tai yrittää rakkauttaan toiselle antaa, ei tule toimimaan. Lähtökohta on jo silloin alkujaan epätasapainossa. Molempien osapuolten tulee tuntea olevansa tasavertaiset.
Ja tähän riittää jo sekin että tällainen tunne on vain sillä toisella osapuolella. Toista ei voi rakastaa ehjäksi vaan jokaisen on itse kuljettava se tie.
Lähinnä totean tämän, koska tällaistakin harhakuvitelmaa monesti kohtaa.
Ja tähän riittää jo sekin että tällainen tunne on vain sillä toisella osapuolella. Toista ei voi rakastaa ehjäksi vaan jokaisen on itse kuljettava se tie.
Lähinnä totean tämän, koska tällaistakin harhakuvitelmaa monesti kohtaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et tietenkään voi antaa toiselle sitä, mitä ei sinulla ole. Rakkaus tulee, kun sen aika tulee jos tulee koskaan. Rakkaus on Jumalan lahja vain sinulle. Sinulla on oikeus ottaa sen vastaan tai heittää sen pois tai vaihtaa sen johonkin arvokkaampaan.
Kohtaat siis ihmisen joka ei osaa rakkauttaan näyttää tai kertoa? Mikä se semmoinen suhteilija silloin on. Täyttyykö se silloin kun kertoo muille kuinka rakastaa vai itkee ettei pysty eikä kykene. Milloin se pitäisi nähdä ja kuulla jos toinen ei kykene. Olisiko ehkä hyvä keskustella? Yrittää antaa toiselle rakkautta miten se taas on nähtävissä? Vielä kohtaat ihmisiä jotka ei kykene "pakotettuna? Säälistä antaa rakkautta toiselle? Kehotan kyllä kertomaan rakkaudesta kohteelle ja vielä perustella hyvin miksi rakastat. Mutta tuo säälistä tai pakottamalla se ei onnistu.
Jos ei anna arvoa toiselle ihmiselle sen vertaa että: Uskoisi puhumisen, lähellä olemisen, läsnäolon vaikutukseen, ystävyyden valtavaan voimaan ja merkitykseen!
Ei ole syytä valittaa, antaa jatkua oman kärsimysnäytelmän joka on kuin tuuleen huudetut tyhjät sanat toiselle ihmiselle ja sinulle vieraalle ihmiselle..
Sana rakkaus on pelkkänä sanana mahtava voima ja vain rakastamalla toista ihmistä puhtaasti, viattomasti, vaatimatta vastarakkautta sinulle vieraalta ihmiseltä, joka ei voi ehkä koskaan antaa sinulle rakkautta fyysisellä tasolla. Tämä on se pointti, joka täytyy jokaisen ymmärtää täällä elämässä. Rakkautta kun ei voi pakottaa, ei ottaa väkisin..
Kuin toinen ihminen, olisi sinun omaisuuttasi vaikka et sovi hänelle..
Miten on mielestäsi jos säälii vain toisen heikkoa ominaisuutta ja yrittää selvitä arjessa?
Onko se säälistä rakastamista kun ei halua toiselle aiheuttaa pahempaa omalla itsekkäällä käyttäytymisellään?
Väärin kohdellun rakkaus voi kadota väärästä kohtelusta, vahvemmalla jälkeen jää vain sääli. Vahvempikin voi olla jossakin toisessa kohtaa myös heikko. Vaikka ei tunne rakkautta mutta ymmärtää sen että jokaisessa on heikkoja ominaisuuksia. Täydellistä ihmistä kun ei ole olemassakaan. Voi tuntea lähimmäisrakkautta jolla nostaa kumppania, vaikka ei tunne seksuaalista sukupuolista rakkautta.
Oma ainutlaatuinen elämäkin on nähtävä arvokkaana ja sitä ei ole kenenkään toisen lupa polkea tai halventaa. Kun itse ja seksuaalisuus nousee tärkeämmäksi tavoittelemisen arvoiseksi elämässä eroaa helpommin.
Jos tää ois mulle , niin sanon että olet kyllä helvetin tyhmä. Oon paremmassa paikassa kuin sinä. Ei aikuinen ihminen tarvitse sääliä. Mulla on luottoa toisiin ihmisiin sen verran, etten koskaan säälisi ketään. Ehkä se johtuu mun omasta henkisestä pääomasta.