Kuinka rehellinen

Uskon että olen realistisimmasta päästä.

Itseä tuskin kukaan täysin objektiivisesti pystyy katsomaan mutta uskon aika realistisesti ja rehellisesti itseänikin koskevia asioita tarkastelevani.


Toisinaan minussa käy kovaakin kamppailua tunne ja järki näkökulmat. Tiedostan kummankin näkökulman ja tiedostan niiden syntyperää. Tiedostan heikkouteni ja sisälläni käyn ns. Henkistä painia järjen ja tunteen välillä.

Olen järki-ihminen enemmän joten useimmiten se taisto kallistuu järkikannan puolelle.

En silti sano että itsensä rehellinen tarkastelu olisi helppoa. Se on toisinaan aika kova myrskyisä sisäinen paini. Ristiriita voi olla järjen ja tunteen välillä niin suuri.

Aina en onnistu olemaan itselleni rehellinen mutta hyvin usein vaikka tunteet protestoisi ja epäilisi niin tekoni silti suuntaavat järkikannan suuntaan. Eli teen paljonkin asioita tunteen vastaisesti jos koen että tunteet on tiellä. Esim:

Sen mitä huomaan lähes koko ajan arjessa on itseluottamuksen puutteeni.

Hyvin monesti päässäni on ajatuksia

”Mutta kun en mä osaa...”
” ei mulla ole kokemusta”
” muut on niin itsevarmoja.. niin hyviä..”
” ei musta koskaan tuu tollasta.. en pysty tuohon”
” epäonnistun kuitenkin..”
” ei minussa ole mitään ominaisuuksia jotka mahdollistaisi et pystyisin tuohon..”

Päässäni risteilee noita ajatuksia ja toisinaan saatan ääneen sanoa

” en mä osaa....”

Mutta sitten tulee päänsisällä se järjen puhe kamppailuun mukaan ja sanoo:

” katso noita! Luuletko että he ovat olleet asioissa mitä tekevät noin itsevarmoja ja hyviä alussa?”

” he varmasti olivat kuin sinä nyt! Kaikki epäilevät, jännittävät kun kohtaavat uusia juttuja joista ei kokemusta ”

”jos nyt Feidaat sua harmittaa ja tunnet itses yhä huonommaksi. ”

” olet aina alun haparoinnin jälkeen oppinut hyväksi siinä mitä teet. Muistatko miten sua aina on lopulta kehuttu ? Opit nopeasti.”

” ole nyt vaan rohkea. Hyödyttää sinua enemmän kuin se että nyt feidaat tän”

Vaikka tunne edelleen huutaa epävarmuuden sanoja huomaan käteni ja jalkojeni jo tekevän liikkeitä kohti järjen näkökulmaa

Usein kohtaan myös ulkoapäin muilta ihmisiltä ne sanat että kaikki meistä joskus on olleet aloittelijoita ja miten upeasti minusta on tulee hyvä asiassa jossa itseäni epäilin. Kuinka asia on kuin mulle luotu juttu ja sopii mulle.

Se palaute tietenkin tukee sitä että jätän yhä enemmän tunteen sanomaa sivuun omaanarvoonsa ja kuuntelen järkeäni

Hyvää huomenta!
Olen rehellinen itselleni. Olen ajatellut sen niin, että ei itselleen kannata valehdella. Mutta joissakin asioissa, vaikka tietää, ettei tiedä tai taida, niin kannattaa esittää toista. Itsepetos on joskus paikallaan 😄

Pietarikin muistuttaa syntyneestä vainosta. Hän neuvoo, miten he voivat pysyä vakaina yhä vihamielisemmäksi muuttuneessa yhteiskunnassa.
https://www.msn.com/fi-fi/lifestyle/koti-ja-vapaa-aika/haluatko-olla-onnellisempi-hankkiudu-siinä-tapauksessa-eroon-näistä-tavoista/ss-BBTrDKu?li=BBr5KbI#image=29

