Vihdoinkin nimittäin talviloma,oon oottanut kuin kuuta nousevaa.Onko muilla samanlainen onni.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Odotettu talviloma? Minä luulin että talviloma on vain koulu-ikäisten lasten perheissä odotettu. 50 pitää lomaa silloin kun ehtii, se on minun käsitys, ja minulla ei taida mitään talvilomaa olla. Pitämättä jääneitä vuosilomia, 10 tai 20 päivää tai jotain. Päivä silloin tällöin lomaa, niin ne kuluvat. Ei talvella ole muuta paikkaa kuin mennä hyvin kauas jos menee.
...millainen tuo tunne oli. Nämä päiväni, viikkoni, kuukauteni ovat kuin samanlaista helminauhaa, olenhan TYÖTÖN vaan EN TOIVOTON.
Hyvää lomaa sinulle, samasta auringosta, hankien kimalluksesta nautimme kuitenkin, talvilomalaiset ja "pakkolomalaiset".
t. sinisilmä-punaposki-pellavapää
Joskus vuosia sitten vietin kesä- ja talvilomia minäkin. Johtajat suuressa viisaudessaan päättivät, että meidät yli 50 vuotiaat olikin saneerattava. Voi miten se oli kamalaa, kun tuntui, että olisi ollut vielä paljon, paljon annettavaa työelämään. Irtisanomisperusteeksi tietenkin merkittiin taloudelliset ja tuotannolliset syyt.
Mutta kaikkeen tottuu. Joskus vielä kysyn itseltäni, että olenko todellakin jo tarpeeton, kun monisatainen hakemusten määrä ei tuottanut tulosta. Eihän kukaan enää iäkästä ammatti-ihmistä tarvitse, vaan valitaan sorja nuori, ammattitaidoton ja se on ymmärrettävää. Nuorilla on elämä edessä. Mutta niinhän on vielä viisikymppiselläkin. Monta vuotta. Kun on oikein masentunut olo, pienet lapsenlapset törmäävät sisään ja taas tunnen olevani tarpeellinen.
Kyllä tähän työttömyyteen tottuu. Pääasia ettei taivas putoa, eikö vaan?
Onneksi olkoon lomalaiselle. Minullakin on hämärässä muistossa, kuinka sitä odotti ja kun loma koitti, niin ihana olotila valtasi mielen.
Nyt on tämä pakollinen loma, kuten edellisetkin olen minäkin työtön. Poika aina silloin tällöin kutsuu äitiään opikselukämpilleen hiukan tuulettumaan, kuten hän asian ilmaisee. Nautin siitäkin kun ajelen ratikalla pitkin Helsinkiä. -:) No, täytyy tunnustaa hiukan muutakin teen.
Kotimummon kertomuksessa on paljon minunkin ajatuksia, paitsi mummoa minusta ei vielä ole tehty.
Sitä vaan keksii aina tekemistä,kumma kyllä ja osaa jo olla joutenkin!
Itselläni ei Luoja lapsia suonut,mutta lähipiirissä on tarpeeksi pieniä piiperoita hellittävänä.
just nimittäin loppuu talviloma(2vk) ja maanantaina se taas alkaa - työ - ja kestääkin sit jussiin asti...sit aletaan puuhaamaan jotakin vänkää 50v päiväksi...
Mutta on ollut ihana loma, pentusta oon opettanut "talon tavoille", ja alkaa jo oppia!
Saas nähhä, kuis viikolla hurisee, parit pisut ja muuta??? kun tulee töistä...
Otin viikon vuosiloman yhden viikon "oman loman" ja sairastin koko ajan. Olin päässyt monta vuotta ilman flunssaa, mutta just nyt iski, kun olisi ollut todella tärkeää olla kunnossa. Kiva! Minun tuuriani!
Lomaa voisin pitää tavallaan vaikka jokaisen viikon, mutta jokainen tunti jokaisen viikon jokaisesta päivästä olisi siinä tapauksessa niistä jyvärahoistani pois...
Itsehän työni olen valinnut... Nautinkin siitä, mutta lomiani tai vapaapäiviäni ei kukaan minulle korvaa. Onko muita freelancereitä? Freelancereitä, joilla kuitenkin deadlinet pukkaa päälle vähän väliä? Muitakin, joilla pinna on kireällä liian usein?
Tällä viikolla olen hoitanut itseäni.Vihdoinkin!
On ollut hierontaa,jalkahoitoa,kampaajaa ja uudistumista vanhojen asioitten tuhoomisen muodossa.
Päätin heittää "vanhat"pois-miks roikkua menneessä,
uusi vuosi,uusi elämä,on ollut sellaista puhdistautumista sielua myöten!
Mieskin tuntuu ihanalta,läheiseltä,rakkaalta.Ei itseään voi aina ymmärtää,työtä keikkaillen just sopivasti,kiireetöntä ajankulua.Miks hosua kun ei ole pakko,olisko tää sitä elämän lomaa??
Hienot talvisäät,ulkoiluun,kävelen,kävelen ja taas
kävelen!!
