Olen huolissani yhdestä henkilöstä hänellä on tällaisia oireita. Mitä tämä voi olla?
- On ottanut yli 100k lainaa, jäi työttömäksi sen jälkeen. Tuhlaa isoja summia koko ajan ja matkustaa minkä kerkiää lainarahojaan. Elää kuin viimeistä päivää, eikä etsi työtä. Ei ole huolestunut omasta taloudesta.
- Ei puhu tunteistaan eikä pysty puhumaan mistään vaikeista asioista.
- On ilmeetön ja empatiakyvytön. Ei huomaa jos joku on sairas jos sitä ri sanota hänelle.
- On sinisilmäinen ja ei ole huolestunut tulevaisuudesta.
- Täytyy aina olla seuraa. Ei osaa olla yksin.
- On usein ärtyisä
Onko normaalia? Onko tälle joku diagnoosi?
- On ottanut yli 100k lainaa, jäi työttömäksi sen jälkeen. Tuhlaa isoja summia koko ajan ja matkustaa minkä kerkiää lainarahojaan. Elää kuin viimeistä päivää, eikä etsi työtä. Ei ole huolestunut omasta taloudesta.
- Ei puhu tunteistaan eikä pysty puhumaan mistään vaikeista asioista.
- On ilmeetön ja empatiakyvytön. Ei huomaa jos joku on sairas jos sitä ri sanota hänelle.
- On sinisilmäinen ja ei ole huolestunut tulevaisuudesta.
- Täytyy aina olla seuraa. Ei osaa olla yksin.
- On usein ärtyisä
Onko normaalia? Onko tälle joku diagnoosi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihminen?
Shoppailuriippuvuus?
Masennus?
Vaikuttaa että hän kärsii jostain mitä hänelle on tapahtunut joskus. Ihmissuhteissa, yhteiskunnassa.
Hänen käytöksensä ei ole "oire" mistään, vaan kärsimyksen ja neuvottomuuden
ilmaus, yritys ratkaista epätoivoista tilannetta. Älä vaikeuta hänen asemaansa leimaamalla häntä "psyykkisesti sairaaksi" ja etsimällä "diagnoosia", ne eivät kerro mitään todellista. Ota selvää keskustelemalla hänen kanssaan Toivottavasti hän löytää jonkun joka voi auttaa kuuntelemalla ja koettamalla asettua hänen asemaansa. Sitten voi vähitellen löytyä vaihtoehtoisia näkökulmia ja ehkä myös käytännön ratkaisuja.
HEH HEH on tää jännä palsta, kun nämä lääkärit täällä osaavat tehdä diagnooseja kirjoitusten perusteella koskaan kohtaamistaan henkilöistä.
Ei se ollut diagnoosi jos katsoit tarkkaan. Jos hän saa "psykiatrisen diagnoosin" joltain lääkäriltä, se tulee todennäköisesti vain pahentamaan hänen tilannettaan ja vaikeuttamaan hänen selviytymistään yhteiskunnassa jatkossa.
Mielenkiintoista kerro lisää. Olet oikeasssa diagnosoiminen voi haitata. Keskustelua hän välttää..Miten noita oireita saisi vähennettyä?
Voit auttaa aluksi ainakin sillä, ettet nimitä hänen käyttäytymistään, ajatuksiaan ja tunteenilmauksiaan "oireiksi". Noilla sairausleimoilla todellakin vain vahingoitetaan ongelmissa olevaa ihmistä.
Olisi kiva jos voisi sanoa hänelle että "hae apua" ja tarkoittaa sillä psykiatrista hoitojärjestelmää, esim. oman kunnan psyk.polia. Mutta sellaista keskusteluapua ja pitkäjänteistä psykososiaalista tukea jota kuvailemasi henkilö selvästikin tarvitsisi ei sieltä monikaan saa, ainakaan riittävästi. Ja jos saa, niin saa vain sillä hinnalla että joutuu leimautumaan "psyykkisesti sairaaksi" kenties loppuelämäkseen, ja se on kova hinta. Psykiatrisesta järjestelmästä saa pääasiassa diagnooseja ja lääkkeitä. Diagnoosit ovat tieteellisesti huonosti perusteltuja. Lääkkeistä on pitkäaikaiskäytössä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Luettelit tuossa aika paljon vakavanoloisia asioita. Olet jo varmaan auttanut häntä jonkin verran koettamalla keskustella. Jostain syystä hän ei ole halunnut puhua, ainakaan sinulle. Minusta tuo luettelo kertoo aika kokonaisvaltaisesta kriisistä, joka on voinut jatkua pitkäänkin vaikka ei ole ehkä aina näkynyt päälle. Taustalla voi olla traumatisoitumista ja vaikeita olosuhteita eri elämänvaiheissa, ja ne ovat ilmeisesti kärjistyneet viime aikoina kun kerroit työttömyydestä ym. Tuo käytös voi olla selviytymismekanismien kimppu joka on jäänyt päälle kun ei kunnollista apua ole ollut saatavilla. Vaikea sanoa kun ei tiedä tarkemmin.