Itselle ei pysty valehtelemaan, totuus on totuus ja sitä ei pysty muunnella.
Toisille voit valehdella, mutta ei itselle!
Hyvät aamut ☕

Huomenta. Yritän olla itselleni rehellinen. Mietin, mitä sinun kanssa tekisin? Tiedän tarkkaan, että haluan olla vain ystävä sinulle. Minun on edelleen vaikea luottaa sinuun tai yleensä muihin ihmisiin. Se on totta. Kuitenkin sinä olet minulle myös hyväksi. Tunnet minut hämmästyttävän hyvin.
Ollaan siis palstakavereita edelleen. Yritän luottaa sinuun enemmän. Minusta tuntuu, että jos pystyn luottamaan sinuun, pystyn luottamaan enemmän muihinkin.
Minulla ei ole ollut helppo elämä. Päiväni olin valmis päättämään vakavimmin 12-vuotiaana. Monta vuotta meni, ettei ollut yötä, etten olisi itsetuhoa miettinyt.
Sinä olet auttanut minua ja koen sinut ystävänä. Ollaan ystäviä, se on minulle hyväksi😁

Liiankin. Olen todellakin rationaalinen ihminen. Järki voittaa tunteet. Paitsi yksi saa mut sekoaan..

Vähän olen

Harmi, kun ei voi kirjoittaa uutispatkien peraan jotain. Vihreatkin nyt haluaa rajoittaa hoivakotien voitontavoittelua vaaliteemassaan. Siis kaikki nyt puhuvat tuosta, ja kun vihreilla ei ole mitaan todellista tuotavaa, hekin kuin papukaijat toistavat tuota samaa. Naispuolinen vihreiden ehdokas valittaa, miten hanta kuvataan. Mita uuttaa hyvaa noilla tyhjapailla on tuotavana Suomen kansalle?!

Sydämen olen kovettanut ja järjellä pyrin ajattelemaan. Mikä tekee tästä ikävästä vielä pahempaa.

Noniin jo on tuollainenkin: Ihmis-Barbie, Ihmis-Ken on ollutkin jo pitkän aikaa.

Kohta varmaankin suosituin leikkaus on kokonaisen pään vaihtaminen kerralla ei tarvitsisi kuin yhden leikkauksen. Vaihtaisi koko pään kerralla.

Korkeasti koulutettujen puolue perussuomalaiset.
https://www.hbl.fi/artikel/sannfinlandarnas-nya-karnvaljare-hogutbildade-experter/
Mähän olen aina äänestänyt tyhmien puolueita vasemmisto-vihreät-demarit -akselilla, ja aion vastakin äänestää.
Onhan se nyt todella typerää haaveilla esim. naisten välisestä solidaarisuudesta.

Mitä merkitystä sillä on? En ole vallassa enkä voi päättää edes omista asioistani. Hallitus päättää sekä myös liittojen edustajat jotka ovat samaa porukkaa hallituksen kanssa. Ryhmän mukana on mentävä. Jos enemmistö päättää että on hyvä että eläkeikää nostetaan niin ne jotka ovat erimieltä joutuvat toimimaan heidän mielipiteensä mukaan.

Olen raa'an rehellinen itselleni, en anna itseni elää missään pilvilinnoissa vaan aina muistutan ettei kannata turhia luulla ja kuvitella itsestäni, omasta ulkonäöstä tai kyvyistä tehdä jotain. Torppaan kaikki haaveet heti kerralla. Ennen kuvittelin, ett kaikki on mahdollista ja kyllä kaikki järjestyy parhain päin....paskanmarjat. Nykyään pudotan itseni maanpinnalle jo heti alkuunsa. Olisipa nuorena ollut yhtä paljon järkeä kuin nyt, niin olis kaikki haahuilut jäänyt väliin. Realismi ennen kaikkea. Mä vaan olin paska jo syntyissään, tuon kun muistan, niin no problems.