Tervon vanhustenkoti

Jari Tervo kuvasi vanhustenkotia Hesarissa 17.2.2019. Kun Helsingin Sanomissa julkaistaan varsin valikoitujen henkilöiden ja sisällöltään sopivia omaan agendaan kuuluvia pakinoita, niin vanhainkodin johtajana toimivan Leenan tarina kerrotaan tällä palstalla. Nimet ovat tekaistuja mutta asiat todenperäisempiä kuin Tervon jutussa.
Miltä tuntuu johtaa vanhusten hoitokotia maassa, jossa ei ole työmotivaatiota eikä omaisilla ole vastuuntuntoa omista vanhemmistaan. Ja vaalit lähestyvät… Leenakin haluaa kertoa kokemastaan.

Vanhainkotia johtamassa
-Leena, Leena hei, mitä sä itket, mikä sun on, kysyy Kalevi palatessaan pirtille tilansa peltotöistä. –Tämä on ollut ihan hirveä päivä, viikko ja koko kuukausi, mä en jaksa, en jaksa enää. –Rakas, sinä ole liian väsynyt, jo pari viikkoa kahta työvuoroa, ihmekös tuo. –Mä käytän ensin äitimuorin vessassa ja syötän hänet. Saunan lämmitessä saat sitten kertoa kaiken. Lepää nyt kulta ensin hetki, lohdutti Kalevi.
Mummi on jo sängyssä peiteltynä joten loppuillan mä hoidan vain sinua rakas, palasi Kalevi mummun luota. Kyyneleet alkoivat taas valua Leenan poskipäiltä. Kalevi kietoi kätensä ympäri ja veti vaimon kainaloonsa. –Minä en jaksa siinä työpaikassa, koska kaikki on aina huonosti vaikka miten paljon tekisit. Tänään kävi se lehden toimittaja eikä se kuunnellet muita kuin sitä Tervolaa ja luottamusnaista. Ei se tullut edes kahville vanhusten kanssa, vaikka he niin kovasti odottivat. Anderssonska johdatti toimittajan heti sinne Tervolan huoneeseen. Saatanan kommari, tokaisi Kalevi väliin.
Tervola oli isokokoinen äijä, jolla oli vaativat hankalat omaiset. Mies oli muistisairas ja välillä aggressiivinen. Monesti on tarvittu pari vartiointiliikkeen voimamiestä häntä rauhoittamaan. Niille Tervoloille ei kelpaa mikään, nyyhkytti Leena. Lääkityksellä mies saataisiin rauhoittumaan mutta se on heidän mielestään väärin. Sänkyyn ei saa laittaa korkeita laitoja, koska hän tuntisi itsensä vangituksi eikä pääsisi yöllä liikkeelle. Mihin helvettiin sen pitää yöllä päästä, kysyi Kalevi. Kaatuilemaan lattialle, vastasi Leena. Sitten ihmetellään mustelmia.
Sitten ne hoitajat sairastavat koko aja tai viettävät rokulipäiviä. Viime viikko oli kauhea, kun oli se poliittinen lakkokin. Senaatintorille lähdettiin mukaan Elorannan järjestämälle ryyppyreissulle, minkä jälkeen sitten saikulle. Onneksi sain sen virolaisen Ellenin tekemään pitkää päivää. Anderssonska kyllä soitteli kovasti liittoon, kun se Ellen ei ole SuPerin jäsen. Senkun soittelee, vastasi Kalevi. Ellen on niin hyvä hoitaja, että ilman häntä… Itkunpuuska keskeytti Leenan puheen. Ellen tekee kaikkia töitä, myös niitä ikävämpiä, joita aktivistit välttelevät. Ei kuulu muka heidän työtehtäviinsä. Heti ollaan liittoon yhteydessä.
Sinä olit edellisen yönkin töissä, kysyi Kalevi varovasti. Kas kun et epäile, että vieraissa, sanoi Leena ärtyisästi. Eikös sitä harrasta joku toinen hoitsu, sanoi Kalevi luottavaisena vaimoonsa. Se Outi taitaa tehdä muutakin, jatkoi Leena. Mä epäilen, että se pöllii vanhusten lääkkeitä. -Vai sillä lailla? Viime yönä oli Mäkisen Marjan vuoro lähteä ja siksi mä jouduin jäämään, kun en muuta keksinyt. Soittelin kyllä omaisille mutta he olivat hiihtoreissulla eivätkä sitten muka ehtineet tulla hyvästelemään mummiaan. Terveyskeskuksen lääkäri määräsi kyllä morfiinia muttei halunnut ottaa Marja-mummia enää osastolle. Antaa nukkua rauhassa, sanoi. Ihan hyvä niin, mutta en voinut jättää sitä Outia yksin morfiinin kanssa saattohoitoa antamaan…