Puhutaan vanhustenhoidosta, mutta kumpi on tärkeämpi?
Poikkeatteko muusta Suomesta.
Väestöliitto teki tässä taannoin tutkimuksen, josta kävi ilmi hupaisa asia. Suomalaiset pitävät koiraa enemmän perheenjäsenenä kuin mummoa.
Meille koiraihmisille se on tietenkin itsestään selvää. Vai oletteko muka kuulleet jonkun intoa tihkuen kertovan, että heille on harkittu mummon ottamista. En sitä paitsi tiedä ainuttakaan perhettä, jossa lapset olisivat vuosikausia kinunneet itselleen mummoa.
Meidänkin lapsukaisemme vaativat koiraa ties kuinka kauan. Kun se sitten hankittiin, he alkoivat kinuta toista ja nyt he haluavat, että perustaisimme kennelin.
Mummoja meillä on useampikin kappale, mutta vaikka lapset mummoista kovasti pitävätkin, kukaan heistä ei ole hinkunut niitä lisää, ei itse asiassa edes vaatinut, että ne muuttaisivat meille. Mummon ottamisessa on se hankala puoli, että hän (toisin kuin koira) on aina jonkun osapuolen anoppi.
Jommastakummasta on siis ajan mittaan luovuttava. Joissakin tapauksissa se tosin saattaa olla helpompaa kuin koirasta luopuminen, mutta enpä kehottaisi silti kokeilemaan.
Koiraa voi opettaa, mutta monen mummon kohdalla se on toivoton yritys. Koira istuu käskystä kiltisti paikallaan ja antaa tassua. Mutta komennappa mummo maahan ja käske pysyä siinä! Mummo karkaa viimeistään silloin kun Kauniit ja Rohkeat alkaa.
Mummon (toisin kuin koiran) saa viedä kauppaan, mutta se on aikaaviepää ja tulee kalliiksi.
Siksi mummo pitää opettaa istumaan kiltisti myymälän ulkopuolella hihnaan kytkettynä. Voipi olla vaikeaa. Se hyvä puoli mummoissa on, ettei niitä tarvitse käyttää ulkona pissillä.
Useimmat mummot ovat jo valmiiksi sisäsiistejä - ainakin tiettyyn ikään saakka.
Mummot haukkuvat kuten koiratkin, joten siinä mielessä ei ole väliä, kumman valitsee. Tosin koiran haukkumista voi olla helpompi kestää.
Ei sitä paitsi ole varmaa, pitävätkö kaikki mummot rapsuttamisesta tai suostuvatko he nukkumaan keittiön pöydän alla ja syömään kuivamuonaa muovikupista. Koirilla on valmiiksi turkki, mutta useimmille mummoille se on hankittava erikseen.
Mummojen turkit ovat huomattavasti kalliimpia kuin koiran, mikä kannattaa ottaa huomioon perhebudjettia laadittaessa. Lisäksi on syytä muistaa, että yleensä isonkaan koiran ruokkiminen ei tule sen kalliimmaksi kuin pienikokoisen mummon. Mummo sopii siten lähinnä varakkaisiin perheisiin.
Ensimmäiseksi mummoksi ei kannata ottaa kovin vaativaista lajia. Kokemuksen karttuessa voi sitten hankkia jonkin suuritöisemmän, esimerkiksi palvelusmummon.
Metsästyksestä pitävän kannattaa hankkia koira. Hyväluontoisen mummon voi tosin saada maaniteltua noutamaan valmiiksi ammutun linnun, jos se on pudonnut kuivalle maalle. Mutta mummo alkaa heti protestoida, jos sen pitäisi hakea sorsa vedestä. Useimmat mummot eivät sitä paitsi suostu ajamaan edes jänistä, saati sitten karhua.
Hyvin koulutettu mummo saattaa toimia talonvahtina siinä missä koirakin. Harvemmin kuitenkin saamme lukea uutisia siitä, että mummo on ottanut varkaan kiinni puremalla sitä nilkasta. Kaikenlaisessa nuuskimisessa mummot ovat yleensä yhtä eteviä kuin koirat. Ilmeisesti kuitenkin on vaikeaa saada mummoa ryömimään esimerkiksi auton peräkonttiin. Siksi tulliasemilla ei juuri näe huumemummoja.
Mummosta voi olla yhtä paljon iloa kuin koirasta. Useimmat lapset pitävät mummoista ja lapsenvahteina he ovatkin jopa koiria luotettavampia. Mummon voi myös opettaa tekemään ruokaa, mutta koiraa tiettävästi ei. Hyvä kompromissi on hankkia molemmat.
Koira voi vahtia, ettei mummo pääse tekemään tihutöitä perheen ollessa poissa kotoa. Mummo voi taas ajankulukseen parsia koiran repimät sukat, kiinnittää verhot takaisin paikalleen ja kerätä kengät naulakon alle, jotta muu perhe voi rauhassa keskittyä rapsuttamaan koiraa.
Poikkeatteko muusta Suomesta.
