niin älä ota kunnianhimoista uraohjusta. Ota hän, jolle sinä ja te kaksi yhdessä olette tärkein päämäärä.
Jos haluat itsellesi hyvän puolison,
tätineuvoo
48<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Hyvä neuvo!
Työttömänä tyhjätaskuna on aikaa toisilleen ja Kelan jonoihin.
Jos ihminen sinkkuna tekee paljon töitä, ei se tarkoita ettei aikaa puolisolle olisi jos sellainen löytyisi. Tiesitkö muuten kuinka paljon enemmän sinkun pitää tehdä töitä, koska asuminen, matkustaminen ja kaikki maksaa tuplasti kun ei ole sitä puolisoa jakamassa niitä kuluja. Ei ahkeruus ole pois muusta, vaan päinvastoin, se on vain ihailtavaa. Kunnianhimoinen ihminen voi yhtä hyvin olla hyvä puolisona kuin ihminen jota työnteko ei kiinnosta. Ja se mihin ihminen käyttää aikaa saattaa muuttua elämäntilanteen mukaan.
Kannattaa myös miettiä, mikäli tarkoituksena on hankkia lapsia, minkälaisen miehen tai naisen -mallin haluaa puolison muodossa tarjota tuleville lapsille.
Huomaan, että monikaan ei ymmärrä mistä puhun. Ongelma lepää juurikin siinä, että status ja asema ja raha ja omaisuus laitetaan kaiken mittariksi. Miksi tulee elää niin leveästi, että pitää tehdä enemmän töitä tietyn elintason saavuttamiseksi? Millaisen merkin tarjoaa lapsille hän, joka on koko ajan töissä tai lähtee pitkille ulkomaankomennuksille ja työmatkoille?
Ei se, ettei ole kunnianhimoinen uraohjus tarkoita sitä että olisi laiska ja työtön pummi. Se tarkoittaa sitä, että osaa hakea elämäänsä onnen muualta kuin rahasta. Emme voi elää maailmassa missä kaikkien pitää olla jatkuvassa uraputkessa ja nousemassa ylöspäin. Tavallisia kassarouviakin tarvitaan.
Se että haluaa turvata oman tulevaisuuden, eikä luottaa muiden apuun, ei tarkoita ettei osaisi nauttia muista aineettomista onnen lähteistä. Eläkkeisiin tai puolison tuloihin ei voi luottaa.
Niin ja huomaan ettet sinäkään ymmärtänyt minua. Ihminen joka tekee paljon töitä ei välttämättä piittaa statuksesta ja asemasta, vaan kyseessä on turvaa tuova asia. Kuten sanoin, ihminen on kykenevä muuttumaan ja se mihin ihminen käyttää aikaa, saattaa muuttua elämäntilanteen mukaan.
Mä en mitään kaipaa niin paljon kuin vapaa-aikaa, voisin paljon paremmin fyysisesti ja henkisesti. Mutta turvan tarve on voimakkaampi. Jos olisi joku jonka kanssa jakaa kuluja,’ei tarvitsisi tehdä yksin niin paljon.
Mutta silloin sinullekin tärkein motiivi parisuhteeseen on oikeastaan raha?
Luultavasti olisin jo silloin parisuhteessa?
Et tunnu tajuavan, että 1 1=2. Jos kulut puolitttuu, jää vapaa-aikaa. Win-win. Jos haluaa selvitä yksin taloudellisesti, valitettavasti kaupankassan palkka ei siihen riitä.
En nimenomaan halua vain jotain ihmistä, jotta päästäisiin jakamaan kuluja. Siksi teen töitä kuten olisin itsestäni vastuussa koko elämäni ajan. Periaatteesta. Jos SOPIVA ihminen löytyy, tilanne muuttuu.
Ei ne juuri turvaa, kaikki menee siihen statukseen.
Aina kannattaa maksaa itselle ensin.
Sanon vielä tähän kommenttina, että varsinkin lapsen saaminen muuttaa usein ihmisten prioriteetteja.
Muuttaa tai ei.
No itse en edes tarvitse muutosta. Arvot on kunnossa.
Mitkä arvot? Vastauksissasi puhuu raha. Mitä sinä tarkalleen ottaen yrität rahalla turvata? Olet luonut mieleesi arvoilluusion, jolla ei ole paljoakaan tekemistä ilon ja elämän kanssa.
Elämä ei ole turvallista, ei milloinkaan eikä missään olosuhteissa. Elämä on aina riski. Jokainen askel ja hengenveto sisältää riskin. Et ole koskaan turvassa.
