Näissä keskusteluissa on se ongelma, että ikinä ei kyetä kirjallisesti luotettavasti selittämään mitään tunnetta, sitä että se on oikeasti olemassa jollain.
Meillä monella narsistin uhrilla on ollut täysi työ selvittää läheinen ihminen narsistiksi... Ja se selvitystyö ei ole tainnut koskaan lähteä siitä että olisi tuntenut tunteen puuttumisen... Juuri sitä tunteen puuttumista ei yleensä tunne ollenkaan. Ihminen heijastelee niin paljon itsestään ja kun se toinen näyttelee ja peilaa niin hetteikkö on valmis.
Se että ihminen osoittautuu narsistiksi jolla ei juuri positiivista tunneskaalaa tulee joitan muuta kautta esiin. Teot ovat yksi tärkeä tekijä.
Kyllä tänne palstalle on täytynyt lähes jokaisen joka on halunnut uskotuksi tulla, laittaa lista kammottavista teoista jonka kohteeksi on jotunut.
Tunteen puuttumisen joutuu päättelemään tekojen kautta ja kun sen tietää että sitä tunnetta ei ole, sitä puuttumista voi havainnoida ja myös sitä minkälaista käytöstä se puute tuottaa...
Positiivisten tunteiden puuttuminen näkyy minun mielstäni mikrotasolla...ei suinkaan niissä asoissa mitkä ovat suurempiviivaisia.
Kaiken tietämisen ja selvittelyn jälkeenkin jää vielä jonkin sortin epävarmuus. Mitä jos se olinkin vain minä joka lakkasin tuntemasta (mikä kävikin, että lakkasin tuntemasta) ja tunsinkin oman kylmyyteni. Vähän samaan tapaan kuin olen teorian mukaan lämmittänyt rakkaudellani meitä kumpaakin, itseäni ja sitä kalan kylmää narsistia?
Tai sanoisko nyt että minulle tuo ei ole ongelma näissä keskusteluissa. Minulle riittää että asia on riittävästi selvinnyt minulle itselleni. Minua on toki myös uskottu, mutta sadalla ei voi kukaan taata mitään. Perustan seuraukset siihen 99,9% varmuuteen että kyseessä on narsisti-psykopaatti. Ja jos se sadasosaprosentti olisikin totta, niin hällä väliä, tyyppi on ihan liian kummallinen joka tapauksessa.
Meillä monella narsistin uhrilla on ollut täysi työ selvittää läheinen ihminen narsistiksi... Ja se selvitystyö ei ole tainnut koskaan lähteä siitä että olisi tuntenut tunteen puuttumisen... Juuri sitä tunteen puuttumista ei yleensä tunne ollenkaan. Ihminen heijastelee niin paljon itsestään ja kun se toinen näyttelee ja peilaa niin hetteikkö on valmis.
Se että ihminen osoittautuu narsistiksi jolla ei juuri positiivista tunneskaalaa tulee joitan muuta kautta esiin. Teot ovat yksi tärkeä tekijä.
Kyllä tänne palstalle on täytynyt lähes jokaisen joka on halunnut uskotuksi tulla, laittaa lista kammottavista teoista jonka kohteeksi on jotunut.
Tunteen puuttumisen joutuu päättelemään tekojen kautta ja kun sen tietää että sitä tunnetta ei ole, sitä puuttumista voi havainnoida ja myös sitä minkälaista käytöstä se puute tuottaa...
Positiivisten tunteiden puuttuminen näkyy minun mielstäni mikrotasolla...ei suinkaan niissä asoissa mitkä ovat suurempiviivaisia.
Kaiken tietämisen ja selvittelyn jälkeenkin jää vielä jonkin sortin epävarmuus. Mitä jos se olinkin vain minä joka lakkasin tuntemasta (mikä kävikin, että lakkasin tuntemasta) ja tunsinkin oman kylmyyteni. Vähän samaan tapaan kuin olen teorian mukaan lämmittänyt rakkaudellani meitä kumpaakin, itseäni ja sitä kalan kylmää narsistia?
Tai sanoisko nyt että minulle tuo ei ole ongelma näissä keskusteluissa. Minulle riittää että asia on riittävästi selvinnyt minulle itselleni. Minua on toki myös uskottu, mutta sadalla ei voi kukaan taata mitään. Perustan seuraukset siihen 99,9% varmuuteen että kyseessä on narsisti-psykopaatti. Ja jos se sadasosaprosentti olisikin totta, niin hällä väliä, tyyppi on ihan liian kummallinen joka tapauksessa.
Vastaukset 347
Vanhimmat
Kenellä mitenkäkin. Minun äitini tietää, että olen ollut koko ikäni sellainen, että tunnen asiat ennenkuin tiedän ne. Esim. tunnen että jokin on pielessä, mutta en yhtään tiedä mikä, ja sitten ehkä kolmem vuoden päästä tiedän mikä se oli . Tämä toistuu minulla eri asioissa. Tämä jälleen riippuu henkilöstä ja siitä minkä suuntaisesti painottunut hermosto hänellä on.
Tunnen jos joku valehtelee paljon ennen kuin saan valeen tiedollisesti selville.
Siksi ihmettelinkin kauheesti luurissa että eikö he tosiaan tunne valehtelenko vai puhunko totta, kun olettaisin että sen tuntee. Minä kyllä tunsin sen sen jokusen kerran kun minua huojattiin, ja huvitti vielä että luuleko he etten tosiaan huomaa, mutta näyttelin niinkuin en olis huomannut. Siis minulle esim esitettiin keksittyjä syitä miksi minulta kysyttyniin jotakin tiettyjä kysymyksiä, mutta olen tiennyt koko aika salaamansa syyn,
Siis mä tiedän että he erehtyili tosi paljon siitä valehtelenko vai puhunko totta koska itsehän tietenkin tiedän kumpaa tein.
Vale on paljon helpompi erottaa tuntemalla kuin tietämällä mielestäni, ainakin jos on herkkätuntoinen. Mun mielestä spekuloinnilla saa helpommin vääriä johtipäätöksiä kun siinä pyöritellään silleen mitenpäin vaan. ..kun ajatuksissahan mikä vaan on mahdollista, mutta tunteella helpommin erottaa mikä niistä on totta.
Joo, tuossa kyse niinkin tavallisesta asiasta kuin intuitio. Äidit tykkää siitä että niiden lapsilla on terveitä piirteitä ja äideille on tavallista olla niistä jopa vähän ylpeitä... Että noin se minun lapseni.
https://hidastaelamaa.fi/2016/05/intuitio-puhuu-sinulle/
Minulla muistikuva että olen lukenut jostain tutkimuksesta missä tutkittu intuitiota. Muistaakseni siinä sanottiin että intuitioon ei voi kuitenkaan täysin luottaa... Mielestäni ihan noin onkin. Useimmiten ainakin itse jos annan itselleni luvan päästää intuitio valloilleen olen varmaan ainakin alitajuisesti jo järkeillyt intuitioin paikkansapitäväksi. Vastaavasti en päästä intuitiota aina irti...
Siinäpä se on kin...mun psykopaatin on miltei mahdoton huijata mun tunnetta, vaika älyä pystyy täysin harhaanjohdattamaan. Siis mun älyn hän saa ihan harhaan. Ostin 7 numeroa liian suuret farkut kun hän sanoi että ne on hyvät. Mutta siis tunnen hänestä voimakkaasti puhelimenkin välityksellä asioita.
Mutta kyllä mun psykopaattikin tuntee. Hän tietää asioita niin ettei osaa lainkaan perustella. ...mutta on tosi varma.
Siis valerakkaudesta ei tule ihan oikeesti levollinen olo, vaikka menisikin lankaan, niin joku kalvava olo jää.
Ei+tietenkään+intuitio+ole+100%+varma.++Se+voi+mennä+väärin.
Mutta siis mun äiti on semmonen , että kavahtaa jos meinaa halata...tai jos halaa, ei hievahda. tai ilmaise mitään tunnetta. Jos itkee, hän ei reagoi mitenkään, on hiljaa ..tuijottaa.
Kuulehan!
Tapahtuuko tuo sama äidilläsi myös muiden kuin sinun tai sinun isäsi kanssa?
Eikä hän oo sanonut minulle ainakaan niin kauaa kuin pystyy muistamaan että rakastaisi minua tai pitäisi minusta tai mitään sen suuntaista koskaan. Jos sanon äiti rakas, hän vastaa "ja paskat".
Ja on sanonut lukuisia kertoja että empatiaa ei tarvita mihinkään. Niin ihmettelen miksi minun pitäisi uskoa tästä jotain aivan muuta ?
Yleensä hän ei katso minuun päin jos hänelle puhuu, joskus tuijottaa. Mut useimmiten käyttätyy kuin ei näkisi minua lainkaan vaikka olisin vieressä. Haluaa pitää katseen toisessa suunnassa ja on usein sanonut ettei tiedä miltä näytän.
No siis vieraille ihmisille hän on miellyttävä ja on sanonut minulle että olisi minullekin jos olisin vieras.
Vastaatko tuohon kysymykseen äidistäsi, jonka laitoin tuonne 13min yli.
Niinpä.
Nyt en toivoisi tuota sinun miniympyräsi tuotetta, vaan jospa käyttäisit nyt sitä teoreettista älyäsi ja pohtisit syvemmin.
Ymmärrän jos äidillesi on kehittynyt tuollainen taktiikka vastauksena sinun tiettyihin epäterveisiin piirteihisi.
Että kun sinulta nyt pulppuaa tuota minä-äiti-äiti-minä-jne. juttua, eikä mikään siinä todista mitään, eikä tuolla ole oikeastaan merkitystä, kun se on teidän välistä dynamiikkaa. Jos minulla olisi rakkaushullu aikuinen lapsi (iälläkin) saattaisin tehdä ihan saman, ilman muuta. Minusta äitisi kuulostaa järkevälle.
No ehkä olet itse samanlainen. Itsensäkaltaiset yleensä tuntuu ihmisille fiksuimmille.
"Ja lopeta tuo törkeä puhe minulle"
Törkeydetkin on usein omien korviemme välissä... Vaikka kuvittelemme että joku toinen niitä harrastaa.
Kyllä, rakkauteen josta toinen osapuoli on irtisanoutunut ainakin siinä muodossa miten sinä yrität hänelle sitä syöttää ja pakottaa hänet siihen. Se on erittäin epätervettä.
Älä kiroile.
Voit kiroilla rauhassa tälläkin palstalla, mutta joudut sitten kiroilemaan yksiksesi.
kun liian henkilökohtaisauuksiin mennään sillon kiroilen jos toinen ei osaa itse käyttäytyä.
MInä en ikinä tunkisi toisen ihmisen ja äitinsä suhteeseen tunnetasolla.
"MInä en ikinä tunkisi toisen ihmisen ja äitinsä suhteeseen tunnetasolla."
No joo. Tulimme kohtaan jossa sinulle tuli black and out...
Joo, aivan. Tiedän että on olemassa ihmisiä jotka eivät kunnioita toisten rajoja, vaikka nämä kuinka selvästi ne rajat sinulle vetäisivät... Ne ihmiset eivät vain joko ymmärrä tai eivät halua ymmärtää, koska ovat niin röyhkeitä.
Sinä saat olla epäilemättä ihan mitä tahdot.
Sinulle nyt vain tuli kuitenkin black out... Ihan miten tahdot.
En viitsi vastata tuollaisiin aiheettomiin syytöksiin.
Tykkään enemmän semmososta vähän ylevämmistä tunnelmista kuten on esim taiteellisissa ja uskonnollisissa paikoissa. Nuorena vietin muuten vain aikaa esim. kirkoissa vaikken edes kirkkoon kuulu, mutta ihan vaan sen henkisesti arvokkaan tunnelman vuoksi joka on etenkin semmoisissa vanhemmissa koristeellisissa kirkoissa.
Itse olen vain tarvinnut tukea manipuloinnilta suojautumiseen hankalissa olosuhteissa. Jos siinä ei haluta auttaa, en tarvitse minkäänlaista mielen tai tunteen aiheista apua. Tai mitään äitipsykologiaakaan.
Minulla on tuolla toisella linjalla mukavampaa. Joku tuntematon taidenäyttelyjä järjestävä galleria laittoi kaikille tauluilleni tykkäämisen. Tuollainen ilahduttaa.
Äitini seura on varmasti teille sopivampaa (paitsi joillein) ja niin olemme vähänkuin äidin kanssa sopineetkin. Se on minulle hyvä jos pidätte äitini elämän viihtyisänä ja toivon teidän muistavan olla kunnioittava ja kohtelias häntä kohtaan sitten vanhemman vanhuudenkin päivilläkin. Ja äidillä varmasti on teille mielenkintoista kerrottavaa . Hän on matkassani paljon nähnyt ja tietää monenlaista nitä moni ei tiedä. Joukossa on ihan semmostakin juttua mitä kannattaa ehkä kuunnellakin arvelisin.
Minulla on toinenkin maailma jonne voin mennä elämään, mutta äidillä ei niinkään ole, joten on ihan reilua että äitini jää maailmaanne kanssanne ja minä menen sinne toiseen. Minulla ei sinällään ole mitään sitä vastaan. ..vaan järjestely lienee paras mahdollinen mikä mieleen tulee näissä olosuhteissa.
Ollaan siis ymmärtääkseni ikäänkuin sovittu että MUN äitini on psykopaatti ja minä elän sen tarinan kanssa mutta äitini itsenään kulkee ei -psykopaattina. ..ja pidetään molemmat omat tarinamme, jotta voimme elää omana itsenämme edes jotenkuten.
Tos on niinku se perus. Ja ei me ilmeisesti minä ja äitini keksitä tähän mitään sen parempaa ratkaisua. Toi on sinällään suht reilu sopimus.
Mutta ymmärrettävästi teitä ulkopuolisia tällainen "sopimus" voi hieman hämmentää, mut ei se mulle ja äidilleni ole ihan yhtä outo. ..vaan täs vaihees ei kumpikaan keksitä parempaa. ..käsittääkseni. Tai ainakin tää on ainoo mitä oon kommunikaatiosta hänen ja minun välilläni saanut irti. Kun se on vähän semmosta jännää kuin salakielellä puhumista aina ollut hänen kanssaan. Ilmankos lapsuudessa niin kovin salakielistä olin kiinnostunut. Niin äiti pystyy viestiin mulle salakieltä mitä te muut ette ymmärrä. Menossa on muuta kuin miltä se kuulostaa.
Joten siis siellä missä minö elän, minun äitini on psykopaatti. Mutta siellä missä äitini elää, siellä hän ei ole psykopaatti. Ja näillä mennään. Tää on vähän tällainen samantapainen kuin kulttuuriero, että sama asia näyttäytyy erilailla eri paikassa ja eri kulttuurissa. .
Hyväksyn tän siinä mielessä koska taiteenikin perustuu ajatukseen että jokaisella pitäisi olla oikeus määritellä oma kokemuksensa. Jos minä olen kokenut psykopaatin äidin, asia on niin.
