Sinulle

Ikävä laskeutui taas illalla päälle, aivan samaan tapaan kuin niin monena muunakin iltana.
Kun olit siinä, kun menit taas pois, kun lähdit. Lähditkö minun luotani, vai lähditkö muuten vain?

Etkä kuullut kun huusin? Huusin sieluni syvimmistä sopukoista: "Älä mene!" "Älä mene vielä!" ...en kai vieläkään uskaltanut sanoa sitä ääneen...

Olen hölmö, hulluna näkymättömästä kutituksesta joka muuttui aivan kuin hetki sitten tuskaksi. Vaikka samasta tuskasta on lauluja laulettu, konserttoja sävelletty, en tunnista niistä itseäni. Vaikka tuntuukin oudolta väittää näin, luulen että tämä tunne on aivan omaa luokkaansa.

Kaikessa mahdottomuudessaankin kuvittelen meillä olevan jotain josta voi tulla mahdollista.

Aika kai sen kertoo, aika tekee niin montaa muutakin lajia, mutta onko minulla aikaa?
101308
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Miksi sinulla ei olisi aikaa?
Usko unelmiin. Usko kantaa.

Surullista on se, että niin monet hämmentävät toisten soppaa, joka ei itseasiassa heille kuulu. Saavat väärää infoa ja saattavat tahallaan aiheuttaa väärikäsityksiä, joita on vaikeata korjata olivatpa motiivit mitkä tahansa. Voi vain uskoa ja jutella sen henkilön kanssa johon asiat liittyvät. Älä käytä välikäsiä. On kysymys sinun elämästäsi ja ratkaisuistasi.

Minä lähdin, koska oli liikaa ratkaisemattomia ongelmia ilman rakkaan läsnäoloa, sanoja tukea. Jos hän olisi huutanut tai edes kuiskannut minulle "älä mene" en olisi mennyt minnekään vaan olisin pysynyt hänen vierellään. Mutta hän ei halunut minua.

Vuoden uskoin. Nyt emmin.
En jaksa enään epämääräisyyksiä.

Äänestä
  • True monet sekoittaa vääräl infol toiste asioit
    ihmisseet juoruaa eikä ol aina totta ja väärikäsitykset levii. tarttee kysyy asiaomaselt ni sit o totta.

    Äänestä

Tiedät miksi lähdin ja tiedät että haluan sinut. Kuitenkaan et tee mitään. Miksi? Koska ei sinua kiinnosta, et sinä minua halua. Sillä ottaisithan sinä yhteyttä ja pyytäisit anteeksi, jos haluaisit.

Minulla ei ole kuin aikaa ja minulle sinä olet mahdottomuus. Sinulle taas mikään ei ole mahdotonta. Sinulla on jo kaikki mitä tarvitset. Minä ei kuulu siihen.

Aika tekee tehtävänsä. Ensin uskoin ja sitten toivoin, kohta en jaksa enää sitäkään.

Äänestä

En lähtenyt sinun luotasi,enkä lähde luotasi pois.Olin illalla uupunut ja väsynyt,menin vuoteeseeni,painoin pääni tyynyyni,yritin levätä.Sydämeni löi ylimääräisiä lyöntejä,tiedätkin,yritin nukkua....

Minäkin huusin sinua..Huusin sinulle hiljaa mielessäni-Älä mene!! Enkä minäkään ääneen sitä uskaltanut?- sinullekaan sanonut..
Laulumme tunnemme,tuskissani minäkin niitä hiljaa kuntelen,silloin sinua ajattelen...

Aika ei merkitse mitään,on sinä ja minä ja aika,joka on armollinen kuitenkin rakkaudessamme.

En lähde luotasi

Äänestä
  • sen jälkeen lähdit. Miksi?

    Nyt odottavalla on vain liikaa aikaa.

    Äänestä

  • Odottava kirjoitti:

    sen jälkeen lähdit. Miksi?

    Nyt odottavalla on vain liikaa aikaa.

    Minullakin on vain aikaa...Odottaa sinua,senhän sinä tiedätkin,kuinka odotan...Tehdään jotain.Pyydän sinua.

    Äänestä

  • Vain sinulle.... kirjoitti:

    Minullakin on vain aikaa...Odottaa sinua,senhän sinä tiedätkin,kuinka odotan...Tehdään jotain.Pyydän sinua.

    Sitä haluan. Mutta mitä teemme, ja miten? Odotan.

    Äänestä

  • minulle. kirjoitti:

    Sitä haluan. Mutta mitä teemme, ja miten? Odotan.

    Jos luotat minuun,niin teen kaikkeni,uskoisit minuun vihdoinkin....Usko.Pyydän-Odota.

    Äänestä

  • vain sinulle kirjoitti:

    Jos luotat minuun,niin teen kaikkeni,uskoisit minuun vihdoinkin....Usko.Pyydän-Odota.

    Luotan. Ja odotan. Ikävän tuska alkaa vain olemaan pian kohtuuton.

    Äänestä

  • Vain sinulle.... kirjoitti:

    Minullakin on vain aikaa...Odottaa sinua,senhän sinä tiedätkin,kuinka odotan...Tehdään jotain.Pyydän sinua.

    ja senhän se kalvaakin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Friikki kirjoitti:

Ikävä laskeutui taas illalla päälle, aivan samaan tapaan kuin niin monena muunakin iltana.
Kun olit siinä, kun menit taas pois, kun lähdit. Lähditkö minun luotani, vai lähditkö muuten vain?

Etkä kuullut kun huusin? Huusin sieluni syvimmistä sopukoista: "Älä mene!" "Älä mene vielä!" ...en kai vieläkään uskaltanut sanoa sitä ääneen...

Olen hölmö, hulluna näkymättömästä kutituksesta joka muuttui aivan kuin hetki sitten tuskaksi. Vaikka samasta tuskasta on lauluja laulettu, konserttoja sävelletty, en tunnista niistä itseäni. Vaikka tuntuukin oudolta väittää näin, luulen että tämä tunne on aivan omaa luokkaansa.

Kaikessa mahdottomuudessaankin kuvittelen meillä olevan jotain josta voi tulla mahdollista.

Aika kai sen kertoo, aika tekee niin montaa muutakin lajia, mutta onko minulla aikaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu