Uudenvuoden yönä

Seisoimme tupakkatehtaan piipun vieressä.Oli uudenvuoden aatto v.xxxx.Tuuli kirjaimellisesti ulvoi Skatan vanhojen rakennusten välissä.Katsoin ylös kohti piipun
Pimeässä yössä häämöttävää huippua , mutta sain silmät täyteen jäätäviä lumihiukkasia.Hieraisin silmiäni ja sain näkyviin hupussa palavan punaisen valopisteen Se näytti olevan äärettömän korkealla ja nousuhumalan antama rohkeus hälveni lähes kokonaan
.- Kuule Kuppis, taitaa olla paree kun jätetään se kiipeeminen tällä kertaa, on niin pirun kylmäkin ja noi tikkaat o ihan jääs.-
-Häh, ei kai laskuvarjojääkärii pelota? Mä kyl kiipeen nyt.Lyötiinhä me vetookin.-
- Mut eihän tääl oo ketään ees kattomas.Kellokin o perkele jo kolme yöllä.

Mutta mikään ei tehonnut.Tiesin et se oli itsepäinen ja nyt vielä kännis ihan sekopää.
Jätkä otti kiinni tornin ruostuneista terästikkaista ja alko yllättävän nopeesti nousta .
Ei saatana, se vielä putoo.
- perkeleen apina ; tuu takas- huusin täyttä kurkkua.
- sä oot raukka jätkä, muka legioonalainen hah hah.
Kuppis huuteli vielä muutakin, mutta tuuli vei sanat mennessään.
- vittu, jätkä saatana.
Olin nuori ja juuri päässyt erikoisjoukoista ja ja turhamainen.Kuppiksen vittuilu sai vereni kiehumaan ja hyppäsin itsekin kinni tikkaisiin ja aloin kivuta ylöspäin.Kylmä teräs tuntui heti ohuiden käsineiden lävitse, mutta en välittänyt siitä vaan kiipesin ylöspäin.