Lueskelin näitä juttuja ja oli ihan pakko laittaa omaakin tarinaa(tosi) tänne...
Tapasin tyttöystäväni kolmevuotta sitten yhden kaverin bileissä ja siitä alkoi tähänkin päivään kestänyt onnellinen seurustelu. Tyttöystäväni asui kämppäkaverinsa kanssa silloin kahteen pekkaan kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja sain hyvin nipeasti huomata että siinä talossa asuvilla ei ollut kaikki rattaat paikoillaan. Tyttöystäväni ja hänen kämppiksensä eivät olleet mitään bilehirmuja vaikka toki hekin silloin tällöin pyysivät kavereitaan käymään ja iltaa viettämään. Sitten aina siitä sittten jatkoille kaupunkiin. Muut talon ja rapun asukkaat olivat mukavia ja kohteliaita, mutta kaksi (kummatkin yksinäisiä) immeistä jotka ottivat elämäntehtäväkseen näiden kahden neitosen kotirauhan viemisen. Kaikki alkoi muutamista ovikellon pimputuksista ja valituksista että pitäisi olla hijempaa vaikka asunnossa ei monesti ollut ketään kuin minä ja tyttöystäväni tellua rauhassa katsellen. Alkuun yritimme ottaa asian huumorilla ja asenteella että "voi voi kun noilla vanhuksilla ei oo mitään muutakaan tekemistä kun vahdata meitä". Myöhemmin häirintä alkoi olla voimakkaampaa. Ilmeni että kummatkin näistä vahtaajsita kuuluivat taloyhtiön hallitukseen joten heillä oli normaalia enemmän valtaa verrattuna tyttöystävääni ja hänen kaveriinsa. Uusia sääntöjä keksittiin pilvinpimein ja ilmoitus näistä uusista säännöistä toimitettiin tietenkin vain tyttöjen osoitteeseen. Monesti jätin pyöräni hetkeksi talon seinustalle hakiessani asunnosta jotakin, jolloin toinen näistä vahtaajista aloitti aina kamalan karjunnan siitä minne ja miten pyörä pitäisi jättää. Heitä itseään ei näyttänyt mitkään säännöistä sitovan. Mies kusetti koiraansa aivan rappukäytävän vierustalla paskoista puhumattakaan. Sama äijä seisoi aina pihamaalla vahtimassa että lapsetkaa eivät vaan leikkisi juuri remontoidussa lasten leikkipuistossa. Lopulta alkoi pinna palaa meilläkin. Kerran olimme kaveri porukalla lähdössä kylpylään rentoutumaan päiväksi ja tilaisimme taksin. Ulkona oli parikymmentä astetta pakkasta joten odotimme taksia rappukäytävässä. Sattumalta toinen näistä vahtaajista (mies) tuli ulkoa koiransa kanssa sisälle ja tietenkin sai kamalan hepulin meidät nähdessään. Rupesi kiroamaan ja huutamaan porukan naisille että nyt ulos tai poliisi hakee. Kerran tuli postiluukusta isännöitsijän kirjallinen varoitus meluamisesta ja seuraavasta kuulemma lentäisi pihalle. Ihmeellisint asiassa oli se, että kummatkaan eivät olleet kotona väitetyn meluamisen aikana, vaan ruotsin maalla reissaamassa. Soitin isännöitsijälle mutta siellä iskettiin luuri korvaan. Silloin mulla napsahti että ei jumalauta, nyt riitti! Marssin isännöitsijän toimistoon ja pyysin sihteeriltä päästä isännöitsijän puheille. Ei sillä kuulemma ollut aikaa tavata kun sillä oli kahvitauko kesken. Huusin sihteerille kurkku suorana että perkeleen huora jos kertakin vielä tulee yksikin varoitus niin kyllä alkaa semmoinen turpasauna että on oksat pois. Kaksi viikkoa tämän jälkeen tytöt muuttivat asunnoista pois, ja vielä ihan omasta tahdostaan. Asun nyt tyttöystäväni kanssa kahdestaan noin sadan metrin päässä siitä aikaisemmasta talosta ja näin sen saman ukon sattumalta uuden kotitaloni pihamaalla koiraansa kusettamasta. Voi perkele sitä meikäläisen sanallista euforiaa kun annoin kaiken sen paskan tulla suusta ulos. Taisi siinä se koirakin saada loppuelämäkseen traumat eikä hauku enää tuntemattomille.
Tämä on neuvo niille kaikille jotka joutuvat ilman omaa syytään perättömien syytöksien uhriksi, että älkää antako periksi ja kuunnelko kiltisti mitä se naapurin iso setä sanoo vaan lappakaa samaa paskaa takaisin!!!
