Mistä tämä syntiseksi tunnustautumisen pelko lähtee? Jeesushan tuli nimenomaan syntisiä pelastamaan. Pelastus on valmiiksi valmistettu Kristuksessa Jeesuksessa, ja se on täydellinen. Siitä pääset osalliseksi USKON ja KASTEEN kautta.
Mikä tässä on siis vaikeata?
Mikä tässä on siis vaikeata?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pollestastans
Luulevatko ihmiset ihan tosissaan, ettei Jeesuksen Kristuksen ristinuhri riitä sovittamaan heidän syntejään? Vai luulevatko he, että tästä sovituksesta pääsee osalliseksi täytettyään tietyt laatuvaatimukset?
Näitä kannattaa omalta kohdaltaan vakavasti miettiä, koska judaistinen ansaitsemisen halu asuu jokaisen ihmisen olemuksessa. Tullakseen ihmisten hyväksymäksi, on täytettävä tietyt kriteerit. Ja eri ihmisillä on vielä kullakin erilaiset kriteerit heidän hyväksymiselleen.
Kun Jumala ottaa Kristuksessa Jeesuksessa syntisen hoiviinsa, niin HÄN alkaa sanallaan ja Hengellään ohjaamaan omakseen lunastamansa ihmisen elämää.
Jokainen ihminen on erilainen, jokaisen ihmisen elämä on ihan omalaisensa, Jumala ei laita ketään mihinkään sapluunaan elämään. Elämä Jumalassa on elämää armossa, anteeksiannossa ja rakkaudessa. Rakkaudessa ensisijaisesti Jumalaa kohtaan ja rakkaudessa lähimmäisiään kohtaan.
Judaismi puolestaan perustuu tarkkoihin sääntöihin, niiden noudattamisen vartioimiseen, itsessä ja toisissa. Pelko, syyllisyys ja häpeä hallitsevat judaistin elämää.
Vaarat ja uhkat ympäröivät judaistia, turvaa ja pelastusvarmuutta ei ole, eikä Hengen todistusta Jumalan lapseudesta. Judaismi on kansanomaisesti lakihenkisyyttä ja mooseksenuskoisuutta.
Tällaiseen orjuuteen jää helposti koukkuun, jos elää sellaisessa yhteisössä, jossa judaismia ruokitaan ja hallitaan ihmisopeilla ja ihmisten keksimillä lain omaisilla säännöillä.
Kaiken avain on USKONVANHURSKAUDEN SISÄISTÄMINEN.
SEN SISÄISTÄMINEN, ETTÄ MINUN VANHURSKAUTENI ON JEESUKSEN KRISTUKSEN TÄYDELLIEN VANHURSKAUS. Jo vähäinenkin omanvanhurskauden hapate hapattaa koko taikinan.
Jos vanhurskauttamiseen ja pyhitykseen sisällytetään vähänkään ihmistekoja, - niin koko taikina happanee.
Hepr. 2:11 Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,
Hepr. 2:14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
Hepr. 2:15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
Hepr. 2:16 Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
Hepr. 2:17 Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
Hepr. 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Valhe ja epäusko verhotaan viikunapuunlehdillä, näin tekevät eriseuran valheapostolit pettääkseen heitä.
"Luulevatko ihmiset ihan tosissaan, ettei Jeesuksen Kristuksen ristinuhri riitä sovittamaan heidän syntejään? Vai luulevatko he, että tästä sovituksesta pääsee osalliseksi täytettyään tietyt laatuvaatimukset? "
Kyllä pitää.
Ne on ne kahdeksan autuuden tuntomerkkiä. Lukisit Raamattua, etkä täällä kyselisi.
Kahdeksan autuuden tuntomerkkiä eivät ole laki eivätkä todellakaan mitkään laatuvaatimukset.
Kun Jumala alkaa tehdä työtään ihmisessä, niin nämä 'autuudet' tulee läpikäytyä. Ne kertovat ikäänkuin kristityn vaelluksesta suruttomuuden / uskomattomuuden tilasta uskon käsittämiseen ja ikuiseen iloon - vainojenkin kautta.
Tunnemmeko, tai olemmeko kokeneet ne kaikki omalla kohdallamme? Tunnemmeko me keskenämme niitä samalla, mitattavalla tavalla? Tai, voimmeko me niitä mitenkään edes eritellä itsessämme? Ennen kaikkea, voimmeko tai saammeko lastata uskon ystäviämme vahtimalla onko hän kokenut 'autuuden tuntomerkit'?
Uskon kautta me olemme pelastetut.
"Kyllä pitää.
Ne on ne kahdeksan autuuden tuntomerkkiä. Lukisit Raamattua, etkä täällä kyselisi.
Kuulehan nyt sinä itsestäsi ja lain täyttämisestäsi kerskuva herra fariseus, sinä et selvästikään ymmärrä mitään Jeesuksen vuorisaarnasta.
Lukekaa välillä vaikka jotain lastensatuja niin ehkä helpottaa tuska hetkeksi.
Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan. Niin ei käy jumalattomien. He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Väärintekijät saavat kerran tuomionsa, syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa. Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon.
Kuitenkin vanhurskaskin usein lankeaa, mutta hän nousee jälleen.
Vanhurskaan kaikki synnit on jo sovitettu 2000 vuotta sitten.
