Psykooseista

Näköhallusinaatiot on kuulemma paljon harvinaisempia kuin äänien kuuleminen, joten voi olla vaikea löytää täsmällistä vertaisapua.

Psykoosin taustalla on yleensä stressikuormitus, voi olla positiivistakin stressiä mutta käsittääkseni yleensä negatiivista kuten ero, läheisen kuolema, työttömäksi jääminen ym.. Kuulemma auttaa kun käsittelee ne tapahtumat joista stressi on tullut. Voisit koittaa kysyä mielessäsi näköhallusinaatioiltasi kun ne ensi kerralla tulee esiin, että miksi ne näyttäytyy sinulle ja mitä ne haluavat sanoa. Tästä oli apua mun äänten kanssa.

Lisää keskustelua aiheesta?

Tärkeä tekijä kaikissa ahdistavissa hallusinaatioissa on jokin muu ahdistus. Ahdistavia asioita voi olla monia. Esim. epäselvyys omasta tulevaisuudesta, kuten kaikilla opiskelijoilla. Opintojen loppuunvieminen tuntuu tietysti jossain vaiheessa raskaalta, mutta menee toki omalla painollaan, päivä kerrallaan sekin. Apua saa koululta opintoihin, ja mielenterveyden ongelmiinkin. On kuitenkin normaalia että elämässä on välillä ahdistusta ja jännitystäkin. Jännitystä ei tarvitse pelätä, sillä positiivistakin asiaa voi jännittää, kuten vaikka uudella autolla ajamista tai treffeille lähtöä. Silloinkin syke kiihtyy - varsinkin jos on juonut kahvia ensin! Kaikki eivät kuitenkaan reagoi ihan samalla tavalla. Oman kehon tuntemuksia myös tulkitaan eri tavalla. Toisin sanoen ihmisen mieli voi keksiä vaikka minkälaisen tarinan, mille tahansa kehon tuntemukselle. Yleensä siis väärin. Vain mieli on koko ajan huolissaan. Hankkiudu elämässäsi paremmille, mukavemmille "raiteille" kohti valoisampaa tulevaisuutta, niin uskon että hämähäkkikokemuksetkin katoavat. Huumeet myös aiheuttavat noita, ihan turhia, hallusinaatioita. Miksi sitten käyttää aineita? Onko olo todella hyvä, vai ainoastaan muuttunut ja sekava? Mitä oikeastaan on hyvä olo? Eikö siihen kuulukin jonkinlainen selkeys ja helppous, keveys?

Hei.
Kaikki jotka on kokenut psykoosin yms, mul ois pieni kysymys teille, en ole varma olenko psykoosissa vai onko minulla puhkeamassa psykoosi. mä en oo ihan varma mikä mul nyt on mikään ei tunnu todelliselta, tuntuu et joku asia on nyt muuttunu. Välilla kuulen ihan jotain ääniä voi kuulostaa keskustelulta tai sitten vain tömähdyksilt ja oon sit kysyny joltain joka on ollut vieressäni kuuliksä ton ja vastaa et minkä, en kuullut mitään.
Ja nyt oon joutu u peittää kaikista tietkonoist, puhelimist yms. noi kamerat ku tuntuu ihan et joku stalkkais. Motivaatio on nollassa en pysty käydä koulu ja en jaksa tehdä töitä.
Poltin ennen kannabista ja vaibuin psykoosiin aina kun poltin ja jouduin lopettaa polttamisen mut nyt ihan selvinpäi on epätodellinen olo, en uskalla ajatella ku luulen et kaikki kuulee mun ajatukset.
Tuntuu et kattoisin elokuvaa mun elämäst ja et mua vastaa juonitaa jotai. Oon nyt vaa yrittäny koko aja venaa et tää olo lähtee pois mut tuntuu et pahenis vaa. En tiedä oonko ain ollu tälläne mut tiiän vaa et joku asia on muuttunu mut en tiedä mikä. Mun omat ajatukset on sekavii, kuvittelenko, onko tämä totta, sun pitää tappaa ittes tää ei oo totta, mee nukkuu niii heräät todelisuutee, niinku mikä vittu mua vaivaa. Johtuuko stressistä vai oonko menossa psykoosii, ja luin et jos oot psykoosiset ite tiiä siit yms. vai oonko vaa tulos hulluks

