Muunmuassa taiteijana kannatan melko vapaata itseilmaisua, enkä mielelläni puutu kenenkään muun ilmaisuun mitenkään.
Olen kuitenkin nyt tullut siihen johtopäätökseen, etten olisi saanut hyväksyä pilkallisen sävyisiä kirjoituksia liittyen vammaisuuteeni. Otin ne hieman leikillisesti, mutta niin ei ehkä pitäisi tehdä koska sitten totutaan siihen että vammaisuuden perusteella voi pilkata, mutta se kuitenkin menee lain hämärälle rajalle, joten oikeastaan minun ei pitäisi suostua sellaiseen keskusteluun.
Joten jatkossa en enää hyväksy mitään 41neurologista mitä se nyt olikaan yms. Vaikka tuskin täällä enää kirjoittelen, mutta korjaan tuon virheeni. Koska ei meidän pidä totutella sellaiseen että vammaisuuden perusteella voisi vapaasti kirjoitella pilkallisesti.
Olen kuitenkin nyt tullut siihen johtopäätökseen, etten olisi saanut hyväksyä pilkallisen sävyisiä kirjoituksia liittyen vammaisuuteeni. Otin ne hieman leikillisesti, mutta niin ei ehkä pitäisi tehdä koska sitten totutaan siihen että vammaisuuden perusteella voi pilkata, mutta se kuitenkin menee lain hämärälle rajalle, joten oikeastaan minun ei pitäisi suostua sellaiseen keskusteluun.
Joten jatkossa en enää hyväksy mitään 41neurologista mitä se nyt olikaan yms. Vaikka tuskin täällä enää kirjoittelen, mutta korjaan tuon virheeni. Koska ei meidän pidä totutella sellaiseen että vammaisuuden perusteella voisi vapaasti kirjoitella pilkallisesti.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Korostan, että kun itse kirjoitan aika rempseesti psykopatiasta siihen kohdallani sisältyy aina ehdottomasti se eettinen periaate, ettei psykopatiankaan perusteella saa halventaa tai syrjiä tms.
Minulla siis ei sisälly sanaan halventavaa, loukkaavaa, pilkallista tai uhkaavaa sävyä lainkaan. Ainoastaan kuvailen sillä hyvin manipulatiivista persoonaa joka ei pidä lempeästä tunteellisuudesta lainkaan,
en ole täälläkään ketään nimittelemässä psykopaatiksi ja mua on suunnattomasti loukannut luurissa jne. että ihmiset voi edes kuvitella että voisin olla niin tyhmä ihminen, että huvikseni nimittelisin jotakin psykopaatiksi tai yhtään miksikään mikä voisi tuntua mitenkään loukkaavalle.
Pidän kaikkea emotionaalista väkivaltaa täysin sopimattomana ja olen pitänyt koko elämäni ajan.
Se oli kauhua siellä luureissa kokea kuinka tyhmäksi he on edes voineet kuvitella minua. Aivan käsittämätöntä.
Itselleni oikeutan melko vapaan ilmaisun sillä, että taustalla minulla on koko ajan tuo ehdoton syrjimättömyys ja loukkaamattomuus aina. ..eli mikään nimike ei oikeuta henkilön halventamiseen, syrjimiseen , ilman asiallista kohtelua jättämiseen, satuttamisen tai muuhun sellaiseen. Tuon pohdin ajattelun ehdottomaksi pohjaksi jo nuorena tyttönä.
Mutta siksi en vaivaudu nimikkeistä vaikka minua nyt sitten sanottaisiin 41neurologiseksi vaivaksi, mutta siihen ei sovi oikeastaan sisältyä halventavaa emootioita.
Selvennän vielä että olen hyvin hämmentynyt ollut luureissa jne. kun kaikki puhuu siellä koko ajan syyllisen etsinnästä ja koko "psykologisointi" jotenkin pyörii sen aiheen ympärillä.
Minulla ei ole koskaan ollut sellaista syyllisenetsintäprojektia. Senkin pohdin jo nuorena tyttönä.