Jos hän ei halua olla yksin, niin vietä aikaa hänen seurassaan. Se on yksi millä varmasti voit auttaa häntä. Jos keksitte vaikka jotain yhteistä tekemistä. Jos hän ei halua keskustella, niin syy voi olla tavassa jolla läheiset koettavat käsitellä hänen ongelmiaan. Ehkä huomaamattaan moittien, holhoten tai liikaa valmiita ratkaisuja tarjoamalla. Jos mahdollista koeta olla avoin kaikelle mitä hän on valmis kertomaan tai ilmaisemaan itsestään tai tilanteestaan.
Hän voisi hyötyä myös jostain psykoterapian muodosta, jos hänellä on sellaista pitkäkestoista psyykkistä turvattomuutta taustallaan mitä vähän aavistelen tuosta kertomastasi. Terapiaan pääsy vaan on aika hankalaa kun pitää ylittää tuo psykiatrisen järjestelmän kynnys, ja jos ei itsellä ole motivaatiota taistella saadakseen tarvitsemaansa ja oikeanlaista hoitoa, voi jäädä pyörimään . järjestelmän rattaisiin pitkäksi aikaa ja jauhautua siinä.
Jos löytyisi joku ns. matalan kynnyksen psykososiaalinen auttamiskanava, se voisi olla hyvä. Oletko kuullut Vamos-projektista?
https://www.hdl.fi/vamos/
Vaikeaa on auttaa kun hän ei halua puhua kanssani eikä oikeen kenenkään kanssa. Vaikuttaa että hän pakoilee kaikkea. Kriisi on varmaankin saattanut kestää pidemmän aikaa.. Vamos ei valitettavasti ole hänen ikäisilleen. Itsekin olen tosi skeptinen julkisen puolen terapioista, koska ne leimaavat ja lääkkeillä myrkyttävät. Tuhlailuun pitäis kyllä saada loppu.
Hänellä voi olla aika isokin paniikki sisäisesti tuosta tuhlailusta ja työn menettämisestä, vaikka ei siitä kerrokaan. Koettaa ehkä kieltää sen itseltäänkin. Jos koettaisi alkaa purkaa ahdistusta ottamalla puheeksi jonkun käytännön näkökulman tuohon raha-asiaan. Onkohan hän miten pahasti jo velkaantunut, voiko siitä edes keskustella, velkaneuvonnasta jne. Mutta olet jo varmaan tästäkin yrittänyt puhua... Isommat selvittelyt psyyken ongelmiin liittyen ovat turhia niin kauan kuin on joku akuutti käytännön ongelma elämäntilanteessa, kuten velat.
Kysy Aku Kopakkalalta. Hän on asiantuntija.
Olen samaa mieltä, tiedän Aku Kopakkalan suurin piirtein, olen kuunnellut hänen luentojaan. Hän saattaisi jopa osata auttaa, on ainakin avarakatseinen ja kokenut psykologi ja psykoterapeutti. Menee vähän mainonnaksi mutta menköön:
http://akukopakkala.fi/syrjaytetyn-nuoren-urapolku/
Kysy Aku Ankalta.
Yhtä hyvä "lääkäri".
Avustajanaan Hessu Hopo
.
...Toisaalta ei ehkä ole syytä psykologisoida henkilöä pelkästään kuvauksesi perusteella. Hänellä on vaikea tilanne koska on jäänyt työttömäksi. Se voi jo sinänsä selittää paljon, jopa itsetuhoisen tuhlailevuuden, ja kun muu on aika paljon sinun tulkintaasi ja "silmälasiesi" läpi nähtyä... Samoin nuo minun heittämäni arvelut... :)
Ja v*tut.
Nuo kummatkaan tyypit eivät IKINÄ ole olleet oikeassa työssä.
Kyllä tunnen heidät.
Iänikuisia sossuluukulla olevia ruinaajia
Leipääkin tuo toinen yritti varastaa lähikaupasta.
Kuulostaa kovalta nousulta.
Sitten kun se lasku tulee niin kannattaa olla tukena....se on sitten masennusta.
Tai sitten ei.