Aloin itsekseni miettimään erään ketjun takia sitä miten masennus muuttaa ihmistä.
Itselläni oli vakava masennus johon peilaten teen nyt vertailuani tähän. Masennuksiahan on eri asteisia ja eri ihmisillä se masennus oireilee hiukan eri tavoin joten tämä nyt olin minä, mutta ei päde tietenkään jokaiseen masentuneeseen.
Masentunut:
-Puhti oli poissa. Monet tavalliset asiat tuntuivat aivan järjettömän ylitsepääsemättömän väsyttäviltä tehdä. mm. aamulla ylös nouseminen, syöminen, peseytyminen, pukeutuminen,kaupassa käynti, ruuanlaitto.
- Mielialaa vallitsi hyvin pessimistinen asenne elämään, tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin. Tämän takia aina ei edes halunnut yrittää.
-Mikään ei saanut ns. syttymään. Sellainen innostus ja kipinä asioihin mitä teki uupui.
-Asenteessa keskeisenä oli "ihan sama" asenne. Millään ei ollut väliä. Vastuuntuntokin puuttui.
Joka tarkoitti sitä ettei välittänyt siitä mihin joku koulu tai TE-toimisto velvoittaa. Sieltä kun tuli karenssia laiminlyöntien takia, sen vaan lätkäs pinoon jossa oli jo muitakin samanlaisia karenssi päätöksiä laiminlyönneistä joihin oli velvoitettu mutta joita ei ollut kyennyt suorittamaan oman vaikeuden takia saada itseään paikalle. Samaan asenteeseen kuului psykaterapian laiminlyönti. Aikoja jäi välistä enkä edes välittänyt perua niitä. Laskuaj tuli peruuttamattomista ajanvarauksista ja löin niitä vaan nippuun ja makselin pois mutta mitään tunteita ei niistä herännyt. Asenne oli "ihan sama"
-Olo oli jatkuvasti vaikea, ahdistunut, levoton, rauhaton, itkuinen, tyhjä, kolkko ja tuskainen. Tuntui ettei missään ollut mieltä ja kipinä elämisestä oli poissa.
-Halusin nukkua kaikki merkityksettömät tuskaiset päivät vain pois, toivoen että niin saan tämän elämäni nopeasti kulumaan loppuun.
Terve:
-Jaksaa arjessa puuhastella, Asiat kuten siivoilu, ruuanlaitto, tiskaus, herääminen peseytyminen, pukeutuminen, pyykkäys jne tapahtuu kuin itsestään siinä arjen muiden asioiden lomassa, eikä niitä koe raskaina.
-vastuuntunto asioihin on palautunut. Asioista ja niiden hyvästä hoidosta välittää. Niillä on merkitystä! Eikä voi ymmärtää miten on joskus voinutkin niitä laiminlyödä ajatellen että ihan sama. Itseään ja käytöstään jopa häpeää, kun miettii miten asioissa toimi masentuneena.
-Tulevaan suhtautuu odottavasti ja jännityksellä. Minä tosin en maalaa tulevasta mitään haavekuvia ja suuria odotuksia. Katson päivän kerrallaan, odottavalla positiivisella jännityksellä
-Asiat jotka jännittää niihin on voimaa ja ne tekee, suorituspaineista huolimatta. Jännityksen ja stressin sietoon on erilailla voimia. Tunteen pystyy ylittään ja suorittamaan silti se mitä edessä on.
-Asiat joita tekee ne kiinnostaa. Niistä innostuu ja sen näkee silmissäni näkyvästä loisteesta. Silmiini syttyy innostuksen valo. Kipinä
-Olo on tyyni. Ei välttämättä aina riemuisa, mutta pääsääntöisesti tyyni ja rauhallinen. sielussa on sopu ja rauha. Siellä ei riehu masennuksen aiheuttama henkisen tuskan myrsky. Olo on perus hyvä.
-Nukkumisesta nauttii ja illalla on iloinen että saa painaa väsyneet silmät kiinni, mutta aamulla aamun herätyksen jälkeisen uneliaan vitutuksen jälkeen aloittaa uuden päivän odottavalla asenteella. Uudella päivällä on väliä. Merkitystä.
Itselläni oli vakava masennus johon peilaten teen nyt vertailuani tähän. Masennuksiahan on eri asteisia ja eri ihmisillä se masennus oireilee hiukan eri tavoin joten tämä nyt olin minä, mutta ei päde tietenkään jokaiseen masentuneeseen.
Masentunut:
-Puhti oli poissa. Monet tavalliset asiat tuntuivat aivan järjettömän ylitsepääsemättömän väsyttäviltä tehdä. mm. aamulla ylös nouseminen, syöminen, peseytyminen, pukeutuminen,kaupassa käynti, ruuanlaitto.
