Miulla on ens kuun 7.päivä 8kk täyttävä sekarotuinen koiruus, uros nimeltään Roi.
Emä:borderterrierin ja Sakun sekoitus
isä: Rottweilerin ja Collien sekoitus
Tällä hetkellä Roin säkä on 60cm ja painoa se 30kg.
Alkuun ei ollut mitään ongelmia, mutta nyt viimeisen 2kk aikana ovat alkaneet miun kämpän tuhoamiset (kukkaruukut, kirjat, kahvinkeitin astioita tiskialtaasta ja viimenen niitti oli kun koira hajotti television ollessaan yksin sen aikaa kun olin kaupassa eli n. ½h)
kun Roi on poikaystäväni luona, siellä se saa olla vaikk a6h yksin kun on töissä ja siltikään se ei tee tuhojaan vaikka mahdollisuuksia olisi syödä vaikka mitä.
Joten.. onko jollakulla antaa hyviä neuvoja miten sen tuhoamisen miun luona saa loppumaan.. on jääny nimittäin rysän päältäkin kiinni ja rangaistu oikealla hetkellä, mutta ei ole auttanut.
Koirallani on todella kova luonne ja nyt se on alkanut ottamaan yhteen miun kanssa ihan urakalla joka vaiheessa, jos esim. kun komennan sen omalle paikalle se tulee ja hyökkää kimppuuni puremaan.
Mieheni väittää sen olevan leikkiä, mutta Roin silmien palosta näkee ettei kyse ole leikistä. On päivistä enää kyse että koira uskaltaa purra miuta ihan kunnolla.
olen alistanut koiran, mutta se ei tunnu koiran mieleen olevan vaan hyökkää kahta kauheammin päälle , kun taas mieheni komentaa ja ei mitään onelmia..
Tiedän että miun pitää päästä koiran "yläpuolelle"
mutta keinot ovat alkamassa loppumaan..
Roi on aina ollut miehen koira ja se on ottanut mieheni ísännäkseen..
Mutta kunka itse pääsen samaan asemaan onkin asia taas erikseen.
Neuvoja tulemaan jos löytyy.
-Kiitos jo etukäteen-
Emä:borderterrierin ja Sakun sekoitus
isä: Rottweilerin ja Collien sekoitus
Tällä hetkellä Roin säkä on 60cm ja painoa se 30kg.
Alkuun ei ollut mitään ongelmia, mutta nyt viimeisen 2kk aikana ovat alkaneet miun kämpän tuhoamiset (kukkaruukut, kirjat, kahvinkeitin astioita tiskialtaasta ja viimenen niitti oli kun koira hajotti television ollessaan yksin sen aikaa kun olin kaupassa eli n. ½h)
kun Roi on poikaystäväni luona, siellä se saa olla vaikk a6h yksin kun on töissä ja siltikään se ei tee tuhojaan vaikka mahdollisuuksia olisi syödä vaikka mitä.
Joten.. onko jollakulla antaa hyviä neuvoja miten sen tuhoamisen miun luona saa loppumaan.. on jääny nimittäin rysän päältäkin kiinni ja rangaistu oikealla hetkellä, mutta ei ole auttanut.
Koirallani on todella kova luonne ja nyt se on alkanut ottamaan yhteen miun kanssa ihan urakalla joka vaiheessa, jos esim. kun komennan sen omalle paikalle se tulee ja hyökkää kimppuuni puremaan.
Mieheni väittää sen olevan leikkiä, mutta Roin silmien palosta näkee ettei kyse ole leikistä. On päivistä enää kyse että koira uskaltaa purra miuta ihan kunnolla.
olen alistanut koiran, mutta se ei tunnu koiran mieleen olevan vaan hyökkää kahta kauheammin päälle , kun taas mieheni komentaa ja ei mitään onelmia..
Tiedän että miun pitää päästä koiran "yläpuolelle"
mutta keinot ovat alkamassa loppumaan..
Roi on aina ollut miehen koira ja se on ottanut mieheni ísännäkseen..
Mutta kunka itse pääsen samaan asemaan onkin asia taas erikseen.
Neuvoja tulemaan jos löytyy.