Minä olen aina ollut kiinnostunut ikävien ilmiöiden ennaltaehkäisevästä proaktiivisesta toiminnasta lempeästi. Mutta olen joutunut koko ajan turhautumaan koko elämäni ajan kun minulle aina sanotaan, ettei sellaisia mietitä mitä ei ole tapahtunutkaan, kun vasta sitten mietitään jos on tapahtunut jo. Mutta minun näkemykseni mukaan silloin on liian myöhään. Ja tästä minulla on aina ollut jatkuvia väärinkäsityksiä ja turhautumisia ihmisten kanssa (psykopaattini hyvin tietää), He luulevat turhaksi peloksi proaktiivista ajattelua. Mutta minulle on käynyt monta kertaa niin että olisin osannut tidennäköisesti ennaltaehkäistä jonkin ikävyyden mutten voi sitä tehdä koska muut ympärilläni ei ikinä suostu kuin vasta liian myöhään. Ja tuo toistuu elämässäni jatkuvasti ja on todella turhauttavaa, kun kaikki järkenikin menee siten ihan hukkaan.
Sinulla on varmaan sitten usein jokseenkin samanlaiset olotilat kuin minulla. Ihan hullunkurisen hölmistynyt ja epätoivoinen... Kun ei suostuta ajoissa kuulemaan niin ei voi mitään.
Kiitos mahdollisuudesta jakaa tunne jonkun kanssa.
Se on todella turhauttavaa, minunkin vammani olisi voinut ennaltaehkäistä mahdollisesti minun kuuntelullani ihan. No kun se sitten oli tapahtunut jo, nämä seuranneet monta vuotta jatkuneet traumat olisi voinut ennaltaehkäistä pelkästään kuullen. jne.
Tuossa on se proaktiivisen ja reaktiivisen ajattelun ero. Mun vanhemmat on reaktiivisia ajattelijoita ja minä aina ollut proaktiivinen ajattelija ja tuosta tuli kiistaa nuoresta asti...
Koin että minut pakotettiin hoitamaan asiat pieleen vaikka tiesin etukäteen että sillä tiellä huonosti käy, mutta kun ei saanut ajatella mitään mitä ei ole jo tapahtunut,,,
No kurjuuteenhan vanhempani meidät kaikki noin johti.
Niin oliko se nyt niin viisasta ?
Ja vieläkin pitäisi näiden vanhempien mukaan mennä ?
Jokuhan sanoi radiossakin jotain että lasten tehtävä on tuottaa vanhemmilleen pettymys, että jos tehtäisiin aina samoin kuin vanhemmat niin sittenhän elettäisiin menneisyydessä. Luurissa ihan kauheesti jumitettiin menneisyyteen. Kun joku oikein vielä painotti minulle ettei ne keskustelut siellä ole progressiivisia. Mitä järkeä on tietoisesti olla olematta progeressiivinen missään yhteydessä ?
Mähän oli n ihan kauhuissani siellä luurissa...vanhaksi mummoksi asti terapiaa siksi että oon soittanut luuriin ?
Kuin jokin kauhuluuri.
Luulenpa että kohdallani on käynyt niin kuin kiusaaja-aikuiset (tai vanhemmat) ovat toivoneetkin. Eli melko kaikkinainen syrjäytyminen. Joskus olen saanut kuulla että minun pitäisi "näyttää" heille että pärjään kuitenkin, mikä saa minut lamaantumaan kauhusta kilpailuasetelmallaan.
No sinulla on joo ollut aikamoinen tulilinja joihinkin kauhuluureihin.
joo vähän samanlaista tunnelmaa täälläkin, Isä välillä sanonut: "Koita pärjätä"
Mutta kyllä meidän pitäisi nyt tehdä itsellemme mitä teemme...vihdoinkin,
Aloin tänään penkoa vanhaa vaatekaappia. olisi 7 vuoden tauon jälkeen kiva miettiä saisiko niistä vielä koottua jota ok näköisiä asuja.