Mutta äiti saa itse valita ilmeneekö psykopaattina vai ei-psykopaattina jossain muualla. Minulle hän on sitä mitä hän minulle milloinkin ilmentää. Jos hän tulee minulle rakkautta ilmaisemaan, katsotaan sitten tilannetta uudelleen, mutta hän on ilmaissut että on täysin mahdotonta että hän koskaan kommunikoisi varsinaisesti kanssani. ..ja että sitä on turha odottaa.
Se onko nää " lohikäärmelennot "totta vai ei, tuskin selviää teille ikinä. ..koska koko aika tulee olemaan ikäänkuin viitettä kumpaankin...että se olis totta ja että se ei olis totta.
Voisitte väitellä asiasta lopun ikäänne. ..ja missään terapiassa se ei selviäisi tämän maailman aikana, että kuinka asia on. Minä haluan tehdä muutakin elämässäni.
Onko se niin tarpeellista edes aina ymmärtää sairaan mielen aivoituksia?
Isäni puhelee äidistäni fiksulla pehmeällä äänellä: "En ymmärä lainkaan hänen puheitaan "
Äitisi ei täällä palstalla esiinny muissa kuin sinun kommenteissasi ja olen huomannut kaiken sympatian kirjoituksissa olevan hänen puolellaan, koskien sinun teidän kahden välisiä asioita selvittäessäsi.
Mulla oli kerran toiskulttuurinen ystävä...muistan kun eräs toinen henkilö kyseli minulta elämänkatsomustani kun hän seisoi vieressäni taidenäyttelyssä....tämä vanha herra vastasi puolestani: "Tiedätkö ! Hän on sellainen. Vapaa kuin lintu !" Pidän tuollaisista keskusteluista. Enemmän kuin tällaisista sairaista.
Itsehän täällä höpötät joka narsistiketjussa oman sairautesi tuotoksia.
Kyllä haluan olla lempeä sihiseville käärmeillekin . Nekin kuuluvat Luojalleen . Mutta EN kannata äitini rakkaudettomuutta ja manipulointia. Siitä tässä on kyse. Eb voi siinä asiassa mennä äitini leiriin koska se tuntuu minulle tielle helvettiin.
Ja siinä vaikka rakastaisin tai en rakastaisi tai ihan mitenpäin vain, niin sille tielle en halua. Olen jo nähny mitä siellä on
No esim usko Jumalaan kuulostaa usein sairaalle niille jotka ei usko Jumalaan. jne.
Se on taas ne eri arvomaailmat, eri kulttuurit...
Kyllä jos nämä juttuni oikein hioisi ..nÄistä saisi vaikka hyvän kirjan...mutta en ole siihen ryhtymässä koska olisi niin työlästä ja valitsen muut projektit...
Hän olisi varmaan tyytyväinen, jos tosiaan jättäisit sen häirinnän ja ylettömän rakkautesi tuputtelun edes vähemmälle. Kyllä hän jo sinut tuntee ja tietää mitä tuntea sinua kohtaan.
Tiiän koska minä jo kokosin eräistä "roskaviesteistäni" taiteeni yhteyteen jotain mistä oon ihan ylpeä ja kehtaan näyttää ihan kenelle vain.
Tämäkin kuuluu taiteeni ideaan...eräänlainen "alkemia"....kuinka roska käännetään kauneudeksi....
Minun taideteokseni toiset henkilöt kääntää roskapostiin...toiset haluaisi ne 15000 ihmisen nähtäville. Ne on ne erilaiset arvostukset
Nyt teen semmosen homman että silppuan vanhat helmeni ja kokoan niistä uuden. Ostin 2 eurolla siimaa, niin saa köyhäkin kauniin korun.
Mielenkiintoisesti muuten luureissa kaikki taidenäyttelyissä käyvät hienostuneemmalla äänellä puhuvat vanhemmat rouvat ymmärsivät puhettani ihan normaalisti ja osa jopa sanoi puhettani hyvin selkeäksi, eikä mitään ristoriitoja tullut, eikä siinä ketään haukuttu ei minua eikä äitiäni.
Minä olen joskus spekuloinut voisiko tämä 41 olla jotain sen suunnan porukkaa kuin se nuorimies.
Hän ei ole vastannut edustaako luuria , en ole ainakaan huomannut vastausta vielä.
Mutta kun ootte niin kovia spekuloimaan, niin esitimpä minäkin spekulaationi. Mutta kyseessä ei ole varma tieto, vaan spekulaationi, vaikka aika harvoin spekuloin.
Minua yritettiin kovasti taivutella tekemään miehestä valitus, mutta en ole suostunut tekemään, koska minua ei kiinnosta kyseisen miehen jutut. ..ja koska jos tekisin jotain valituksia joutuisin miettimään niitä henkilöitä vielä lisää ja ei kiinnosta.
No ei palstan 41 välttämättä tuo mies ole, mutta samanlaista pilkkaamista koko aika etten muka mitään osaa, ja että saattaisin olla itse narsisti.
Lisäksi sekä henkilö joka neuvoi minua alunperin luuriin soittamaan, että henkilö keneen liittyen kanssani on puhuttu, tuntevat luuriväkeä, mutta minä en ketään .
En ole se intuitiosi nuorehko mies, enkä mitään "luuriväkeä". He nyt tuskin sinun kirjoitteluasi seuraa terveyspalstalla. Kovin koet itsesi tärkeäksi henkilöksi. Seuraan toisinaan näitä höpötyksiäsi silkasta mielenkiinnosta mielesi kehityksestä ja minkälaisia aivosähkökäyrän häiriöitä saat itseesi kohdistuvista kriittisistä mielipiteistä.
Luuriväen päikassa, jota oletan äitini eniten tuntevan, on kaksi kertaa kieltäydytty ottamasta minua asiakkaaksi, Minut olisi ystävällisesti otettu muille paikkakunnille asiakkaaksi ja erään paikkakunnan johtaja olisi itse ryhtynyt tukihenkilökseni myöhäisessä vaiheessa, mutta ongelmana oli se että tuossa vaiheessa aloin jo haluta irtautua luurista itsenäisemmäksi. Ja nytten se on parasta ettei vanhat kuviot ala kiertää päässä. Tuo mukava johtaja oli taidemyönteinen.
No sitten olet näitä vanhempia naisia täällä jotka eivät ole taidemyönteisiä ja istuttaisivat kaikki pyörätuoliin. ..joita saisivat kärrätä-
No he ovat jo siellä luurissakin tuskastuneet sinun soitteluusi ja huomanneet voimattomuutensa sinun suhteesi. Halusivat päästä sinusta eroon.
Kyllähän tuon tietää jo siitä, kun itse sanot, että kieltäytyivät ottamasta sinua asiakkaaksi. Sinä et vaan sitä käsitä.
En edusta luuria, enkä ole nuorehko mies. Miksi sen sinun niin vaikea uskoa?
Yksinkertaisesti siitä, kun eivät halua ottaa asiakkaakseen, niin silloinhan halutaan henkilöstä eroon.
HEH HEH tuokin spekulointisi menee aivan harhaan. Yritäs vielä jotain muuta.
Oleellisinta on , että koko kuvio on niin kummallinen, että minun on hyvä olla siitä ihan kokonaan pois. ..ja siksi olisi aika poistua täältäkin kokonaan.
Nyt ihan oikeesti siirryn ihan kokonaan taidejuttujeni maailmaan koska siellä ei ole yhtään mitään tällasta kummallista . Ja tämä pilaa sitäkin, jos ei lopu. Joten omasta puolestani lopetan NYT:
Oleellisinta on että jos olisin ikinä tiennyt mitä puhelimesta voi seurata en olisi käyttänyt sitä.
Kun tavallaan luuriinkiin kuvittelee soittavasta vain yhdelle henkilölle yksityisesti, mutta oikeesti voi seurata hirvee sosiaalinem soppa, ihan hirvee.
Ja tosi outo silleen kun se on vain ääniä ympäri Suomea joista kukaan ei oikeesti tunne kuka olen.
Sinällään kysymykseni on turhakin, koska voisi rehellisesti vastata ettei ole mitään "luuriväkeä", vaikka toimisi auttavassa puhelimessa. Silleen manipuloijat usein ajattelee. Ei valehtele jos sanoo ettei ole mitään "luuriväkeä" jos olis esim auttavan puhelimen vastaaja.
Minulle riittää että vanhempani ovat särkeneet sydämeni ja sitä myötä paljon muutakin petoksillaan. Näin on tehty eikä niitä tekemättömiksi saa. Ei vaikka olisi tuhat luuria toitottamassa muuta.
Sanon nyt senkin, etten ole auttavan puhelimenkaan väkeä. Minua kummastuttaa tuo, että pidät kriittisiä sinuun kohdistuvia kommenttejani vilpillisinä, huijaus,- ja valehtelutarkoituksessa annettuna palautteena. Ymmärrän hyvin ettet haluaisi kuulla sen laisia mielipiteitä, vaan hellää "söpöstelyä" ja mielipiteisiisi yhtyvää keskustelua.
Joo kaikista pahin asia on valeessa eläminen tai oman aidon elämäntarinan menettäminen. Moni käyttää "apuna" valeeseen tuudittamista, mikä on itseasiassa varsin vaarallista.
En tunne sinua sen enempää kuin mitä olet itsestäsi kertonut. Niistä nämä mielipiteeni ovat rakentuneet, kuten harvalla toisellakin, joka yleensäkään viitsii viesteihisi vastailla.
:) :) :)
Siinähän se onkin kun jää paljon mitä et tiedä siinä tapauksessa, joten siinä mielessä erehdyksenne on ymmärrettävä...ko tässä tulee ikäänkuin vain osatotuus, niin jos aattelette että se on koko totuus, niin arvio menee vähän väärin, siksi uskomalla minua menee helpommin oikein
Koska vain minä tiedän mitä ette tiedä ja voin mielessäni lisätä sen taustatietona väitteisiini.
Muutenkin kannattaa aina varata itselleen jotain tietoa mitä ei kerro, koska sillä keinolla infoa väärinkäyttävät huijarit saa helpoiten paljastettua. Kun jättää itselleen jotain minkä valossa heidän vale onkin älytön sitten muidenkin silmissä. Ton verran oon oppinut kun oon niin monta kertaa ollut huijattavana.
En voi "luuriväen" puolesta puhua, koska en tunne "luuriväkeä", enkä tiedä mitä siellä puhutaan. Taas väärin väitetty.
Kerropa miten jonkun mielipide voi olla vale, kun se mielipide perustuu ainoastaan sinun kertomaasi? silloinhan sinun juttusi ovat valeita.
Ok jättäkäämme luuriväki rauhaan. (ja luuriväki minut)
Ei voi noin ajatella että ollakseni rehellinen ja uskottava jossain asiassa minun pitäisi samalla kertoa kaikki elämäni asiat. Riittää että olen sen puheena olevan asian kertonut rehellisesti ja avoimesti.
Tuo keino tavallaan nappaa vain huijarit. Rehelliset ihmiset luottavat ihmiset kuuntelevat sen mitä on sanottu, eivätkä spekuloi omiaan kuten sinä..
Jos olen puhunut totta mutta joku ei usko siksi etten ole kertonut jotakin muuta elämästäni, se on hänen ongelmansa jos kuitenkin OLEN Puhunut aivan totta
Nyt kerron vielä sen kuinka itse vastaisin jos olisin luurivastaaja:
Sanoisin näin:
" Ok, perustan vastaukseni pilkulleen siihen mitä sinä olet sanonut, koska minähän en voi tietää muuta, mutta jos kertomuksessasi on virhe, olet siitä itse vastuussa ja kuinka se vaikuttaa vastaukseni vaikutuseen. "
Esim mun psykopaatti on sanonut mulle ettei yhtään piittaa empatiasta, rakkaudesta, lepeydestä, ystävällisyydestä jne, eikä niillä hänen mukaansa tarvita MIHINKÄÄN !
Ok, jos hän on valehdellut, hän on itse vastuussa siitä että elän käsutyksessä että hän on psykopaatti, koska mitään toisenlaista hän ei ole minulle sanonut.
Onhan toki mahdollista ettei hän ole psykopaatti. Mutta jos hän on puhunut aivan totta minulle, niin sitten oletan että on. Ja en minä lähde omiani spekuloimaan , olen uskonut mitä hän on sanonut. Mutta jos hän on huijannu minua se on sitten hänen syy.
Joo mutta kerran kun käy totuuden tielle ei sieltä oikein enää takaisin ole valeisiin tuudittautuminen.
totta
Oikeastaan luurikritiikini on se just että minut yritettiin tuudittaa valeisiin vaika yritin selittää ettei se ole minulle mitenkään mahdollista kosaka sekoan siinä tapauksessa koska olen koko elämäni elänyt perustaen totuuteen niin ei mun hermisto osaa edes käsitellä semmosta yhtäkkistä valehtua varsinkaan hermostivaurion juuri saatuani, mutta ei he käsittänyt yhtään suurin osa.
Ja kun joustin valeisiin, todella aloin hieman seota, se oli todella hirveintä elämässäni, siksi mun piti lopulta äkkiä lopettaa se soittelu ennenkuin sekoan ja nyt ehdottomasti en enää soita. Mä en voi elää uskotellen itselleni asioita jotka varmuudella tiedän valeeksi, en sitten millään, vaikka mun sitten pitäis esiintyö World Newissä
Muiden mieliksi vähän sopeuduin valeisiin hermostovaurion aikana kun ei ollut fyysisiä voimia inttää ja aloin seota . Parempi suunta alkoi vasta kun aloin jäärän päätöksen en sopeudu valeeseen. Sit aivotoiminta alkoi taas selkiytyä- En ymmärrä ihmisiä jotka vapaaehtoisesti valehtelee, mä saan semmosesta hirveet neurologiset tuskat, tuskallisemmat kuin mistään muusta.
Mutta mua ei ole koskaan ennen tätä hermostovauriota niin voimakkaasti sosiaalisesti painostettu sopeutumaan valeeseen.
Olrn ollut paljon huijareiden seurassa mut he yleensä aina sano mulle: "Hyvä tyttö jatka sä vaan sun linjaa ". Siis mua ei ole saatu mukaan mihinkään huijauksiin eikä useimmiten ole yritettykään...paitsi mitä nyt sitten viime vuosina.
Jos huomena juttusilleni tulee joku taikuri Oziksi esittäytyvä. Ei voi mitään sitten juttuni kuulostaa oudolle viimeksi Narnian kuningas ja nyt Taikuri Oz, mutta ei se mun vika ole, mä olen vain rehellinen tarinankertoja, joka kuuntelee tarkasti ja muistaa hyvin.
Mutta se luuri tuottaa tuskaa ehkä koska kuuntelen ikäänkuin liian tarkasti.
Sanoivat huomanneensa että otan ikäänkuin kaiken vastaan.
Ei muuten edes olisi mitenkään outoa jos tuntisin monta psykopaattia koska kyllä mulle on paljon helpompi esittäytyä vaikka psykopaattinakin kuin keskivertoihmiselle. ..tai ylipäätään minä tahansa erikoisena pidettynä, koska en paljoa kummastele mitään.
Meidän ympärillämme on koko aika vaikka mitä "outoa", mut me ollaan vaan suljettu silmämme siltä . Uskoisin näin.