-Kiitos jo etukäteen-
Vastaukset 8
Vanhimmat
En voi pitää itseäni kovinkaan hyvänä asiantuntijana, mutta tuosta tekstistäsi päättelin, että alistaminen/rankaisu oli jonkinlaista fyysistä kurittamista.. Tuli vain mieleeni jostakin lukemani juttu bullmastiffeista, joiden kasvattajat ja muutenkin rotuun perehtyneet ihmiset painottivat ettei (varsinkaan urosta) saisi liikaa esim. selättää tai muuten fyysisesti rankaista, koska se herättää koirassa taistelutahdon ja uhman omistajaa kohtaan. Sen sijaan suositeltiin sosiaalisia rangaistuksia, mm. koiran eristämistä muusta laumasta. Tietenkin jos asiat ovat jo kehittyneet noinkin pitkälle, voi tuntua typerältä "vain lässyttää" koiralle, enkä sano ettei mitään saisi tehdä, mutta mielestäni väkivallalla ei pysty rakentamaan koiraan sellaista suhdetta, että kaikilla olisi hyvä olla. Meilläkin oli karhukoiran kanssa joskus hieman johtajuusongelmia, mutta huomasin itsekin että mitä enempi sitä itseltä meni hermot ja rähisi koiralle, sitä enemmän se pisti vastaan.
Kun vaikutti siltä, että koirasi jo jollain tavalla pitää itseään sinua ylempänä, voisit ihan aluksi yritää vaikka ihan perusasioita sen kanssa. Vaikkapa että käsket koiran istumaan ja odottamaan lupaa ennen kuin saa ruokaa. Meidän koira ainakin on oppinut katsomaan silmiin ja vasta kun sanon 'ole hyvä', se menee syömään. Myös tassun antaminen on alistuva ele, totuta se muutenkin esim. tassujen kosketteluun, kynsien leikkuuseen ja siihen, että se väistää sinua jos on tiellä. Niin, ja ovista menee yleensä korkeampiarvoiset ensin, ja koiran tulisi saada ruokakin vasta sen jälkeen kun itse olet syönyt. Koiramme-lehdissä on tainnut joskus olla asiaan liityviä artikkeleita joita voi käsittääkseni lukea myös kennelliiton sivuilla www.kennelliitto.fi, käypäs vaikka siellä katsomassa.
Toivottavasti ongelmasi selviää :)
Kiitos neuvosta.
Roi kyllä tottelee miuta ihan hyvin, seuraa, istuu ja on paikallaan käskystä. Olemme tulleet siihen tulokseen koiran kanssa että sillä lienee menossa jokin uhmaikä parhaillaan.
Alistamiseen ei ole liitynyt väkivaltaa, esim. en ole lyönyt koiraa kertaakaan. Mutta voihan olla että koiramme ottaa sen "alistamisen" jollain tapaa hyökkäävänä.
Mutta kiitos kuitenkin =) pitää vaan yrittää selvittää väli koiran kanssa pikkuhiljaa.
Koirakoulussakin kyllä käyn, mutta valtataisteluja tulee siltikin.
Ota käyttöön myös seuraavat: Sinä menet AINA ensin ovista, annat aina ruuan (siis ei miehesi, käytät sitä ulkona jne. Älä silittele, älä huomioi millään lailla jos koira tunkee silitettäväksi. SInä ehdotat leikkiä ja päätät milloin se lopetetaan (Lelut pois sen jälkeen.)
Jos koira on ulkona vapaana, jätä sille todella pitkä köysi, josta saat sen halutessasi pysähtymään ja tulemaan luoksesi ilman "tottelisinko vai en" miettimisiä. Ota tavaksi kelata koira luoksesi silloin tällöin (luokse käskyn jälkeen tietenkin), kehu ja vapauta. Vältä kuitenkin ylenpalttisia kehuja, kohtele koiraa muutenkin "kylmästi", kuin se olisi ilmaa.
Julmalta saattaa ensin tuntua, mutta koirallasi todellakin vaikuttaisi olevan uhmaikä ja nyt se etsii omaa paikkaansa laumassa. Roduista päätellen se todellakin on kovaluontoinen, mutta luultavasti myös nopeaoppinen, joten tsemppia!!
Ai niin, tarkoituksena on, että sinä laumanjohtajana päätät mitä teette ja milloin. (Jättäisin poikaystävän tästä kuviosta pois niin pitkäksi aikaa, että koira ymmärtää olevansa sinun alamaisesi.)Oman käyttäytymisen muuttaminen auttaa monesti melko nopeasti, kun nuorukainen alkaa ihmettelemään, miksei häntä enää huomioidakaan.
