On kerättävä rohkeutta. Paljon ja laajalti. Taputeltava tiiviiksi kuin lumilinnan pohja. Jos soittaisin vastaisitko? Ja miten vastaisit? Kylmästi vai lämpimästi, vuodattaisitko minusta kaiken rohkeuden heti alkuun sanoillasi, puhkoisit alas taivaalta. Enkä edes tiedä mitä sanoisin. Hei? Miten menee?
Korkea kynnys
metropolis_
71<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Olisi mukava kuulla äänesi vielä ennen nukkumaanmenoa 🤗
Lämpimästi tervetullutta olisi kuulla taas ääntäsi. Turhaan stressaat.
Näin myöhäiseen aikaan kehtaa. Tuntuisi vain siltä että häiritsisin.
usko itseesi.
En ole pitkään aikaan vielä unille menossa joten ei olisi mitään häiriötä.
Laura uskoo itseensä joku päivä...
Kiitos kannustuksesta, mutta jotenkin vaikea lähteä tämän palstan pohjalta toimimaan. :-)
on asiat siinä pisteessä, että näen sinut ihan kaikkialla. Tää on ihan käsittämätöntä! Enkä tiedä olenko seonnut lopullisesti. Miten yhden ihmisen kasvot voi olla joka puolella muistuttamassa, ihan sama mihin päänsä kääntää. Kuin pakkomielle. Tää on jopa pelottavaa siinä mielessä että, miten sitä edes voi myöntää kenellekkään?
vaan sen toisen ääni ihan konkreettisesti omasta sydämestä saa ihan käsittämättömän hyvän fiiliksen aikaiseksi.
Minun kirjoissani tuota kutsutaan rakkaudeksi. Ei mitään hätää.
Mikään pakkomielle olla! Tää menee ja sairauden leveyasteille. Miten helvetin lailla näin voi tuntea ihmistä kohtaan, jonka ansiosta ensin särkyy sydän ja kun siitä pääsee jotenkuten yli sitä alkaa näkemään helvetti joka paikassa.
Tää on ihan helvetin friikkiä. Sillon kun mulla oli toi sydän paskana ja kaikki viha ja kaikki päällä ja sitten sieltä rinnasta tulee helvetti jonkun toisen ihmisen ääni uniin kuin jossain Total Recal-leffassa se mahassa oleva ihme möykky helvetti! :)
Siis tää on ihan saatanan kipeetä meininkiä! Oli pakko vetää vintti vielä enemmän pimeeksi, että saa noi perkeleen kiputilat ja noi kärsittyä.
Sit tässä on joku vitun ihme psyykkinen puoli, mitkä lääketiede määrittelee erilaisiksi sairauksiksi. Mä en tiedä miten moneen suuntaan nää mun aivot pystyy falskaamaan kaikkea ihme harhaa.
Juu soita vaan. Lämpimästi vastaisin. Olisi ihanaa kuulla äänesi😍.
Sanoi vaikka. Hei 😊
mietin. Ja se kynnys kasvaa vain korkeutta kokoajan. Kohta tarvitsen rappuset. Eikä auta yhtään että on korkeanpaikankammo.
Toimi, kun kynnys on vielä ylitettävissä! Onnea matkaan!
Tuossa on se alku. Tuntuu, että me ihmiset olemme onttoja sisältä. Vanhojen sukupolvien myötä arvopohjat katoavat ja mitä meillä on, ellemme saa mitään ryhtiliikettä aikaiseksi. Todellinen harmi.
Vastaan vain numeroihin jotka on tallennettu puhelimeen, en aina niihinkään. Joten tuskin vastaisin sullekaan.
Kyllä on asiat huonosti ihmisillä, anonyymiä ihmistä toivotaan läpi yön soittamaan, pahasti on annettu oikean yhteyden rapautua ja sitten eletään varjoelämää nettisivulla. Huh huijaa.
Olen sen huomannut miten ihmiset täällä takertuvat oljenkorteen uskaltamatta itse toimia.
En itse nyt elättele romanttisia kuvitelmia, luulen että aika on jo ajanut niistä ohi, mutta haluan korjata välini häneen. Sattuu kun emme puhu toisillemme. Tarvitsen hänet isommin elämääni, sillä näin ei ole hyvä.
Myös siitä mitä hän haluaa, ei vain siitä mitä sinä tarvitset ja haluat. Voihan hiljaisuus hänen puoleltaan olla sitäkin että hänellä ei ole samaa tarvetta sinuun nähden kuin sinulla häneen.
