Minua ahdistaa todella paljon. Mä syön, syön ja syön. Ostin kalliin vuosikortin hyvälle kuntosalille, jossa tahtoisin joka päivä käydä spinnaamassa, mutta mä olen niin masentunut etten jaksa. Aamulenkit mä vielä jaksan, kuitenkin päivän mittaan mä sorrun syömään - ja syön sitten jotain todella ällöttävää ruokaa. Millä mä osaisin olla syömättä? Mä viihdyn parhaiten omissa oloissani, sillon kukaan ei näe mun läskejäni. Kännykkä on koko ajan kiinni, mä en halua puheluita = ei ole asiaa kellekään muulle kuin itselleni. Työpaikalta on lähtenyt taas kerran skalpelli kotiin, jolla helpotan oloani kun itseinho purkautuu ulos.
Alkuvuosi oli ihanaa, kävin pitkillä lenkillä, polttamassa läskiä joka päivä salilla, en syönyt kuin vähän ja nekin olivat "hyviä" ruokia, istuin vapaa-ajat koneella lukemassa anasivuja ja voin hyvin. Nyt? Tekisi mieli ottaa se skalpelli ja vetää vatsasta pois ne makkarat. Pohkeista liika läski. Reidet pilkkoa kahtia. En ikinä voisi tehdä tuota, mutta siltä kuitenkin tuntuu.
Terapeutille en ole jaksanut avautua, se kuitenkin vain hössyttäisi ja sanoisi jotain ympäripyöreää kuten "miksi tahtoisit palata entiseen elämääsi, alipainoisena ja sairaalahoidon tarpeessa". Ööö, koska mä olen lihonut. Taas.
Mä tarvitsen tukea. Tukea ollakseni kauniimpi. Joku? Mä en tahdo lihota, koska se olisi kauheampaa kuin painonpudotus. Lihavuus on paljon kauheampi rangaistus kuin paluu entiseen, paluu lastenvaatteisiin.
Alkuvuosi oli ihanaa, kävin pitkillä lenkillä, polttamassa läskiä joka päivä salilla, en syönyt kuin vähän ja nekin olivat "hyviä" ruokia, istuin vapaa-ajat koneella lukemassa anasivuja ja voin hyvin. Nyt? Tekisi mieli ottaa se skalpelli ja vetää vatsasta pois ne makkarat. Pohkeista liika läski. Reidet pilkkoa kahtia. En ikinä voisi tehdä tuota, mutta siltä kuitenkin tuntuu.
Terapeutille en ole jaksanut avautua, se kuitenkin vain hössyttäisi ja sanoisi jotain ympäripyöreää kuten "miksi tahtoisit palata entiseen elämääsi, alipainoisena ja sairaalahoidon tarpeessa". Ööö, koska mä olen lihonut. Taas.
Mä tarvitsen tukea. Tukea ollakseni kauniimpi. Joku? Mä en tahdo lihota, koska se olisi kauheampaa kuin painonpudotus. Lihavuus on paljon kauheampi rangaistus kuin paluu entiseen, paluu lastenvaatteisiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No olen myös käynyt läpi jo kertaalleen syömishäiriön, mutta jotenkin mut saatiin syömään ja "paranemaan". Oikeasti mulle se aika, minkä sain olla laiha, oli parhainta, energisintä ja onnellisinta aikaa mun elämässä sitten ihan varhaislapsuuden.
Ja haluan takaisin siihen. Siksi oikeastaan suostuin lihomaankin, että voisin hämätä muita ja alkaa laihduttaa taas kun valvovat ihmiset kääntäisivät katseensa toiseen suuntaan, ajattelisivat, että se on terve, se siitä.
En kuitenkaan ole kunnolla pysytynyt aloittamaan uudelleen, kun totuin siinä lihoessani kaikkiin hyviin ruokiin ja aloi itsekin uskoa, etten voi ihan kamalaksi lihoa. Nyt olen kuitenkin jälleen aloituspisteessä ja kaipaisin jonkun, joka ymmärtäisi, miltä musta tuntuu, eikä syyttelisi vain mun aikeita ja vohkaisi et "sairastut ja kuolet pois, jos laihdut".