Mihin ihmeen valeeseen ja huijauksiin mukaan sinua on muka sosiaalisesti painostettu? Ensin väität, että näin on tapahtunut ja heti perään, ettei useimmiten olekaan. Tajuatko ollenkaan, kuinka ristiriitaisia nämä puheesi ovat?
Kerroin ettei nuorempsana ole mutta viime vuosina on. Miten aina sulla memee asiat ihan sekajärjestykseen ? En jaksa sekoiluaisi oikea. et lue tarkasti. Lue kunnolla ja kommentoi vasta sitten. Vai kuulotko siihen suureen ryhmään jolla on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä ?
tosin trässä on vähän reippaasti kirjoitusvirheitä :)
Oletko asianajajaopiskelija joka yrittää sekoittaaa vastapuolen spasmat koittamalla jotenkin sekoittaa joka lauseen merkityksen ?
Siis luureissa kuulin lähes ekoja kertoja ääneen sanottuna semmosta kulttuuria että pitäis sopeutua valeeseen.
ja vielä niinku ihan normaalina juttuna.
Että niinku olis vähän erikoista jos ei sopeudu valeeseen.
Ja että siis minun pitäisi silllä perusteella että hekin ovat joutuneet.
Eihän ole mulle eduksi sellaisille soitella.
Kyllä sun ajatusmaailmasi on tosi sekaisin, ettet osaa edes omiin puheisiisi antaa vastinetta. Sekoitatko päätäsi jollain lääkkeillä, kun kirjoitusvirheetkin lisääntyy iltaa kohti?
Mihin puheeseen, itsestösi taidat puhua.
En koskaan käytä mitään päihdyttävää , en koko elämässäni.
Kösi naputtaa hutiin hernoston takia. mulla on noita fyysisiö hermstovaivioja. meni aistit, koordinaation ja kaikki
siis illalla ei jaksa yrittää osua niin tarkkaan oikeaan näppäi'imeen . niin kirjoitan rennommin sinnepäin
Ni en vois tehdäkään mitään tarkkuutta vaativaa hommaa.
Mun psykopaatti on ihmeen hyvä keksimään vastauksia joskus.
Mä sanoin että joku vois ihmetellä miten sitten mun maalaukset voi näyttää niinkin pikkutarkoille vaikka tavalliset asiat ei.
Hän tajus nopeemmin kuin minö että eihän maalatella se ole silleen tarkkaa miten sudin. Nätti voi tulla vaikka viiva tai läiske menis niinpäin tai noinpäin.
Oletettavin syy siihen etten reagoi siihen jos mulle ei vastata mitään on se että äitini on kohdellut minua 50 vuotta silent treatmentilla. Niin on pitänyt soputua siihen ettei kärsi siitä jos ei vastata tai puhuta mulle mitään. Niin on pitänyt saada silti jotenkin olonsa ihan siedettäväksi, eli soputua oloon jossa muklle ei vastata mitään, ja en erityisemmin kärsi siitä kuin yksittäistapauksissa.,
Sitten kuten kerroin minulla oli myöhemmin tuttuja jotka halusivat lukea kirjeitäni, mutta eivät vastata. Hyväksyin sen. Totuin varmaan olotilaan jossa viihdytän itseäni omilla puheillani. Ihan kivasti meni tämä päivä höpisten ja helmiä pujotellen.
Se on sinun mielipide jos se ei ole prikulleen sama merkitys kuin mitä minä sanoin. Millä perusteella muutat merkityksen siitä mitä sanoin ?
Keksit päästäsi omia tarinoita ?
Mistä sinulle tulee päähän se muunnettu merkitys ? Olisi kiintoisaa tietää .
Miksi koet että minä sanoin toisin kuin mitä kirjaimellisesti lauseessani lukee ?
Sempä haluaisinkin tietää. Se on asian ydin.
Esim. miksi ihmiset uskovat että haluaisin psykopaatilleni diagnoosin, vaikken todellakaan halua hänelle mitään diagnoosia ja voin hyvin vielä perustella miksi en halua.
Niin tuntuu loukkaavalle kun he luulee että haluaisin hänelle diagnoosin mihin he ei suostu.
Siis kun:
1. Psykopaatteja ei ylipäätään yleensä diagnosoida Suomessa
2. Psykologisesta tms. hoidosta on vain haittaa psykopaatin läheisille, jos psykopaatti sellaiseen menee.
jne. jne
niin mun pää meinaa haljeta siitä heidän epäloogisuudestaan. Mitä järkeä että joku jossain luurissa melkein huutaa ettei äitiäni diagnosoida. Se on aivan hänen oma outo aivoituksensa. Mitä järkeä sanoa ettei tehdä jotain mitä ei edes teoriassa edes voisi tehdä... ja tiedetään ettei siitä edes olisi hyötyä jos voitaisiin .
Siis tuo päättömyys häirittee minun aivotoimintaa kun puhutaan missä ei ole yhtään mitään päätä eikä häntää. Ja muka vielä minä haluaisin semmosta, vaikka en ole koskaan sanonut haluavani kertaakaan. Mistä ihmisen päähän tulee nuo ajatukset ?
He keksii koko aika kaikkea eikä oikeesti kuuntele mitään. He inttää että toinen ajattelee jotain kysymättä henkilöltä edes ajatteleeko. Miten heistä on tullut ajatustenlukijoita ? Miten he voi vielä inttää että toisen päässä on ajatuksia joita hän itse väittää ettei ole kyseisenlaisia koskaan hänen päässään käynytkään ?
Onko he ihan järkeviä luullessaan noin voivan tietää toisen ajatukset tosta vain ?
Ja jos heiltä kysyisi että uskooko he toisten ihmisten ajatustenlukutaitoon, niin he vastaisi että eivät usko, vaikka juuri ovat sitä tehneet. Että vielä ristiriitaisemmaksi menee logiikkansa
Minun näkemykseni on että jos haluaa tietää toisen ihmisen ajatukset ja tunteet, niin ne pitää kysyä häneltä mitä ne on . Kaikki muu siitä aiheesta on valetta. Koska ei he voi edes teoriassa tietää kysymättä jos eivät ole aivan ihmemeedioita.
Tuo on sitä minun "empatiakyvyn" puutetta etten tiedä toisen ajatuksia ja tunteita kysymättä ?
Tiedän vain mitä ovat kertoneet ajatuksistaan ja tunteistaan.
Mitä taas koen äärimmäisen epäempaattiseksi "tietää" niitä kysymättä.
Koen etten tiedä teistä ja asioistanne yhtään mitään lainkaan
En keksi mistä minulle teknisesti voisi niistä tieto tulla ?
Osaatteko vastata ?
Luurissa monta vuotta ihmettelin miten he teknisesti saavat luurin välityksellä tietoa minun asioistani muuta kuin olen kirjaimellisesti sanonut ? En usko heidän saaneenkaan oikeesti,
Tunnetilaakin hyvin heikosti tuntevat, kun vaikka puhuisin lempeällä äänellä olen vihainen jne.
Vai onko ne heidän omia tunteitaan jota projisoivat ? Kokemus jäänee lopuksi ikää oudoksi.
Mitä minä ajattelin koko aika oli tämmösiä pohdintoja...ei mitään muuta.
Jos olisi minun ajatuksistani keskusteltu olisi keskusteltu juurikin näitä mitä tässä kirjoitan , mutta se ei kuulunut aiheeseen, vaan miltei pakottivat minut aiheisiinsa, jotka olivat muka minun ajatuksiani. Koin sen hyvin manipulatiiviseksi. Päähäni tuli siten vieraita ajatuksia jotka oli muka minun. Muttei minulla ollut niihin mitään sisäistä yhteytträ-
Nuo ajatukset koituivat häiriöksi, Kova homma on ollut karsia niitä päästäni ulos ja vieläkin homma jatkuu
Minä olen henkilö joka tälleen kriittisesti pohtii asioita ilman taukoa. ..jo 50 vuotta
ja sitten kun ihmiset puhuu niinkuin en vielä olis aloittanutkaan miettimään kaikkea että "Oletkos miettinyt tätä ???" Mulle tulee superhirvee olo niinkuin nytkin tulii ajatuksestakin.
Koska se kontrasti sen välillä mitä olen jo ajatellut ja mitä he puhuu on niin valtava
Olen jo lapsena ajatellut ne mitä kysyvät olenkos 50 vuotiaana koskaan ajatellut
siitä tulee niin hirvee olo ettei pysty edes vastaamaan . nytkin tuli melkein sairauskohtaus
En tiedä mihin kommenttisi liittyy koska aloitin selaamisen häntäpäästä kuten useimmiten.
Mutta kun puhuit taannoin intuitiosta, niin minulla hirveän usein intuitio sinun jutuistasi, että sellaisina niihin ei kannata vastata, ne ovat vähän tyhjiä, vailla tarkoitusta olevia kysymyksiä.
Kuvitteletko sinä että aikuiset ihmiset ovat innokkaita pelkästään vastaamaan saadakseen joltain tuntemattomalta ongelmoitsijalta papukaijamerkin?🐦
Mutta oletko lähtenyt tarkoituksettoman ajattelun tielle?
"Esim. miksi ihmiset uskovat että haluaisin psykopaatilleni diagnoosin, vaikken todellakaan halua hänelle mitään diagnoosia ja voin hyvin vielä perustella miksi en halua. "
Mitä merkitystä? Haluat tai et? Mikset sitten sano mitä haluat?
Nämä ovat elämäni oleellisimmasta päästä kysymyksiä, ja todella vaikea saada keneltäk'ään vastausta
eivät suinkaan turhia, minun olisi löydettävä vastaus
aika loukkaavaa
Mun mielestä tämä on filosofista pohdiskelua...ei tarkoituksetonta vain juurikin erittäin merkityksellistä...niitä oleellisimpia kysymyksiä, joihin ilman vastausta on vähän vaikea ymmärtää mitään
Sanon mutta miksi eivät melkein koskaan kuuntele ??? Jankkaavat vain sitä omaa käsitystään
Se jopa jumittaa filosofia pohdintoja joissa pitäisi päästä eteenpäin .
Nyt kun olen kaikkein omimmillani alatte sanoa että turhaa
Kun me keskustelema pitäisihän meidän oikeastaan osata analysoida se käsitystenmuodostusprosessi jotenkin
Entä oletko ajatellut että ehkä sinä et osaa johdattaa sitä vastakeskustelijaa haluamallesi ajattelun uralle, vaan se jää ikäänkuin johonkin muualle kun sinä olet toisaalla?
Tavallaan jos sinä soitat luuriin niin sinun kuuluisi viestiä sinne luuriin johdattelu.
Sen mitä minä olen luuriin joskus soittanut, kuuntelen mielelläni pari lausetta sitä kenelle soitan ja yritän tavoittaa minkälaisen ihmisen kanssa puhun. Sitten johdatan keskustelua minun haluamaani aiheeseen.
Anteeksi nyt, hetken kuvittelin ymmärtäväni mutta siis mitä? Mikä käsitteenmuodostus meidän pitäisi analysoida keskustellessamme?
käsitysten ...että mistä ajatukset toisesta päähän tulee,
Tarkoitatko että pitäisi ymmärtää mistä käsityksemme ovat peräisin, että ovatko siltä kenen kanssa keskustelemme vai puhummeko ehkä erehdyksessä jonkun muun asioita...
No juu. Itse olen tuon ongelman joskus kytkenyt siihen että varhaiset ystävät osaavat tuon keskenään parhaiten. Uusien vieraiden ihmisten on vähän vaikea päästä sisään kaikkeen ex tempore...
Joskus käy säkä ja löytyy ikäänkuin aallonpituus. Yllättävän useinkin.
Ehkä se on joku perustarve löytää aallonpituutta elämässä. Kun sen nyt muutamankin kerran onnistuu löytämään itselle vaikeissa asioissa niin sellainen tarve löytää voi helpottaa..
En nyt tiedä onko sinunu kohdallasi ollenkaan kyse tällaisesta tarpeesta, mutta heitin nyt tällaisella...
E he useimmat suostunut puhumaan mistään näistäkään aiheista joista olen nyt tännekin kirjoittanut...
Onneks pääsin sitten kuitenkin älyllisesti eteenpäin muuta reittiä...
ja nyt saan aika hyvin puhua kaikkea mitä osaan noin muutenkin...onneksi...Luojan kiitos
siis kaikkea sitä m itä oon kertonut...että minun pitäis lukea kevyenpää kirjallisuutta jne. kaikkea tommosta inttämistä mitä saisin sanoa mitä lukea jne.
Filosofian ja neurologian opit mua on parantanu nyt paljon enemmän
Yksi koski uskontoa , toinen filosofiaa, kolmas mielenterveyttä
Kyllä "tavalliselle" vanhalle äidille rakkaus kelpaisi. Olen itseasiassa melko varma siitä.
Ja mun äidille ei tehdä mitään hyvää pitämällä mun ajatukset "äidissä" jota ei ole oikeasti olemassakaan kuin vieraiden ihmisen mielikuvituksessa. Koen että se on vääryyttä äitiänikin kohtaan-. Oikeastaan äidiltäni pois kaikki se mikä annetaan sille mielikuvitusäidille.
Ja siten aika törkeääkin
Todellisilla ihmisillä ei ole mitään merkitystä...vain päässä pyörivillä teorioilla
koen että se on väärin
Kuule ehkä äitisi ei pidä itseään todellisuudessa niin valtavan vanhana. Ehkä ihmiselle yleisestikään ei ole olennaista rypeä sen enempää vanhuudessa kuin häpeässäkään. Miten vanhuudessa ryvetään? Nautitaan omien ryppyjen pehmeydestä? Entä jos ei ole ryppyjä? Jos ei ole polttanut tupakkaa eikä ottanut aurinkokylpyjä niin ryppyjä ei pitäisi suuremmin tullakaan ennen 80 ikävuotta.
Ehkä sinä pidät äitiäsi vanhempana kuin hän pitää itseään. Eli ehkä ei mene siinäkään ihan putkeen.
Kun nyt muuten väität olevasi niin filosofinen niin miksi roikut tuossa asiassa niin maallisessa pohdinnassa kuin ikävuodet ja niiden vaikutus ihmiseen?
Varmaankin... ehkä, ehkä ei...
Mutta olennaista on myös minkälainen.
joo siis nimenomaan puhuvat ylreensä aina jonkun muun asioista,
No kerran keskustelija jopa huomasi ja alkoi päivitellä ja nauraa kun hoksasi että alkoi tivata minulle edellisen soittajan asiaa että: "Etkos sinä mennytkään sinne minne sovittiin !"
Niin on aika pelottavaa kun tommosessa myllyssä aletaan määritellä todellisuutta miten sattuu ja tuputtaa soittajan päähän paremmin tietävänä edes tietämättä onko soittaja hän vai joku muu.
En tarkoita tuota rouvaa joka huomasi pian hassun virheen.
Minusta on hyvin outoa jos ei vanhana halua rakkaimpia ynpärilleen.
No äitini hoiti äitinsä niin, ettei kukaan saanut tulla hänen luokseen loppuaikoina. Kerran menin ilman lupaa ja äiti käveli pöllämystyneenä takaperin.
