan hyvillämme, että nykyisin maine ei mene vaikka mentäisiin millaiseen paikkaan yksin. Vai onko sellaisia vielä minne nainen EI VOI yksin mennä?
Yksin voi mennä vaikka tansseihin mainettaan menettämättä. Mooonta sellaista on osunut vastaan.
Ite oon vasta 50,mutta isä kertoi, että aikoinaan piti leipää tms. ostaa, jotta sai kaljaa.
Pitääkö paikkaansa?
Tansseista voi hakea seuraa lyhyeksi tai pitemmaksikin aikaa. Ei siinäkään maine mene, ei myöskään siltä, joka seuraksi tulee.
Kauhistus se on etenkin silloin, kun siihen ei ole tottunut. Näin käy etenkin silloin kun on mennyt naimisiin parikymppisenä pannut sittemmin ehkä miehen kierrätykseen, hankkinut uuden ja niin edelleen; (viimeinenkin) mies on nyt vanhoilla päivillä hävinnyt yhteisistä kuvioista.
Siinä ollaankin yksin, sillä tässä iässä kierrätykseen tulee varsin vähän miehiä ja niillä on kyllä muitakin ottajia.
Jos yksinolo vaivaa, niin voi hankkia seuraksi sisäsiistin kissan. Sepä ei kittaa olutta, ei napise ruuasta, ei haise pahalle, osoittaa iloaan tullessasi kotiin, ei arvostele ulkonäköäsi ja vanhenemistasi, ei kiinnitä huomiota ylipainoosi, ei ilkeile lähisukulaisistasi ja mahdollisista ystävistäsi, ei riitele, ei kuorsaa eikä vedä vuoteessa sinulta päälleen peittoa..
Hyvä kirjoitus sinulta ei ongelmia.tässä ratkai..... Aikansa sitä jaksaa kaikenlaista, mutta parempi on olla yksin, kissan sijaan koira kaveriksi, tulee lenkkikaverikin samaan kauppaan... ja kunto pysyy hyvänä, kun jokapäiväiset lenkit tekee.
Eläimet on ihan mukavia, mutta matkan päästä. Niitä tarvitsee hoitaa ja niistä on vaivaa.
Sitä paitsi koirat roikkuvat ihmisessä. Lapsi kasvaa, koira ei.
Haiskahtaa helpolta elämältä.
Kissasta ei ole kuitenkaan paljoa hyötyä, kun kattovalaisimen lamppu on vaihdettava, saranoita öljyttävä, pesualtaan hajulukkoa puhdistettava tai piironkia siirrettävä toiseen nurkkaan tms.
Kyllä siinä miestä tarvitaan.
Tunnetusti lehteä ei tarvitse tilata, jos jokin artikkeli jossakin numerossa kiinnostuu. Riittää helposti saatava irtonumero. Samaa periaatetta monikin soveltaa edellä kuvatuissa tapauksissa miehiin.