JOS koira todellakin käy tosissaan päälle, niin en suosittele "itseaiheutettuja" yhteenottoja (siis että sinä alistat sen fyysisesti), koiran uhma saattaa vaan lisääntyä, kuten joku sanoikin. Kannattaa ottaa puhelimitse yhteyttä myös ongelmakoirakouluttajaan, jos tilanne on niin paha kuin miltä kuulosti!
Tästä nyt joku vetää herneet nenuun , mutta menköön. Noin iso koira on todella vaarallinen, ei pelkästään sinulle, vaan mahdollisesti myös muille jos se hyökkää kimppuun!! Jos koira käy normaalista komentamisesta päälle, niin jätä sille panta kaulaan sisälläkin. Kun koira käy päälle, ota pannasta kiinni ja kiepauta lenkki nyrki ympärille. Sitten väännät niin kauan, että koiralla ei kunnolla kulje henki. Pidä ote, kunnes koira on alistunut. SIIS TÄTÄ EHDOTAN VAIN JA AINOASTAAN TILANETEESEEN, JOSSA KOIRA YRITTÄÄ HYÖKÄTÄ KIMPPUUN!! MISSÄÄN NIMESSÄ ÄLÄ ALA RÖKITTÄMÄÄN KOIRAA MUUTOIN!
Vinkeistä..
taisin jättää juu mainitsematta aiemmassa kirjoituksessani, etten mie koiraani "alistamaan" käy ilman syytä, vaan juuri noissa hyökkäämis-tapauksissa..
Ja tää on sitten mukava aihe ;)
Aloitetaan vaikka ihan alusta.
Koira tarvitsee loogisen opettajan, "vanhemman" tai "johtajan". Laumanjohtajuus-ideologia on turhaa koiran inhimillistämistä, ei kukaan koira kykene sen tasoiseen ajatteluun mitä vaaditaan siihen että koira näkisi täysin erilaisen eläimen oman laumansa (onko lauma sitten yksi koira vai kymmenen koiraa) johtajana. Johtajan tai vanhemman on käyttäydyttävä loogisesti, se mikä on sallittua nyt, on aina sallittua.
Noniihn, asiaan.
Koirallasi on selvästi lievää eroahdistusta jonka korjaaminen vaati koulutusta ja aikaa. Rankaiseminen ei auta tuhoamiseen, itseasiassa se vain vahvistaa sitä tuohoamista silloin kun koira joutuu olemaan yksin. Se mitä voi tehdä, on jättää koira tavallaan "koukkuun" puruluihin ja niihin sallittuihin jyrsimisjuttuihin ihan vain sillä että kun koira jyystää jotakin ei-sallittua sille tarjotaan vaitoehtoiseksi käyttäytymiseksi paljon mielenkiintoisemman ja paremmanmakuisen puruluun tms. Näihin koira sitten tukeutuu jopa yksin ollessaan.
Alistaminen, no alistaminen ei auta. Alistaminen on ihan 80-lukua ja luonnossa johtajat eivät käytä alistamiseen voimaa ollenkaan, sillä se kertoo horjuvasta johtajan asemasta.
Puremisesta- Koira ei ole oppinut että pureminen on kielettyä. Opetat ensiksi koiraa luopumaan kovista otteistaan leikkimällä sen kanssa räyh-leikkejä jossa koira jyrsii käsiäsi. Kun nyt asettamasi kovuus-kriteeri ylittyy, huudat auts, katsahdat pieneen murhaavasti ja astelet huoneesta ja leikistä ulos. Tulet takaisin ja harjoittelet tätä niin kauan kunnes koira on oppinut hallitsemaan hampaitaan, sitten siirryt seuraavaan voimakkuuteen ja tiputat niistä kovimmat purut.
Ole lempeä ja looginen, voitat koirasi luottamuksen kovin helposti, nopeasti se ei välttämättä käy...
hmm.. uohdinkohan jotakin...
Olen kyllä aivan eri mieltä!!
Koirahan tuhoaa paikkoja vain naispuolisen omistajan luona, kun taas poikakaverin kämppä saa olla rauhassa. Väitän että kysymys on nimenomaan johtajuusongelmasta. Varsinkin ns. kovaluonteiset koirat kunnioittavat helpommin miehiä kuin naisia, onko kysymys sitten luotaisesta auktoriteetista vai naisten usein hempeämmästä käyttäytymisestä.. aivan sama jos lopputulos on se, että naispuolista omistajaa ei totella..