Ihana sana:) Mukava mielessä imeskellä. Se on kohta. Enään kuukausi. Enään kaksi viikkoa. Enään viikko.Vaan kun tämä loma koittaa, niin huomaa, apua joko on perjantai. Se on yksi fiuuf ja se on ohi. Tästä taas tuli mieleen sympatialla nämä kaikki työttömät. Työ elämässä olevat joutuvat tekemään kuusikertaisen määrän siihen verrattuna mitä "eilen" Meidänkin firma teki kaikkien aikojen tuloksen viime vuonna.Palaverissa kerrottiin. Tänä vuonna tehoja kiristetään "ratkaisevasti" Onko kaikilla tänä päivänä himo, kunnia päästä vaikka pörssiin? Me olemme kohta 1800-luvun tasolla. Tavalliset työtä tekevät. Nuoret kamppailevat titteleistä.Palkassa se ei kyllä näy.On hienoa????
Tässä 1.
siinä, että tunnut jotenkin tutulta...? ;=)
Naamani pitkäksi venyy... Kateudesta kai... Onko sitä pakko myöntää? Rehellisenä ihmisenä KYLLÄ.
Kuten sanoin, voisin pitää lomaa vaikka jatkuvasti, mutta yksi ainoa päivä tietää minulle pienempiä tuloja! Ei freelancehommissa kukaan maksa liksaa vapaa- tai lomapäivistä, sairaslomista tai "vuosilomista"...
Älä vain tule minulle väittämään, että täytyy osata valita työnsä sen mukaan, miten sitä työtään tekee! Minä teen ahkerasti ja tunnollisesti töitäni, joita joku ehkä sanoisi harrastuksiksi, mutta kaikesta huolimatta rakastan työtäni! Harrastukseni on kuitenkin nykyisin työni ja työni on harrastukseni! Lähes joka puolella maailmaa töihini voit törmätä sinäkin...! Melkoisen hauskaa, vai mitä?
Olenkohan nyt sinun allasi vai päälläsi???
Sekä että???
Yrittäminen on rankkaa. Huh.
Sanoo pomonikin.
Töittensä lomassa jotakin haikailee...
Huhhuttelee töittensä kanssa viikonloputkin.
Teetkös sinäkin riilänserhommina vai toisen palveluksessa töitäsi? Sopimuksilla sinne tänne? Kiinnostaisi minuakin. Pomollani on ainakin välillä niin rankkaa...
Talvilomalla olen jatkuvasti. Kesälläkin. Pakkasen puolella. Pukkaa kyllä häiritsemään pahasti nuo freelancer-lapsenhoito hommelit, minun vapaata eloani.
Pinna siinä kyllä kiristyy (mikä pinna?!), kun ei kehtaa kieltäytyä hoitopyynnöistä! Että sellaista f-lancausta.
Minä olen jyväjemmari. Taidan säästää hautaani ne jyväset, jotka olen hikipäässä käynyt hoitamassa itselleni. Huh! Tosin, onhan sitten evästä mukana.
Hiihdellään ja moikataan! Kuulemisiin.
Hermot menevät, kun muutenkin kiirettä olevinaan pukkaa, ja sitten viestejä ei saa näkymään mihinkään suuntaan!!!
Kirjoitat viestin, ja tunnin tai kahden tunnin päästä hyvässä lykyssä se sitten jossain päin maailmaa seilaa!
Äskenkin olisin halunnut vastata erääseen minulle tärkeään viestiin heti, jos olisin sen vain koneellani nähnyt!!!!!!
Voihan nokka ja h-tti tätä touhua joskus!!!
Voi kai minunkin pinnani kärähtää? Miltäköhän se näyttää? Osaisiko kukaan piirtää särkynyttä sydäntä tai katkennutta pinnaa?
Ymmärrän että huomion kipeä olet, mutta
joka paikkaanko sinun ängetä täytyy?
Oletkos nyt saanut lopultakin sitä
kaipaamaasi huomiota?
Kukaa ei kylläkää vastannu huutoihisi.
Ikävää?
hienoo. Pörssiin listautumalla hankkii nopeasti, (jos hankkii) saman tuloksen muuten tekemiseen meillä ei olisi yhtään työtöntä!
Älähän suutu ja riehu,mulla sattuu olemaan elämäntilanne tällähetkellä vain tällainen,töitä olen tehnyt elämässäni kahdenkin edestä.
Nyt on aikaa enempi itselle,ja työni ovat vapaa ehtoisia.
Ei kannata olla kateellinen.
Yöllähän, kuten olen kertonutkin, sain tapella tosissani tämän koneeni kanssa!
YKSI AINOA ASIA viestistäni oli yöllä jäänyt pois - siis omasta hermoilustani johtuen... Eli sinne olisi kuulunut kateus-sanan yhteyteen :) tai ;) tai :))) ...
En kateellinen ole; päinvastoin ihmisiä, jotka kahdenkin edestä töitä ovat tehneet, ja tekevät edelleenkin, arvostan todella suuresti! Lähisukulaisissani ja lähipiirissäni heitä myös on, ja annan heille todella arvoa!