- Mielialaa vallitsi hyvin pessimistinen asenne elämään, tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin. Tämän takia aina ei edes halunnut yrittää.
-Mikään ei saanut ns. syttymään. Sellainen innostus ja kipinä asioihin mitä teki uupui.
-Asenteessa keskeisenä oli "ihan sama" asenne. Millään ei ollut väliä. Vastuuntuntokin puuttui.
Joka tarkoitti sitä ettei välittänyt siitä mihin joku koulu tai TE-toimisto velvoittaa. Sieltä kun tuli karenssia laiminlyöntien takia, sen vaan lätkäs pinoon jossa oli jo muitakin samanlaisia karenssi päätöksiä laiminlyönneistä joihin oli velvoitettu mutta joita ei ollut kyennyt suorittamaan oman vaikeuden takia saada itseään paikalle. Samaan asenteeseen kuului psykaterapian laiminlyönti. Aikoja jäi välistä enkä edes välittänyt perua niitä. Laskuaj tuli peruuttamattomista ajanvarauksista ja löin niitä vaan nippuun ja makselin pois mutta mitään tunteita ei niistä herännyt. Asenne oli "ihan sama"
-Olo oli jatkuvasti vaikea, ahdistunut, levoton, rauhaton, itkuinen, tyhjä, kolkko ja tuskainen. Tuntui ettei missään ollut mieltä ja kipinä elämisestä oli poissa.
-Halusin nukkua kaikki merkityksettömät tuskaiset päivät vain pois, toivoen että niin saan tämän elämäni nopeasti kulumaan loppuun.
Terve:
-Jaksaa arjessa puuhastella, Asiat kuten siivoilu, ruuanlaitto, tiskaus, herääminen peseytyminen, pukeutuminen, pyykkäys jne tapahtuu kuin itsestään siinä arjen muiden asioiden lomassa, eikä niitä koe raskaina.
-vastuuntunto asioihin on palautunut. Asioista ja niiden hyvästä hoidosta välittää. Niillä on merkitystä! Eikä voi ymmärtää miten on joskus voinutkin niitä laiminlyödä ajatellen että ihan sama. Itseään ja käytöstään jopa häpeää, kun miettii miten asioissa toimi masentuneena.
-Tulevaan suhtautuu odottavasti ja jännityksellä. Minä tosin en maalaa tulevasta mitään haavekuvia ja suuria odotuksia. Katson päivän kerrallaan, odottavalla positiivisella jännityksellä
-Asiat jotka jännittää niihin on voimaa ja ne tekee, suorituspaineista huolimatta. Jännityksen ja stressin sietoon on erilailla voimia. Tunteen pystyy ylittään ja suorittamaan silti se mitä edessä on.
-Asiat joita tekee ne kiinnostaa. Niistä innostuu ja sen näkee silmissäni näkyvästä loisteesta. Silmiini syttyy innostuksen valo. Kipinä
-Olo on tyyni. Ei välttämättä aina riemuisa, mutta pääsääntöisesti tyyni ja rauhallinen. sielussa on sopu ja rauha. Siellä ei riehu masennuksen aiheuttama henkisen tuskan myrsky. Olo on perus hyvä.
-Nukkumisesta nauttii ja illalla on iloinen että saa painaa väsyneet silmät kiinni, mutta aamulla aamun herätyksen jälkeisen uneliaan vitutuksen jälkeen aloittaa uuden päivän odottavalla asenteella. Uudella päivällä on väliä. Merkitystä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienoa, että olet tervehtynyt masennuksesta. Mikä siihen mielestäsi eniten auttoi?
Oma asenne ja motivaatio paranemiseen.
Paraneminen vaati kykyä sietää epämieluisia tunteita ja toimia oman tunteen vastaisesti.
Eli vaikka ei ollut sellainen tunne että huvittaa aamulla herätä tai lähteä sinne terapiaan tms niin teki silti niin.
Kyllähän mun exä aika paljon saa kunniaa myös tuosta koska hän nyt ei masennusta ymmärtänyt eikä häneltä empatiaa tullut, hänestä masennus ei edes ollut mikään sairaus, mutta hän osasi olla hyvin ”armeija tyylinen” tiukka perseelle potkia. Eli kun pyysin et Voisko se vähän auttaa niin tuolla tavoin se sit auttoi et potki liikkeelle.
Masentuneelta saattaa puuttua tahdonlujuutta jonka takia joku käskyttäjä ja perseelle potkia tarvitaan joka sieltä sängystä ylös itkemästä vetää pois arjen hommiin