Gnostilaisuus ?

Kun vertaa gnostilaisuutta vaikka nyt helluntaiherätykseen tai adventisteihin kyllä kovin ahdasmielisiä ja siisäänläpiäviä ovat nuokin lahkot. Vaikka gnostilaisuus on vanhempi kun Jahveuskonto se oli liian humaani ja viisas Jahven seuraaille. Aivan samoin kun myöhemmin Islamia tätä kristinuskoa muokattiin tarkoitukseen sopivaksi. Tuskin roomalaiskatolisen kirkon raakuudet ja vallanhimo keski-ajalla olisi onnistunut gnostilaisuudesta. Yksinkertaisesti valtaan nousevat Jahven seurajat määräsivät gnostilaisuuden hävitettåväksi ja munkit tekivät työtä käskettyä. Mainittakoon, että Raamattu ja Jeesuksen opit sisältävät paljon gnostilaisuutta, sitä löytyyy myös Koraanista. Historia ei unohda, kun sattumukset osuvat kohdalleen maan kätköistä pulpahtaa pala hävitettyä gnostilaista historiaa https://www.gnosis.fi/historia/

Moni kirkkoon kuuluva sanoo: "Uskon Jumalaan, mutta en aivan sillä tavalla kuin virallinen kirkko opettaa". Kun tällaisten oman tiensä kulkijoiden kanssa keskustelee, moni heistä paljastuu enemmän tai vähemmän gnostilaiseksi. Kuka sitten nykyaikana on gnostilainen? Gnostilaisina itseään pitävät ovat valmiit hyväksymään suurimman osan seuraavista lauselmista:

Uskon korkeimpaan voimaan – kutsuttakoon sitä vaikka Jumalaksi – mutta en aivan sillä tavalla kuin kirkko opettaa.

Aineellinen maailma ja elolliset ovat katoavia, ikuisia ovat vain Jumala ja tuonpuoleinen aineeton olevainen – kutsuttakoon sitä vaikka Valon maailmaksi.

Rukous on ihmisen yhteys Jumalaan; ihminen voi saada Jumalalta ja apua ja johdatusta; jokaisella ihmisellä on Valon maailmassa opastajia – jotkut kutsuvat heitä suojelusenkeleiksi.

Lähimmäisenrakkaus on ihmisen velvollisuus; ihmisten tärkein elämänohje on Kultainen sääntö: "Vältä tekemästä muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän".

Kaikkien ihmisten tulisi saman taivaallisen isän lapsina pitää toisiaan veljinä ja sisarina, joiden arvo ei saisi riippua ihon väristä, uskonnosta, varallisuudesta, sukupuolesta, kielestä tai muista ulkonaisista seikoista.

Ihmisten tulisi elää sopusoinnussa koko luomakunnan kanssa.

Ihmisen tosiolemus on hänen sielussaan, ruumis on vain ulkokuori, johon sielu on pukeutunut.

Jokaisen ihmisen sisimmässä on kipinä jumalallisuutta – sielu, jonka koti on Valon maailmassa.

Koska ihmisen sisimmässä on Jumalan asuinsija, jokaisen tulisi pitää oma ruumiinsa ja mielensä puhtaana ja pyhänä; ihmisen tulee välttää paheellisuutta sekä ruumistaan vahingoittavia elämäntapoja.

Ihmisessä taistelevat hyvä ja paha, mutta lopulta hyvä voittaa.

Vaikka ihminen kuolee, hänen sielunsa on kuolematon; kuolema ei ole loppu, vaan uuden alku; sielu voi syntyä uudelleen toisen ihmisen muodossa.

"Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää"; ihmisen teot vaikuttavat siihen, mitä sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen.

Ihmiselämä on sielun koulu; sielu saa syntyä ihmiseksi kerta toisensa jälkeen, kunnes on kylliksi edistynyt hyvyydessä ja saavuttanut gnosiksen; täydellistyneen sielun ei enää ole pakko syntyä uudelleen, vaan hän saa halutessaan jäädä ikuisesti Valon maailmaan.

Raamattua ja muita pyhiä kirjoituksia voi tulkita sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti; vertauskuvallinen tulkinta auttaa ymmärtämään olevaisen suuret totuudet syvällisemmin; pelkkä pyhien tekstien hokeminen, pyhiin sakramentteihin osallistuminen ja ulkonainen uudistuminen eivät riitä, vaan ihmisen pitää uudistua myös sisäisesti.

Olen kiinnostunut eri uskonnoista, mutta vältän kiistelyä opillisista kysymyksistä; ajattelen, että "kukin tulkoon autuaaksi omalla uskollaan".