Tapasin tyttöystäväni kolmevuotta sitten yhden kaverin bileissä ja siitä alkoi tähänkin päivään kestänyt onnellinen seurustelu. Tyttöystäväni asui kämppäkaverinsa kanssa silloin kahteen pekkaan kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja sain hyvin nipeasti huomata että siinä talossa asuvilla ei ollut kaikki rattaat paikoillaan. Tyttöystäväni ja hänen kämppiksensä eivät olleet mitään bilehirmuja vaikka toki hekin silloin tällöin pyysivät kavereitaan käymään ja iltaa viettämään. Sitten aina siitä sittten jatkoille kaupunkiin. Muut talon ja rapun asukkaat olivat mukavia ja kohteliaita, mutta kaksi (kummatkin yksinäisiä) immeistä jotka ottivat elämäntehtäväkseen näiden kahden neitosen kotirauhan viemisen. Kaikki alkoi muutamista ovikellon pimputuksista ja valituksista että pitäisi olla hijempaa vaikka asunnossa ei monesti ollut ketään kuin minä ja tyttöystäväni tellua rauhassa katsellen. Alkuun yritimme ottaa asian huumorilla ja asenteella että "voi voi kun noilla vanhuksilla ei oo mitään muutakaan tekemistä kun vahdata meitä". Myöhemmin häirintä alkoi olla voimakkaampaa. Ilmeni että kummatkin näistä vahtaajsita kuuluivat taloyhtiön hallitukseen joten heillä oli normaalia enemmän valtaa verrattuna tyttöystävääni ja hänen kaveriinsa. Uusia sääntöjä keksittiin pilvinpimein ja ilmoitus näistä uusista säännöistä toimitettiin tietenkin vain tyttöjen osoitteeseen. Monesti jätin pyöräni hetkeksi talon seinustalle hakiessani asunnosta jotakin, jolloin toinen näistä vahtaajista aloitti aina kamalan karjunnan siitä minne ja miten pyörä pitäisi jättää. Heitä itseään ei näyttänyt mitkään säännöistä sitovan. Mies kusetti koiraansa aivan rappukäytävän vierustalla paskoista puhumattakaan. Sama äijä seisoi aina pihamaalla vahtimassa että lapsetkaa eivät vaan leikkisi juuri remontoidussa lasten leikkipuistossa. Lopulta alkoi pinna palaa meilläkin. Kerran olimme kaveri porukalla lähdössä kylpylään rentoutumaan päiväksi ja tilaisimme taksin. Ulkona oli parikymmentä astetta pakkasta joten odotimme taksia rappukäytävässä. Sattumalta toinen näistä vahtaajista (mies) tuli ulkoa koiransa kanssa sisälle ja tietenkin sai kamalan hepulin meidät nähdessään. Rupesi kiroamaan ja huutamaan porukan naisille että nyt ulos tai poliisi hakee. Kerran tuli postiluukusta isännöitsijän kirjallinen varoitus meluamisesta ja seuraavasta kuulemma lentäisi pihalle. Ihmeellisint asiassa oli se, että kummatkaan eivät olleet kotona väitetyn meluamisen aikana, vaan ruotsin maalla reissaamassa. Soitin isännöitsijälle mutta siellä iskettiin luuri korvaan. Silloin mulla napsahti että ei jumalauta, nyt riitti! Marssin isännöitsijän toimistoon ja pyysin sihteeriltä päästä isännöitsijän puheille. Ei sillä kuulemma ollut aikaa tavata kun sillä oli kahvitauko kesken. Huusin sihteerille kurkku suorana että perkeleen huora jos kertakin vielä tulee yksikin varoitus niin kyllä alkaa semmoinen turpasauna että on oksat pois. Kaksi viikkoa tämän jälkeen tytöt muuttivat asunnoista pois, ja vielä ihan omasta tahdostaan. Asun nyt tyttöystäväni kanssa kahdestaan noin sadan metrin päässä siitä aikaisemmasta talosta ja näin sen saman ukon sattumalta uuden kotitaloni pihamaalla koiraansa kusettamasta. Voi perkele sitä meikäläisen sanallista euforiaa kun annoin kaiken sen paskan tulla suusta ulos. Taisi siinä se koirakin saada loppuelämäkseen traumat eikä hauku enää tuntemattomille.
Tämä on neuvo niille kaikille jotka joutuvat ilman omaa syytään perättömien syytöksien uhriksi, että älkää antako periksi ja kuunnelko kiltisti mitä se naapurin iso setä sanoo vaan lappakaa samaa paskaa takaisin!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
HYVÄ HYVÄ sinä joka viestin kirjoitit!! Oikein laittaa aika ajoin näille jauhot suuhun! :)
Mistä näitä vahtaajia aina löytyy??? Sais kaikki laittaa suoraan vanhainkotiin.