Väestöliitto teki tässä taannoin tutkimuksen, josta kävi ilmi hupaisa asia. Suomalaiset pitävät koiraa enemmän perheenjäsenenä kuin mummoa.
Meille koiraihmisille se on tietenkin itsestään selvää. Vai oletteko muka kuulleet jonkun intoa tihkuen kertovan, että heille on harkittu mummon ottamista. En sitä paitsi tiedä ainuttakaan perhettä, jossa lapset olisivat vuosikausia kinunneet itselleen mummoa.
Meidänkin lapsukaisemme vaativat koiraa ties kuinka kauan. Kun se sitten hankittiin, he alkoivat kinuta toista ja nyt he haluavat, että perustaisimme kennelin.
Mummoja meillä on useampikin kappale, mutta vaikka lapset mummoista kovasti pitävätkin, kukaan heistä ei ole hinkunut niitä lisää, ei itse asiassa edes vaatinut, että ne muuttaisivat meille. Mummon ottamisessa on se hankala puoli, että hän (toisin kuin koira) on aina jonkun osapuolen anoppi.
Jommastakummasta on siis ajan mittaan luovuttava. Joissakin tapauksissa se tosin saattaa olla helpompaa kuin koirasta luopuminen, mutta enpä kehottaisi silti kokeilemaan.
Koiraa voi opettaa, mutta monen mummon kohdalla se on toivoton yritys. Koira istuu käskystä kiltisti paikallaan ja antaa tassua. Mutta komennappa mummo maahan ja käske pysyä siinä! Mummo karkaa viimeistään silloin kun Kauniit ja Rohkeat alkaa.
Mummon (toisin kuin koiran) saa viedä kauppaan, mutta se on aikaaviepää ja tulee kalliiksi.
Siksi mummo pitää opettaa istumaan kiltisti myymälän ulkopuolella hihnaan kytkettynä. Voipi olla vaikeaa. Se hyvä puoli mummoissa on, ettei niitä tarvitse käyttää ulkona pissillä.
Useimmat mummot ovat jo valmiiksi sisäsiistejä - ainakin tiettyyn ikään saakka.
Mummot haukkuvat kuten koiratkin, joten siinä mielessä ei ole väliä, kumman valitsee. Tosin koiran haukkumista voi olla helpompi kestää.
Ei sitä paitsi ole varmaa, pitävätkö kaikki mummot rapsuttamisesta tai suostuvatko he nukkumaan keittiön pöydän alla ja syömään kuivamuonaa muovikupista. Koirilla on valmiiksi turkki, mutta useimmille mummoille se on hankittava erikseen.
Mummojen turkit ovat huomattavasti kalliimpia kuin koiran, mikä kannattaa ottaa huomioon perhebudjettia laadittaessa. Lisäksi on syytä muistaa, että yleensä isonkaan koiran ruokkiminen ei tule sen kalliimmaksi kuin pienikokoisen mummon. Mummo sopii siten lähinnä varakkaisiin perheisiin.
Ensimmäiseksi mummoksi ei kannata ottaa kovin vaativaista lajia. Kokemuksen karttuessa voi sitten hankkia jonkin suuritöisemmän, esimerkiksi palvelusmummon.
Metsästyksestä pitävän kannattaa hankkia koira. Hyväluontoisen mummon voi tosin saada maaniteltua noutamaan valmiiksi ammutun linnun, jos se on pudonnut kuivalle maalle. Mutta mummo alkaa heti protestoida, jos sen pitäisi hakea sorsa vedestä. Useimmat mummot eivät sitä paitsi suostu ajamaan edes jänistä, saati sitten karhua.
Hyvin koulutettu mummo saattaa toimia talonvahtina siinä missä koirakin. Harvemmin kuitenkin saamme lukea uutisia siitä, että mummo on ottanut varkaan kiinni puremalla sitä nilkasta. Kaikenlaisessa nuuskimisessa mummot ovat yleensä yhtä eteviä kuin koirat. Ilmeisesti kuitenkin on vaikeaa saada mummoa ryömimään esimerkiksi auton peräkonttiin. Siksi tulliasemilla ei juuri näe huumemummoja.
Mummosta voi olla yhtä paljon iloa kuin koirasta. Useimmat lapset pitävät mummoista ja lapsenvahteina he ovatkin jopa koiria luotettavampia. Mummon voi myös opettaa tekemään ruokaa, mutta koiraa tiettävästi ei. Hyvä kompromissi on hankkia molemmat.
Koira voi vahtia, ettei mummo pääse tekemään tihutöitä perheen ollessa poissa kotoa. Mummo voi taas ajankulukseen parsia koiran repimät sukat, kiinnittää verhot takaisin paikalleen ja kerätä kengät naulakon alle, jotta muu perhe voi rauhassa keskittyä rapsuttamaan koiraa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hahhhaah nyt repesin!!!!!!!!!!!!!!
Mummoa ei tarvitse viedä eläinlääkärille ja ne eläinlääkärit ovat hirmu kalliita.