Mutta jos itse hoitaisin vanhusta, keräisin kaikki hänen ympärilleen.
siis jos mahdollista
"Minusta on hyvin outoa jos ei vanhana halua rakkaimpia ynpärilleen."
Jos hän ei pidä itseään niin valtavan vanhana.
Minä en ala pitämään itseäni vanhana koskaan. Miksi alkaisin pitämään? Mihin vanhuus kohdistuu ja miksi siitä pitää huomautella jos ei ihminen tunge nuorten tilaisuuksiin aiheetta?
En koe vanhuutta noin negatiivisesti.
Itse olen nyt enemmänkin tuon taiteen kautta ehkä itseäni nuorempien maailmassa.
Kuuntelen tuota nuorten hittimusiikkia ja perehdyn kaikkeen moderniin.
Mitä negatiivista minun näkemyksessäni?
Nuoremmat ja nuorisotilaisuudet... On niin paljon eri konteksteja.
Ihmisillä ei nykyään ole mitään velvollisuutta alkaa nimittelemään itseään toisten mukaan, mitä vanhukseksi nimittely on. Jos joku muu on sairas tai sitä tai tätä tai mitä nyt ikinä, niin asian ei tarvitse liittyä mitenkään toiseen. Jokainen on yksilö. Minun mielestäni yksilöllisyys sen kun kasvaa mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Toki tahdon jossain vaheessa eläkkeeni paljolti korkeaan ikään liittyen. Ehtii vähän ehkä rentoutua työstä vapaana ennenkuin kuolo korjaa... Mutta tuon asian ei pitäisi olla mikään syy että minua lähisuku alkaisi tiiraamaan tietyllä silmällä ja nimittelemään jonkun minulle vieraan joukon mukaan.
"Tykkään esim sanoista "vanha herra" "vanha rouva" "'
Minusta on leimaavia nimityksiä. Minusta ei tule sen enempää mitään tuollaista iän myötä. Jos minua arvostetaan niin arvostettakoon jostain mitä minä olen ansainnut. Ei suinkaan automaattisesta iän kertymisestä... Ihan kuin ei löytyisi muuta.
Olen rohkeampi yksilö kuin sinä. Sinä tahdot piiloutua yleiseen.
No kivaa että olen niinkin tavallinen kaikesta huolimatta :)
Minö olin nuorena vanhanaikainen melkein historiallinen... tää moderni on mulle uutta
Ok. Minusta kumpikin kuulostaa turhalta nimittelyltä, ehkä vähän vinoilevalta.
tykkäsin enempi historiallisen tyylisistä vaatteistakin nuorena tyttönä...
Ehkä toi on mulle jäänyt käsitys lapsuuden taideopettajastani jonka koin 80-vuotiaaksi kaunottareksi...pitkät lainehtivat hopeiset hiukset
Mun mielestä tämä asia on niinpäin, että vika on niissä arvoissa jotka saavat vanha sanan kuulostamaan ikävälle. Jos vanha tai vanhuskaan -sana kuulostaa pilkalle , jossain mättää.
Sen pitäisi kuulostaa arvokkaalle ja tyylikäälle ja karismaattoselle.
Selitän:
Jos sanon: "ulkoilutin koiraa"
Niin jos väität minun "ulkoiluttaneen pilkullista koiraa" sanoihini perustuen, valehtelet asiasta.
Se pilkullista muodostuu yksinomaan omista aivoistasi ja mitä s inne on kertynyt jostain muualta.
rakkaushullu kuulostaa hyvälle
Jos kaikki hullut olisivat rakkaushulluja mielenterveyspalvelut voitaisiin lopettaa ja yhteiskunnalle tulisi hyvät säästöt.
Jo aikoinaan turvakodin työntekijää alkoi kanssani keskustellessa naurattaa mielikuva hullusta, joka ei koskaan tee mitään pahaa
Tämäpä onkin oleellista.
Perustelepa tämä että kuinka sinä samaan aikaan esiinnyt puhuvasi äidin puolesta mutta kuulostat arvostelevalta äidin puolelle menevästä sympatiasta minussa ?
Ja mitä psykopaatteihin tulee, niin se ei ole järkevä se ajatus, että jos joku paljastuisi psykopaatiksi niin sitten alettaisiin toimia häntä vastaan. Miksi ? No ensinnäkin siksi, että psykopaatit ei ole mitään kivoja vastustajia. Joskus heitä sanotaan jopa voittamattomiksi. Mihinkään taisteluun kanssaan ei kannata ryhtyä. Siksikään en luottaisi niihin auttajiin. Koska ensin he neuvoo alistumista manipulointiin ja jos he ei neuvo sitä niin neuvoisiva seuraavaksi varmaan taistelemaan psykopaattien kanssa. vaarantavat noilla neuvoilla asiakkaansa. Kumpikin aivan älytöntä. En luota niihin auttajiin yhtään.
Mutta ihminen voi rauhanomaisesti treenata aivojaan niin (puuttumatta psykopaattien asioihin), että löytää aivoistaan mekanismeja joilla ehkäistä mind controllia , tässä järkevä ratkaisu jonka esitän.
Ja sanoisin että yks mun semmonen aivotreenausmetodi on tämä, että jatkaa vaan omaa monologiani samaa rataa riipumatta siitä mitä joku muu sanoo. Teen tätä itseasiassa treenatakseni päätäni mind controllia vastaan niin että se treenaantuisi niin ettei toinen voi ohjata ajatukseni kulkua, vaan ajatukseni kulkisi haluaamaani rataa riippumatta siitä mitä joku toinen sanoo,
Siksi tämä monologi on ollut parantavaa, koska psykopaattini ei pysty manipuloimaan niin vaarallisesti jos hyvin intensiivisesti puhun monologia, niin hänen on vaikeampi päästä siihen ajatukseni väliin. Oletan että siksi minulla on tapaa puhua niin intensiivistä monologia suojautuakseni psykopaatin vaarallisilta vaikutuksilta.
Siksi myös hoen sanoja kuten "etiikka" oikein hokemalla hoen.
"Etiikka etiikka etiikka etiikka etiikka", niin psykopaatti ei pääse sotkemaan sitä vaikka kaveeraisinkin kanssaan.
Alkaakos mennä palapelin palat kohdalleen ?
On totta rakastan näiden sanojen toistelua kuten erityisesti "rakkaus" ja "etiikka" , rakastan niiden hokemista. Ja pidänkin erottäin kummallina että minuun on aina kohdostinut voimakasta kritiikkiä niiden sanojen hokemisen vuoksi. Mutta minusta pidetään enemmän, jos minut on manipuloitu toistelemaan huonoja jopa kauhistuttavia sanoja.
Viimeisin tapaus oli vaarallisin. Minut aivovaurion aikana manipuloitiin toistelemaan vaarallisia sanoja.
Se on ylivoimaisesti pelottavinta mitä olen koskaan kokenut. Pelkäsin hirveesti kuinka siinä käy.
JOTEN
minä toisten hyviä sanoja siitä huolimatta pitivät ihmiset siitä tai eivät, koska muut vaihtoehdot ovat varsin vaarallisia,
On minulle itselleni ja kaikille parasta että toistelen sanoja "rakkas" ja "etiikka" vaarallisten sanojen tilalta. Enkä hyväksy manopulointia, jossa minut manipuloidaan vaihtamaan nämä hyvät sanat pahoihin sanoihin syyllistämällä minut siitä että olen muka niin hyvä, kun ouhun hyviä asioita, mistä minut syyllistettiin rajusti ja laajasti sosiaalisesti koko nuoruuteni ajan . Peloissani aloin toisatella pahoja sanoja, jotta minut hyväksyttäisiin. En tule tekemään sitä enää.
Joten tuossa tuli nyt perusteluni mikso tulet jatkossakin kuulemaan minulta vaan koko aika rakkaudesta ja etiikasta. En minä koe olevani muita parempi niitä hokiessani. Minun nyt vaan kuuluu hokea niitä.
Eikä kannata kuunnella noita huonoitsetuntoisia kateellisia jotka nälvii kaiken aikaa: "Ootko sä muka niin hyvä kun puhut hyviä ??????"
Kun riittävän kauan puhut pahoja, sinusta tulee paha, joten en suosittele
Jos henkilöllä on outo neurologia,
EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA IMPULSSIKONTROLLIA HEIKENTÄVIÄ LÄÄKKEITÄ !!!!
Se on vaarallista , voi olla hyvinkin vaarallista.
Mutta hyviä sanoja hoentaan.
On typerää kieltää maailmasta kaikki hyvä periaatteella:
"oootsä muka niiiiiiin hyvä ?????" nälvi nälvi
Sanon tuosta lääkkeestä sillä perusteella että olen saanut tavallisesta lääkeaineesta haittavaikutusreaktion jossa tuli mulle impulssikontrollin heikkenemisen tunnetta (jota en ollut kertaakaan elämässäni sitä ennen tuntenut) ja mulla on nyt makua siitä mitä se voi olla .
Ja siksi olen erittäin erittäin erittäin erittäin vakuuttunut, että outoneurologisille ihmisille jos antaa väärää lääkettä mitä vain voi tapahtua. Asia kannattaa ottaa vakavasti. (kyseessä ei edes ollut psyykelääke vaan fyysiseen asiaan käytettävä kuitenkin hermostoon vaikuttava lääke)
käsitykseni mukaan turha kuvitella että oudot ihmiset tulisivat sillä turvallisemmiksi, että heille antaa jotain vaan lääkettä.
Olen katsonut huippuasiantuntjoiden videoita joissa ilmenee ettö väärästä lääkkeestä väärälle henkilölle voi seurata katatrofaalinen tilanne
Eli lääkitystä ehdottaa henkilö, joka ei ole lääkäri niin että sekä joka ejdottaa että se jolle ehdotetaan ovat anonyymejä , eikä ehdottaja usko soittajan tarinaan eikä ole edes varma onko hän kuka sanoo olevansa.
Niin mihin se ehdotus silloin perustuu ?
Varsinkin jos neuvo kuuluu: "Älä kerro lääkärille niistä sun hermosto-oireista, kerro vaan näistä sun "peloista" "
Vastuuton toiminta aiheuttaa mulle pelkoa ja se on ihan oikein ja hyvä
Jos mikään vastuuttomuus ei aiheuttaisi mulle pelkoa ei psykopaattien eikä summanmutikkaisten anonyymien maallikko lääkistysehdottelijoiden , n iin mitä siitä seuraisi ?
Tekisin mitä vain suinpäin. Se olisi hyvä sitten ?
Pelko on ajoittain myös viisautta ja hyödyllistä ja estää huonoja asioita.
Jos mikään ei saisi minua tunteen pelkoa, varmaan lähtisin tältä istumalta kuuhun.
Päinvastoin juurikin tunnon säilyttäminen turvaa: Rakkauden ja tarvittaessa pelonkin, niin ihminen osaa toimia järkevästi
Minua ahdisti kovasti luurissa se kun he intuitiivsesti tuntuivat minulle siltä että he pelkäävät tunteita ja epäilevät niitä vaarallisiksi. Sitten he kokivat että minulla on sillä hetkellä "ahdistushäiriö. "
Minä en koe tunteita vaarallisiksi vaan päinvastoin koen ne turvallisiksi ja kaikkea hyvää ja elämää turvaaviksi.
Sain kauheasti kuitenkin tunneoireita luurissa siitä tunteesta mikä niistä ihmisistä lähti kun eläydyin siihen heidän tunteeseen tunteiden vaarallisuudesta. Tuli sillon kauhua mulle.
Hyvä kysymys. En lukenut kokonaan, mutta käsitykseni mukaan toisen tunteen puuttumisen voi tuntea. Tähän narskunkin elämä perustuu. Se tutkii tunteita joita rassaamalla se yrittää pullistella sitten.
Onko meille opetettu liian turvallinen yhteiskunta ja luotto ihmisiin, kun tuollaiset asiat huomaa, mutta ne ohittaa. Vaisto varoittaa, mutta hylkää vaistonsa?
Joo+meitä+opetetaan+että+tunnetta+ei+pidä+kuunnella,+että+on+väärin+kuunnella+sitä,++ja+se+on+syynä+99%+elänäntragedioistani.
Menet psykiatrin vastaanotolle, niin tunteen puuttumisen usein huomaa. Eipähän he varmaan tunteen kanssa oikein voisi hommaansa tehdä, kun tietävät että heidän potilaansa kuolevat 15-20 vuotta muuta kansaa ennen suurelta osin heidän määräämiensä lääkkeiden sivuvaikutusten, nimenomaan tunnekylmyyden aiheuttaman luottamuksen menetyksen ja muiden metodien ansiosta.
No, tuota psykiatrit tekee toisella tavalla ja työtään, koska joutuvat miettimään asioiden sisältöjä ja piirteitä. Kyllä ne huomaa tunteesi tai tunteettomuutesi, mutta tekninen analyysi on erilainen juttu. Siksi ei kannata laskea psykiatrin ystävyyden varaan.
Toisaalta, jos sitä psykiatria ei ihan aikuisen oikeasti tarvitse, niin ei sinne kannata mennä.
Ammattilaisten ajatuksia on kuitenkin omasta mielestäni mukava kuulla.
Naristi tuottaa koko ajan ristiriiraista kokemista.
It se ei ole kaikin ajoin varma onko syy sittenkin itsessä.
Vuosia kestänyt kerääminen faktoista saa asian näyttämään
oikean tilanteen.
Salainen pankkitili salaiset puhelin numerot.
yhteisten rahojen tyhjennykset,
solvaukset, eristykset ystävistä, henkinen painostus.
Kaikki tuo kerättynä näyttää todellisen tilanteen
silloinkin kun epäröi.
Niin, tuo alkaa olla analyyttistä yhteenvetoa asioiden kehällä.
Olet oikeassa varmaan ainakin osaltaan.Eli ristiriitainen kokeminen on tunteettomuuksien ihmettelyä, mutta järki ei sano, että nyt " morjens".
Me ihmiset ollaan tällaisia vaikka voisi olla toisinkin ja tietenkin on toisenkinlaisia ihmisiä.
"Kaiken tietämisen ja selvittelyn jälkeenkin jää vielä jonkin sortin epävarmuus. Mitä jos se olinkin vain minä joka lakkasin tuntemasta (mikä kävikin, että lakkasin tuntemasta) ja tunsinkin oman kylmyyteni. Vähän samaan tapaan kuin olen teorian mukaan lämmittänyt rakkaudellani meitä kumpaakin, itseäni ja sitä kalan kylmää narsistia?"