En tiedä mistä keksit, että on turhaa inhimillistämistä vaatia koiralta, että se kunnioittaa omistajaansa johtajanaan.. Näin sen nimenomaan on mentävä, jos haluaa koiran kanssa pärjätä. On tietty koiria ja rotuja, joiden kanssa moisia ei tarvi ajatella, johtuen niiden pehmeästä luonteesta.
Mutta joo, en puhuisi mistään "pienestä", kun kysymys on 30 kiloisesta koirasta, jolla on todennäköisesti jo maitohampaat vaihtuneet.. Jos sen kokoinen koira hyökkää päälle kun omistaja sanoo jonkun käskysanan, niin kyllä kysymyksessä silloin lienee jotakin muuta kuin eroahdistus. Mitähän koira oppii, jos omistaja tällaisesta tilanteesta kävelee toiseen huoneeseen??? Aika varmasti sen, että tuota ei tarvi totella ja jos se vielä tulee minua komentamaan, niin ei muuta kuin ens kerralla puren vähän kovempaa..
Tuosta alistamishommasta vielä, että näitähän näkee.. Pikkutytöt pitelee koiraa poskista ja tuijottelee silmiin jne. ja täysin ilman tulosta. Auktoriteetin tulee perustua muuhunkin kuin fyysiseen alistamiseen, ja siihen nimenomaan auttaa looginen käyttäytyminen ja koiran kohteleminen sille kuuluvalla tavalla. Ja tässä tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että koiran huomiotta jättäminen voisi auttaa..
Tuo "auts purmeinen sattuu" toimii mielestäni huomattavasti pienempiin pentuihin, siis niihin, joilla vielä on maitohampaat eikä mitään uhmaa puremisessa.
Jos omistaja on kovin tuore tapaus, vailla kokemusta koirista, niin suosittelen edelleen soittoa alan ammattilaiselle. Ja se kannattaa tehdä nyt kun koira on vielä nuorukainen ja pahat tavat ovat vasta muotoutumassa.. :)
"laumansa (onko lauma sitten yksi koira vai kymmenen koiraa) johtajana"
Laumanjohtaja on täysin eri asia kun johtaja ylipäänsä.
Pehmeys ja kovuus määrittyy koiran kyvystä muistaa hyvät ja huonot asiat mitä sille on tapahtunut. Että pehmeä koira on siis paljon herkempi koulutusvirheille.
Ja missä kohdassa sanoin että kun omistaja sanoo jotakin käskyjä niin se on eroahdistusta, puhuin siitä kun koira tuhoaa kun jää yksin.
Tiedätkö ylipäänsä mitää koiran oppimisesta, sillä juuri se emännän leikinlopettaminen OPETTAA koiralle sen ettei kyseisellä käytöksellä saa mitään aikaan. On TÄYSIN ERI ASIA opettaa koira tottelemaan jotakin käskyä kun OPETTAA koira olemaan hyppimättä ja hyökkäilemättä. Ota Nyt viisaimmiltasi opiksi ja mieti ihan koiran OPPIMISEN kannalta mitä tilanteessa tapahtuu.
Miten opetat koiraa olemaan purematta? Sitenkö että rankaiset sitä joka kerta kun se puree? No mutta, ethän sinä silloin opeta sitä olemaan purematta, vaan rankaiset joka kerta kun se puree jolloin purminen jatkuu edelleen. Tähän ei auta kuin pikkuhiljaa opetaa koiralle "hellää suuta" tavalla joka saattaa opettaa koiralle jotakin.
Ja kyse nyt kuitenkaan ei varmasti ole mistään "johtajuusongelmasta" vain hieman arkitottelevaisuutta vailla olevasta pennusta. Jos omistaja epäilee omia kykyjänsä itsenäiseen ajatteluun ja hieman paneutumiseen on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen joka neuvoo luonnollisesti ne sinun koirallesi sopivat harjoitukset...
Kommentteja sinulle..
Lainaus snadilta:
"ei kukaan koira kykene sen tasoiseen ajatteluun mitä vaaditaan siihen että koira näkisi täysin erilaisen eläimen oman laumansa (onko lauma sitten yksi koira vai kymmenen koiraa) johtajana.
Laumanjohtaja on täysin eri asia kun johtaja ylipäänsä."