Mutta oleelliseen olisi kiva kun asioita saisi etukäteenkin ajatella viisaasti, niin ehkä silloin ei niin tarviisi etsiä syyllisiäkään aina...
Mun mielestä sillä syyllistenetsintäpsykologialla on yhteys enemmänkin reaktiiviseen ajatteluun, kun taas ei niinkään proaktiiviseen ajatteluun...
Minulta kun kyseltiin miksi on tärkeää tietää minun vammautumisen syy. He piti sitä ilmeisesti jotenkin syyllisen etsintänä, mutta mulla oli kyllä siinä enemmänkin proaktiivinen päämäärä, koska siten voidaan ehkäistä lisää sairastumista tai vammojen pahenemista tehokkaiten.
Mutta he haittaa tuota tulevien vahinkojen enneltaehkäisyä sillä, että he jumittaa koko aika siinä "syyllisessä" ja sitten kuvittelevat vielä minun siinä jumittavan kun selvitän vammautumiseni syytä. ..mutta mä kyllä selvitin koko aika eri motiivilla...siksikin ne puhelut oli tuskaa. Kkoin että kaikki proaktiivinen ajattelu estettiin pelkäämällä syiden selvittämistä syyllisten etsinnäksi.
Nyt analysoiden tuossa on oleellisena erona että he ajattelee reaktiivisesti ja minä proaktiivisesti. Kun etsin syytä, he luulee siihen liittyvän vihan ja katkeruuden tunteen ja käskee unohtamaan asian. Mutta ei siinä proaktiivisessa ajattelussa siihen syyn etsintään liity sellaista tunnekokemusta, vaan se on erilainen nähdäkseni. Syyn etsintä on enemmänkin älyllisesti kiinnostavaa ja siten toivoa herättävää ja uutta luovaa...
Minun mielestäni todella tyhmää ajatella että syytä etsittäisiin emotionaalisessa tai muussa kiusaamismielessä. Minä EN ole sitä mieltä että elämä on pelkää toistensa kiusaamista enkä edusta sellaista näkökantaa. ..eikä minulla yhdisty syyn etsintään sellaisia emootioita kuin keskeskustelijat niihin assosioivat ja se oli todella ahdistavaa keskustelua. ..emotionaalisesti aiiiivan kauuuuuhean kuormittavaa.
Kuulen vieläkin tätien erilaisia äänensävyjä joihin sisältyy erilaisia emootioita korvissani. ..ja tunnen niitä tunteita niistä sävyistä...
Minä arvelen että mahdollisesti kuuntelin tarkemmin heitä kuin he minua,
Minullakin on helppo muistaa keskusteluja. Tai kirous se kai näillä keskusteluilla on.
No ehkä lopetan tänä iltana...piti vaan vielä tulla kertomaan tämä miten tämä asia liittyy tuohon proaktiiviseen ajatteluun...
Taasko sinun viestejäsi poistetaan? Noin paljon?
Olisi kyllä hienoa kuulua proaktiivisiin ennemmin kuin reaktiivisiin. Kai porukka rankkaa meidät kuitenkin reaktiivisiin nyky-ymmärryksellään.
No pääasia että tämä fiksuin juttu liittyen proaktiivisen ja reaktiivisen ajattelun eroon ja vaikutukseen asian käsittelyyn jää tänne.
Mutta toivoisin ylläpidon kertovan millaisiin sääntörikkomuksiin syyllistyn jotta voisin niitä välttää. Tämä on vähän epäreilua kun ei voi tietää yhtään mitä poistetaan. Eli mitä minä en saa tänne kirjoittaa ?
Joo tämän on ongelman ydin kenties. He kohtelee meitä reaktiivisina ymmärtämättä että olemme proktiivisia. ...ja he luulee meidän jumittavan reaktiivisuudessa myös koska he itse jumittaa siitä...
Sitä mä en saanut tänne kirjoittaa että olen kokenut puhelimen elämäni vaarallisimmaksi kapistukseksi. Se oli suuri yllätys itselleni. Köytän puhelinta enää lyhyesti ja harkitusti prepaid kortilla.