Samoin tuo pohdinta tulee varmaan jokaisen kohdalle. Itse olen yrittänyt kääntää kelloa taaksepäin ja jossitellut asiaa. Mutta, se on turhaa, koska olisin tehnyt miten vain, narskuni olisi sen kääntänyt toisinpäin. Jostakinhan lähtee se tunne, että alkaa ottaa selville asioita, miksi joku käyttäytyy kuten käyttäytyy. Ja narsku esittää omaa tunnettaan todella hienolla roolisuorituksella niin pitkään kun häntä huvittaa tai hän saa siitä hyödyn. Pikkuhiljaa hän ei jaksa ja jollakin omalaatuisella tavalla, mahdollisesti kaksoisviestinnällä hän muuttaa toisen käyttäytymistä siten, että hän voi syyllistää toista. Tästä löytyy lukuisia esimerkkejä. Pieniä kummallisuuksia hänestä löytyy koko ajan, mutta normaali ihminen ei halua uskoa, ei voi uskoa, koska ne ovat liian uskomattomia asioita normaalille ihmiselle. Ei myöskään voi uskoa sitä, tapahtui mitä tahansa, että tielleni, omaan elämääni on pesiytynyt narsku. Epäilee itseään ja etsii syytä itsestään, vaikka on toiminut täysin normaalisti ja näkee edessään niin täysiverisen narskun, mutta sittenkin epäilee.
Kaikki ne valheet, mitä narskuni syötti minulle olivat niin uskomattoman uskottavia, ja silti tunne sanoi itselleni, että hän valehtelee, mutta en uskonut itseäni, halusin luottaa siihen hurmaavaan ihmiseen, joka osasi sen taidon silloin kun niin oli tarve. Silmänräpäyksessä rakkauden tunne hänellä saattoi muuttua kylmyydeksi ja välinpitämättömyydeksi, eläinkään ei tuohon kykenisi.
Narsisti on mestari naamioimaan pahanteon normaaliksi toiminnaksi, koska se on hänen normaalinsa. Kun hän vakuuttavasti esittää syytöntä, se suggerointi vahvistaa paitsi häntä itseään mikä pahinta myös etäisempien muiden kuvaa hänestä.
Meidän pitää muistaa että he eivät voi muuttua mutta me voimme. Meidän pitää armahtaa itsemme, ja se on mahdollista kun uskaltaa myöntää särkyneensä. Mutta se ei saa jäädä elämän keskipisteeksi. Yksi lause on "valitse taistelusi" eli jos järjellä miettii kannattaako sellaisen läpimädän takia itse olla huonossa kunnossa. Niin ei kannata. Pitää alkaa suggeroimaan itseä, jollain muulla ei ole väliä. Jonain päivänä se humahtaa pois, kuin pitkään tukossa ollut viemäri aukeis.
Hienosti vastasit, että he eivät voi muuttua, mutta me voimme. Ja tuo onkin tärkeää, jonka ainakin itse unohdan aika ajoin ja palaan siihen uskomukseeni, että narskun teot, tunteet ja sanomiset ovat totta, niin ei ole, mikään ei ole totta. Voin rehellisesti sanoa, että sotkeennun omiin ajatuksiini kun yritän jotenkin ymmärtää narskun ajatuksenjuoksua, ei kukaan inhimillinen olento voi toimia hänen laillaan ja kuitenkin olen sen hyväksynyt, vaikka jokin sisälläni on sanonut, että pieleen menee.
En tiedä, paljon on tälläkin palstalla kirjoitettu siitä, että ns. "uhrin" täytyy olla jollakin tapaa läheisriippuvainen tms. , mutta mielestäni ihan normaali, tavallinen ihminen päätyy suhteeseen narskun kanssa ja kuten parisuhteessa yleensä, normaali ihminen sitoutuu tekemään töitä suhteen ylläpitämiseksi ja tavallinen, normaali ihminen yrittää viimeiseen saakka korjata suhdetta. Tai ainakin minä yritin, siitäkin huolimatta, että tiesin jo minkä persoonan kanssa olen tekemisissä.
Olen saa mieltä ihan tavalliset ihmiset päätyy ihmissuhteisiin narsistien kanssa. Ja just se vaan mahdollisesti tuntuu oudolle muttei tiedä mistä on kyse.
Mutta kyllä yksi noista tarkistuksista johtuu Aspergerista, koska olin hieman eksynyt ja eksynyt vääränmaalaisen joukkoon.
Narsisti-poiuyt rakastaa provoilua. Älkää muut vastatko sille.
Tämä ylläpito ei ole kummoinen, kun tuo saa jatkaa.
Ei sen höpötykset lopu, vaikka sille ei kukaan vastaisikaan. parempi ehkä näin, kun selittelee yhdessä ketjussa kuin sotkisi muutkin ketjut höpinöillään.
Olenkohan vähän hassahtanut kun nämä viestit alko naurattaa oikeen ääneen
Mut en oikeen tajuu mitem hitaasti muihin ketjuihin tulee juttua...minä sentään pidän palstan liikkeessä
Kirjoittaisikin vaan omia mutta, kun sotkee hyvätkin ketjut, pitää etsiä tuon sonnan seasta ne muutamat muiden pohdiskelut.
Oikein energiasyöppö, ei ihme jos äitikin kokee rasittavana.
Kirjottakaa muut enemmän muuten täällä on tylsää. Jos kirjotatte tosi paljon mun viestit ehkä vähenee, jos on paljo luettavaa.
Vähän kyl karmasee jos tämä päpättämiseni on äidiltä perittyä.
Etkä vallan vähää olekaan.
Aluksi ei ollut tietoa mikä se outo käytös on josta kärsii.
Noin vuosikymmenen sitten sattuman kautta tulin palstalle.
Täälltä kaikki aukeni ja lisäksi luin aiheesta.
Nyt pelottaa, että tietoisuus narsistin touhusta
muuttaa myös omaa minuutta ja alkaa samalla lailla
kieroilemaan kuin narsi.
Korkean moraalin omaavalle on vaikea huomata,
että koska narsismia ei voi parantaa, alkaa
elämään liikaa ennakoiden.
Pitäisi olla vaan oma itsensä. Jos sitä lähtee muuttamaan on jo astunut miinan johonkin osaan.
Jatkat vaan kuten ennenkin ja hymyilet ja pidät omat ajatuksesi ja mielipiteesi, kuten ennenkin.
Mikään ei muuttunut, mutta olet ehkä tietoinen semmoisista, joita et ennen tiennyt.
Tavallaan tieto on tuskaakin, kuten sanotaan.
Elämän ei kuulu olla helppo joten jatketaan vaan sillä jokainen päivä on uusi ja sinulla on oikeus tuntea se.
Niin, sitä ei tahdo uskoa omiin havaintoihinsa, että voiko se olla todellakin noin. Sitä miettii, että mikä ja missä kohtaa asiat muuttui. Oliko toinen alusta asti ns. poikkeava, mutta se tuli ilmi vasta, kun oli ollut 20 v yhdessä. Oliko itse sokea vai mitä tapahtui.
Ihminen kuitenkin muuttuu vanhetessaan ja toivottavasti sitä myöten myös viisastuu. Toisinaan tuntuu, että missä kohtaa se viisastuminen taittuu ja ihminen muuttuu lapselliseksi uudelleen. Onko ns. menopaussi tai vaihdevuodet tai ikäkriisi se hetki, jolloin tekee eniten hölmöilyjä. Vai onko se se hetki, jolloin puhkeaa jonkin muu sairaus, joka aiheuttaa samantapaista käytöstä kuin narsismi. Onko siis todennäköisempää, että onkin kyseessä mielenterveyssairaus, joka jää sen alle, kun narsismista puhuvat jokapuolella.
Kuinka paljon sitä on pitkässä suhteessa jaksettava kestää ja ymmärtää ja voiko tilanne muuttua tai palata takaisin entisenlaiseen, kun se ikäkriisivaihe on eletty eli noin pari vuottahan siihen kuluu.
Niin, hyvää pohdintaa sinulla.
Itse ajattelisin, ettei naristista sanan varsinaisessa merkityksessä ole kyse, jos parisenkymmentä vuotta on takana normaalia perhe/parisuhde elämää
Kyllä se mahdollisuus olis ilmentynyt jo aiemmin.
Mitä sitten tulee vaihdevuosiin, ikäkriisiin yms. niin kyllähän monikin siinä vaiheessa alkaa pohtimaan, että onko se elämä tässä vai voisiko olla vielä jotain muuta. Joku vaihtaa työpaikkaa,/opiskelee uuden ammatin, joku ottaa avioeron tai lähtee muuten vaan testailemaan "markkina arvoaan". Toisaalta myös tää nykyinen elämänmeno jotenkin tuntuu "kannustavan" siihen.
Mieleen tuli takavuosilta Suomeenkin rantautunut Victoria Milan pettämis sivusto, joka on tarkoitettu lähinnä parisuhteessa eläville. Varattuja keski ikäisiä miehiä, ehkä naisiakin on muutkin deittisivustot täynnään. Toki jos ikää jo alkaa olla niin toki se sairauden mahdollisuuskin on otettava huomioon.
Alzheimer/dementia voi alkaa oireilla jo työikäisenäkin, ihan on kuuskymppisiäkin on laitoshoidossa ko. sairauden johdosta. Parisuhteisiin liittyen, se usein aiheuttaa lisääntyvää mustasukkaisuutta ja epäluuloja, myös kiroilu, seksuaalissävyiset puheet, estoton käytös kuuluvat oirekuvastoon. Masennus on myös yksi tekijä ja monetkin sairaudet, kivut voivat aiheutta myös ärtymystä ja psyykkisiä oireita.
Mitä tulee sitten varsinaiseen ikäkriisiin ja voiko tilanne palautua entiselleen. Niin uskoisin kyllä että niin useinkin käy jos ei ihan kaikkia siltoja ole takanaan polttanut.
Aikoinaan kun minäkin 10 vuotta sitten noilla treffipalstoilla olin, niin mieleen on jäänyt eräänkin miehen tarina viidenkympin villityksestään. Hän kertoi sen villityksen tulleen itselleen kalliiksi, kun siinä meni vaimo ja koti ja koko elämäntyö. Tilalle tuli työttömyys, velkaantuminen ja masennus.
Mutta on tosiaan niitä toisenlaisiakin tarinoita, villityksen jälkeen on rauhoituttu ja anteeksipyydetty ja anteeksiannettu. Elämä on jatkunut
Mitä ihanin ihminen.
Kun mentiin yhteen käytös muuttui.
Käytös on pysynyt vuosikymmeniä.
"Itse ajattelisin, ettei naristista sanan varsinaisessa merkityksessä ole kyse, jos parisenkymmentä vuotta on takana normaalia perhe/parisuhde elämää"
Ajattelin aivan samoin siinä hetkessä ja nyt myös jälkikäteen. Miten olisi voinut elää oikeasti narsistin kanssa 20 v huomaamatta sitä lainkaan. Todennäköisesti parivuotinen ikäkriisi ja sekoilu naisten kanssa, se markkina-arvon testailu. Yksi näistä naisista syytti häntä narsistiksi, ryhtyi vainoamaan niin häntä kuin perhettäkin, loput naiset ymmärsivät roolinsa. Melkoiset arvet jätti kaikkiin, jotka vaikuttavat myös tulevaisuuden valintoihin. Nähtäväksi jää, että puhkaisiko tuo raju kriisi myös jonkin muun sairauden, sillä sellainen on mahdollista.
"kiroilu, seksuaalissävyiset puheet, estoton käytös"
Kovin kuulostaa tutulta ja tuollainen puhe voi kyllä liittyä ikäriisiinkin, katoaa, kun kriisi loppuu. Niin, pari vuotta kaikki naiset olivat narttuja ja sitten tuon sanan käyttö loppui. Onhan mahdollista, että liittyy myös maniaan - hypomaniaan, huikentelevaisuus vaiheessa sitä voi irroitella monilla tavoilla, kuten viinalla, naisilla tai rahalla ja puheet tietysti on sen mukaiset. Ehkä, jos aaltoilee ei ole kyse vielä pysyvästä vanhuussairaudesta, kuten alzheimer/dementia.
https://www.decision-making-confidence.com/characteristics-of-a-psychopath.html
Tosi hyvä sivusto psykopatiasta.
Nyt olen ainakin aivan vakuuttunut tietyistä asioista.
Valitan mutta on totuus että äitini osaa manipuloida minua niin hyvin että se hänen halutessaan niin voisi olla vaarallista mikäli en ole tietoinen asiasta. Siksi apu on tässä asiassa ollut enimmäkseen hieman vastuutonta enkä siihen enää luota,
Kun luen noita kuvauksia, tulee tosi paljon kokemuksia äidin kanssa mieleen. Kertakaikkiaan enemmän , kun taas tavallisten äitien kuvausta lukiessa ei tule oikeen mitään kokemusta mieleen äitini kanssa. Näin tämä nyt näyttäs olevan.
En ymmärrä sitä että auttajat ei ymmärrä , että kyllähän mun tämmönen asia pitää voida tietää.
Jos manipulointi on aktiivisesti päällä ja vielä niin että psykopaatti tietää kohteella olevan aivojensa hallintaa heikentävä vamma, niin ei sitä voida tutkia terapiassa kymmenen vuotta voisiko hän olla psykopaatti, silloin kaikki voi olla liian myöhäistä. Tuollaiset tarvii tarvittaessa ratkoa muutamassa minuutissa. ..esim riittävä etäIsyys.
Koen että minut ja asioita vaarannetaan tuollasen asian tunnistamisen vitkastelulla.
Onneks olen ehkä nyt ajoissa herännyt.
Ja vaik en ole lainkaan sisäisesti psykopaatti tunnemaailmaltani, mulla on ehkä hitusen ulkoisesti noita ihan joitakin piirteitä kehollisesti kuten tää niinkuin aika nopeavauhtinen pää. Ja ehkä tääkin että kilkkaan nää viestit tänne vauhdilla .
Siis mulla on vahvasti aspergerominaisuudet mutta jokunen hieman toisensuuntainen. Jos en ole halvaantunut, olen tosi liikkuvainen , en mitenkään jököttävän autistinen, Siis jotkut on kokenut jopa vilkkaaksi. ..vaikka nökötän aina yksin kotona.
Useimmiten oon tutustunut ihmisiin jotka on keskimääräistä nopealiikkeisempiä...kävelee nopeesti, ajattelee mopeesti ja liikuskelee ympäriinsä.
Minua on manipuloinu monikin ...ja kaikkein oleellisinta on että mun ei pidä enää antaa huijata itseäni. Se on sitä paitsi ainoa apu mikä psykologian alalta on mulle hyödyllistä. Kuinka taitavasti vastustaa mind controlia ? Siinä on vastaus kaikkiin ongelmiini psykologisesti.
Enkä anna 41 ykkösen enää huijata mua. En usko yhtä ainootakaan joka luulee tuntevansa äitini paremmin kuin minä. Ihan pellejä ovat.
Mutta oon siinä mielessä aika vahvoilla puheissani, että äiti joko on psykopaatti tai psykopaattipiirteinen tai on huijannut minua ajattelemaan että hän olisi psykopaatti mm. sanomalla minulle niin runsaasti kaikenlaista mitä liittyy psykopatiaan. Oikeastaan mitään muita vaihtoehtoja ei jää jäljelle,
Joko mun äidillä on niitä piirteitä tai minua on huijattu.
Että näin.