Tiedän. Siksi en ole pitänyt mitään kiirettäkään.
Elämä lupsakkaasti perheellään.
Pitkää laskua seuraa vain uusi nousu.
Perheellinenn mies??
Ei viime tiedon mukaan.
Milloinkas olette olleet viimeksi tekemisissä?
Pyydä hänet facebook kaveriksi ja juttele siellä.
Hän ei somesta välitä, eikä tietääkseni Facessa ole. Ja haluan oikeastaan kuulla hänen äänensä pitkästä aikaa. Siitä voi aina lukea niin paljon mitä toinen ajattelee.
No soita ja pyydä liittymään jotta voitte keskustella, saisit ainakin puheyhteyden auki.
vuoden hiljaisuuden jälkeen soita äkkiä ja käske liittyä faceen )) ou nou. kaikkia miehiä ei käskytetä, ei ainakkaan vuoden puhumattomuuden jälkeen joka jo kyllä vaikuttaa siltä et homma on förbi.
Helppoa se on, tässähän tulee kokoajan puheaiheita. On ainakin syy sanoa suoraan että on vähän ikävä. olisi kiva jos olisit facebookissa niin näkisin mitä sinulle kuuluu.
Vaikka olisinkin Facessa niin en enää kertoisi sen kautta mitä kuuluu. Se on vain pelkkä työväline.
liian monen silmäiltävissä.
Soita ja sano että teet facebook sivuston missä on vain hupia, tee sinäkin.
Ja vain muutama kaveri sinne.
Logiikkasi on niin sumeaa, että taidan tarvita uudet lasit.
Njoo, sait hupisi. Pääsit kirjoittamaan tänne ketjun, ei sinusta muuhun ole.
Olet siis yksinäs kaipuussasi ja sillä hyvä.
Se vaatii paljon rohkeutta ottaa mahdollinen puukko rintaan. Miten moni siihen oikein pystyy? Toivon, että hän olisi vastannut edelliseen s-postiini niin en olisi tässä tilanteessa.
Toisessa ketjussasi että hän on suoraluontoinen mies ja ihmettelet nyt vuoden kestänyttä hiljaisuutta.
Siitä voi lukea aika paljon. Se on jo niin pitkä aika että voisi olettaa hänen siinä ajassa ottaneen yhteyttä mikäli sitä haluaa.
Se ei ole ollut vuoden kestävä hiljaisuus. Puhuimme viimeksi kesällä, jolloin kysyin olemmeko yhä ystäviä ja hän vastasi myöntävästi. Pitkät hiljaisuudet jo välimatkan vuoksi eivät ole olleet harvinaisia ennenkään, nyt vain tilanne tuntuu jääneen kesän jälkeen sotkuiseksi ja olen joutunut ensin paikkaamaan ja kokoamaan itseni voidakseni sen selvittää ja ymmärtääkseni mitä tunnen.
Ei voi kyllä syyttää välimatkaa, yhteys pelaa jos molemmat sitä haluaa, meillä on välimatkaa 550 km ja yhteydessä olemme kerran / kaksi viikossa. Yhteyden ottaa kumpi milloinkin.
Ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Mikä pätee yhteen ei päde kaikkiin tai kaikkeen.
Se mutkistuu, sille ei vain voi mitään. Oli se aika sitten vuosi tai viime kesä. Jos kerran olet saanut myöntävän vastauksen ystävyytteen niin eikö se riitä. Kaiken perusteella se riittää ainakin hänelle.
Sillä se mitä on tapahtunut sen jälkeen vaivaa minua enemmän.
Eli olette sen jälkeen olleet lähemmissäkin tekemisissä kuin mitä ystävät keskenään on.
Vähemmän. Pelkään hänen käyttäytyvän jälleen tylysti ilman syytä.
Jos hän nykyään jutellessanne on kylmempi ja töykeämpi, niin hänellä on toinen nainen.
Hiljaisuus kaiken ylle . . . ))
Selviää ketjusta :))
Etkö sinä siellä Kemissä vieläkään uskalla tehdä mitään? Ihme arkailija!
Tässä nyt missään Kemissa olla.
Älä valehtele. Aloituksessa viittasit Kemin lumilinnaan.
Kyllähän lumilinnoja osataan muuallakin rakennella kuin Kemissä. :-) Se oli vertauskuva, tiedätkö?
