Milloin aloit ajattelemaan

sanoinhan sinullekin, että epäilen sun asuvan jossain mielenterveyspotilaiden tuetussa asumisyksikössä. :D Näin tosiaan ajattelin ja säälin sinua kovasti ja olisin halunnut auttaakin.

En ajattele kenestäkään näin.

Kaikki saavat olla just sellasia kun haluavat olla.
Ihan sama mitä muut ajattelee, nimittäin minä olen niin tavallinen ihmisen oloinen ja näköinen kuin kuka tahansa meista ja silti sairastan psykoosia.
Suljetulla ollessani huomasin että me kaikki olemme tavallisen näköisiä, puhumme tavallisia asioita eikä meissä ole mitään epänormaalia:)
Sen sijaan, terve kaverini mun koki raskaan eron ja hajosi, hänestä huokuu ihan helvetillinen pahuus, hän on ympäristölle epämiellyttävä:(

"kupit kaapin ylähyllyllä" :D Ei uletu ylähyllylle. Minulla ei ole edes sitä ylähyllyy tai edes kuppeja, on vaan nuppeja :D Mutta asiaan, kuinka moni oikeasti edes ulettuu ylähyllylle? Epäilen että ei juuri kukaan. Vain muutama hassu ihminen tässä pallosessa. Mikä on ylähyllyn tai alahyllyn taitekohta?

Olen sitä mieltä, että suurimmalla osalla ihmisistä heittää pahasti nämä hyllyt ja nupit :D Ihan oikeasti. Tai ainakin niin, että ne jotka kuvittelevat, että heidän ylähyllynsä on suorassa, kupeista puhumattakaan ovat juuri niitä, joiden pitäisi osallistua nurin kuppi kerhoon :D Ja se koostuu ihmisistä, jotka ovat läpeensä pahoja. Esimerkiksi nyt nämä terveydenhuoltojohtajat, heillä jos keillä on nupit nurin! Ihmiset, jotka valehtelevat, eivät tunne empatiaa toista ihmistä kohtaan, ovat ahneita ja patologisia valehtelijoita, heistä on nurin kupit tehty! Niitähän täällä riittää, siis maailmassa. Olen äimänkäkenä, miten ihmisen pahuus on "räjähtänyt". Ihan arjessa huomaa.

Joskus olen ajatellut, että mulla varmaan ei ole ihan nuppi kurissa, ja joskus jutteleinkin erään kovan ammattilaisen kanssa, ja sanoin hänelle "että minulla varmaan heittää päässä", niin hän alkoi nauramaan ja sanoi "no ei heitä". Minä sanoin siihen, "mistä sinä voit tietää", ja hän vastasi siihen, "no enhän minä voikkaan, mutta en minä usko". Joo, mutta ne ei olekkaan uskon asioita vasta kuin siinä vaiheessa, kun on pakko uskoa, kun näkee karun todellisuuden, että joku ihminen kusettaa ja valehtelee ihan mennen tullen välittämättä toisesta ihmisestä ytikäs mitään.

Ja lopuksi mielen ja psyykkeen asiat eivät ole minusta mitään omituista tai ihmeellistä, ne kuuluvat ihmisen elämään siinä missä nälkä ja vilukin. Mutta sitten kun puhutaan silkasta pahuudesta, ahneudesta ja kateudesta ja empatiakyvyttömyydestä, niin silloin puhutaan todella asiasta, joka ei ole mitenkään päin tervettä, kun se ylittää kaikki rajansa ja ihmis-arvo ja ihmisyys menettää arvonsa niin, että ahneus, kateus vie ja uhri vikisee.

Minun mielestäni mielensairauksista tai oireista tai vaihteluista on tehty joku ihme mörkö. Ihan samoin kuin vaikka homoseksuaalisuudesta. Ei ne ole mitään mörköjä, ne ovat elämää omassa eri tai samanlaisuudessaan. Mutta tosiaan aika monesta muustakin on nykyään tehty mörköjä vaikkapa suorittava ja täydellinen äiti-mörö. Luodaan itse itselleen ja muille ihan hulluja paineita, ja sitten tiputaan kuiluun, jossa ei ole voittajia. Tai vaikka kuin luin yksi päivä lehdestä jutun, "ettää huhuuu vulvia on erilaisia"! Oho, onpas kumma, aletaan vertailemaan ja pistetytetään kaikki maan vulvat, jess. MIKSI IHMISET TEKEE KAIKESTA NIIN VAIKEAN, KUN LOPPUJEN LOPUKSI ASIATHAN OVAT VARSIN YKSINKERTAISIA näin pääosin.

"itse itsessämme me ahtaiksi tulemme". Kilpaillaan, kadehditaan, tunnetaan riittämättömyyttä vaikka riitämme hyvin jne. jne. Juostaan rahan, maineen ja kunnian perässä vaikka vähempikin riittäisi. Ja siinä kilpailussa tönimme itsemme ja muita, onko se elämää? Ei,

RAUHOTTUKAA IHMISET. Tehkää parhaanne, se riittää! Ja pitää riittää. Ja kun riittää itselle, niin silloin se on siinä ja thats it! Jengi vetää hirveät överit tai averit ihan joka asiassa, sitten ollaan ihmeissään kun ahistaa, puristaa ja kiristää. Tottakai ahistaa ja puristaa, kun itse itseään rääkkää olemalla jotain aivan muuta kuin on tai tavoittelemalla jotain sellaista, mikä ei ole elämän kannalta loppujen lopuksi merkitystä.

Pykoosi on nykyään jotain AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Mitä siinä käsittämätöntä? Se on yksi osa elämää ja that it. Miksi puhun nykyään, siksi koska kun olin pieni lapsi vartuimme turvallisessa ja monitahoisessa ympäristössä, jossa kaikki oli sitä mitä oli ja ei kukaan "suurennellut tai pienentänyt" asioita, asiat olivat sellaisia kuin olivat, ja se oli osa elämää ja tavallista arkea. Meidän yksi naapurin täti oli välillä psykoosissa, ja silloin usein hän tuli meille, no, mitä sitten, jutu oli vähän ehkä liian tarkasti hahmotettuja, mutta ihan normaali ihminen, jos ylipäätänsä "noormaaliutta" on edes olemassa, olemme ainutlaatuisia. Yhden naapurin poika oli tuuri juoppo, se oli tosi mukava ihminen, mutta humalassa se saattoi tulla meidän pihalle ja huutaa ja silloin pelkäsin. Mutta ei hän mitään tehnyt, kun isä kävi hänet ohjaamassa pois, ja sanoi meille lapsille, että " viina on vaarallinen juoma", mutta ei isä tehnyt siitä mitään isoa numeroa, ja se poika lapsutti aina alamäkeä tossut viipottaen, muistan kun jäin katsomaan, että miten se pääsee mäkeä alas :D