Minua itseäni on kiusattu jo esikoulusta lähtien 7 luokalle asti. Sanallisesti että fyysisesti. Minulle on yks hailee jos joku tulee haukkumaan, se ei herätä minussa minkäänlaista reaktiota. Kun hakkaaminen on paljon pahempi asia. Jotkut ihmiset tuntuu olevan älyttömän herkkiä tuolle haukkumiselle, ihmettelen.
Sitten minulla on patoutunutta vihaa siitä asiasta että kun joku tulee hakkaamaan niin itsepuolustukseks lyö sitä, niin ite joutuu jälki-istuntoon eikä kiusaajalle tule mitään. Epäreilua. Jos kiusaaja tulee vittuilemaan niin sitten opettaja keskeyttää sen ja sanoo että se oli MOLEMPIEN vika. Ihan älytöntä. Tuo pistaa vihaksi oikeestaan enemmän ku se ite kiusaaminen.
Aina on ohjeita että kiusaamisesta pitää kertoa vanhemmille ja opettajille blaa blaa, se ei oikeesti hyödytä mitään. Opettajat ei tee asialle mitään, ne vaan voivottelee. Jos kiusaaja on samanikäinen niin leipoo turpaan sitä niin loppuu se kiusaaminen siihen! Sanotaan että puhuminen ratkaisee ongelmat. On hyvä yrittää puhua toiselle mutta jos ei usko niin turpaan. Mulla on kokemusta että yleensä ne vaan suuttuu enemmän jos alkaa puhua. Toinen juttu mikä on oikeastaan parempi ku väkivalta niin on välinpitämättömyys, jos se on sanallista. Antaa niitten haukkua eikä reagoi siihen mitenkään. Ei ne kauaa jaksa kiusata kun ei reagoi. Pahinta on jos joku monta vuotta vanhempi kiusaa kun sille ei maha mitään. Jos minä nään että joku 9 luokkalainen kiusaa 7 luokkalaista niin se pistää niin vihaks että voisin melkein tappaa sen, aina olenkin mennyt väliin. Jos saa sen kiusaamisen loppumaan niin siitä tulee hyvä mieli.
En ymmärrä mitä mielihyvää kiusaajat saavat siitä. Joku kiusaaja voisi valaista minua mikä siinä on niin kiehtovaa.
Sitten minulla on patoutunutta vihaa siitä asiasta että kun joku tulee hakkaamaan niin itsepuolustukseks lyö sitä, niin ite joutuu jälki-istuntoon eikä kiusaajalle tule mitään. Epäreilua. Jos kiusaaja tulee vittuilemaan niin sitten opettaja keskeyttää sen ja sanoo että se oli MOLEMPIEN vika. Ihan älytöntä. Tuo pistaa vihaksi oikeestaan enemmän ku se ite kiusaaminen.
Aina on ohjeita että kiusaamisesta pitää kertoa vanhemmille ja opettajille blaa blaa, se ei oikeesti hyödytä mitään. Opettajat ei tee asialle mitään, ne vaan voivottelee. Jos kiusaaja on samanikäinen niin leipoo turpaan sitä niin loppuu se kiusaaminen siihen! Sanotaan että puhuminen ratkaisee ongelmat. On hyvä yrittää puhua toiselle mutta jos ei usko niin turpaan. Mulla on kokemusta että yleensä ne vaan suuttuu enemmän jos alkaa puhua. Toinen juttu mikä on oikeastaan parempi ku väkivalta niin on välinpitämättömyys, jos se on sanallista. Antaa niitten haukkua eikä reagoi siihen mitenkään. Ei ne kauaa jaksa kiusata kun ei reagoi. Pahinta on jos joku monta vuotta vanhempi kiusaa kun sille ei maha mitään. Jos minä nään että joku 9 luokkalainen kiusaa 7 luokkalaista niin se pistää niin vihaks että voisin melkein tappaa sen, aina olenkin mennyt väliin. Jos saa sen kiusaamisen loppumaan niin siitä tulee hyvä mieli.