90%+kaikesta+kokemastani+emotionaalisesta+väkivallasta+kin+on+tapahtunut+nimenomaan+puhelimessa.
Näyttää vähän huonolle noin kauhee määrä sääntörikkomuksia ihan kuin olisin kirjoittanu jotain pahempaakin.. Mikä rikkeeni on ?
Tässä vielä todistetta teoriaani kuinka tämä ennaltaehkäisyhalu vastaan reaktiivisuus liittyy ongelmaani vanhempieni kanssa: psykopaatit ovat nimenomaan reaktiivisia ja muita heikompia ennaltaehkäisyssä...siksi minut on vanhempieni käsissä painostettu ennaltaehkäistävissä oleviin kärsimyksiin. Tämä on eräs syy miksi tavallani pelkään heitä.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3042879/
Olen nähdäkseni jälleen tieteellisesti oikealla suunnalla pohdinnassani.
Itseasiassa mä tiedän olevani tässä asiassa oikeasti, mutta kun ei täällä yhteiskunnassa kuulla niin on pitänyt tulla tänne "itkemään".
Ja kauheeta tuskaa kun ei ne "auttajat" ajattele näitä kaikkia asioiden ulottuvuuksia ja tieteellisesti jne. . Siksi mua ei oikeestaan kiinnosta ne.
Joku "ootko pettynyt tai katkera" lauseen jankkaaminen anteeks tuntuu niiiiiiiiin tyhmälle tässä äärettömässä universumissa. Niiiin tyhmälle että saan siitä neurologisia oireita.
Tietenkin aina jos haen apua, sillä on tarkoituksenani ehkäistä lisää ikäviä asioita tapahtumasta ja tuo on motiivini aina ollut. Ei vain ole koskaan ennen tullut minulle mieleenkään että asiaa pitäisi edes ääneen sanoa kun se on niin itsestäänselvyys minulle. En ole koko aikana oikeastaan hahmottanut mistä katkeruudesta, pettymyksestä ja vihasta ihmiset koko aika minulle hokee, enkä hahmota miten se asiaan liittyy, koen vaan hirveää tunnetta kun ihmiset joukolla suuntaa minuun aihetta noin ikävästä emootioryppäästä ja siitä tulee minulle oireita ja ongelmani koko aika sitten pahenee sen sijaan että voisi ennaltaehkäistä lisää ongelmia , niitä heitetään päälleni oikein kunnolla, jos vain kysynkään apua missään asiassani . . Siinä mielessä "apu" on useimmiten aivan kamalaa..ja siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä minulle, paitsi semmoisesta aivan konkreettisesta avusta, että saa ruokaa tai hampaita korjattua tms. minkä olen kokenut ainoaksi mielekkääksi avuksi mitä olen koskaan saanut. Siksi varmaan myös koen että poliisista olisi useimmiten minulle enemmän apua koska poliisi on enemmän konkreettinen. Siis jos minulla on oireita siksi, että joku kohdistaa minuun raivoemootiota loppumattomasti, tuota asiaa on vaikea mitenkään korjata vaikkapa lääkärin tai terapeutin minua jotenkin fiksaamalla. Kyllä siinä auttaa vain se, että tuota raivoemootiota ei käytännössä päästä minuun kohdistumaan. ..koska siitä se kauhu tulee...että mitä vielä tulee tapahtumaan kun se jatkuu ja jatkuu ja vuosikymmeniä ja raivoaja on sanonutkin että aina vain pahempaa on tulossa ja minulle on jo sattunut kauheasti kamalaa...mitä ihmiset ei usein usko edes todeksi kun kerron...