Sitä kaikkea on vaikea pukea järkeviksi sanoiksi, mutta: https://youtu.be/uN1n-uZQQQQ
Miksi toisaalta edes yrittää selittää? Jokin vain on niin kuin se on, enkä voi unohtaa.
Mutta väkisin ja pakottamalla , se on turhaa.
Olet saanut melko selviä merkkejä häneltä että anna olla.
Joten älä roiku väkisin.
Hän olisi vastannut kyllä s- postiisi niin halutessaan.
Joskus on vain osattava päästää irti,
liialla väkisin painamisella tekee vain lisää hallaa
niin itselleen kuin toisellekin .
Jokainen neuvo luovuttaa saa minut vain sisuuntumaan enemmän, sillä tiedän mitä näihin vuosiin mahtuu.
Mitä menneisiin vuosiin mahtuu, nykyajastahan nyt kai on kyse vai kuinka ja aika vahvasti vaikuttaa siltä että miehellä on uudenlaiset tuulet nyt elämässään mutta kysymällähän se selviää.
Ota selvää, eihän se sen kummempaa ole, turha asiaa täällä on veivata edestakaisin, se on täysin merkityksetöntä itse asian suhteen. Mieheltä itseltään saat kyllä vastauksen mutta kannattaa varautua molempiin vaihtoehtoihin niin isku ei ole niin luja ellei vastaus olisikaan toiveesi mukainen.
Kai jokaisen normaalin ihmisen aivokapasiteetti riittää tai ainakin pitäisi riittää tekemään tietyistä asioista tietyt johtopäätökset. Tämä koskien myös naissukupuolta. Miksi on niin vaikea lukea selviä askelmerkkejä jotka on annettu. Ei pitäisi olla mitään epäselvää, miehen muuttunut käytös, tylyys ja sähköpostiin vastaamattomuus. Haloo, mikä on ongelmana. Hänellä on toinen nainen tai ellei ole niin aloittajakaan ei ole enää top kolmosessa.
Omalla kohdalla kävi sama tapaus, annoin naisen ymmärtää hienovaraisesti että ei enempää eikä pidemmälle ----- mutta, iso mutta, ei mennyt jakeluun, ei millään. Sitten annoin sanallisen selvityksen kasvokkain, kaikkien hyvien tapojen mukaan, kauniisti puhuen. Ei mitään vaikutusta, nainen roikkui kuin takiainen, oli kuin olisimme puhuneet täysin eri kieltä. Lopulta ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähestymiskielto joka sitten tepsi.
Älkää hyvät naiset toimiko näin, vaikka kuinka tykkäisi itse niin toisen tykkyy ei aina jatku yhtä pitkälle ja se on vain pakko hyväksyä.
Aloittajakin on saanut aika selvän tilannekuvan miehen taholta mutta ellei sitä halua uskoa niin sopiva tapa millä saa yhteyden ja kysyä suoraan mutta sekin vaihtoehto on että mies mieltää antaneensa jo tarvittavat tiedot. Jossain vaiheessa on vain tilanne hyväksyttävä, tunteita kun kukaan ei voi pakottaa.
Vastaamattomuus ei ole mikään selkeä vastaus omasta mielestäni, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että joskus elämäntilanne on vain sellainen, ettei edes kykene vastaamaan.
Hiljaisuus ei ole myöskään oikea tapa lopettaa pitkää ystävyyttä. Käsittämätöntä myös miten valmiita ihmiset ovat täällä luovuttamaan ystäviensä suhteen.
Kenenkään elämäntilanne ei ole sellainen että kesällä saatuun sähköpostiviestiin ei helmikuuhun mennessä olisi ollut mahdollisuutta vastata, ei tällä miehelläkään mutta epätoivoinen henkilö toimii tavallasi ja keksii syitä. Ainoa elämäntilanne mikä selittää vastaamattomuuden on uusi ihmissuhde toisen kanssa. Silloin ei toisen naisen viesteihin vastailla.
Oikea tai väärä tapa, moni sitä kuitenkin käyttää, kuka ties kyseessä oleva mieskin.
Aika yllättävä ajatuksesi kuinka ihmiset luovuttavat täällä ystäviensä suhteen, niinhän ei ole ollut yhdessäkään kommentissa, niissähän on ollut kyse sinusta ja tästä miehestä, siitä että et vain halua nähdä todellisuutta , ei täällä kukaan omista ystävistään ole kirjoittanut. Tämäkin kertoo että et näe metsää puilta.
