Mä olen vaan niin helvetin uupunut elämään, etten yksinkertaisesti jaksa enää.. olen ollut jo viisi vuotta, eikä kukaan tiedä mitään, koska ulkopuolisen silmin mulla näyttäis olevan kaikki hyvin. Olen parikymppinen nainen, mulla on asunto, opiskelut, perhe, kaverit, lemmikkieläin ja harrastus. Pidän itseni kunnossa treenaamalla ja lenkkeilemällä, väsyneen naaman pidän piilossa tuhdin pakkelikerroksen alla. Lasittunutta katsetta en saa piilotettua, mutta aina voi esittää iloista ja onnellista, vaikka kuinka pahaa tekisi. Kulunut vuosi on ollut mulle kaikista raskainta aikaa, nimenomaan henkisesti ja olen monta kertaa meinannut tehdä itsemurhan. En vaan ole keksinyt kunnollista tekotapaa ja millä saisin hengen pois välittömästi. Pimeällä junaraiteilla makaaminen houkuttaa, mutta kylmä tulisi odotellessa.
Ei, en kaipaa mitään jeesushöpinöitä tai hae apua -kommentteja. Mä olen jo luovuttanut.
Ei, en kaipaa mitään jeesushöpinöitä tai hae apua -kommentteja. Mä olen jo luovuttanut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minkä olen luovuttanut ja kenelle? Minusta kirjoituksesi on todistus että sulla mielestäsi vois kuitenki olla toivoa
Kyllä se siitä
https://www.youtube.com/watch?v=pLTZziQlGRs
Mä ymmärtäisin sua jos sul ei ois perhettä eikä kavereita. Joten mikä on? Kaikilla ei ole kavereita, joutuvat pärjäämään kaikessa yksin ilman tukea. Ei asiat niin huonosti ole, sun tuntees vie mukanaa.
Minusta aloittaja olet uupunut. Kaiken suorittamisen takia alkaa fysiikka loppua ja sitä myöten henkinen jaksaminen. Kaikki harrastukset vaan pois vähäksi aikaa ja lepoa. Opinnoista sairauslomaa. Tutulta kuulostaa. Uupumukseen ei kannata mitään urheilua alkaa ottaa lääkkeeksi, vaan lepoa. Lemmikkiäkään ei jaksa hoitaa jos se on koira, kun vaatii ulkoilua.
Uupumus pitkittyessään aiheuttaa masennusta. Aivokemia muuttuu. Kannattaa hoitaa itseään koska kukaan muukaan sitä ei tee.
tulisin mielelläni mukaan raiteille
Jos saa elämän raiteilleen, ei tarvitse mennä raiteille, paitsi ehkä kylien raiteille