Olet ollut viime aikoina entistäkin kauempana, vaikka fyysisesti niin lähellä. Voitaisipa jutella kunnolla, puhdistaa vähän ilmaa. Eihän meidän välillä mitään ikävää ole tapahtunut, mutta tuntuu silti, että haluaisin pyytää anteeksi. Koska sun on vaikea olla lähelläni. Tiedän sen johtuvan siitä, että olen rakastunut suhun. En kai pystynyt peittämään sitä. Olet huomannut sen mies.
Toivottavasti voidaan vielä joskus unohtaa tämä, ja olla normaalisti kuten ympäristö vaatii. En ole halunnut koskaan sulle mitään pahaa, toivottavasti olet sen verran kartalla musta että tiedät sen. Virkistävää viikonloppua, olen kyllä huomannut että sulla on tällä hetkellä paineita. Tahtoisin helpottaa oloasi, mutta se ei ole mun paikkani.
Tämä oli vain sanoiksi puettuna se, mitä haluaisin tänään sanoa hänelle. Ei, hän ei lue tätä koskaan. Siksi sen kirjoitinkin juuri tänne, katoamaan.
Toivottavasti voidaan vielä joskus unohtaa tämä, ja olla normaalisti kuten ympäristö vaatii. En ole halunnut koskaan sulle mitään pahaa, toivottavasti olet sen verran kartalla musta että tiedät sen. Virkistävää viikonloppua, olen kyllä huomannut että sulla on tällä hetkellä paineita. Tahtoisin helpottaa oloasi, mutta se ei ole mun paikkani.
Tämä oli vain sanoiksi puettuna se, mitä haluaisin tänään sanoa hänelle. Ei, hän ei lue tätä koskaan. Siksi sen kirjoitinkin juuri tänne, katoamaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oletko varma siitä että toinen kokee tilanteen hankalana? Mulla vähän sama tilanne miehenä. Olosuhteet tunteiden tunnustamiselle ovat jokseenkin mahdottomat, mutta kyllä hän on varmasti huomannut sen että tykkään. Ja ehkä siksi hänen on vaikeampi olla lähellåni, vaikka usein onkin. Jos saisin enemmän vastakaikua, niin kaikki voisi olla mahdollista...
No, siltä se vaikuttaa. Toinen vaihtoehto olisi sitten se, ettei ajattele yhtään mitään. Miksi muuten olosuhteet ovat sinulla niin mahdottomat? Anteeksi uteluni. Vastakaikuahan sitä aina toivoisi tunteidensa kohteelta. Minäkin, vaikka en sitä odota. Ainakaan enää.
Työympäristö ja se, että toinen meistä on perheellinen. Jääköön paljastamatta kumpi. Tunne on voimakas ja se raastaa. Ei näytä aika auttavan, koska jatkunut jo useamman vuoden. Älytöntä avautua tänne, mutta muutakaan ei tässä tilanteessa voi.
Kannattaa vaihtaa työpaikkaa, niin poistuu silmistä ja vähitellen mielestä, jos et muuten saa pakkomiellettäsi kuriin. Itselle ei tulisi mieleenkään alkaa mitään työkaveria vonkaamaan ja vielä perheellisenä tai perheellistä. Mitä ihmettä saat sellaisesta muuta kuin turhautumisen tunnetta? Onko mielesi jotenkin kieroutunut?
Niin sinä et ole ihastunut kehenkään, haluat vain seksiä:(
Jos poistat hänet mielestäsi niin tuleeko tilalle sieltä joku muu?
Järjellä mietin, mutta tunne on tullut tahtomattani. En ole tätä tieten tahtoen hakenut, enkä hakemassa muita tilalle. Enkä ole pakkomielteinen, enkä kieroutunut, enkä edes vongannut, vaikka toki yhteyttä hakenut ja pitänyt. :) Ihmiset ihastuu ja ihmisillä on tunteita, ei sitä voi estää. Enkä ole vaihtamassa työpaikkaani tämän takia.
Hyvä, että et vaihda työpaikkaa tämän takia. En halua menettää sinua vaikka tilanteemme onkin vaikea. En itsekään näitä tunteita valinnut, niin vain kävi ja kaipaan sinua aina, kun ei nähdä. Olen miettinyt, että ehkä puhuminen tästä auttaisi, mutta ei se helppoa ole. Saattaisi kuitenkin auttaa meitä eteenpäin suuntaan tai toiseen, jos pystyisimme tutustumaan toisiamme paremmin. En muuten kirjoittanut tuota aloitusta, vaikka se olisi hyvin voinut olla myös minun kirjoittamani. Salaa toivon, että saisimme joskus kokea edes pienen hetken tästä tunteesta yhdessä.
Toivoisin että hän ajattelisi noin. Tillaisuus puhua järjestyy, jos molemmat sitä haluavat. Omassa tapauksessani ei valitettavasti taida olla niin.
Miksi olet sitä mieltä, että kaivattusi ei haluaisi puhua tuosta? Oletko ehdottanut jotain sen suuntaista?
Ymmärrän hyvin. Itselläni vuosia olisi ehkä hieman liioiteltu ilmaus tämän kestosta, mutta kuitenkin. En myöskään haluaisi vaihtaa työpaikkaa, koska tämä paikka on ok ja tarjoaa mahdollisuuksia vähän edetäkin. Toivon, ettei hänkään lähde. En halua menettää tätä vähääkin.
Aina kun olen johdatellut keskustelua tuohon suuntaan, joko jutellessa tai muutoin viestiessä, niin hän on väistänyt. Tilaisuuksia tunnusteluun on siis tarjottu, mutta toinen ei tule vastaan.
No ehkä vähän liioiteltu. Reilu kaksi vuotta tarkalleen.
Olet sentään yrittänyt, hyvä niin. Ei kai ehdotuksiasi ole voinut käsittää jotenkin väärin? Tilanteesi on kovin lähellä omaani, mutta eihän täällä tietenkään koskaan osuta yhteen, näin se vaan on.
Ei täällä kohdata, koska asiat kai järjestyisivät oikeassa elämässä, jos molemmat niin tahtoisivat. Viimeksi eilen juteltiin hetki kahdestaan lounaalla, mutta siitäkin tilanteesta hän hieman "karkasi".
Sitten voin varmuudella sanoa, ettet ole hän.
En kyllä haluaisi että kukaan joutuisi tuntemaan noin vuokseni, mutta toisaalta tuskinpa tämä minulle olisikaan. Itse keskityn vain työhöni tällä hetkellä ja stressaavaakin se on, toisaalta se on ainoa asia joka minua tällä hetkellä ajaa eteenpäin.
Kumpikin varastettu perheellinen?
Olet lääkäri ja kova kiire.
Rakastan sinua nainen. Haluan sinut omakseni. Mikset voi uskoa sitä?
Kukaan ei voi olla NOIN tyhmä, ei millään, aika moni täällä halpuuttaa rakkautta samallalailla kuin ässäkauppa ruokaa.
Pelleä joka kaiket yöt toitottaa olematonta rakkauttaan palstan jokaiselle naiselle.
Peukkuja että se uskois sua.
Viikonloppua.
👉👈☝️👆👪👨👩👧👨👩👧👦👨👩👦👦👨👩👧👧👨👦👭👭👭👩👧👦👩👧👧👩👧👦👩👧👦👍👍👍👍🙏🙏🙏