Puhutaan välliin rakkauesta !

Tunnetko olevasi rakastettu

koetko ,, sinut on unohdettu ,

minusta on tullu kummallinen,
puolison kuoleman jälkeen ei oikein kiinosta mikään,



mua ei ole unohdettu , puhelin soi jokapäivä, kysellään olenko kunnossa ja muuta,

omistan jopa yhden ystävän, ( sydän-ystävän ) oikeestan se on jotain syvällisempää,

siittä huolimatta ei oikein suksi luista,,,,

vahuus pelottaa, eteenki palvelutalot, vai onko ne kuoleman sellejä,

Luultavasti en mistään. Mutta niin kauan kuin on toivoa, on myös elämää. Toisaalta: rakkaus-niminen juttu mies-nais -suhteissa on aivan liian yliarvostettua ja väärin ymmärrettyä. Se kun on jotain, mistä suurimmalla osalla ei ole mitään käsitystä.

Uutisissa tänään kerrotaan 94-vuotiaasta pariskunnasta, jotka avioituivat 91-vuotiaina. Elävät onnellisina ja uskovat löytäneensä todellisen rakkauden.
On se niin, että ikää se ei katso, kun se oikea kohdalle osuu.

On olemassa tunne,,,,,
jonka kuvittelee olevan rakkautta,
tunne on ihana,
lumoava,
huikaiseva,
halu olla toisen lähellä,
nauttia toisen ihmisen läheisyydestä,
siinä ei sanoja tarvita,
eikä siinä välttämättä ole seksiä,
mutta se johtaa tai saataa johtaa miehen ja naisen välillä seksiin,


onko se tunne rakkautta
vai rakastumista
osaako joku kertoa

Tahi rakhauesta ja ois villilahna ku ite oon muikku.

Rakkauvesta potkii se Piirosen pässikin.

Parina eläminen on rakkautta.

Puhutaan rakkauvesta, mutta parempi otsikko olisi kai ollutkin; Puhutaan rakkauven puutteesta!

Sitä ei huomaa ku se on, vaan kun sitä ei oo, heti alakaa kaipaavan valitus, miks mua ei kukkaan, kun noita muita kaikki?

Riittääkö kaikille rakkautta?
Riittää, jos osaa ottaa sen vastaan, eikä haihattele kuuta taivaalta ja ikuista onnea!

alotukseen:

sanotaan,,,,, " sokea kananaki löytää jyvän " löytääkö ,,,,


löydä minut,
olen ihminen ihmiselle ,,,,

Minulla on ollut onni kokea se yksi ja ainoa oikea "todellinen rakkaus" jo kolme kertaa.
Se riittää yhteen elämään.

Kyllä on naiiveja juttuja.
Ei ola mitään yhtä ja ainoaa "puhdasta".
Hahhahh.
Raamattu on satukirja.

On naisissakin paljon kontrollifriikkejä.
Moni mies elää tuomitsemisen pelossa, eikä uskalla olla oma itsensä ja ilmaista tunteitaan.

Mulla ainakin on ihan ikiomat kylkiluut - välillä kylla ollu poikkikin kun eks mies ja ja muutkin välillä murjoi - henkeäkin jkv vainosi.

On se kauheeta ku sairastuu rakkauen tautiin,

rakkaus juoksuttaa kuin kissoja keväällä,

ei oo kiva mouruta,

Nainen kysyi, mitä on rakkaus

mies vastasi

äkillinen verensyöksy kyrpään,,,,



jaaaaa,
naiselle se on muutaki,

Yhtenäänhän täällä siitä puhutaan, sen eri ilmenemismuodoista. Juuri oli esillä ketju asennoista.

"Rakkaus sanassa on kaikki", sanoi vanhus läheisillensä jotka olivat kokoontuneet hänen vuoteensa vierelle, koska kaikki tiesivät hänen elämänsä viimeisten hetkien olevan lähellä.
Hänen elämässään oli ollut tyyntä ja tuiskua, kuten monien ikäistensä, mutta koskaan hän ei valittanut. Hän opetti elämäntavoillansa kaikkia jotka hänet tunsivat. Kun naapurin nuorukainen juoksi hänen luoksensa ja kertoi kuinka isä löi häntä ilman syytä ja nyt riehuu kotona äidille, siitä alkoi vuosia kestävä ihmissuhdekoulu koko naapurustossa. Hakkaava ja riehuva isä sai sen ajan tyyliin kovan koulutuksen väkivaltaisuudestansa. Lapsiahan lyötiin ja kuritettiin, se oli tapa josta ei puhuttu, eikä sitä paheksuttukaan jos lapsi sai piiskaa pyllylle, tai tukkapöllyn palkaksi pahasta teosta, mutta heinäseipäällä lyönti oli kaikille liikaa. Nuorukaisen vammat näkyivät läpi hänen, lopulta hyvin vaiherikkaan elämänsä ajan, mutta ne olivat tuskin ainoat isän jättämät jäljet.

