Kumpi parempi, koira vai mummo?

Väestöliitto teki tässä taannoin tutkimuksen, josta kävi ilmi hupaisa asia.
Suomalaiset pitävät koiraa enemmän perheenjäsenenä kuin mummoa.

Meille koiraihmisille se on tietenkin itsestään selvää, vai oletteko muka kuulleet jonkun intoa tihkuen kertovan, että heille on harkittu mummon ottamista.
En sitä paitsi tiedä ainuttakaan perhettä, jossa lapset olisivat vuosikausia kinunneet itselleen mummoa.
Meidänkin lapsukaisemme vaativat koiraa ties kuinka kauan.
Kun se sitten hankittiin, he alkoivat kinuta toista ja nyt he haluavat, että perustaisimme kennelin.
Mummoja meillä on useampikin kappale, mutta vaikka lapset mummoista kovasti pitävätkin, kukaan heistä ei ole hinkunut niitä lisää, ei itse asiassa edes vaatinut, että ne muuttaisivat meille. Mummon ottamisessa on se hankala puoli, että hän (toisin kuin koira) on aina jonkun osapuolen anoppi.
Jommastakummasta on siis ajan mittaan luovuttava.
Joissakin tapauksissa se tosin saattaa olla helpompaa kuin koirasta luopuminen, mutta enpä kehottaisi silti kokeilemaan.

Koiraa voi opettaa, mutta monen mummon kohdalla se on toivoton yritys.
Koira istuu käskystä kiltisti paikallaan ja antaa tassua, mutta komennappa mummo maahan ja käske pysyä siinä!
Mummo karkaa viimeistään silloin kun Salkkarit alkaa.
Mummon (toisin kuin koiran) saa viedä kauppaan, mutta se on aikaaviepää ja tulee kalliiksi.
Siksi mummo pitää opettaa istumaan kiltisti myymälän ulkopuolella hihnaan kytkettynä, se voisi olla vaikeaa.
Se hyvä puoli mummoissa on, ettei niitä tarvitse käyttää ulkona pissillä.
Useimmat mummot ovat jo valmiiksi sisäsiistejä - ainakin tiettyyn ikään saakka.
Mummot haukkuvat kuten koiratkin, joten siinä mielessä ei ole väliä, kumman valitsee.
Tosin koiran haukkumista voi olla helpompi kestää.

Ei sitä paitsi ole varmaa, pitävätkö kaikki mummot rapsuttamisesta tai suostuvatko he nukkumaan keittiön pöydän alla ja syömään kuivamuonaa muovikupista.
Koirilla on valmiiksi turkki, mutta useimmille mummoille se on hankittava erikseen.
Mummojen turkit ovat huomattavasti kalliimpia kuin koiran, mikä kannattaa ottaa huomioon perhebudjettia laadittaessa.
Lisäksi on syytä muistaa, että yleensä isonkaan koiran ruokkiminen ei tule sen kalliimmaksi kuin pienikokoisen mummon, joten mummo sopii siten lähinnä varakkaisiin perheisiin.
Ensimmäiseksi mummoksi ei kannata ottaa kovin vaativaista lajia.
Kokemuksen karttuessa voi sitten hankkia jonkin suuritöisemmän, esimerkiksi palvelusmummon.

Metsästyksestä pitävän kannattaa hankkia koira.
Hyväluontoisen mummon voi tosin saada maaniteltua noutamaan valmiiksi ammutun linnun, jos se on pudonnut kuivalle maalle, mutta mummo alkaa heti protestoida, jos sen pitäisi hakea sorsa vedestä.
Useimmat mummot eivät sitä paitsi suostu ajamaan edes jänistä, saati sitten karhua.

Hyvin koulutettu mummo saattaa toimia talonvahtina siinä missä koirakin.
Harvemmin kuitenkin saamme lukea uutisia siitä, että mummo on ottanut varkaan kiinni puremalla sitä nilkasta.
Kaikenlaisessa nuuskimisessa mummot ovat yleensä yhtä eteviä kuin koirat.
Ilmeisesti kuitenkin on vaikeaa saada mummoa ryömimään esimerkiksi auton peräkonttiin.
Siksi tulliasemilla ei juuri näe huumemummoja.

Mummosta voi olla yhtä paljon iloa kuin koirasta.
Useimmat lapset pitävät mummoista ja lapsenvahteina he ovatkin jopa koiria luotettavampia. Mummon voi myös opettaa tekemään ruokaa, mutta koiraa tiettävästi ei.
Hyvä kompromissi on hankkia molemmat.
Koira voi vahtia, ettei mummo pääse tekemään tihutöitä perheen ollessa poissa kotoa.
Mummo voi taas ajankulukseen parsia koiran repimät sukat, kiinnittää verhot takaisin paikalleen ja kerätä kengät naulakon alle, jotta muu perhe voi rauhassa keskittyä rapsuttamaan koiraa.