Poikaystäväni alakerran naapuri muunmuassa joskus valitti jopa normaalista kävelystä.
miten ihmeessä "ostit" uuden asunnon niin läheltä,kyllä minä olisin mennyt vähän kauemmaksi
juttu... Voi herran pieksut, että kaikki ne eläkeläiset jaksoivat kyyliä... Kerran päästin poikaystäväni koirani kanssa pihalle, ja siitäkin tuli kusi/kakkajuttuja. Lopulta menin kysymään, että missä ne tontin rajat menevät, kun ei koiraparka ollut edes sitä puolta kadusta kulkenut (mihin mukamas oli KAIKKI tarpeensa tehny)... Tää jeesas vähän aikaa, mutta muutin v-ttuilusta johtuen muutaman kuukauden sisään pois ja vielä toiselle puolelle kaupunkia....
Nyt on kivat naapurit (päiväkotia lukuunottamatta) ja sieltä kun tulee aina noista koirista ja (sisä)kissoista natkutusta... Eivätkä edes asu samassa rapussa. Taitaa silti olla aika perustaa joku kapakka, yksityinen koulu ja ruokakauppa tähän taloon, niin on vanhemmilla helpompaa, kun voi hakea kakarat samasta talosta. Se kiljumionen alkaa nimittäin enen klo 7:ää aamulla. Kiva tehdä kolmivuorohommaa!!!
Terve kaikille!
Kohtalotovereille. Asun itse rivitalossa.Jo hyvin ensimmäisestä viikosta asumisesta tässä kyseisessä taloyhtiössä alkoi kaikki mennä päin prinkkalaa. Ajoin meidän muuttoautoa, sellasta pakua. Pieni piha ja törmäsin vahingossa lipputankoon, joka meni hieman vinoon, varmaan kymmenen senttiä. Eiköhän naapurin mummu ollut nähnyt kaiken. Isännöitsijä soitti minulle, että oletko syyllinen. Tunnustin, että olen ja laita lasku että maksan sen vahingon. Lasku oli 50 euroa!! Maksoin laskun ajallaan ja pikkusiskoni, jonka kanssa asun oli kuullut tupakalla ollessaan: Talvella vielä! Seuraavaa: Onkohan tuota lipputankoa vieläkään maksettu? Mä että voi v****!
Sitten eräs kurpahtanut vanhapiika valitti, että kun meidän autot on väärällä paikalla. Meidän autoja ne eivät edes olleet. Meille vain tuli näitä, autot väärällä paikalla huomautuksia. Sitten kun aletaan jo vahtaamaan mitä naapurit laittaa roskikseen ja litisteleekö ne maitopurkit, että roska-astiaan mahtuu enemmän tai onko pahvilaatikot litistelty oikeaoppisesti niin johan alkaa keittää.
Onneksi, jumalan kiitos muutan täältä P******(painokelvotonta) pois täältä jumalanhylkäämästä paikasta.
Pissed off!
oon sunkaa samaa mieltä laita jauhot sen äijän suuhun äläkä kuuntele tommosii turhan päiväsii
valituksii anna samal mitall takasi.
Joo...outoa porukkaa, outoa...siis nuo "kaikesta valittajat"...! Psykiatrille ne kuuluisivat, mutta eivät kuitenkaan mene...!
Asuimme joskus kerrostalossa, jossa yks mummeli otti meidät vainonsa kohteeksi. Postiluukku sen ku kolisi jatkuvasti kun hän kuunteli sitä kautta meidän perhe elämää. Ykskin pääsiäinen meillä oli hänen mielestään vietetty hurjia bileitä. Meteli oli ollut kauhea. Stereot ja ihmiset huutaneet. Itse tosin olimme 300 km:n päässä kotoa evakossa wc remonttia . Ja kaiken lisäksi meillä ei ollut edes olemassa stereoita , pelkkä kelloradio jonka johto oli irti seinästä. Myöhemmin metelin aiheuttaja syyllinen selvisi.Se oli hänen oma juoppo poikansa, joka ei edes ollut kirjoilla talossa.Mutta asuu edelleenkin siellä. Samaista miestä sai/saa pelätä kun humalassa heiluu puukon
tai vastaavan kanssa rapussa tai muissa tiloissa.
Talon lapsia mummo ja hänen poikansa uhkailivat ja ajoivat takaa . Myös meidän lasta , silloin 6 v. poikaa, sillä seurauksella että hän ei uskaltanut tulla kotiin edes naapuri rappukäytävästä, vaan odotti kerrankin talvella pitkän aikaa ulkona ilman päällysvaatteita , että joku pelastava enkeli tulisi ja saattaisi hänet kotiin. Olin sopinut hakevani hänet kotiin, mutta halusi kesken leikin hakea jonkun lelunsa kotoa ja ei ollut kehdannut sanoa, että ei yksin uskalla.
Lapselle jäi varmaan traumoja kyseisistä henkilöistä.