Ei tässä nyt ole pelkästään mummoista kysymys, kyllä tämä koirasääntö on yleispätevä.
Perheessä oli koira jonka nimi oli Kaija. Se oli lasten lemmikki. Eräänä päivänä sitten kävi se kamala tapaus, Kaija jäi auton alle ja liiskautui siihen. Perheenäiti oli kauhuissaan, miten hän tämän lapsille kertoo. Kun he tulivat koulusta, oli pakko kertoa: Tiedättekö lapset, Kaija jäi auton alle ja kuoli. Lapset eivät korvaansa lotkauttaneet vaan menivät kuka mihinkin puuhaansa. Iltapalan aikaan lapset olivat taas paikalla ja joku kysyi: missäs Kaija on kun ei näy. Perheenäiti toisti: johan minä sanoin kun koulusta tulitte että Kaija jäi auton alle. Silloin alkoi kamala huuto: byäääääääääh, me luultiin että sinä sanoit faija.
Mummonlopetus on helppoa nykyään. Alavuden Attendossa 6 mummoa 1 kk!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005995250.html
Attendo ottaa 5000 viisi tuhatta euroa kuukaudesta joten ei sinne kannata viedä mummoa piikille. Eläinlääkäri tekee sen 200 eurolla.
Onko kuukausimaksu tosiaan tuota luokkaa. Sehän on aivan nylkyrihinta.
Kyläl Lieksassa mamut on tärkeämpiä kuin mummot! Tai oikestaan mummot on koiran asemessa verrattuna mamuihin jotka ruokitaan 5 kertaa päivässä!
Allekirjoitin jo!
Koiran nahasta saa rukkaset sen kuoltua joten koira voittaa vertailun.
Meijän mummo ei ollut kaksinen jänisajuri, no tietysti kun oli huonojalakanen ja hijas! Vaen hirvet haukku ihan seisaaltaan ja joskus seiso pitkään, nimitteli hirviä vaikka miksi, kuten kujjuuniksi ja kutaleiksi, mullikaksi ja sonniksi!
Monet hirvet sille mummolle ammuttiin!
Tottakai koira on tärkeämpi. Kuka noita vanhojen homelojuttuja jaksaa kuunnella.
Meidän mummo on jotain noutaja rotua, noutaa< tarjoukset vaikka kuin kaukaa ja on sillä hyvä hajuaisti, haistaa kaikki asiat jo ennen kuin ne ovat tapahtuneetkaan.
Viekää mummot ja ukit hoitoon Attendoon ja Esperiin niin kohta valtiontalous on kunnossa kun ei ole yhtään eläkeläistä hengissä.
Se vaan että Esperiin ja Attendoon kun mummon vie niin voi käydä, ettei omin varoin mummo hautaan pääse. Kerkiivät kupata hetkessä tyhjäksi.
Heitin mummolle luun, kysyin kelpaako. Sanoi, että muuten kelpaisi ja on oikein hyvää mutta ei voi kaluta sitä kun ei ole hampaita.
meidän mummo alkaa haukkua kuin paraskin pystykorva ja riehua kun terrieri kun sen edessä heiluttaa natsilippua. mummo oli aikoinaan niissä ss- joukoissa saksassa.
Meidän mummo on joku suvakki kun suvaitsee nuohoojaa
Oikein osuva kirjoitus meistä mummoista ja koirista! Olen itse 4 lapsen äiti ja 5 lastenlapsen mummo. Tosin ainoastaan yksi lapsenlapsi asuu aika lähellä.. Olenkin ollut tämän lapsen hoitaja siitä asti kun hän syntyi. Kun lapsen äiti käy työssä, olen ollut vakituinen hoitaja! Työajat yksinhuoltaja äidillä ovat pitkiä, aamu ja iltavuoroja. Aamulla mummo herää neljän aikaan ja menee yleensä kävellen, tai kesällä pyörällä, joskus autolla n. 2 km:n matkan, näin äiti pääsee lähtemään, eikä lapsen tarvitse herätä kovin aikaisin! Sitten iltavuoroon kun äiti menee, taas sama reissu.. takaisin n. 19-20 maissa. Kunto pysyy kohtalaisena eikä liiat kilot pääse kertymään. Onkohan Lieksassa muuten sellaisia hoitajia, jotka tekisivät tätä samaa,- jota olen tehnyt nyt kuusi ja puoli vuotta, - tietysti palkallisena? Palkkaa en ole pyytänyt, koska olen perhettä! Perheeseen kuuluu myös eläimiä, jotka myös hoidan samalla, koiriakin, ihania!
luulen että tuon aloituksen jutun on joku mummo kirjoittanut jotenkin haiskahtaa siltä.
Onkohan ukit samanlaisia?????????????????????????????????????????????????
Ukit on tolokun miehiä eikä mittään kutaleita!
Minä vein meijä mummon justiinsa attendolle hoitoon ja otin koeran. Meijä mummo ei haukkunu lintua vaan pelekästään naapuria eikä niitä vielä saa ampua.