Että kommentoidaan sinun anteeksi vain, hieman omituisia ajatuksiasi takiaisen lailla riippua miehessä kiinni liittyy näiden kommentoijiem yksityiselämään ??
Kannattaa myös huomioida ja ennenkaikkea ymmärtää sanojen luovuttaa ja pitää kiinni ystävyydestä erot.
Pikemminkin minusta on hyvin outoa, että tuntemattomat luulevat paremmin tietävän kahden ihmisen välisen suhteen laadun ja vielä näin virheellisten tietojen pohjalta. Mutta itsepähän tähänkin typerään keskusteluun lähdin mukaan, mutta lähinnä vain sen sisältö kuvastaa hyvin palstan laatua: ystävät ovat takiaisia. En edes lähettänyt sitä sähköpostia viime kesänä, vaan jouluna. Kesä on se kun viimeksi näimme kasvokkain.
Yhdenkin merkin virhe sähkopostiosoitteessa johtaa siihen ettei viestisi ole mennyt perille. Oletko varma että olet kirjoittanut oikein?
juttujas koko ajan erilaiseks)) eikä ne ystävät hei ole kelleen takiaisia, kyllä sä ymmärrät mut tekeydyt vaan tyhmäksi, tässä tapauksessa nyt sinä olet se takiainen joka roikkuu miehessä joka ei taida sinusta olla kiinnostunut.
Turha tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia. Viime kesästä tähän päivään on jokaiselle miehelle riittävä aika vastata - mikäli haluaa. Ja kun ei halua tätä tehdä ei ole kovin montaa syytä siihen. Ei niitä syitä miehen käytökseen kannata itse keksiä. Uusi ihmissuhde on se todennäköisin ja toiseksi se ettei kehtaa sanoa ettet ole toivottua seuraa.
Miksi vikiset ja vaivaat asiaa nettipalstalla, kerran se vain kirpaisee kun ottaa ja selvittää asiat.
Ja vaikka epätodennäköistä onkin niin voihan se hyvinkin mennä.
Miksi en saisi pohdiskella tätä täällä? Aila pitkän keskustelun näytän vain saaneen aikaiseksi - keskustelupalstahan tämä on. :-)
Koska pelkäät että pakit tulee.
Muustahan tässä ei ole kyse.
Tuo on totta. Naiset eivät uskalla tehdä lähestymisiä, koska pelkäävät pakkeja. Syyksi tietenkin tässä vaiheessa nainen sopertaa, että "se nyt vaan on miehen tehtävä". Kaikki feministitkin unohtavat tasa-arvoasiat tuossa vaiheessa kun olisi velvollisuuksista kyse ja siirtyvät sujuvasti etuoikeuksistaan nauttimaan.
Niinhän se on. Elämästä katoaa iso pala jos hän ei enää halua jatkaa tätä ystävyyttä.
Ja mitä pidempään sitä vitkuttelee niin sitä kauemmin saa pidettyä yllä tätä illuusiota, että kaikki on niin kuin ennenkin.
Aivan kuten kommentoijat ketjussa sanoivatkin.
Se on vaan hyväksyttävä...Itse sain aika odotetut pakit koska tiesin että aviossa ja lähestyin mutta en tiennyt sitä ihastuessani että oli varattu.Kyllähän se syö naista kun tapaa jonkun josta olisi toivonut enemmän mutta ei kai tuo viimenen mies ole vaikka niin oikealta olisi mulle tuntunutkin🤗Päästin irti monen vuoden jälkeen ihastumisen jälkeen..Osittain oli haikeata mutta toisaalta miksi itkisin toisen naisen miehen perään?Tuo kannattaa kysyä itseltään,auttaa kummasti eteenpäin😚Anna mielummin sellaiselle mahdollisuus joka haluaa tutustua suhun vastavuoroisesti💓Elämä kantaa/sydän tekee tilaa oikealle rakkaudelle💖
Selviäähän se jo aloitustekstistäkin jos sen pysähtyy ajatuksen kanssa lukemaan. Miksi muuten keräisin rohkeutta? Kun tuntuu, että kaikki murheet kinostuvat nyt samaan pinoon, niin sitä toivoisi että edes joku tukijalka säilyisi.
Söpmö, möpsö, pöpsö, mupsu, supsu, pöhmö, puhmu ja pumsu. On paljn nimiä joilla kutsuisin vaimoani jos olisi.