Löysin uutta opiskeltavaa. Olisikin ihanaa kun saisi taaas keskityttyä johonkin älylliseen
Wow olin intuitiivisesti oikeassa kuinka mind controllia voi vastustaa joidenkin ohjeiden mukaan:
1. Älä tee jotain mitä et usko vain vaikuttaaksesi normaalille
2. Ole tarvittaessa tottelematon tilannekohtaisille sosiaalisille säännöille
4. Sano argumenttisi vakaumuksella, jos toinen tekee niin
Mun mielestä muuten sekin on huijausta, ettö muka vakuuttelu osoittaisi ettei puhu totta. He vaan yrittää saada sut lopettamaan ennenkuin löydät vielä paremmat perustelusi.
Mind controliin kuuluu, että sut laitetaan hyväksymään uusi todellisuus .
Vähän niinkuin minulle tehtiin luurissa, alettiin kumota kaikkea entistä. Unohda Aspergerdiagnoosisi. Ei sulla ollutkaan hyviä koulutodostuksia. Sillä ei ole merkitystä jos olit ennen vammaa siltä osin terve, nyt et ole, Ei sun eläm'ssä olekaan tapahtunut mitä aiemmin tapahtui. Asiat määritellään nyt uudelleen. Mun mielestä toi on mind controlia.
Minä naiivi hölmöläinen vielä menin kertomaan näin luurissa aivovaurioituneena:
Eräät toiset ihmiset on tehneet virheitä ja siks minusta yritetään valehdella, joten minua nyt kovasti pelottaa ettei minulle vain yllättävien hermosto-oireideni vuoksi tapahdu mitään virheitä , että sitä niinkuin haluaisin varmistaa, koska jos minulle tapahtuisi yksikään virhe, asia voitaisiin saada näyttämään siltä, että minä olinkin virheellinen eikä se alunperäinen virheellinen. Tuosta kaikki alkoi.
Luurissa oli siitä hankala koska kaikki eivät kuule mitä jonkun kanssa keskustelet, mutta kuitenkin sinusta kulkee tietoa puhujien välillä jonkin verran niin ettei itse tiedä mitä he toisilleen ovat kertoneet. Niin teoriassa kulkeva tieto voi olla paikkansapitämätöntä ja pienikin virhe siinä voi saada aikaan laajemman väärien käsitysten aallon.
Sitten jotkut toiset sanoivat vähän vaivaantuneina, ettei sen tiedon kuuluisi kulkea niin ja sitten minulle taas tuli paineolo ettei olisi sopivaa että kerron siitä ja sitten tuli lisää stressiä jne. Enkä tienny miten sotkun voisi korjata.
"Mun mielestä muuten sekin on huijausta, ettö muka vakuuttelu osoittaisi ettei puhu totta. He vaan yrittää saada sut lopettamaan ennenkuin löydät vielä paremmat perustelusi."
Phöh.
On nähty ja kuultu. Ei normaalisti tarvitse mitään asioita vakuutella niin kamalasti. Miksi esim. minä en ole koskaan päätynyt mihinkään vakuuttelemaan yhtäkään asiaa todeksi. Poliisillekin kerran tilanteessa riitti että kerran asian sanoin. Ei tarvinnut jäädä vakuuttelemaan.
Kyllä minulle on ihan selvä, että jos päädyn johonkin läpättämään ikuisesti jotain asiaa todeksi, niin epäilyksen alla ollaan.
On kysymys pelkästään jo se, että miksi jotkut päätyvät vakuuttelemaan ja mitä he yrittävät vakuuttelullaan voittaa/saada aikaiseksi.
Tarkoitin että älkää te kukaan pahoittako mieltänne, mutta toki mieluummin ei minunkaan.
Jos on poikkrulsellinen monimutkainen kuvio sen osoittamiseksi voi joutua näkemään hyvinkin paljon vaivaa
Sana ei ole tavallisisssa pikkuasioissa minullakaan. Ei minua tavallisen aiheisissa asioissa epäillä.
Esim . nyt vaikka minun hermostovauriotapaukseni on niin erikkoinen että ei ole riittänyt yhden tai kymmenen tieteellisen tutkimuksen lukeminen. Luin niitä ainakin neljä vuotta pötköön.
Mutta nähdäkssni niistä löytyi täysin looginen kokonaisuus selittämään minulle tapahtunutta. Olen kyllä jo osan unohtanut. Mutta hermostovauriollekin mulla on omat erilliset paksut mapit
Kerran jossain työpaikalla oli sattunut varkaus. Työpaikalla yksi halpamainen ämmä joka ei nyt mitenkään voinut minusta pitää ollenkaan. Tämä isopyllyinen ja pitkänaamainen kirveellä veistetty typeränläntä ämmä ilmiselvästi epäili minua ja vähän ääneen vihjaisikin että olen ollut silloin ja silloin yksin työssä myöhään toisin kuin hän, kun hän se pystyi suorituksiin tulla joka päivä seitsemäksi ja lähti puoli neljältä (ihan tasan!!).
Täytyy sanoa, että minusta se ihminen oli silloin nolla ja on nolla tänä päivänä. Yhtään mitään siinä ihmisessä ei ole sellaista jota arvostaisin. MInusta sellaisen ihmisen olemassaolo on plus miinus nolla. Oli tai ei, ihan sama. Puolella sanalla en hänelle alkanut puolustamaan tai mitään todistamaan. Miksi olisin? Uskoin että jokainen järkevä ihminen tajuaa että taatusti en minä ole vienyt mitään pitkäaikaisesta työpaikastani. Älyttömistä älyttömin ajatuskin.
Ehkä tämäkin on kulttuurikysymys. Toiskulttuuriset ystäväni sanoivat mulle nuorena: "Se joka puhuu totta ei voi koskaan luovuttaa"
"Jos on poikkrulsellinen monimutkainen kuvio sen osoittamiseksi voi joutua näkemään hyvinkin paljon vaivaa"
Mutta kerron nyt jo hyvä ihminen sentään mitä olet hyötynyt tuosta ja mitä voisit siitä hyötyä. Oletko saanut jotain lääkkeitä mitä muuten et olisi saanut? Mihin todistelullasi pyrit vaikuttamaan? Miksi sinun on saatava joku vakuuttuneeksi ja kenet tahdot vakuuttaa? Lääkärinkö? Sen nyt ymmärtäisin jos tahtoisit vakuuttaa jonkun lääkärin jos siitä olisi jotain hyötyä.
No juu. Mutta oletko koskaan kuullut sellaista, että taistelunsa voi valita?
Miksi valita mitään typerää ja merkityksetöntä jolla ei ole mitään arvoa muuta kuin itses voit saada mutaiseksi painimalla jotain älytöntä mutapainia ääliömäisen typeryksen kanssa.
Olen voittanut pelkällä syntymälläni sellaiset ottelut jo aikoja sitten.
Olen ohituskaistalla moisiin nähden.
Ihan pelkkä totuuden tietäminen auttaa valtavasti, vaikka mitään muuta ei tehtäisi.
Jos sulla on hurjia oireita muttet yhtään tiedä mitä ne on, sekoat helposti....mutta jos pystyt samalla lukeen tieteellisiä tutkimuksia: ahaa tää on tätä ja tätä ja siks tapahtuu tämmöstä jne...
se auttaa tosi paljon, ¨
vaikka osa luuriväkeä ajatteli kuten sinä
En ole luovuttanut mitään missään kenellekään. En pidä sellaisia ääliöitä ihmisinä sanan varsinaisessa merkityksessä. Et kai sinäkään väittele eläinmaailmaan kuuluvien kanssa? Vai väitteletkö?
Sitä paitsi jos nyt pääsisin opiskelemaan neurologiaa...oppisinkin aika nopeaan...kun on omaa kokemusta niin paljon...joten siitä on sekin hyöty ettei kärsimykset mene hukkaan.
Ei moni neurologikaan ole päässyt seurailemaan outoja oireita omassa hermostossaan
Kyllä on niin ihmeellistä selittelyä, ja en ole päässyt selvyyteen mitä pitää vakuutella ja kenelle. Mappikaupalla on hermovauriosta todisteita, mutta mihin tuo niitä tarvitsee?
Mun oli pakko osittain luovuttaa hermostivaurion aikana koska fyysisesti hyvin heikolla keholla ei kovin suuren joukon kanssa ole helppo kiistellä. Tuntui kyllä eläimelliselle menolle.
Sinulta, kokeneeltahan sitä tässä selvyyden vuoksi juuri kysytään, mutta et osaakaan vastata.
No vastasinkin jo tossa välissä. Ja niin olen myös ollut koko elämäni ajan kiinnostunut tutkimaan ilmiöitä lähes ensisijaisena elämäni kiinnostuksena joten minulla on useimmista oman eläm'ni ilmiöistä mapit
Itselleenkö tuo tarvitsee mappikaupalla todisteita hermovaurioistaan, joilla voi sitten surkutella tapahtunutta ja vakuudeksi ne esittää jollekin epäilijälle. Eiköhän ne tiedot tapahtuneesta ole lääkärien epikriiseissä, joista kaikki käy selville. Kukaan ei ole täällä epäillyt hermovaurioitumistaan, mutta selittelyt kaiken maailman harhaan johtamisista ja manipuloinneista, aivopesujen peloista on ketju tolkulla höpinää.
Siis kokoat niitä omaksi huviksesi.
Tää sun "toiskulttuurisuuden" rankuttaminen haisee RASISMILLE!
Mikä oikein luulet olevas: "Tunsin kerran yhden nee**rin"
"Jos on poikkrulsellinen monimutkainen kuvio sen osoittamiseksi voi joutua näkemään hyvinkin paljon vaivaa"
Tuosta nyt sain sen selon, että tahtoisit päästä opiskelemaan neurologiaa nyt noin vain suoraan.
Palaset loksahtaa kohdalleen kaikkikin jos tuo on tavoitteesi. Muistan heti monta juttu mitkä viittaavat siihen että tahtoisit että sinun kohdallasi ohitettaisiin normaalit valintamenettelyt ja pääsisit opiskelemaan neurologiaa.
Haluaisit ilmeisesti sitten valmistua joksikin lääketieteen...jotain... Ja ehkä työllistyä...
Tuoko on tavoitteesi?
Niin kertoihan tuo aiemmin, ettei tarvitse mitään perusopetuksia, vaan heti vaan niihin jatko-opintoihin älykkyytensä takia haluaa heti siirtyä. On liian älykäs mihinkään muuhun, vaikka kesken on jääneet muutkin opintonsa.
tämä oli hankala juttu koska ilmiö oli yllättävä lääkäreillekin eikä vastaavasta oikein ollut aiempaa kokemusta. Eivätkä lääkärit voi mitenkään ehtiä erillisesti perehtymään jonkun yksittäistapauksen kaikkiin poikkeuksellisiin yksityiskohtiin. Joten teen selvitystyön suurelta osin itse jotta siitä on sitten helpompi aina kertoa lääkärillekin selkeästi. Ja tuollatavoin parhaiten vältytään yllätyksiltä jatkossa-
Sotä ei nimittäin suomenkielellä oikeastaan edes ollut. ..ainakaan en löytänyt netistä- Englanniksi sitten löytyi.
Älä puhu noin rumasti.
Olen elänyt elämäni monikulttuurisesti. En kirjoita tänne yksityiskohtia.
Miten voi olla niin vaikea kertoa, että pitää tärkeänä tuntea oman sairautensa tuntemista, kun ilmiö on nykyään tuttu ilmiö hoitomaailmassa ja lääkärit tietävät että potilas saattaa usein tuntea oman sairautensa yksityiskohtia paremmin kuin lääkäri. Vakavasti sairastavat ihmiset ovat aktiivisia kun tietoa on kerran saatavissa. Jos itse sairastaisin vakavasti, niin tietenkin selvittäisin omaa sairauttani varsinkin jos olisin pitkällä sairaslomalla tai työkyvytön...
Asiassa ei ole mitään kummallista eikä outoa, vaan ihan luonnollista.
Mutta miksi tehdä asiasta niin kummallinen? Miksi ihmeessä? Ei tuollainen asia ole kummallinen nykyään.
Olen juurikin samaa mieltä ettei asiasta pitäisi tehdä kummallista.
Mut siellä luurissa on niin pitkälti semmonen linja ettei saa itse tietää mitään. Mutta ei lääkärikään kylläkään, koska jos lääkäri oli eri mieltä kuin luurivastaaja, niin oli mukamas huono lääkäri ja pitäis vaihtaa. (siis ei kaikki vastaajat noin, mutta osa)
No joo. En tietenkään tiedä yksityiskohtia, mutta sinun tehtäväsi olisi skipata sellaiset mielipiteet. Et kai nyt voi koko maailman kaikkia ihmisiä saada ymmärtämään.
Kai sellainen voi tulla ihmiselle mieleen että jos potilas tietää sairaudestaan enemmän kuin lääkäri, on lääkäri sitten automaatisti huono. Mutta se ei nyt vain nykyään ole niin.
Vieläkin on epäselvää mikä sinut saa repimään pelihoususi kun ihan kaikki ihmiset eivät nyt ihan ole hiffanneet että sellaistakin sattuu.
Vai onko se niin, että yrität saada ihmisiä painostamaan puolestasi asiaa niin että sinulle myönnettäisiin joku poikkeuslupa päästä lääkikseen?
Ilmoitan heti että en ikinä tule kannattamaan sellaista. Jos avoimessa löytyy jotain niin sinnehän voit mennä aina.
Tai suoraan erikoistumaan... Ei taida lääketieteen perusopinnot paljoa kiinnostaa...
kirjotin tuolla jo että minusta ei olisi lääkäriksi koska jo hutilokäsieni vuoksi olisin riski siinä hommassa. joten ei syytä huoleen minunlaistani lääkäriä ei tule. Minuahan joskus nuorena koitettiin kovasti laittaa työvoimatoimistosta erilaisiin hoitajan tehtäviin ja eivät meinanneet ymmärtää ettei minua voi laittaa sellaisiin.
Työvoimatoimisto ei kenestäkään voi hoitajaa tehdä. Soveltuvuustestit ja pääsykokeet on noihin ammatteihin yleensä. Vielä niiden jälkeenkin on opinnot ja työharjoittelut läpäistävä. Jos onnistuu läpäisemään kaiken niin hyvin laajasti voi sijoittua työhön ja opintoja voi hyödyntää jatkossa.
Mutta mukava kuulla että omaat tevettä itsekriittisyyttä.
Joo mutta minut oltiin laittamassa pakolla sen tapaiseen tehtävään ilman koulutusta tai kokemusta. Koitin selittää etten osaa yhtään, muttei auttanut. Kaikki minut tuntevat oli sitä mieltä ettei työ sovi minulle. Mutta muistaakseni karenssilla uhattiin.
"Olen elänyt elämäni monikulttuurisesti"
Taas vale. Tuskinpa olet.
Tai voihan tuollaista sahib-kielenkäyttöä harrastaa myös toisissa kulttuureissa elänyt 🤔
Sinä nyt tuskin kuitenkaan olet, kun äitis ei päästänyt edes reissuun aikuista tytärtään, muistan lukeneeni jostain aiemmasta vuodatuksestasi.
Olin ihan paniikissa etten osaa ja karenssilla uhattiin. Kaikenlaista elämän varrella.
Mikä sinusta tekee monikulttuurisen? Äiti savolainen ja isä virosta?
Kukaan avoimesti eri kulttuureihin suhtautuva ei pidä tuollaista itsekorostusta.
