Vihaat mua, tiedän sen jo. Viime yön jäljiltä. Vihaan itseänikin, kun en osannut ottaa erityistä herkkyyttäsi huomioon, koko sinä aikana mitä olemme tunteneet. Jos voisin ottaa ne sanat takaisin, ottaisin. Ne sanatkin kumpusivat siitä, että oli ja on kamalan paha olla. Mieskin vuodattaa kyyneleitä, kun kaikki loppui ihan lopullisesti näin, vaikken kyllä usko missään asiassa ihan 100 prosenttiseen lopullisuuteen.
Puhun kuin hänelle, ei tietenkään tarvi huolestua täällä kenenkään, koska tää on niin erikoinen juttu.
Puhun kuin hänelle, ei tietenkään tarvi huolestua täällä kenenkään, koska tää on niin erikoinen juttu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä viime yönä tapahtui?
pahoittele tapahtunutta, selvitä mahdollisuuksien mukaan tilanteesi hänen kanssaan..
kaikkihan me tehdään virheitä, tekevälle sattuu aina, tosin eri asia että ( itselläkin) oppiiko niistä mitään, ja onko toistamatta samaa virhettä uudestaan.
En vihaa. En kuluta energioitani vihaamiseen, etenkään ihmisen vihaamiseen. Kaikki ihmisyydessä kovin inhimillistä, tunteet vaihtelevaisia, mutta aitoja kaikessa sinisilmäisessä valheellisuudessaan. Aitouden riippuessa tietysti katsojasta.. Harvassa hän joka synnyttää tuntemuksensa järjen ja toden kautta.
Ymmärrän sua. Ymmärrän, vaikken sitä koskaan sulle tule selväksi tekemään, eikä mikään mitä sanon, aukea sulle. Sen tähden en sano. Enkä unohda. Ja että en unohda - sehän on fakta jonka tietäminen on sulle tärkeää, erittäin. Tärkeintä jopa, usein. Ihminen ja ihmisen ego..
Rakkautta.
Niin. Viimeksi oli jotain pahempaa kuin puhe.
En minä ainakaan sitä yhtä vihaa, hän vain ei ole enää kiinnostuksen arvoinen.
Sinä se jaksat vääntää naisystäviensä olevan herkkyyden kukkasia, jotka eivät ymmärrä toksista maskuliinisuuttasi. Ympyröit itsesi ylimielisyyteen
Elämää litteä sixty vaifei sen kummempaa.