Elämä jo sanana kuvaa tehtäväämme täällä. Tehtävämme on elää. Jos tehtävämme olisi ensisijaisesti pyrkiä olemaan turvassa tai tekemään otsamme hiessä töitä lisätäksemme itsemääräämisoikeudentunnettamme, nykyistä aikajanallista olomuotoamme tulisi elämä-sanan sijaan kuvata esimerkiksi sanoilla "turmä" tai "työmä". Heh. :D
Nimenomaan.
Mittaamme elämän laadukkuutta liikaa menestyksen kautta, mikä on suppeasti määritelty koskemaan vain kouluarvosanoja, työuraa ja omaisuutta. Miksi sopusuhtaista ja rauhallista pienituloisen perhe-elämää viettävää ei katsota onnistujana? Miksi nollakasvu on kirosana? Statuksella ja omaisuudella on vielä tätä näkyä somen myötä liikaa painoarvoa. Ikään kuin parisuhde ei olisi täydellinen ilman täydellistä asuntoa ja matkoja täydellisissä maisemissa. Ihmiset lavastavat liikaa elämäänsä. Perhe on tärkeintä.
En halua asua läävässä, miellyttävä koti ja estetiikka on mulle (elin)tärkeitä asioita (kuin hassulta se kuulostaakin). Haluan syödä terveellisesti ja niin että voin ostaa laadukasta ruokaa miettimättä tilin saldoa. Tässä vain joitain esimerkkejä joiden takia olen valmis tekemään töitä.
Enkä tuo näitä asioita esiin muille. Nautin niistä itse.
Tottakai heitä katsotaan onnistujina. Siitähän kumpuaa päättäjiä myöten hankaloittaa heidän elämää, jota tunnetta he eivät koskaan saavuta itse suurilla palkoilaan, ja hienoilla tavaroillaan.
Tartun olennaisimpaan kauneusvirheeseen vastauksessasi, jossa kerroit estetiikan olevan sinulle tärkeää. Wikipedia sivistää meitä aiheesta näin:
"Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneutta, taidetta ja esteettistä eli kauneusarvoihin liittyvää eri esiintymismuodoissaan. Estetiikka voidaan jakaa kahteen osaan, taidefilosofiaan ja esteettisen tai kauneuden filosofiaan eli esteettisen kokemuksen ja esteettisen arvon filosofiaan."
Estetiikka ei näin ollen tarkoita kauniita asioita ja esineitä, vaan estetiikka TUTKII kauneutta, kauneusarvoja ja kauneuden kokemusta eri konteksteissa. Mikä on kaunista? Mikä on rumaa? Voiko ruma olla kaunista ja kaunis olla rumaa? Onko lääväksi nimittämäsi paikka kaunis vai ruma? Onko se minusta kaunis ja sinusta ruma? Kumpi meistä on oikeassa vai onko absoluuttista totuutta tässä kohtaa olemassakaan? Ja onko moinen kysymys aiheellinen?
Mitä mieltä sinä olet? Onko "kauneus katsojan silmässä"?
Kuhan heitin, ei kannata ottaa sanoja täällä liian ryppyotsaisesti. Tottakai kauneus on katsojan silmässä. Joillekin uusi asunto voi olla persoonaton, kolkko ja epämiellyttävä, ja eletty kotoisa ja turvallinen. En voi itselleni mitään, mutta jos olen rumassa tilassa tunnen oloni turvattomaksi ja ajattelen koko ajan näkemiäni puutteita ja haluan korjata ne mielessäni 😀 se on stressaavaa, siksi tarvitsen itselleni miellyttävän ympäristön.
Haluan tarkentaa tätä lausetta. Tarkoitan sillä että tuloja kannattaa aina säästää ja sijoittaa. Ennen muille maksua, eli laskuja. Eikä tää oo mun keksimä lause, vaan olen lukenut sen aikoinaan jostain kirjasta. Onneksi talousoppia ollaan nyt tuomassa jo peruskouluikäisille. Ihan ”järkevänkin” ihmisen talouden hallinta saattaa olla aivan järjetöntä. Ei töitä tekemällä rikastu. Yksi hyvä kirja mitä voin suositella on Rikas Isä - Köyhä Isä.
Ja mullakin vapautuu kohta varoja vapaa-aikaan kun oon saanut kaikki pakolliset hankinnat tehtyä.;) Status-hakuisuus ei kuulu mun arvomaailmaan. Pointti on se että urakeskeinen ihminen voi olla hyvä puoliso. Jokainen tietysti etsii itselleen sopivan ihmisen.
Nämä aloittajan neuvot alleviivaan.
Hyvä että joku ymmärtää. Niin monella vastaajalla tuntuu menevän ohi.