Terapautti tai lääkäri ei asiassa ennaltaehkäise yhtään mitään, päinvastoin jos manipuloivat minut niin muihin ajatuksiin, etten edes onnistu varautumaan psykopaattiini niin lisää ikävyyksiä pääsee tapahtumaan. Teoriassa nähdäkseni poliisi on ainoa joka tosiasiallisesti voi pystyä kuvion tarvittaessa katkaisemaan. Terapeutti tai lääkäri ei ole hyödyksi psykopaatillekaan asiassa, koska psykopatiaa ei voi mielekkäästi hoitaa aiheuttamatta vain lisää vahinkoa ja vaaraa. Siis esim. psykopaatin impulssikontrollia ei nähdäkseni saa missään tapauksessa ikinä heikentää millään lääkkeillä...vaan se olisi vakavasti riskejä aiheuttavaa toimintaa, ei niitä vähentävää tai ennaltaehkäisevää. Ja muutenkin kun psykopaattini ei ole silleen rikollinen psykopaatti, että käsitykseni mukaan uskoo poliisia, eikä varmaan tee mitään mistä poliisi voisi napata hänet kiinni. Niin kyllä koen että jos minulla kova hätä tulee, poliisi on oikea taho. Siis jos esim. minulle puhelimessa kirkuminen ja järkyttämisen yrittäminen emotionaalista tietä olisi laitonta, tuskin hän sitä tekisi.
Koska tää ei ole semmonen tavallinen ihmissuhdeongelma että mitä sä olet tehnyt että joku on sulle vihainen. Psykopaattini on aina sanonut itse, että en mitään. Mutta sitten nää auttajat ei usko sitä ? Kun asia on niin, että psykopaateilla on tuota tuommoista raivoa ilman että he edes vihaisi sen kohdetta, Niin se on aika hurjaa kun muut ihmisten sitten käsittelee asiaa niin että minua katsotaan niin tuomiten että mitä pahaa olen tehnyt kun minulle niin raivotaan...lyödään luuria korvaan ym- . Kohdellaan kuin olisin rikollinen vaikken ole tehnyt mitään. MInulle on tuosta tullut jo pelkoa että ne ihmisten ennakkoluulot minua kohtaan alkaisi lopulta jotenkin materialisoitua...että kun minua vuosikymmeniä kuvitellaan jotenkin syylliseksi vaikka olen tosi kiltti, että mitä jos minä sitä kautta jotenkin vahingossa syyllistyn johonkin kun koko ajan olen kuvitteellinen syyllinen kaikille. Syyllinen johonkin epämääräiseen mihin kukaan ei ole osoittanut mikä se asia on johon syyllistyn. (mitä tapahtuu lieväasteisesti palstallakin, "syyllistyn sääntörikkomuksiin", mutta jotenkin epäselvästi niin ettei ole selvää millaiseen rikkeeseen olen syyllistynyt niin että se nimettäisiin niin että voisin asiaa edes korjata) Että mitä jos alan vahingossa uskoa siihen mitä minuun projisoidaan koska oon tosi herkkä tuntemaan ja just yliempaattinen. tosta minulle tulee pelkoa, koska oon tosi tunnollinen enkä todellakaan halua syyllistyä mihinkään missään tapauksessa, kun minä vielä oon yliempaattinen niin minulle ei voisi tapahtua mitään kamalampaa kuin se että minun takiani tapahtuisi jollein toiselle jotain kamalaa tai edes mitään harmia. ..vielä kun olen kiinnostunut nimenomaan ongelmien ennaltaehkäisystä oikein erityisesti.
Sanot, ettei tämä psykopaattisi ole millään lailla rikollinen, vaikka hyökkää agressiivisilla emootiollaan sinua kohtaan jatkuvasti, kun soitat hänelle. Ei ole tullut mieleesi lopettaa sitä soittelua? Siihen ei poliisikaan puutu, mitä hän sinulle sanoo hermostuessaan jatkuviin ylenpalttisiin lempeilyihisi. Kun koet nämä hänen tunteensa näin ahdistavina, niin lopeta se soittelu. Sillä niistä pääset. Se on hyvin yksinkertaista.
No niin, asia alkaa valjeta.