En ymmärrä mitä mielihyvää kiusaajat saavat siitä. Joku kiusaaja voisi valaista minua mikä siinä on niin kiehtovaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo kannattaa oikeesti hakata kunnolla se kiusaaja.
Opettajille kertominen on ihan turhaa.
Hankalahan teidän on itse asiaan vaikuttaa.Ja koska Koulut ovat ns.Rehtorin päätäntävallan alla jossa hänellä on päävastuu koulun opiskelioiden ja työntekijöiden kouluturvallisuudesta.Kouluissa on ns ohjeistus kiusaamisen käsittelyyn.Tämä ei vain toimi kaikissa ala,ylä-asteissa.Vanhepien on joskus todella asiaan vaikea puuttua jos opettaja ja rehtori on haluton asiaan vaikuttamaan,Mutta suomesta ei valitustiet lopu!
Ensinnäkin Rehtorillakin on pomo,sivystystoimenjohtaja joka on joka kunnassa.Sinne voi alaikäinenkin valitaa "koulukiusaamisesta".Hyvä tietenkin olisi ensin käyttää ne tiet eli palaverit Rehtorin/vanhepien kanssa ym instanssit.
-Rehtorillekkin tulee vipinää kintuun kun täytyy raportoida ylemälle tasolle.
Kouluissa on myös koulupoliisi joissakin tapauksista.Henkistä väkivaltaa on paha toteen näyttää,mutta fyysisestä pahoinpitelystä voi tehdä rikosilmoituksen,ja silloin olisi heti viipymättä menteävä lääkärille joka vammat katsoo ja kirjoitaa ns todistuksen poliisille.Rikosilmoitus,silloin on mahdollista mysä pyyttää korvausta henkisistä kärsimyksisistä. Ihmettelen eikö vanhepanne auta?
Eikö ole ketään tukihenkilöä joka lähtee tässä asiassa teitä tukemaan?
Olen edelleen sitä mieltä,että kiusaajallakin on heikko kohta,ja jos ei muuten niin valitustie.
Ennen ei mitään tapahdu jos ei ole ns,varoittavaa esimerkkiä. Silloin heillekkin tulee ns " herran pelko".
Kiusaaminen vie itsetunnon ja se loppujen lopuksi kärsii elo kiusattu.Mutta ei kannata menettää toivoa,vaikka itsetunto on mennyt,ym.Sillä syy ei ole kiusatussa vaan kiusajassa.
Olen 100% että jos vain nousee tuosta niin taivas on avoin vielä monesta kohtaan.
jotkut kiusaajat kiusaavat sen takia koska heitä on joskus kiusattu tai sen takia että pelkäävät että heitä kiusataan. Itse olin myös koulukiusattu 1-9 luokilla. Minun kävi enemmän sääliksi niitä kiusaajia kuin itseäni koska täytyy olla säälittävä tyyppi että pitää purkaa paha olonsa johonkin muuhun ihmiseen. Olin itse aika heikko mutta en pieni. olisin voinut helposti pistää vastaan mutta en halunnut pahoittaa kenenkään mieltä tai satuttaa ketään. Jos ihminen on niin säälittävä että täytyy kiusata niin silloin sanon vain että voi voi pikkuista. nykyään olen kaveri kiusaajien kanssa koska sanoin vastaan enkä ja olin välittämättä suuremmin. siitä selviää jos vaan jaksaa uskoa itseensä eikä anna kiusaajien vaikuttaa elämään sillä tavalla että tuntisi itsensä huonommaksi kuin kiusaaja. Vaikka on erilainen jotenkin niin siitä täytyy olla vain ylpeä koska ei ole samanlainen kuin muut. USKO ITSEESI JA SIIHEN ETTÄ OLET HYVÄ IHMINEN!!!!!!!:)