Ilmeisesti tässä pitäisi alkaa viettää enemmän vapaa-aikaa ja luopua joistain mukavuuksista minkä eteen tällä hetkellä tekee töitä, vain jotta tulisi nähdyksi hyvänä puolisona. Ei, kyllä se on niin että ihmisen pitää ottaa vastuu omasta taloudestaan ja taloudellisesta tulevaisuudesta, eikä luottaa siihen että muut auttaa.
Jälleen yksi joka ei ymmärtänyt mitä tarkoitan. Se ettei aseta työtään elämänsä tärkeimmäksi asiaksi ei tarkoita sitä, etteikö elämä voisi olla taloudellisesti turvattua. Materia ei tee täydellistä parisuhdetta tai perhe-elämää.
Mä uskon että aika harva ihminen laittaa tarkoituksellisesti työn parisuhteen edelle. Jos näin tapahtuu ongelma on luultavasti parisuhteessa, ei työssä. Mutta nykyaikana työ nyt vaan on tärkeää. Jos sulla on vakituinen työ tai toimiva yritys, saat olla aika onnekas, ja saat panostaa siihen jotta tilanne säilyy. Romanttisilla kokemuksilla ei elätetä itseä 😘
Täti hyvä, oletko lottovoittaja ja elät jossain kuplassa? Onko kumppanisi elättänyt sinut, etkä tiedä millaista elämää normaali ja työssäkäyvä ihminen viettää? Suurin osa työssäkäyvän elämästä kuluu töiden tekoon ja nukkumiseen normaalistikin, ei tarvitse olla mikään uraohjus edes. Työajat voivat mennä parisuhteessa niin ristiin, että yhteisen ajan järjestäminen vaatii molempien panostusta asiaan. Työtään ei voi aina valita ja määritellä itselleen sopivia työaikoja, jotta saisi parisuhteen velvollisuuksia hoidettua paremmin. Työttömänkään elämä ei houkuttele, koska silloin ei ole rahaa elämiseen, joten teen mieluummin töitä ja sovittelen seurusteluni
Ei ole kumppania eikä lottovoittoa. Itseni olen aina elättänyt, mutta rakkaudessa valitsen aina rakastetun. Jos haluat sitoutua, todella sitoutua ja kaipaat normaalia parisuhdearkea tai perhe-elämää, niin mieti silloin onko kumppaniehdokkaallasi samat arvot. Onko hänellekin tärkeintä te kaksi, parisuhteenne tai tuleva perhe, vai omat tavoitteet työelämässä? Mikäli työ on tärkeintä jäät todennäköisesti yksin suhteessanne. Pahimmassa tapauksessa se johtaa myös eroon mikäli työ vie toista.
Oikeasta elämästä vieraantuneille, olettajille ja yleistäjille.
Se on vain totuus, ettet sä voi töissäsi aina valita, mitä vuoroa teet, ei kaikilla ole päivätyö tai liukuva työaika, suurin osa ei ole mitään yksityisyrittäjiä, jotka voivat määrätä itse miten yritystään pyörittää ja milloin, " työ vie toista" no ei vie, vaan työaikaa on pakko noudattaa, ettei tule potkuja perseeseen, joten aivan turha tänne on laitella mitään tuon kaltaista. Työ on tosiaan tärkeää siksi, että voi yhdessä viettää laatuikaa muutenkin eikä vain telkan ääressä sipsejä syöden. Siitä olen samaa mieltä, että molempien pitää pyrkiä joustamaan ja järjestämään sitä yhteistä laatuaikaa myös omilta menoiltaan tasapuolisesti ja olla yhdessä
Aika moni takertuu lillukanvarsiin. En puhu mistää työajoista tai työttömyydestä tai mistään sellaisesta. Nuo ovat ihan pikkuseikkoja ja normiarkea. Ne ovat jotain mihin sopeudutaan parisuhteessa tai sitten ei. Enkä tarkoita myöskään laatuajan järjestämistä tai muutakaan parisuhteen normijuttuja.
Puhun siitä, että jos kumppanillesi tarjoutuu elämänsä työmahdollisuus ja hän valitseekin sen sinun sijaasi. Olet silloin perustanut parisuhteesi sille luulolle, että olette yhdessä ja teillä on tavoite olla yhdessä, mutta toiselle oma ura onkin koko ajan ollut tärkeämpi. Siihen on kurjaa havahtua. Sitä on silloin itse ollut sitoutunut, mutta toinen onkin vain sitoutunut työhönsä.
Miksi ihmisen pitäisi valita työ tai kumppani? Mikä sellainen työnantaja on, joka laittaa valitsemaan työn tai puolison väliltä? Enpä usko, että sellaista löytyy. Uskoisin, että moni työnantsaa itseasiassa arvostaa enemmän perheellistä työntekijää ihan sillä perusteellakin, että he ovat stabiilimpeja. Työnantajakaan ei kuitenkaan ole mikään ajatustenlukija eli jokaisella työntekijällä on myös velvollisuus pitää jonkinverran puoliaan.