Tämä kuoleva vanhus käytti usein sanaa rakkaus. Kovasta kurituksesta toipuvalle nuorukaisellekin hän puhui isän rakkaudesta, siitä, kuinka isä kuitenkin rakastaa poikaansa ja kuinka väärällinn tavalla pyrkii olemaan kasvattaja ja opettaja, vaikka hyvin tietää ettei aseita saa missään nimessä kohottaa toista ihmistä kohti, olkoon vaikka lapsi jota kurituksen vuoksi opettaa.
Tuo heinäseipäällä lyönyt isä oli otettu kylän miesten käsiin, riisuttu housut alas ja piiskattu oikein koivun vitsoilla ja samalla pidetty saarna joka varmasti ei tuon isän korvien kautta olisi muistiin jäänyt, mutta piiska tehosti. Vuosikymmeniä tuon tapahtuman jälkeen vanhus usein kertoi kuinka tuo isä edelleenkin oli kova kurittaja, muutaman kerran hänelle oli piiskasta taas puhuttu, mutta isä lopetti kiljun keiton, raitistui ja löysi Jumalansa, alkoi kiertelemään saarnaaja, irtautui perheestään ja jossain köydenpätkässä oli elämänsä loppu.

Rakkaus ei ole aina sitä mitä oikeana pidetään, se ei ole vain kahden ihmisen välistä intohimoa, se ei ole vain lasten kasvattamista ja opettamista, se ei ole uskollisuutta ja vakuutteluja.
Rakkaus on kaikki.
Vanhuksen kertoma ja kokema nuorukaisen isän pelko ja sen seuraukset siinä ajassa eivät olleet mikään outo juttu, se oli ilmeisen yleistä, vaiettua rakkautta jota pidettiin isän oikeutena, kun hän rakastaa lastansa. Oliko se rakkautta, sitä voi miettiä monelta kannalta.
Tuo kuoleva vanhus eli pitkän elämän ja pitkän avioliiton.
Puolisostansa puhuessaan hän käytti aina sanaa - toinenpuolisko - , ei puolisoni, vaan toinenpuolisko.
Koko kylän lapsia hän opetti pelkällä lämpimällä olemuksellaan ja ohjeillaan joita jakeli, "koska minä rakastan teitä kaikkia, olkaa kilttejä toisillenne, se on parempi kuin nahistelu, vaikka kivaa sekin on, kunhan ette tappele."
Rakkaus on kaikki.

Koskaa en ole suuttunu jos olen joskus kokenu vääryyttä,
tänään suutuin jopa ääneen lausin, loukkaanuin,
tilanne oli seuraava,
olin asiakkaan,
yksi asiakas ennen mua, setietenki oli normaali tilanne,
mutta
sitten ilmestyi mies asiakas,
kunkas ollakkaan
myyjä palveli sen ensin,

sitten ilmestyi toimen mies asiakas,
no myyjä kääntyi sen puoleen meinasi alkaa palvelemaan sitä,

meikällä kiehahti,
antteeks vaan sanoin,,, se on minu vuoroni,
no myyjä sanoi ettei huomannu,

-- sanoin että huomasti oikein hyvin
koska herra tuli huomattavasti myöhemmin paikalle,
myyjä sanoi en huomannu,
--- mä sanoin huomasiti kyllä oliein hyvin, älä valehtele,

myysjä sanoi anteeksi,
-- sanoin en anna anteeksi, olit niin törkeä,
olet vielä asiaksa palvelussa, huh empä enen ole tommostakaan myyjää nähny,

kysymys kuuluuki:


oletteko joksus kokenu vastaavaa käytöstä,

minusta tapahtuma oli erittäin outo,
olen fiksu rehellinen ihminen,
ikävä kyllä v a n h u s

oma köytös harmittaa,
ku suutuin tosissaan tielnteesta
koskaan ikinä ennen en ole suuttunu,
olen kyllä huomattanu ,, vuoro kylläki on mulla,

rakastaa pitäisi kaikenlaisia ihmisiä,
en vaan voinu hillitä itteäni ,
sain suuttumus kohtauksen,
se harmittaa
ku sanoin etten anna anteeksi, olin niin vihanen tialanteesta,
nuorehko mies asiakas oli niin tärkeä
että vanhuksen vuoron aiko sivuttaa rumasti,
tilanteesta jäi minulle paha mieli,
jäi varmasti myyjälle ku sanoin surat sanat päin naamaa sille,

aina hillitsen itseni kaikissa tilanteissa,
nyt päästelin suorat sanat päinaamaa, se suuttumus yllätti itseniki,
pisteli niin vihaksi,


tuli vahvasti mieleen raamatun sana:
"jos emme anna anteeksi meitä loukanneelle, ei jumalakaa anna anteeksi meille",

näin huno ihminen olen, jumalakaa ei anna anteeksi ku suutun ,

en vaan voi rakastaa kaikkea

Moni on valmis myöntämään. ettei omaan avioliittoon kuulu rakkautta. Eihän sitä yjteiseen taloudenhoitoon tarvitsekaan.

Kai meitä rakastetaan, koska jopa ulkomaalaiset sijoittajat ovat valmiita laittamaan roponsa vanhusten hoivayhtiöihin. Ja ilmeisesti myös puolueet, jotka pitävät tallaisia yhtiösysteemejä hyvänä, rakastavat meitä.

Pakko todeta raha on rakkautta,

vanha sanonta,

" kun köyhyys astuu ovesta,
rakkus livahtaa ikkunasta "

Jeesus rakastaa hölmöjäkin.