Hyvää ja hauskaa jatkoa sinullekin jatkossakin!:)
Sama onni kohtasi, on se vain niin mukavaa.
Ei viikkoon työtä, työpaikalla.
Kotona kylläkin, mutta se on eri asia.
Aina on remonttia, ja jos ei ole, suunnittelua kyllä.
Jihuu joka tapauksessa!!!!!
pidetty ja siitä viikko Kanarialla ja pari päivää Tallinnassa, sekä uuden kotini remonttia 'valvomassa.'
Tuntui kuin olisin ollut lomani jälkeen väsyneempi kuin normaalisti työssä käydessäni.
Johtui varmaan jonkinlaisesta ahneudesta...piti ehtiä paljon ja moneen paikkaan.
minullakin poika läksi isänsä luokse viikoksi.
Saan viikon itselleni. :))
vielä yksi työvuoro ja sitten maanantaina se alkaa kahden viikon loma, ilman mitään ennakolta suunniteltua isompaa ohjelmaa, vähän hemmottelua, harrastuksia, ystävien tapaamista ja paljon leppoisaa oleskelua.
VOI VOI..mulla just loppuu kaksiviikonen loma. Arvaa, harmittaako? Mutta olenpas saanut jotain aikaankin tään menneen loman aikana...
odottaa vielä kaksi viikkoa lomaa.
Ensiksi lähden rakkaani luokse muutamaksi päiväksi ja loppuloman olen vanhempieni kanssa.
Vien äidin sairaalasta isän luokse vierailulle ja yritän keksiä virikkeitä joilla saisin äidin muistin palautumaan.
Ei taida virikkeet auttaa,jos muisti iän takia alkaa pätkiä?
se tuntuukin niin hemmetin pahalta kun muisti katosi muutamassa viikossa, pari ärhäkkää tulehdusta ja antibioottikuuria ja sen jälkeen on elämä ollut vaan tätä hetkeä, kaikki läheiset tuntee ja muistaa nimeltä, mutta muuten kesken lauseen hän unohtaa mitä piti sanoa.
Ei meinaa mennä mitenkään jakeluun että tämmöinen on mahdollista, mulle nimittäin.
oletko kokeillut laulaa äidillesi jotain vanhaa iskelmää/virttä, monet dementoituneet saa "heräämään" hetkeksi mukaan.
Pitäisiköhän tässä tehdä lapsille oman tulevan dementian varalle "10 top" lista :))
tehneet kaikkemme, äiti lukee kirjoja ja muistipelikortit löytyy, mutta hän ei pysty omia ajatuksiaan puhumaan, tuottamaan mitään.
Höpöttelen hänelle lapsistani ja pojanpojastani, hän on mukana kanssani, mutta kun hän alkaa kysymään tai puhumaan jotain ajatus katkeaa ja loppu on jotain unessa nähtyä asiaa.
sai joulun alla aivoinfarktin, jonka seurauksena häneltä meni puhe- ja kirjoitustaito.
Hän oli viisi viikkoa sairaalahoidossa ja tuona aikana hän sai puheterapiaa päivittäin, en tiedä sen ansiostako, mutta jo sinä aikana hänen puheestaan alkoi saada jotain selvää.
Nyt kohtauksesta on kulunut pian kolme kuukautta ja hänen kaikki itsenäisen elämän taidot ovat palanneet- ajaa autoakin, sekä hoitaa kaikki asiansa itse.
Kyllä se tuntui silloin ikävältä, vaikka hänen henkinen toimintakykynsä, ei kokoaikana hävinnytkään.
Me alamme vaan olla sen ikäisiä, että nämä elämän realiteetit alkaa kohdata meitä. Voimia toivon teille ja luulen että äiti kyllä tunnistaakin jollain tasolla, mutta ei vaan pysty sitä teille osoittamaan.
että kyllä hän rakkauden aistii.
Kerran kun hänellä oli sokeri laskenut liian alas ja vähän väkisin syötin hänelle makeaa kiisseliä, oli naama sitten sen näköinenkin, putsasin sen märällä paperilla, äiti parahti että märkä, kun vastasin siihen iloisesti että kostin ne sun märällä esiliinan nurkalla tehdyt naaman pikapesut, sain äidiltä vastaukseksi onnellisen hymyn.
oi kun... - ihan itkettävää *sniff*..heillä on varmaan viellä pieni kipinä siellä jossain aivojen lokeroissa jonne on vaan vaikea päästä muulla kuin välittämisellä ja rakkaudella.
Olen huomannut kuinka kehitysvammaisten pään "sisälle" pääsee pikkuhiljaa juuri välittämisellä ja halaamisilla, sama pätee varmasti dementoituneisiin vanhuksiinkin.
On vain kurjaa kun hoitohenkilökunnalla ei ole heille antaa enemmän aikaa, kaikki arvotetaan nykyisin rahassa.
Tänään se alkaa. Hyvää lomaa sinulle ja kaikille muillekin onnekkaille!