Hiihtämään aion lähteä.

Samat ajatukset on minulla, pakkanen on lauhtunut ja uutta pehmeää lunta hiljakseen satelee. On melkoisen raaka itätuuli, mutta läheltä pääsee metsän suojiin metsätielle tehdylle ladulle. Tosin nyt on vaarana, että lumikokkareita tippuu päähän ja niskaan, ainakin virkistäviä, jos ei ihan tappavia. Hiihtimeni - voiko vanhanaikaisia sivakoita suksiksi kutsuakaan - lepäävät varaston orsilla ylimääräisten lautojen seassa ja vanhat mononi näyttävät tosiaan monoilta, eihän nykynuoriso tunne sellaisia hiihtokenkien nimikkeitä edes. Piponi on kauniin vaalean roosanvärinen ja siinä on valkea turkistupsu kuin pupunhäntä, hiihtosukkani riemunkirjavat, kaipa olen latu-uskottava omassa ikäsarjassani. Laturaivoa en toivottavasti herätä, saa ohittaa kaikilla tavoin minut hiihtäjänä, minulle riittää omaan tahtiini liikkumisen riemu, kaunis luminen luonto ja ihana happipitoinen ilma. Oikeastaan voisin unohtaa sukset ja monot, ottaa vain sauvat.

Kovin minäkin kypsyttelin ulos lähtöä, kun muka väsytti ja mittarikin näytti -14 °C.
En ottanut edes sauvoja. Suksista nyt puhumattakaan. Kitkakengät laitoin.
Voi miten ihanaa oli kävellä askelet pakkaslumessa narskuen. Talitintit fiilasi ja siritteli piilossa huurteisten koivujen oksilla. Tietää roskailmaa, lumipyryä talitiaisten fiilaus.
Enpä meinannut malttaa kotiin palata.

Minun hiihtolookini on samalla linjalla Ramoonan kanssa: sukset taitavat olla 70-luvulta, sopivat monot löysin kirpparilta ja sauvat ovat vanhaa tuttua laatua: taitavat olla rottinkia, jos sellaista materiaalia onkaan..)) Pohjissa on jotakin muovikuviointia ja se tekee sen, että suksi ei lipsu eikä luista kovin hyvin mäessäkään. Siis ihan minulle räätälöidyt vempaimet.
Minäkin pääseen hiihtämään kotipihalta eikä auratulle ladulle ole pitkä matka.
Viikonloppuisin en ladulla lähde, silloin siellä on väkeä aivan liikaa ja tietysti myös eri luokan hiihtäjiä kuin itse olen. Ylihuomenna on sitten taas passelisti tilaa meille hitaille..))

Tänään se viimein onnistui eli välineet olivat samassa paikassa, sää hieno jne. Lumikerroksen alle oli eilisen suojan ja yöllisen pakkasen jälkeen muodostunut kantava hanki. Olin varovainen, mutta syvä lumi teki kepposen sauvalle ja nurin menin. En onnistunut saamaan siteitä irti. Piti ottaa monot pois jalasta. Märät sukat eivät menneet jalkaan, siis paljas jalka kenkään ja sukat taskuun. Onnistuin pääsemään suksille ja kotiin noin 0,5 km:n päähän. Varmaan jäi melkoinen kuoppa taistelupaikalleni.