Johtaja on kyllä johtaja - ainakin meillä. Se johtaja olen minä. MItä koiran päässä liikkuu on mahdoton sanoa, se voi pitää tai olla pitämättä meidän perhettä laumanaan - ja siis voi olla pitämättä myöskään minua lauman johtajana. Tosin mielestäni ei ole järkeä lähteä analysoimaan onko joku koiran laumanjohtaja vai pelkästään johtaja. (En siten myöskään ymmärrä mihin sinä väitteelläsi pyrit.) Mielestäni kun tärkeintä on, että koira tietää paikkansa. Meillä se tarkoittaa sitä, että koira tottelee minua.
Tähän liittyy myös pehmeys mistä mainitsin, siis koiran paikkaan perheensä hierarkiassa. (ja kun kerran arvelet olevasi pätevä neuvomaan toisia opettelemaan lukemaan, kumma kun et itse huomannut asiayhteyttä) Minun nähdäkseni (kokemukseni perusteella) on olemassa koiria, joiden voi antaa hyppiä syliin niiden halutessaan, joiden voi antaa aloittaa leikin ilman, että kyseiset koirat alkavat kuvitella olevansa perheen pomoja. Sitten on olemassa koiria, jotka ovat "kovempia". Tällaiset koirat tarvitsevat selkeät hierarkkiset suhteet (joissa koira on selkeästi alimmaisena) tai ne voivat alkaa ottamaan omaa paikkaansa perheen päänä - hampaita käyttäen jos tarve niin vaatii.
Kun luin ensimmäisen tekstisi ajattelin sinun olevan kutakuinkin samoilla linjoilla kanssasi, mutta toisesta tekstistäsi paistaa kyllä täysi järjen köyhyys.. Siis jos jos koira puree ja sitä rangaistaan, se siis ei opi olemaan purematta!! Anteeksi vaan, nauroin aika makeasti kun luin tuota! Tajusitko itse mitä kirjoitit vai tuliko sinulle joku katkos ajatuksen ja kirjoituksen välillä?? Jos koira puree ja joka kerta saa saman epämiellyttävän kokemuksen, niin silloinhan se nimenomaan lopettaa puremisen - paitsi jos on TODELLA typerä koira.
(Omat koirani ovat kyllä oikein hyvin oppineet pentuajan järsimisestä pois - ja nimenomaan rangaistuksen saatuaan. Se rangaistus ei ole alistaminen tai lyömistä, mutta rangaistus kuitenkin. Koiralle se on ollut epämiellyttävä tilanne, joka tulee aina kun ottaa omistajan käden suuhunsa - siis ei välttämättä rangaistus siinä mielessä mitä ihminen sen ymmärtää.)
Ja sehän, että omistaja lähtee tilanteesta kun koira alkaa järsimään, nimenomaan on myös RANGAISTUS. Epäilen vain, ettei alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa auta enää ehdottamasi keinot. Niitä olisi pitänyt käyttää pienelle pennulle, mistä tässä ei ole kyse. Itse ymmärsin hänen tekstinsä niin, että koira on alkanut puremaan nimenomaan yhtäaikaa muunlaisen uhmaiän ilmentymien kanssa yhtäaikaa.
Ja vielä lisää..:
"Tiedätkö ylipäänsä mitää koiran oppimisesta, sillä juuri se emännän leikinlopettaminen OPETTAA koiralle sen ettei kyseisellä käytöksellä saa mitään aikaan." Tätähän nimenomaan toin kirjoituksessani esille: Omistajan tulee päättää mitä tehdään ja milloin, mitä ihmettä varten argumentoit asiasta josta olemme samaa mieltä?
Jos viittaat koiran hyökkäilyyn emäntänsä päälle kun tämä sitä komentaa, niin oletat ilmeisesti, että kyseessä on leikki koiralle. Minä oletan, että omistaja tuntee koiransa ja kun hän sanoo, että koira ei leiki, hän on silloin oikeassa.
Ja mielestäsi ei ole sinun asiasi moittia jonkun kykyä itsenäiseen ajatteluun sillä perusteella että kysyy täällä neuvoja tai ottaa yhteyttä alan ammattilaiseen. Mielestäni se, että neuvoja pyytää, nimenomaan on osoitus järkevästä ihmisestä ja koiranomistajasta. Hän varmasti osaa päättää mitä neuvoja noudattaa, vai noudattaako mitään. Parempi kuitenkin se, että jotakin yrittää, ennenkuin vie koiran lopetettavaksi kun ei enää sen kanssa pärjää.