Olen todellakin erittäin rankasti psykopaatin manipuloima henkilö-
Ja nyt aivovaurioista ja manipuloinnista alkaessani heräillä, tuli tuo intuitio alkaa puhella poliisista siltä varalta, että joku ei tätä tajuntani heräämistä kestäisi tai haluaisi.
nimittäin mikäli tässä vaiheessa minuun kohdostuu jotakin suoria tai epäsuoria hyökkäyksiä missään suorassa tai kierossa muodossa, se mitä todennäköisemmin liittyy tähän meneillään olevaan heräämiseeni.
Tässä vaiheessa en usko että tämänkaltaiset ilmiöt olisivat sattumaa:
Minulla on mm. ollut oleellista oikeudessa tarvittavaa todistusaineistoa, jpta psykopaattini on tarjoitunut ottamaan itselleen erityiseen turvaan, jottei se katoa, mutta on sittemmin ilmoittanut huonomuistisuuttaan mummoni kanssa (joka on jo kuollut) hävittäneensä tuon aineiston. Onneksi olin kuitenkin jättänyt itselleni vielä yhden kappaleen vastaavaa todistusaineistoa, jolla saman vielä pystyy todistamaan.
Sitten juuri ennen kuin tämä minuun kohdostunut rankempi manipulointiprojekti on alkanut vaammauduttuani, minut on diagnosoitu hyvä-älyiseksi mutta sosiaalisesti naiiviksi henkilöksi, ja huomioni on kiinnittynyt erityiskiinnostuksiini kuten henkisyyteen ja mystiikkaan. No sitten kun olin vielä saanut hermostovaurion ja lisäksi hapen ja unenpuutetta, pääniskun jne. olosuhteet kunnon manipuloinnille olivat valmiit. Olen elänyt 7 vuotta pahemmin manipuloituna ja nyt heräilen ja saatan tarvita poliisia manipuloijani varalle. Tuo manipuloituna olo alkoi tuntua yhä vaarallisemmalle ja vaarallisemmalle ja tuottaa minulle pahenevia kauhutiloja, mutta kenties pelottavuudestaan huolimatta ehkä onneksikin, koska viimekertainen kauhutila meni niin rankaksi, että tavallani heräsin tuosta manipuloidun tilasta, jonka jatkuminen olisi voinut olla yhä vaarallisempaa.
Mitä ketjun aiheeseen tulee niin joo olen ehkä erehtynyt...luin eilen tieteellistä artikkelia uudesta aiheesta. Ehkä se saattaa pahentaa henkilön moraalittomuutta jos hän ajattelee, että saa tekojaan anteeksi koska on psykopaatti. Siksi minun ei nyt ehkä tulisikaan olla niin ymmärtäväinen äitiäni kohtaan, vaikka lempeä häntä kohtaan olenkin. Samalla tässä irtisanoudun julkisesti selkeästi äitini tekemisistä. Hyväksyn kuitenkin muutama hänen asiallista tointaan.
Äitini kun siis ajoittaan auttaa henkilöitä, joille on ollut vahingoksi, Niin tuon auttamisen osalta toi minta on noiden toisten henkilöiden osalta rehellistä. He eivät ole mitään huijanneet eikä heidän asiassa äitini ole huijannut. siis useimmiten äitini kanssa yhteistyössä toimivat henkilöt eivät ole huijareita.
Mä oon aivan varma että äiti on psykopaatti ja niin psykopaatti että itsellekin tulee tunteellisesti yhä epäilevä olo että onkokaan kun kuulee sen hänen erityisen normaalin äänensä, vaikka asian jo kognitiivisesti tiedän. Tavallinen asiantuntija ei äitini ominaislaatua kykene tunnistamaan, hän on sen verran erikoinen henkilö, joka muistuttaa erityisen tavallista, Isäni oli samaa mieltä, ettei ulkopuolinen asiantuntija todellakaan kykene näkemään äitiäni kuten me ja että se on päivänselvää, En ole selvillä kuinka paljon äidin manipulointi on vaikuttanut isän luonteenpiirteisiin, Minä olen manipuloinnin uhri ja tarvitsen oikeuden päästä siitä pois ja ulos oikeaan omaan oman persoonani mukaiseen elämääni.
Olet itse kokonaan eettinen virhe, niin mitä muuta voisit tehdä.