Tiesitkö että useilla suomalaisilla työpaikoilla on jo vuosia työskennellyt ihmisiä eri maailmankolkista?
Entä miten sujuu eri kulttuurien ymmärtäminen täällä Suomessa?
Taas vale.
Ok, minkälainen taide sinusta EI ole monikulttuurista?
Mikä tekee sinun taiteestasi monikultttuurista.
Älä vain sano, että se kun laitat kuvia tauluistasi nettiin, ethän?
Tää on just sitä mitä luurissakin, mikä motivoi ihmisiä väittämään valeeksi asioita, jotka eivät olet valeita ?
Mut minua ei ehkä enää näy palstalla.
Onpa kipakka sensuuri nyt ohjaksissa. Minunkin wikipedia-lainaukseni poistettiin. Koski monikulttuurisuutta jota nyt tivataan tältä narsistin lapselta.
Eli kirjoitin, että minä en ole edes varma haluanko tietää mitä monikulttuurista hän kokee itsessään olevan, mutta yksi muoto on asperger-kulttuuri.
Laitoin tosiaan wikipedia-linkin ikäänkuin todentamaan että sitä pidetään omana kulttuurinaan sitäkin, mutta se siitä kun viikate käy ja viuhuu.
Tämä Onpa_kipakka kommentti liittyy aloituksen aiheeseen, koska aloituksella etsin lähinnä selitystä siihen miksi yleensä joka ikisen maailman ihmisen olisi uskottava onko joku narsistin uhri tai ei. Eikö se riitä että sellainen itselle tärkeä selvitys on asiasta itsellä omassa päässä. Sitä selvitystä kokemukseni mukaan voi koittaa jakaa mutta perille meno ei minusta yhdessäkään tapauksessa ole varma. Kaikkein varmimpana pidän ihan ammatti-ihmisiä keille olen puhunut asiasta.
Saapa nähdä tuleeko kipeä viikatemies/-nainen paikalle...
Olisi varmaan aiheellista tietää mitä poiu tarkoittaa tällä monikulttuurisuudellaan. Siihen kun luetaan etnisyyden lisäksi eri alakulttuureita, kuten vammaiset ja sukupuolivähemmistöt.
No minä elän monikulttuurisesti usealla eri tavalla:
neurologisesti (neurotyypilisten kulttuuri, aspergerkulttuuri, narsistien ja psykopaattien läheiset kulttuuri , sekä joitakin muita neurologisesti erilaisia juttuja, kiinnostaa tuo neurodivercity, neurolkirjo siis kokonaisuudessaan , ja olen ikäänkuin elänyt useissa noissa "maailmoissa" eri ajanjaksoihin poinottuen, täällä mainetsamattomissakin.
Sitten olen elänyt eri kulttuurien ja etnisyyksien seurassa ja opiskellut hieman eri kulttuureihin liittyviä asioita
ja myöskin opiskellut eri kulttuureista lähtöisin olevia taiteita eri kulttuuristen opettajien johdolla nuoruudessani etenkin
mutta seksuaalivähemmistökulttuureissa en ole ollut mukana
Pääpiirtein noin.
Ainoa sosisaalinen ryhmä johon koen kuuluvani on kansainväliset taiteilijat
Epäilen että siihen kuuluu a:n lisäksi yksi ulkomaanmatka ja useampi mielikuvissa. Sitten siihen kuuluu imartelut joita itselleen suonut netissä. Plus muutama ulkomainen tietokirja sekä koulun jälkeen kehittynyt englanninkielen taito.
Mitä minä sanoin, aika tarkkaan.
Siihen kuulu tuo mitä tuohon ylös kirjoitin On minulla toki myös eri kulttuureihin liittyvää kirjallisuutta melko runsaasti.
Minun taidekin hiukan monitaiteista.
Asiahan selveni huomattavasti, kun tarkensit näitä monikulttuurisia lajeja, joissa uskot eläväsi/eläneesi. Asperger,-narsisti,- psykopaattien läheisten kulttuureissa. Enpä enää ihmettele kovin suuresti kirjoituksiesi sisältöjä tämän jälkeen, kun tiedän mistä ne saavat alkunsa. Nuo kulttuurit kun ovat omassa elinpiirissäni tuntemattomia.
joo sen sinun monikulttuurisuutesi voisi ilmaista yhdellä kulttuurisuudella johon nämä kuuluvat....vammaiskulttuuri.
Olen elänyt ja se on hyvin helposti todistettavissa . Miksi käytät tuollaisia "uskot eläneesi" sanamuotoja vähän kuin jotkut ihmiset luurissakin puhui tylliin niinkuin minusta vain tuntuisi että olen elänyt mitä olen elänyt ? Mistä tuo outo puhetyyli johtuu ?
Ja kaikki aivan majdoton vähättely, kuuluuko se jotenkin auttamiseen ?
Luurissakin se yksi mieskin sanoi mulla jonkun naistaiteilijan nimen (unohdin samantien) ja neuvoi minua menemään katsomaan hänen taidettaan niinkuin vähän ottamaan mallia. Tosi loukkaavaa, minä en ota kuvataiteeseeni mallia keneltäkään, se on KAIKKI nimenomaan originaalia omasta elämästäni otettua. ..elämässäni nitse kokemieni hetkien inspiraatiosta syntynyttä ja kykenisin kutakuin jokaisesta taulusta kertomaan tarinan kuinka se liittyy juuri minun elämääni,
Nämä vammaiset sisältyvät suomalaisuuteenkin.
"Nuo kulttuurit kun ovat omassa elinpiirissäni tuntemattomia."
Kun nyt ovat ihan tuntemattomia, niin mikä sinut saa tänne palstalle?
Odotatko tältä nettikirjoittelulta apua? Olisi mielenkiintoista tietää mihin sitä apua tarvitset.
Varmaankin syy on kokolailla sama kuin sinullakin. Tuoda esille mielipiteeni keskusteluissa.
Aikoinaan jotenkin vähän kuin suomalaisuutta vähätellen kyseinen p tuli palstalle...
Mutta sinänsä monikulttuurisuus ei tarkoita syntymämaita. Kulttuuri on paljon laajempi käsite.
"Kulttuureita voidaan luokitella monella eri tavalla. Aikatasossa voidaan puhua kulttuurikausista (esimerkiksi antiikki ja keskiaika) sekä kulttuurityypeistä (esim. pyyntikulttuuri ja kaupunkikulttuuri). Paikan tasossa voidaan puhua kulttuuripiireistä (esimerkiksi länsimainen ja arabialainen kulttuuripiiri), kulttuurialueista (joiden kansoilla on runsaasti yhteisiä kulttuuripiirteitä, kuten Pohjoismaat ja latinalainen Amerikka), kansallisista kulttuureista (esimerkiksi saksalainen tai suomenruotsalainen kulttuuri) ja paikalliskulttuureista (esimerkiksi joiden ytimenä vaikkapa tietty maakunnallinen keskus). Puhutaan myös sosiaalisista osakulttuureista (esimerkiksi luokkakulttuureita ovat aatelis-, porvaris- ja työväenkulttuuri; ammattiryhmiin perustuvana esimerkkinä merimieskulttuuri)."
-Wikipedia
Varmaan suurin osa ihmisistä löytää itsestään ja ympäristöstään tarkasti määriteltynä monikulttuurisuutta.
Kyllä noi narsismi, psykopaattien läheiset ja asperger "kulttuurit" sisältyvät suomaisuuteen. Et niitä voi erottaa suomalaisuudesta eri kulttuurisuudeksi.
En yhtään ihmettele jos et saanut apua, koska sehän on tarkoitettu ulkomaalaisille ja sinä olet suomalainen.
Joo. Ihan rauhassa. Eihän täällä palstalla mitenkään edellytys ole että on oltava elävää kosketuspintaa narsistiin koskaan ollut...
Mutta ihan tiedoksi että minulla on sellainen kosketus/kosketuksia, jotkaa toimineet ikäänkuin johdatuksena tutustumaan melko syvälle narsismin olemukseen ja ehkä vähän noihin liitännäisiinkin...kun on kerran puheeksi otettu.
Vaikuttavin kosketus se kuuluisa 24/7 suhde narsistimieheen.
Että ihan en pelkästään ole mielipiteitäni sanomassa. Olen myös kehittämässä omaa suhdettani narsismiin ja siten kehittämässä omia mielipiteitäni, näkemyksiäni.
En minä vähättele suomalaisuutta, mutta koska suomalaisia on aina kiusannut minua ja just tosi minua vähättelevä puhetyyli heillä usein , niin toki viihdyn paremmin niiden seurassa joiden palaute on myönteisempää ja kohteliaampaa ja tervetulleempaa..
Tuo sana kulttuurisuus on moniselitteinen, eikä liity yksistään aikakausiin ja maantieteellisiin, historiallisiin kohteisiin. Poiu jo selitti ne omat kulttuurinsa, joissa elää/on elänyt. Hänkään ei näy täysin ymmärtävän sanan kokonaisvaltaista käsitettä.
Kysyn nyt ja, että mitä oikeen höpötät?
Kun luetteloit mitä eri kulttuureja sinun elinpiirissäsi/sinussa on, ei luettelosi sisältänyt mitään suomalaisuudesta poikkeavaa...
Oletko käsittänyt väärin mitä tarkoittaa ulkomaalainen ja suomalainen?
Suoraan sanoen, en ihmettelisi, olisi melko tyypillinen aspergerilainen ajatusvirhe. Joskus todella häkellyttävää.
Olkoon jokaisella omat syynsä, mutta se ei mielestäni estä minun kommentointiani, jota ihmettelit.
"Hänkään"
:D, jos minua tarkoitat, niin heitin nyt vain ensihätään. Osaan kyllä lukea, myös p:n kirjoitukset.
Voit säästää minut nyt ainakin ensialkuun neuvoiltasi.
"Joo_ihan
21.2.2019 16:34
41neurologistavaivaa kirjoitti:
Varmaankin syy on kokolailla sama kuin sinullakin. Tuoda esille mielipiteeni keskusteluissa.
Joo. Ihan rauhassa. Eihän täällä palstalla mitenkään edellytys ole että on oltava elävää kosketuspintaa narsistiin koskaan ollut..."
Kertaukseksi...
Enkä ole ihmetellyt mitenkään suuremmin.
Kyllä minä ymmärrän. Laitoin tuohon niinkuin pääpiirtein mitä on minun omassa elämässä monikulttuurista.
Ja siis onhan myös esim. varakkaan taidenäyttelyharrastajan elämä aika eri kulttuurista kuin esimerkiksi savimajan asukkaan, ihan etnisyydestäkin riippumatta.
Olet sanonut että olet köyhä..
Miellyttääkö rahanhaju?
Aivan varmasti on eroa varakkaalla taidenäyttelyharrastajan elämällä verrattuna savimajan asukkaan taideharrastajan elämään. Mutta huomaatko mikä se ero on? Samaan taidekulttuuriin ilmeisesti lukeutuvat, mutta.....
Noh...tunnustan vielä tään...elin kyllä koko lapsuuden ja nuoruuden uskossa että olen kokonaan suomalainen, mutta aina oli kumma tunne kun ei yhtään tunnu sille. Etsittiin selitystä edellisistä elämistä ja vaikka mistä, mutta ilmeisesti asialle on olemassa looginen selitys, että jokin kaukainen sukulaiseni tuli jostain muualta maailmasta. Minun äidistäni tuli suomalaisempi kuin minusta. Olen miettinyt että minuun on voinut pompata jokin kaukainen geenikin joka aiheuttaa "epämääräistä epäsuomalaisuutta".
En ymmärtänyt mitä puhut.
Otan keksityn esimerkin. Kyllä vaikka toisen maan kulttuuri on eri kuin suomalainen kulttuuri, mutta toki Suomeenkin sisältyy toisten maiden kulttuuria, jos sitä tarkoitat ?
No olen sitä samaa mieltä kuin muutkin että kaikki ovat alunperin maahanmuuttajia.
Että vähän tikusta geneettisen alkuperäsi johdosta teet asiaa. Ehkä sitä tikkuakaan ei edes ole.
Nykyään Suomeassa on varmaan niin paljon maahankuuttajia , että siksi tämmöstä ei enää tapahdu, mutta kun olin nuori niin kyllä jotkut suomalaiset väänsi minulle englantia, vaikken edes ole esim- erityisen tummakaan . Olin aina vähän hämmentynyt ja mykkänä hymyilin ja nyökyttelin sitten.
Yritätkö nyt vakuuttaa, että sinua luullaan jopa ulkomaalaiseksi tuon monikulttuurisuutesi takia? Kyllä sinä ole paljas suomalainen, vaikka oman omituisuutesi yrität piilotella kulttuurieroihin.
Vähäisillä ulkomaanmatkoillani nuorena olen useimmiten joutunut muista jonolaisista poiketen ylimääräiseen passini tarkasteluun jossa tarkistetaan maalaisuuttani. ..mihin kuuluu yleensä vaan se että minulta erikseen kysytään minkä maalainen minä olen ja sitten kun vielä vastaan, että "suomalainen" , niin saan jatkaa matkaa.
Höpön höpön tuo on jo "liian paksua" valehtelua.
HEH HEH olet sitten terroristin näköinen.
Ei siihen aikaan vielä semmoisia murehdittu.
Jos se liittyy siihen kun Aspergerien sanotaan tulevan "toiselta planeetalta"...ehkä se näkyy...
Sanoit, että maalaisuuttasi tarkistettiin. Eiköhän niitä nuoria tyttöjä ole kaikissa maissa. Ei ole mikään tarkistamisen aihe. Passissa jo näkyy mistä maasta henkilö on.
MInut on tarkisettu erikseen muuallakin
Kerran jopa Suomen suomalainen tulliviranomainen soitti jonnei erikseen tarkistaakseen henkilökorttini oikeellisuuden kun palasin Suomeen .
ei vaan jos oikeesti etsin apua niin mulle tuntuu kauheelle kun mulle puhutaan mun konteettosista elämänasioista näin siis esim. luurissakin: "Joo kyllä mä ymmärrän, että sinusta tuntuu siltä".
Tuosta ne kiistat aika pitkälle kumpus kun mulle toi kuulostaa jotenkin niin oudolle.
Niin vähän samalle tuntuu jos sinä sanot minun elämänkokemuksistani, että minä "uskon" niin, koska se tu ntuu samalla tapaa oudollem eikä mulla ole tapana puhua ihmisille tolleen , niin hakysin tietää mistä tuo puhetyyli kumpuaa ? Ehkä osasit selittää kun puhut vähän samaan tapaan kuin osa auttajista. (osa)
Tämä on yksi ongelmani johon tarvitsisin apua. Miksi ihmiset puhuvat minulle tuollatavalla "sinä uskot", "sinusta tuntuu"., paikoissa jonne tuommoiset sanamuodot reivät mieklestäni yhtään sovi ja haluavat vieläpä itsepintaisesti jatkaa niin , jos huomautan asiasta. ????
Siis niinkin yksinketaisissa asioissa kun raja- tai työvoimaviranomainen sanoo jotain, niin minä uskon ja minusta tuntuu niin ?