Mihin siis vanhurskas nousee, jos hän lankeaa uskomaan saatanaa, ettei hänen syntinsä olisikaan kokonaan maksettu? Ainut synti joka erottaa Jumalasta, on epäusko.
Usko jonka mukaan Jeesus ei olisikaan sovittanut minun kaikkia syntejäni on epäuskon seurausta.
vanhurskaan kaikki synnit...!
kuule, jokaisen synnit on sovitettu valmiiksi, mutta se ei mitään auta ellei lunasta sitä sovitusta omakseen, ja kun sen tekee, sitten vasta ollaan siinä vanhurskaudessa.
Tästä tilasta jokainen lankeaa enempi tai vähempi, mutta palaamalla lunastajan tykö syntinsä tunnustaen, hän on jälleen tekemässä matkaa Jeesuksen askelissa.
Se tapahtuu siellä omassa kammiossa , siellä rukouksessa puhutaan asiat Jumalan Hengelle eli tunnustetaan, ja siellä saadaan anteeksianto myös. Siihen ei tarvita naapurin taunon kaulaa, ei jelliläsitä kaulaa eikä mitään muutakaan, välimies on Jeesus Kristus Pyhässä Hengessä.
Vain Jeesuksella on kaula josta irtoaa vapaus ja anteeksianto.
Synnit voi sovittaa vain Esikoislestadiolaisella rukoushuonella. Tai kyllä muuallakin, mutta sovittajan pitää olla esikoislestadiolainen. Vain meillä Esikoislestadiolaisilla on Jeesuksen aposteleille antamat avaimet päästää tai sitoa. Niin yksinkertaianen on asia ja sitä ei monet maailman viisaat fariseukset ja kirjanoppineet ymmärrä.
Syntiä pitää ensin katua ja sitten etsiä seurakunta, jossa kuulemisen kautta voi syntyä usko. Uskoa ei voi saada itse Raamattua lukemalla. On vain yksi oikea reurakunta.
MInulla oli muutaman tunnin autonavaimet hukassa kunnes ne löytyi jonkun paperin alta !
meneekö siellä esikoisissa lestoissa ne apostoleilta saadut avaimet hukkaan milloinkaan, entäs ne kaukoparannusnapit, pitääjkö patteria vaihtaa kerran isoissa seuroissa vai miten?
säilytetäänkö niitä ruksan naulassa vaiko saarnaajan kaulassa, miten on?!
Joo nämä apostoliset suksessiot on tuota samaa satua. Raamattuun kirjoitettu Jumalan sana, evankeliumi Kristuksesta, on tuo avain. Ei niitä millekään yhdistyksille ole yksityiskäyttöön annettu.
Tuskin tällaisten kanssa kannattaa aikaansa kuluttaakkaan. Senkin ajan voi iloita autuudestaan ja Kristuksesta, joka on meille avannut tien Jumalan valtakuntaan.
Ihmisopit ovat hyvin tukehduttavia, jos sellaisiin alkaa uskomaan, niin orjaksi joutuu. Pysytään siinä opissa minkä Raamattu meille kirkastaa. Ei parane lainata korviaan ihmisopille.
Jep, niihä hyö valehtelloo.
On syytä pitää mielessä, että kaikkialla missä ihmisiä on ja uskotaan, myös erehdytään ja profetoidaan väärin. Vain Jeesus Kristus on täydellinen ja hänen täydellinen tekonsa kelpaa Jumalalle.
He jotka Kristukseen kastettuina, vedellä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, elävät uskossa häneen, he tulevat HÄNESSÄ vanhurskaiksi, saavat lahjaksi Jumalan vanhurskauden ja tulevat sovitetuiksi Jumalan kanssa. - Tämä on evankeliumi.
Eri kristillisissä liikkeissä kirkoissa ja kirkkokunnissa on omia, toisistaan poikkeavia tulkintoja Raamatun kirjoituksista.
Näistä eroista eläville ja niillä kerskuville, ei kekinäistä yhteyttä voi koskaan syntyäkkään.
Kristittyjen yhteinen usko on kuitenkin kiteytettynä kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa. Kun niihin tutustuu huolella, havaitsee ettei kristittyjen yhteinen usko perustu luotuihin, eikä näkyväisiin. Ei eri nimisiin yhdistyksiin, kirkkoihin tai kirkkokuntiin, vaan Jumalan valmistamaan pelastukseen.
Olen samaa mieltä. Silloin kun uskominen on sitä, että vain minulla/ryhmälläni on oikea usko ja että muut ovat väärässä ja tulkitsevat Raamattua miten sattuu ja aina väärin, niin silloin ollaan aika pimeässä paikassa. Niin pimeässä että suuntavaistokaan ei yhtään auta. Miten sieltä löytää pois, jos on rakentanut itselleen sellaisen ymmäryksen muurin, että muilla ei ole siihen mitään sanottavaa?
Kuitenkin; 'Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.'
Se on ainoa toivo - yhä edelleen, että Herra, joka on paimeneni voisi johdattaa ihmisen, oman hurskautensa muurien sisäpuolelle vangiksi jääneen, ulkopuolelle vihreille laitumille - laitumille, joka on seurakuntayhteys - uskovien yhteys Kristuksessa Jeesuksessa.