madinfinland

Modernit psykoosilääkkeet psykoosihoidon kulmakivenä

Psykoosilääkkeillä on pitkä historia
Ensimmäinen psykoosilääke, klooripromatsiini syntetisoitiin vuonna 1950 nukutuksen esilääkitykseksi, mutta vuonna 1952 ranskalaiset psykiatrit havaitsivat sen käyttökelpoiseksi. Klooripromatsiinilla mielenterveyspotilaat pystyttiin “laittamaan horrokseen” ja pian sitä alettiin käyttää kemiallisena lobotomiana. Klooripromatsiini kuuluu fentiatsiinien ryhmään ja on niin sanottu “klassinen neurolepti”. 1950-luvun alun kemiallinen lobotomia ei muodosta enää nykypäivänä erityisen tuottoisia markkinoita, eikä suomalainen Orion Pharma sitä enää valmista. Kuitenkin vielä muutama vuosi sitten kauppa kävi ja elokuussa 2013 Orion ilmoitti kauppanimellä Klorproman myymälleen klooripromatsiinille lukuisia käyttötarkoituksia. Klooripromatsiinin kaltaisia psykoosilääkkeitä käytetään Suomessa edelleen melko paljon. Mikäli psykoosilääkkeitä välttämättä tarvitaan esimerkiksi rauhoittamaan erittäin ahdistunutta potilasta, klassiset neuroleptit ovatkin erittäin hyvä vaihtoehto. Niillä ei ole ollut enää aikoihin patenttia, joten ne ovat edullisia ja lisäksi ne ovat lääketeollisuuden setelitukuista riippumattomien tutkimusten perusteella mahdollisesti vähemmän haitallisia kuin Leponexin ja Zyprexan kaltaiset “toisen polven psykoosilääkkeet”. Niin sanottuja klassisia neurolepteja myydäänkin Suomessa edelleen. Vuonna 2016 esimerkiksi alifaattisten fentiatsiinien myynti oli maassamme 419 000 euroa. Klooripromatsiinin kanssa hyvin saman kaltaisen levomepromatsiinin myynti oli saman verran, piperatsiinirungon sisältävien fentiatsiinien 601 000 euroa ja perfenatsiinin 566 000 euroa muutamia klassisia neurolepeteja mainitakseni.

Neuroleptien tehon katsotaan toisinaan perustuvan kemiallisen epätasapainon korjaamiseen. Esimerkiksi lääketieteen alan julkaisu Duodecim-lehti tarinoi vuoden 2000 lääketieteen Nobelin palkintoa koskevassa jutussaan: “Vaikka skitsofrenian synnystä on vallalla toisistaan poikkeavia, pääosin aivojen kehitykseen liittyviä käsityksiä, ei liene epäselvyyttä siitä, etteikö dopamiini tavalla tai toisella olisi tärkeä tekijä oireiden syntymisessä.” Kemiallisen epätasapainon teoriasta ei ole koskaan saatu tieteellistä näyttöä, mutta valheellinen tarina vastaa tarpeeseen, joka koskee psykoosilääkkeiden vaikutusmekanismia.

Yli puolet psykoosin takia hoidetuista ihmisistä jää edelleen Suomessa työkyvyttömyyseläkkeelle. Ainoa poikkeus on Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri ja siellä sovellettava Keroputaan malli, jossa eläköitymisprosentti ei ole puoliakaan tästä ja hoidon kustannukset potilasta kohti huomattavasti pienemmät kuin muualla. Ehkä voisimmekin seuraavaksi alkaa ajatella psykoosihoidon kehittämistä enemmän tältä kannalta.