Mulle semmoset asiat on ihan selkeitä tapahtumia, enkä semmosissa yhteyksissä käyttäis tuollaisia termejä. Nuo voi sopia johonkin elämänkatsomus tai emootio asioihin. Emootiot tuntuu minusta joltakin, mutta kun joku puhuu minulle niin en ajattele s illeem että minä uskon että joku puhuu tai minusta tuntuu, että joku puhuu, vaan hän yksinkertaisesti puhuu. Selitin tätä ihan kauheesti luurissa, mutta eivät meinanneet millään ymmärtää ? Mikä siinä on niin vaikeaa ? Osaatteko kertoa ?
Samaa olen ihmetellyt joissain yhteyksissä. Minusta esim. on eri asia jos tuntuu siltä että manipuloidaan kuin että joku sinua oikeasti manipuloi, vääristelee, kiusaa jne.
Toi on vakava kysymys, koska sen takia ei sitten ehkä saa kunnolla vakaviakaaan asioita hoidettua. niin haluaisin viimein jonkin järkevän selityksen ilmiölle.
nimenomaan. ..minä näen että siinä on erittäin ratkaiseva ero.
Luurissa tunnuttiin olevan sitä mieltä, että minun pitäisi olla tyytväinen apuun jossa kaikki ilmaistaan tuolleen "Joo ymmärrän että sinusta tuntuu sille".
Mut ei tuo käy esim asioihin joissa pitää aktiivisesti toimia niiden ratkaisemiseksi, tuo saa aivan veltonksi jos kaikki vaan tuntuu
Ihan oikeesti se alkoi saada minua sekaisin kun jos sanon vaikka että mulla on pöydällä suolaa.
"Joo mä ymmärrän että susta tuntuu sille"
Ei ihmiset normaalisti puhu noin, vaan vain jossain esim. luureissa.
tai jos sanoo että minusta toi tuntuu tervi kuulostaa vähän oudolle
niin vastaus, joo mä ymmärrän että susta tuntuu sille,
ja sit selitetään että kato kun ne jokaisen tunteet on ihan tosia.
sitten päädyin taas inttämään: "mutta kun ei tunteet aina ole tosia ..."
Minustakin tapahtumakuvaus on oltava ensin ja siihen voi sitten halutessaan sijoitella empaattisesti tunteita jos haluaa ja osaa.
Jo se tapahtumaosuus pitää olla selkeä looginen ja yksiselitteinen , ne emootiot sun muut voi sitten olla subjektiivisempia. Toki tapahtumakuvauskin on hieman subjektiivinen kun eri henkilöillä huomio voi kiinniityä eri yksityiskohtiin tapahtumaympäristössä jne....mutta ei se ole niin subjektiivinen kuin tunne voi olla.
Ja tunteista ei välttis näy mitään konkreettista, mutta esim. viranomaisten puheista usein jää jotain kirjauksia tai muuta. ..ja ne ovat silleen konkreettisempaa todellisuutta....ei sitä tunnetodellisuutta.
Kauheest o jouduin selittäm''n luurissamutta harva ymmärsi...hämmästyttää se
Minusta meidän kykyä havainnoida tapahtuvaa ei oteta silloin tosissaan. Ihan kuin arvosteltaisiin kognitiivisesti epäpäteväksi kokijaksi ja havainnoijaksi. Varmaan johtunee alhaisesta sosiaalisesta statuksestamme. Eihän skarpit tarvitse apu(j)a luureista tai muistakaan apupaikoista, näin ehkä ajatellaan.
Jos sanon vielä karkeemmin, minulle on tullut usein sellainen olo, että ajatellaan että on loppuenlopuksi vain yhdenlaisia avuntarvitsijoita ylipäätäänkään : hulluja
(mutta sitä silleen sievistellään ja selitellään muttei sanota ääneen suoraan )
Ja mikä niinkin on skarppi ?
Jos skarppi henkiläö saa hermostivaurion ja soittaa siksi kun on huolissaan kun ei pysty olemaan siinä tilassa skarppi
kuten oli minun tilanteeni
niin minun mielestäni heidän olisi pitänyt auttaa skarpimmaksi ei hullummaksi, tämä oli mun pointti. He olisivat todella "auttaneet" minua hullummaksi.
Mutta itse valitsin itseopiskelemisen, kävelemisen harjoittelun jne.,mikä tekee skarpimmaksi...kun epämääräinen sinusta tuntuu ja uskot niin loputtomat keskustelut...
Olet varmaan (karmeen) oikeassa.
Pitäisi saada laittomiksi tuollaiset sumutusapupaikat. Ihan kun siinä ei olisi jo tapeeksi sumutusta että joku gaslighttaa muualla ja sitten apupaikat vielä päälle.
Myönnän se oli elämäni kaikkein oudoin kokemus.
Mun piti ihan kaivaa 30 vuotta vanha lukion koulutodistus mapeista laskeakseni montako kurssia ole käynyt, koska luurin mies väitti että enentään kaksi.
Mutta mitä jos he saa vaika aivovaurioituneen uskomaan noita asioita kun oikein toistetaan tai vaikka joukolla , eikö se ole eräänlaista manipulaatiota sekin ?
Kuulostaa kyllä aivopesulta. Tarkoitus on varmaan tosiaan tehdä hulluksi?
joo lista oli pitkä-
Samoin myös just jos halusin tutkia omia hermostovammojani
vastaus: "mitä hyötyä sulle siitä on ?"
ja
"Ihmettelen vähän miks sulle se on niin tärkeää että muut uskoisi mitä sanot ?"
Muuten kun kerran sanoin psykopaatilleni että minusta tuntuu että he yrittävät tehdä minut hulluksi. Minun psykopaattini tokaisi suoraapäätä: "Niinhän he yrittävätkin." Taisin tuon kertoa luuriinkin,
Ovat kai niin avuttomia narsisteja vastaan että on helpompi kyseenalaistaa nääntynyt avun hakija kuin hyvin toimiva (high functioning) narsisti. Heikkoa on helppo höynäytellä ja heitellä ja muovata mieleisekseen kun on vastaanottavassa avun tarvitsijan tilassa. Työllistäähän sekin...
Jo on miehellä käsityksiä itsestään. Ehkä hän törmää osaltaan joskus todellisuuteen...
Tuota miestä koskevaa asiaa käsiteltiin monen henkilön kanssa.
Se oli viimeinen tikki, kun yksi nainen alkoi vihjalla että tuo mies voisi olla minun kuuloharha . Vaikka useimmat muut eivät kyllä epäilleet . Itseasiassa joku keskustelija kertoi että minusta oli laitettu jonkinlainen kiertokirje. Kyselin muiltakin onko sellainen kiertokirje tosiaan.
Sitten yksi nainen sanoi kipakasti: "Jos et luota tähän puhelimeen, älä sitten soita tänne enää."
Olen aina ollut tarkka kuuntelija ja nimenomaan keskustelujen hyvä muistaja.
Niin hulluksihan siellä yritettiin tehdä-
Se oli koko elämäni ihmetyttävin kokemus
Joo joku sanoi huomanneensa että vastaanotan kaiken mitä minulle sanotaan.
Teinkin niin koska olin ihan henkihieverissä
Pääni siis vastaanotti tuolloin erittäinkin kummallisia puheita.
Niitä vieläkin työkseni poistan päästäni kun on fyysisiä voimia kriittiseen ajatteluun
Kyllä koin tuon puhelimenkin eräänlaiseksi manipulaatioksi eräiltä osin. Tosin siellä on myös keskustelijoita, jotka eivät olleet siihen osallisia. Saattaa olla että ilmiö oli esim vain jossain yksikössä
Oli siellä tosi hassujakin puhujia, mutta ehken viitsi kertoa mitä he puhuivat, koska uskon etteivät millään pahalla.
Olinkin ennen luurikokemustani niin sinisilmäinen etten tajunnut että sellaista oikeesti voitaisiin tehdä, siksi jatkoin ja jatkoin soittamista ikävistä kokemuksista huolimatta mitä sitten niin kovin ihmeteltiin, että miksi soitan vaikka kokemukset ovat ikäviä, no siksi kun en meinannut päästä siitä käsityksestäni ettei niiden kuuluisi olla ikäviä ja koitin korjata asiaa. .
Jäin siihen ongelmakohtien korjaamiseen koukkuun.
Enkä olekaan koskaan kokenut koukutusta varsinaisesti mihinkään muuhun kuin luuriin ja äitini yhtäaikaiseen ikäänkuin pelotteluun ja sanomiseen ettei tarvi pelätä
Minua ei tässä vaivaa katkeruus, vaan se että minun olis ikäänkuin pitänyt pitää tuo kokemus salassa taakkana.
Jos mitätöinti on henkistä väkivaltaa, niin onhan se mitätöintiä, jos mikään hyvä asia koskien minua ei muka ole totta.
Pelkäsin ihan hirveesti että jotenkin vastoin tahtoani ja tavoitteitani manipuloidun ikäänkuin pahaksi...mikä olisi pahinta mitä voisi ikinä kuvitella.
En ota vastaan kritiikkiä liiasta rakkauden ja etiikan hokemisesta :)
Jossain mind controllin välttämistä koskevassa ohjeessa kerrottiin, että itsestään ei pitäisi koskaan ottaa toisilta vastaan "kroonisesti negatiivista" käsitystä
Mielestäni hyvä ohje
Kyllä täälläkin eräät sai aikaan sen, että piti äsken vähän selailla muistin virkistämiseksi mitä todistuksia on tallessa monikultturisista taiteista.
Toinen henkilö ohjaskin minut lopulta tuon miehen puheille kerran niin, että sanottiin: "Soita hetken päästä uudestaan". No soitin ja sit tuo mies vastas, no asia saatiin jotenkin selvitettyä. Miehen motiivi ei tosin selvinnyt uskoiko hän oikeasti juttuihinsa vai oliko ne kiusalla keksittyjä. No mutta asian jotenkuten selvis ja se etten samalle vastaajalle toiste puhu, että jos hän vastaa lyön luurin kiinni korvaan mitään sanomatta, kuten joku muistaakseni neuvoi.
Mutta sitten että paljon myöhemmin joku alkaakin vihjailla, että mitä jos mies olikin minun kuuloharha. Niin siinä vaiheessa alkoi tuntua, että on se kyllä liian hirveetä yksinäiselle soittajalle moisen pelailun keskellä.
Mulla meni arviolta parisataa euroa siihen kun soitin ihan vimmatusti saadakseni selville tuon edelläkuvaamani venkuran.
Koska siis aloin ihmetellä miksi yhtäkkiä vastaajat olivat kokonaan muuttaneet minulle vastaamistyylin varsin omituiseksi.
Tietikoneeni pläjähti äsken yhtäkkiä kiinni vaikka akussa on hyvin virtaa ..siis sekunnissa kokonaan sammuksiin, outoa
No mutta tietyiltä osin olo alkaa nyt olla aika selkeä, niin ehkei mun tarvi vaivata tällä asialla enää jos ei kumma peli jatku.
Mut joo mikä on se paras lääke tämmöseen kokemukseen kuin mulla ?
Kyllä se on se päänsä treenaaminen manipulointia vastaan . En ollut yhtään varautunut manipulointiin kun tämä kävi. Nyt tiedän että semmoseenkin pitää varautua.
Minut muuten manipulointiin psykologisesti aikamoisella kikkailulla alunperin, mutta osaan senkin aika yksityiskohtaisesti selittää sen ajatusradan miten se tapahtui. ..onneksi.
Hassuinta vielä että tää manipulointi alotettiin sen jälkeen kun minut oli diagnosoitu ikäänkuin sosiaalisesti naiiviksi, mutta muuten hyvä-älyiseksi, ja selittelin tuota ominaisuuttani luottaen että sellaista ei saa hyväksikäyttää. Niin naiivisti luottaen sellaiseen etiikkaan ja että se pätisi käytännössäkin.
Mutta nyt sitten opin että maailmassa osa ihmisistä katsoo oikeudekseen manipuloida ketä vain pystyy parhaiden kykyjensä mukaan ja se on siinä.
Ja luin niinkin, etä psykopaatit kokevat tekevansä hyvää anteassaan tällaisia opetuksia ihmisille.
Ja mun äitikin sanoo, että tämä oli mulle opiksi. (ettei pitäisi luottaa omaan äitiinkään)
Tämä tehtiin samaan aikaan kun oli tiedossa että kärsin hermoston oireiden aiheuttamasta hermoston hallinnan menetyksen pelosta . No jotkut muut halusi hallinnan minunkin hermostostani itselleen niin paljon kuin mahdollista tuollaisen oivallisen tilaisuuden tullen. Olen muutoin aiemmin ollut aika kovapäinen.
Kysyinkin kerran luurista voisiko nämä tapahtumat liittyä yhteen että samaan aikaan kun tiedetään että minulla on tämmönen yllättävä tilanne hermostoni kanssa, jotkut henkilöt koittaa sosiaalisesti läntätä minut. Tämä ystävllinen henkilö sanoi että hänen mielestään se on mahdollista.
Mutta olin sitten hyvä tai huono siinä, niin mun pyrkimys on rakkaus ja etiikka....aidosti...
Ja mun pyrkimys on yrittää alkaa harjoitella menettämiäni taitoja takaisin, joten siksi minun ei pitäiisi enää kirjoittaa täällä, kun tosiaan pitäisi niitä harjoitella.
Minä olen nyt innokas jättämään tämän mielenterveysmaailman kokonaan ja siirtymään luovuuden maailmaan kuntoutumaan. Minähän en ollut ennen hermostovammaanikaan mielenterveyspotilas, enkä siihen maailmaan kuulu. Enkä luuristakaan mielenterveysapua hakenut.
kaivoin komeroideni pohjalta juuri sen ennen hermostovammaa ostetun laahushameen jota en koskaan ehtiny käyttää...
sopii vielä mainiosti päälle.
Mut minä luin tuolta mind controllin välttämisohjeista että tulisi välttää paikkoja joissa koitetaan saada näyttäm''n jotenkn negatiivisessa valossa, niin ehkä sutten pitäisu välttää tätäkin, jos niitä ohjeita noudattaisi-
Nykykyään "keskustelen" vanhempieni kanssa niin ettemme sano mitään (jottei tulisi mitään), joten ei sitten tule varmaan tännekään enempää uutta kerrottavaa.
Niinkun näin:
"No hei, ei tässä oikein mitään asiaa !
" no, ei tarvi jos ei mitään asiaa "
"niin puhumisen hyväätekevä vaikutus on aivan ylimainostettua"
"Niin ei ehkä kannatakaan ettei tule mitään"
https://blogs.psychcentral.com/sex-addiction/2017/03/gaslighting-and-mind-control-disable-rational-thought-how-to-resist/
hyvä artikkeli liityen aiheisiin joista kirjoitin tässä ketjussa
Meehän katsomaan niin sulle nyt laitettu oma ketju taas.
voi himpula!
Mitä seksiaddiktio tähän nyt kuuluu?
Vaikka joku vanhempi täti oiskin ollut kuumana jonku palvelevan puhelimen miespuoliseen työntekijään saadessaan ymmärrystä ja empatiaa?