Eihän työnantaja sitä päätöstä välttämättä tee. Ihminen voi todellakin sanoa rakastavansa, mutta silti haluaa lähteä työn perässä. Toinen on vielä saattanut ruusunpunaisin kuvitelmin lähteä suhteeseen, että naimisiin mennään kunhan tuo ja tämä juttu on tehty ensin ja lapsia hankitaan kunhan ensin on luotu uraa.
Mutta ei se menekään aina niin.
No, voihan se toinenkin lähteä sinne toisen mukaan, sekin on valinta. Toki koulutus antaa paremman mahdollisuuden liikkumiseen, jos siis toinenkin töitä haluaa tehdä.
Totta on myös se, että jonkinmoisia valintoja ihminen joutuu tekemään. Kyllä itekin useamman lapsen hankkineena ja heidän kanssaan pienenä pidempään kotona aikaa viettäneenä vein itseltäni tietynlaisen mahdollisuuden uraan. Silti en kadu lasteni kanssa viettämääni aikaa, vaikka perhe-elämä muuten menikin perseelleen. Tosiasia on se, että nyt ollaan tässä hetkessä, mennyttä ei pysty muuttamaan, mutta tähän hetkeen pystyy vaikuttamaan. Uskon, että ihmisillä on mahdollisuuksia kehittyä pitkin elämäänsä. Olishan se karmaiseva ajatus muutenkin, että koko loppuelämä olis kiinni tietyistä valinnoista (toki voi hankaloittaa asioita)tai elämän tragedioista. Edelleenkin asetan silti työn tiettyihin rajoihin, vaikka työ minulle tärkeä on. Se on silti yksi työ monien muiden töiden ja monien muidenkin ihmisten tekemien töiden joukossa.
Täällä palstalla ei ole yhtään sellaista ihmistä, jolla ei olis aikaa parisuhteelle, sillä palstailu vie aikaa. Joten, joka täällä muuta väittää niin valehtelee. Ihmisellä on aikaa asioille, joita hän haluaa tehdä. Tuommoinen mustavalkoajattelu suhde tai työt, työt tai lapset, kotiäiti tai ura ilman lapsia on haitallista ja vaarallistakin. Ihmisen elämä ei ole hyvä olla yhden kortin varassa ja yleisesti ottaen ihmiset joilla on mielekäs työ ja onnellinen parisuhde ovat kaikkein hyvinvoivimpia.
Tässäkin asiaa.
Nimenomaan mielekäs työ ja parisuhde, ei sitä työtäkään tehdä pelkän palkan vuoksi ja eikä parisuhteessakaan olla sen vuoksi, että rahat riittää yhdessä elämiseen, vaan jokin muu sitoo yhteen.
Huhu paksua tekstiä. Kyllä uraihminenkin osaa rakastaa. Toinen puoli mahdollistaa uran.. Kyllä parisuhde on yhteisten päämärien tavoittelua. Jos ihminen nauttii työstään tai urastaan ei se tarkoita automaattisesti, että se on pois muusta.. rakastaminen on laaja käsite. Kun yhteinenpäämärä katoaa sammuu yleensä suhdekkin. Vaikka mustavalkoisuus on hienoa tietyssä asiassa😉Niin ei tässä🙊
Yhteinen päämäärä on jokaisella omanlainen. Yhteinen päämäärä voi olla myös se, että kunnes kuolema meidät erottaa. Pääasia, että puolisot saavat toteuttaa yhteistä päämäärää omanlaisesti.
Rakastaen. Ulkopuolisten painostus miten pitää elää, on myrkkyä parisuhteille.
Kiitos juuri tätä tatkoitin..😊
Ajoissa ettei ollutkaan sen toisen tärkein päämäärä vaan se olikin jotakin ihan muuta.
Sanos muuta. Mutta on sentään se hyvä puoli ettei päätynyt suhteeseen tyypin kanssa joka on vaikkapa narsisti, pedofiili, homo, naisvihaaja, psykopaatti, tai jakomielitautinen joka kykenee murhaan. Kun eihän sitä koskaan tiedä.
Lienee tarkoittanutkin.
Ehkä kysymys ei ollutkaan jonkun ihmisen ominaisuuksista, vaan yksinkertaisesti parisuhteen päämääristä. Voihan olla, että parisuhteessa toinen huijaa koko ajan toista, mutta se on kai jo toinen asia.
Kannattaa tehdä oma uransa loppuun ja hypätä siitä omiin kuvioihin toteuttamaan itseään
Näkymät valoisat.